23 minuuttia: Kirjasensuuria Suomessa | 621

Tämä ohjelmaa tehdään teitäkin varten kyseessä on 23 minuuttia. Ohjelma, joka seisoa takajaloillaan akrobaattisesti siinä, missä muut käsillään. Hän on heikellä, minä olen koskelo.

Tänään puhutaan kokemuslukiasta, eli hieno varaisuus asiantuntijasta, mitä tulee julkaistaviin kirjallisiin teoksiin. Sen suuri ennakko sellainen on täällä.

On huomioita, että kevät ovat virallisesti alkanut. Kevät päivän tasaus, eli tästä se lähtee helvetin moiseen nousuun.

Niin se sanoit viime viikollakin, mutta on pakkasta pukkaa. Katoin, että terminen kevät oli ehkä skilisti etojassa nuolastu.

Menniks mun ennusten taas vielä?

Ei ole ensimmäinen eikä viime ennusten, joka tässä ohjelmassa menee päin honkia, mutta Seilen katsellisäädäni oli harmaata.

Jäät vaan helisi meressä, eli siis kaikkiaan muuten kuin kevääinen fiilis, mutta uskottava se on. Maapalloon on nyt kääntynyt sillä tavalla, että aurinko paistaa enemmän pohjan sille pallon puoliskalla.

Mä katsellin samankorreisistä ja kudusta, että se on silviisi, että viikkoinen vappu tulee vielä takatalviin.

Onko sinun mitään piristävää tähän äsken sen säännusten tilalle?

On. Sitähän meille tarjoilee totta kai seiska, joka oli hengessä mukana, kun Niinistö viime viikolla oli Turkissa.

Ja nyt sitten sellainen juttu, mitä en bonganut muualta, oli se, että Turkissa Niinistö oli ollut ökyhupparissa.

Mä makunno öky.

Mä mietin, mikä ökyhöky ei ole säälleen kuin Supreme-huppari, vai missä, mikä on tämä huppari?

Rafa Laureni, PoloSport-huppari. PoloSport-huppari, joka maksaa jonkin verran alle 200 euroa.

Eli ei nyt ihan mikään valenssiaaka tasoinen yli lyönti.

Juttutietää kertoa 178 euroa OVH.

Onhan se nyt tietenkin hyvä.

Onko se tietenkin jännä, kun mä itse kiirtin huomita siihen, että kun se ei ole tavallaan perinteistä, presidentin nii syyttä,

vetää hupparin päällä. Se on ehkä niin kuin ollenaisimmin pointti, että mitä presidentin huppari maksaa.

Sähän se haksaa ihan mitä tahansa. Hän on presidentti.

Mutta se, että hän vetää sen hupparin päällä, on taitavaa viestintään.

Hän tekee sama, mitä Tselenski tekee, pukeutuessaan näihin kamuihin ja armeen ja vihreisiin vaatteisiin.

Hän antaa semmoisen vaikutelman, että silloin kun on kriisi aika, ja mennään esimerkiksi sinne maanjärjestys tuhojen keskelle,

niin se on väärä paikka pynyttää ja ollaan jossain räätälileikatussa puvussa, niin kuin korskeena.

Hän on kansanläheinen ja sitä kautta onnistuneen populistinen.

Vai ajatteliko niistä vaan, että hän menee slushengessä paikalle eristämään,

niin sitten suomalaisia vieltiyrityksiä, who knows.

Mutta siis tosiaan tämä yky sana liittaminen Ralph Laureni huppariin, niin pikasen paksua.

Mutta samalla tavalla, jos asut kantakaupungissa, niin sulla hän on yky asuntoarvoalueelta.

Kyllä, tässäkin aloissa tuttuu.

Onko se sitten vuokralata, tai ei.

Mutta eikö Rafa olisi vähän kalliimpia, mutta kun se on toi Paulo Sport, niin se on tämmöinen niin kuin sportti liittyvä.

Mä en tunne niin hyvin.

Peruskaama.

Peruskaama.

Määli ja boomer merkki kuitenkin ehkä.

Huono juutisia Suomelle, kuka ne haluat tulla tänne.

Tässä osui silmään tällainen uutinen siitä, että vironsakka, päätyneet ukrainlaiset pakolaiset,

eivät haluat tulla virosta Suomeen, kertoo iltalehtiin.

Onko se tämä kukielimuuri homma vai mistä on kyse?

No eipä se ole, koska se vironkaan kieli nyt niin kovin helppoa ole.

Siis asitelma on sellainen, että ilmeisesti edes pakolaiset eivät haluat tulla Suomeen.

Koska Suomalainen järjestelmä, se passi voi pilalle.

Okei, nyt tietää sein tukäteen.

Siis täällä on viimeisen kahden kuukauden aikana Suomeen on saapunut virosta,

vain kolme perhettä ja yksi kissa.

Ja sä voit uskoa, että siellä on käyty ehdottamassa ihmisille ihan niin kuin face to face,

että hei haluisiks sä tulla Suomeen.

Meil on rahaa teille.

Ei haluu, vaikka siis viron medianipalkka on 1693 euroa,

Suomessa on tilastukeskoksen mukaan viime vuonna 2968.

Eli tämä on rikkaampi maa ja täällä on paremmat sosiaalietuudet.

Niin voisi kuvitella, että sotaan pakenevat ihmiset haluu tulla Suomeen, mutta ei.

Mä en tiedä, onks noi vanhoja sitapulokin maissa sellaiset samanlaista perinettä

niistä ja sosiaaliturvaa joka paikassa.

Siis ihan vaan, koska nehän on kuitenkin niinku Nahkarotsi yhteiskuntia.

Siis eli Tiskinalta on diilastu iät ja ajalta.

Niin sitten tällainen valtion hoteisiin hyppääminen.

Se on uhka, se on riski.

Ei se tunnu hyvältä, koska pitäisi pystyä vei vain jotain Igorin kanssa duona.

Niin, ja sitten seuraava askel on Gulak, kun sä annat kaikki täällä tavalla valtion.

Siis annetaan viron sosiaalivakuutuslauto kunnan maahan muuta palvelujohtoja

Liis Palotsin kertoo, mistä ilmeisesti on kysä.

Viro on asettanut etusiaalle sen, että ihmiset itsenäistyvät mahdollisimman pian.

Tämä sisältää oikeuden erilaisia etuksiin, pysyvän asuinpaikan etsimisen helpottamiseksi,

kun henkilö on saanut oleskeluluvan sen sijaan, että hän asuisi vastaanottokeskuksessa

tai muissa valtion tarjoamissa paikoissa.

Siis, mä tulkit sen tämän näin, että ukrainalaisia ei kiinnosta asua

Afganistanalaisten kanssa varastorakennuksessa 12 kuukautta opettelemassa, miten vettä keitetään.

He onkin työpaikan parissa kuukaudessa ja elättää itsensä.

Suomessa se ei ole mahdollista.

Heillä, jos jollain on tieto siitä, mihin sosiaalistinen aoitusmalli ihmisen voi pahemmillaan viedä,

se taalinkin 30-luvulla Ukraanassa tappaudut puolet väestään nälkäään,

kun piti viedä leirille ne, joilla oli kykyä.

Se oli tämä holodomor, ei edes leireellä asti päässyt.

Siellä nänytettiin paikan päällä suuri osa nälkää.

Niin tarkoitan siis, ne ei olla kyvykkyyttä, jotka omistivat peltoja ja työkaluja,

niin heidät piltiin leirille.

Kyllä, ja kaikki muut tapettiin nälkää paikan päällä.

Ihanan kuuluneen ratkaisu.

Mutta tästä jos haluaa lähteä tulkitsemaan Ukraanlaista, kuten eurooppaleisiin ja näin,

niin ilmeisesti Suomi on riittävän houkutteleva vaihtoehto,

ainoastaan ihmiset, jotka tulee Euroopan ulkopuolelta.

Eli 12 kuukautta asumista jossain parakkirakennuksessa, niin sehän kulostaa ihan paskalta.

Ja Viro on ottanut täysin päivästä sellainen, että heitetään heidät sinne uimaan

ja katsotaan, että kyllähän he uidaosaa.

Ja sitten pyritään löytää heille paikkayhteiskunnasta ja huomaan,

että heillä on uusi elämä siellä.

He pystyvät omien verkostojen kautta löytämään jotain sellaista duunia,

millä pystyvät elättää itse asiassa, että tuskin mitään ohdokasta.

Mutta kun sodan jaloista lähtee, niin varmaan niinkuin vähänkin riittää.

Mitä tahansa paitsi tiedät, että sinä laitostumista valtion vankina?

Kyllä, ja se vielä, että hän tosiaan lähtökorot, mistä he tulee,

niin se ei välttämättä itse asiassa selviy, että säköt pysyvät päällä,

tai että veren keittimässä on vaihdettu batterit justiissa.

Eli sanotaan, että jos se infra toimii ihan saumattomasti yhteen,

niin sekä jo no problemos, kun hän maan itse saa määrittää oman kohtaluaan.

Mutta jätäst voin varmaan sanoa niinkuin rispektit,

niinkuin virolaisille, koko virolaisille yhteiskunnalle,

myös ukranolaisille itse valitsisi varmankin samoin.

Viro on jälleen tehnyt sellaisen asia,

mikä on maalaisjärjen mukaisesti itsestään selvää.

Se on tärkeää, että tehdään pakottamalla ihmisistä kulueera 18-kuukaudeksi,

jonka jälkeen he eivät ole integroituneet yhteiskuntaan,

vaan nimenomaan tottuneet sellaisen vähän ongelmallisen suhteeseen ison veljen kanssa.

Niin.

Ise asiassa sanotaan ihmisille, että menkää ja työllistäkää itse ne.

Niin, sitten siellä on varmaan kahden kuukauden jälkeen voltkuskeina

ja raksalla ja autokorjaamoissa kukin oman taitonsa ja osaamisensa mukaan,

niin työllistyneitä ihmisiä, jotka pystyy ihan eri tavalla osallistomaan yhteiskunnan toimintaan,

mikä olen naisinta, niin he todennäköisesti tuottavat verotuloja.

No, siitä mä en ois niin vaan.

Ei vätkä vie.

Niin, no, ei välttävästi vie, mutta edelleenkin tämä mustapörssin porukka,

mitä Ukrainekin nyt suurimmissa määrissä,

no, niinku valtiona on käsittää nyt korruptioon,

niinku syvällä luissa ja ytimissä,

niin kyllä mä sanoisin, että tota,

että en ois verotuloista niin innoissaan,

mut jokatapauksissa ei kulueera valtiolle.

Niin, se ehkä just lähtökohtaa, että ei sentään niinku kuormita siltä,

että on ihan helvetikallista, pitää ihmisiä puolivankilassa varastoituna.

Vielä sivun menne niin,

Neuvostoliitossahan oli erinäisiä mafia-organisaatioita,

jotka olivat hyvin vaikutusvaltaisia.

Oli oma porukka moskuvassa sitten Pietärissä,

mutta kaksi olennaista olikin orgialaiset mafiosot,

ja heillä oli edelleen jalan sijaan siellä,

ja toinen oli Ukraanalaiset, Odessa, erityisesti Satamakaupunkina,

niin Ukraana ja mafia, niin ne on kyllä ollut aika lähestä pataa

tässä läpi vuosikymmentä,

ja edelleen Ukraanalaisilla on tietty maine.

Niin siis, se rekka, mikä mieltäkin lähtee sinne avustuksena,

missä nyt viedään sitten ihan mitä tahansa

meidän puhdistustableteista ja ehkä haloista lähtien,

tai kertakäyttöisiä kaminoita, whatever.

Niin, kun sen rekkapainaa sinne paikallisen terminaaliin,

niin kun mä oon aika saletti siellä, että siellä Janu näyttää,

että tänne vaan peruttakaa, ja sitten voittekin lähteä,

että me otetaan tästä kiinni, ja hintalappukone käyntiin,

ja tuuskin se on ihan kuule korruptioista puhdistautunut.

Sodaan alettua, mutta sielähän tiedät, että on hyvä määrä joku.

Kyllä, mutta se, mitä Ukraana katsoo niinku viimeisen kymmenen vuotta,

niin kyllähän ne pyrkii oikeasti muuttaa sitä,

ne haluaisivat päästä siit korruptioista eroon,

eivät varmaan ole ne päässeet,

mutta on sen tämän tahtotilaan toisi kuin joissamais.

No niin, kyllä.

Mutta se siitä, hyvä Suomi, hyvin taas vedetty,

voitaisiko näille asioille vittu tehdä jotain?

Pitääks tämä aina olla tälläden?

Mä tiedä, kaun pitää odottaa, että viro ihan oikeasti menee

BKT per Nassu, Suomen ohi,

koska kaikki merkit viittaavat siihen suuntaan.

Mulla menee kyllä väärätkään ja paasaa.

Mä nii kuppi nurin, siis nyt on tiistaa vasta, ja ottaa paha.

Kyllä se on kovin tervetullutta.

Mutta hiiltaan sitten jotain Vettasalpa ja tähän pikkasen pohjille,

nimittäin meillä hän on kunnon ihmisiä, jotka valvovat vasteides,

mitä kirjoihin saa kirjoittaa,

ettei ne ikävällä tavalla ne lauseet ole vanhahtavia.

Tuota, okset ihan varma, että tää laskee mun järvoksen?

Pääseks mä tällä nyt niinku sellaiseen sen mielen tilaan,

missä mikään ei riivaa, vai onko tässä riskinä,

että tämä aihe jollain tavalla koskettelee vogue-nappuloita

tässä yhteiskunnassa?

On, ja tää on suurin tietyllä nii koetun kivi tämä aihe.

Tässä tämän läpäset ilman, että tuo läppäri löytää

tiensä lattialle niin.

Niin, tuota, tää on varmaan ihan jes.

Sieletyshoitoa.

Lähden liikkeelle tuota, itse tuosta termistä,

siis sensitivity reading, kokemuslukeminen,

mitä se tarkoittaa?

Kokemuslukea on kuulemman mukaan, lehti-artikkelin mukaan

siis tämmöinen kirjakustantamoiden ja kirjallisuusteollisuuden

palkkama henkilö, jonka tehtävä on valvoa,

että kaikki lauseet täyttävät nykyiset parametrit,

eli niinku täällä sanotaan, että yleisö sanotaan

kokeet tekstin epämielyttävällä tavalla vanhahtavaksi.

Sehän vaikuttaa suoraan siihen,

halutaanko teoksia ylipäänsä ostaa.

Eli käytännössä puhutaan tästä marxilaista

lived experience-käsitteistä, jonka kautta

ihminen tulee kokemusasiantuntijaksi omassa todellisuudessaan,

joka siis ei ole objektiivinen todellisuus, vaan äärisubjektiivinen.

Ja sitä kautta päästään niin kuin pienin askelin siihen,

että jos kirjoitat kirjassasi vaikka seksuaalivähemistöistä,

niin sun pitää saada joku seksuaalivähemistöin edustaja

lukemaan se teksti läpi, jotta se ei sorru

johonkin sellaisiin tyylpiin kuvauksiin, jotka eivät edistää

tätä progresiivista ajattelua, vaan enemmänkin muistuttavat

sitten menneltä vuosikymmeneltä.

Ja sit mä haluisin kirjata huomiota tosiaan tähän lauseeseen,

että sehän vaikuttaa suoraan siihen,

halutaanko teoksia ylipäänsä ostaa.

Tämä on tietysti toimittaja omasta pynästä tässä

lettertikerissä ja idea on siinä se, että teokset eivät myy,

jos niissä antaa vanhahtavia lauseita.

Nyt niin, jos ottaa tästä käytännön esimerkkin.

Viime aikojen hallivuudessa.

Siellä on tehty, jos minkä näköistä oikea mielisyyttä

sisältä vie elokuvia, kuten esimerkiksi

naisten coastbusters.

Ja mitä mä oon seurannut noita lukuja tolleen,

kun päällisin puolin, niin muista tuntuu,

että ne on nimenomaan ollut niin kuin myynin esteenä.

Tämä on kaikki, niissä on tuu ylimääräinen voketus.

Niin ehkä tulosta perusteella ei ollut ihan niin.

Tämä on käyty, että pitäisi maksaa

nais-leijonille sama palkka

tai naisten, mikä on N-halla vastaava jääkiekko saa.

Palkkujen pitäisi olla samat, koska ilmeisesti

lopputulosten taas arvo eikä niinkään

markkinalla syntyvä arvomärity.

Sehän on ihan helppoa.

Sitten ei mitään muuta kuin kaikki ihmiset, jotka olette

tämän kannalla, niin kipe kappi katsomaan

ja ostamaan pelilippuja. Voitte ostaa matcheihin

tosiaan jotkun VIP-paketit,

kentiesostaa jonkun kanavapaketin, mistä näkyy

tätä naisten läätkää muut, onkin tuoda tykötä,

jotta lajii nousee suosiossa samalle tasolle,

kun se ikävällä tavalla se, mikä kiinnostaa ihmisiä,

niin se sitten kumuloituu jossain vähessä rahana myös

näille tekijöille.

Mutta noin hän se ei tietenkään mene, koska kyse on sorosta.

Ensin poistaa mielellävoimakennon käyttäjien, jonka jälkeen

tasa-arvo toteutuu kuin itsestä, ja sen jälkeen kaikki

rahat liikkuu oikeeseen suuntaan.

Viittaan tähän aikaisempaa keskustelua Ukrainaasta.

Kyllä.

Kyllä, 30-luvulla.

Joo.

Perusaitos, mikä tässä nyt on, mun mielestäpäin

brinkkalla ihan filosofisella tasolla on se, että

tässä jälleen kohdellaan monoliitteina

ihmisyhmiä. Kun sen sijaan, että mä yritän tästä kaikki

yksilöt on erilaisia, ja se voi tottaa vaikka

viisi suomalaista valeijoista naista.

Ja niillä on ihan erilaiset arvot ja erilaiset näkemykset

siitä, miten maailman pitäisi toimia.

Ei heivät ole monoliitti.

Niin, jos mä ajatellaan, että tarvitaan

seksuaalivähemmistöön kuuluvaa, vaikka homo mies

lukemaan kirja, jossa on homo, mies-hahmo,

niin me ajatellaan, että me ollaan tekemisissä

monoliittien kanssa. Ja se vähentää todellisuutta.

Ja itse asiassa avaa mahdollisuuden siihen, että

me kohdellaan käytännössä rasistisesti näitä ryhmiä,

ikään kuin ne olisivat yhden tahdon ilmaus

tällä semmoilla hyvinkin puisevalla 1800-lukulaisella

paatoksella. Ja sitten toinen, mikä tässä on

ilmeistä on, että kun tähän vokeen liittyy, että kaikki

stereotypiat nähdään ongelmallisina.

Kun enemmistöt puhumat vähemmistöistä vaarana

ovat stereotypiat ja väärin ymmärrykset kirjoittaa

HESARI, eli nämä kokemuslukijat etsii näitä

stereotypioita. Mutta kun kaikki stereotypiat

eivät ole negatiivisia, vaan ne on lähtökohtaisesti

että voivat vapaita typistyksiä todellisuudesta.

Jos mä sanoin, että suomalaiset ovat rehellisia,

aaaa, ei noin saa sanoa.

Saksalaisilla ei ole huumorin tai juo aaaa,

ei noin saa sanoa. Mutta eihän näe varsinaisesti

ole ongelma. Ongelma on ne negatiivisesti

seröit piot, mutta lähtökohtaisesti tässä ajattelussa

ajatellaan, että kaikki sellainen, mikä pyrkii jollain tavalla

mallintamaan todellisuutta yleistämisen kautta, on itsessään

siitä, että vääräoppisuus on paikannettu. Ja tämä on täydellisessä

ristiriidassa sen kanssa, että itse käsittelee ryhmien

komokeenisena monoliitteenä, missä on yksi mieli,

yksi tahto, yksi tapasuhtautua ilman.

Kyllä, eli ryhmäidiltiteetti on kaikkein korkeen muoto,

sitä ei voi paeta. Jos olet ryhmäsi jäsen,

olet samanlainen kuin muu viitaryhmäsi, kuitenkin

sitä ei voi yleistää tällaisen stereotypiaan.

Niin saat oikeassa tähän tekemään huulukset

ajatuslopulta, josta tämän ihan kirjamellisesti ruvetaan toteuttaa.

Siinä on ristiriita, aika itse sammottavan ristiriita,

jos lähdetään siitä liikkeelle.

Täällä on monta esimerkkiä, minun muassa Hesarin nostanut

Tän järjitervon pyyhkeitä saanut Läyla-Romaani

2011 julkaistu. Senantamakuvakuulma

Turkin Kurdeesta oli yksinkertaisetava ja jopa

islomofobinen. Tämä on lueteltu pitkälistä erilaisia.

Kurnit ovat ehkä ateistisiin lähidään kansakuntaan.

Siinäkin islomofobia määrittelee kokoryhmän identiteetin.

Kustantamatta on palkannut tällaisia ihmisiä,

joiden tehtävä on kyllätä.

Ei pelkästään alkuperäistä tekstiä, vaan myös Suomennos tapauksissa.

Minkä tahansa kielikäännöksen kanssa haluamme varmistua siitä,

ettei kielen kääntäjä kympelystä ole sotunut vanhastavin ilmaisuihin.

Tämän ryhmäidentiteetin deterministinen rooli

viedään tappinsa, olisi kiva, jos Afroamerikkalaisen

kirjan suomentaja olisi myös tummaihoiden.

Ei siis Afroamerikkalainen, koska sillä ei ole mitään

väliämissä kulttuurissa hänellä, vaan ainoastaan sillä,

että minkälainen genetiikka hänen ihonvärin pigmentissa on.

Mikä on itse asiassa ihan absurdejätys,

koska ihmisten kovin erilaisia edustaa vaikka

maahanmuuttajia Afrikansuunnalta, kun puhutaan

Afroamerikkalaisesta, ihmisten siinä mitä yhtymä kohtaa

noin kulttuurintasolla, mutta vokessa sillä ei ole väliä,

koska juuri sanoit ryhmäidentiteet edelleen.

Nyt ikävä tavalla toimittaja käyttää tässä vanhastavia termejä,

koska jos luot jutun tarkkaan, niin siellä sanotaan, että

myös Afroamerikkalainen, värilinen ja musta tuntuvat

erisyystä ongelmalle siltä termeen.

Se toi kulostaa pahalta, toi värilinen apartheid-kiele käyttää.

Mutta joo, Afroamerikkalainen.

Tää on siis ennakkosensuuria tai ihanaa raikasta,

etenkin kun tää ulotetaan historiaa, mutta se ulotetaan

myös uusiin käsikirjoituksiin. Eli täällä Haesarjutussa

sanotaan, että kirjailijan käyttämään kieleen ja sanoihin

kiinnitetään huomioita jo kustannuspäätöstä tehdessä.

Se kulostaa perusteluun. Jos siellä olisi jotain

rasistisia slurreja ja muita, jotka olisi kirjoitettu

sinne ikään kuin ne olisi OK-kieltä, eli se ei laiteta edes

dialogiin, vaan ihan vaan pokkona käytetään L-sanaan,

niin kyllä mä ymmärrän ihan täysin tämän.

Mutta sit mä mietin sitä, että jos kokemuslukja on sellainen,

jolloin ensisijainen ajatus, että hänen ryhmäidentiteetistään

on mahdollisimman positiivinen kuva,

jotta se ei olisi vihamielinen tai rasistinen,

niin miten kehän kokemuslukija suhtautus kirjaan,

jossa Jeffrey Dahmer, kuvattas

kiimalsena seksilunnan, joka syö uhrinsa

ihana käsitys homoseksuaalisuusta.

Yritetäänkö tässä kirjassa nyt sanoa, että Jeffrey Dahmerin

esimerkki on jonkinlainen stereotypia siitä, että

homomiehet söisivät varittelu-kumpanisa.

Ja ilmeinen ongelma on se, että Dahmerin hahamo on ihan todellinen.

Mutta tässä kohtaa kokemuslukija voisi sanoa, että

eihan tällaista kuvaa, tällaista representaatiota homoseksuaalisuudesta

ei saa tehdä, mihin ilittyy kannibalismi.

Ja mietitkö tämä viedään fiktiivisellä tasolle, että luodaan hahamo

jolloin ja mitään siitäitä todellisuuteita. Ei voi sanoa, että

tämä Jeffrey Dahmeri on oikeasti murhansi- ihmisiä,

psykopaatti, hirveä ihminen. Koska sulla on fiktiivinen hahamo,

sarjamurha, joka saallistaa vantaan yössä

ja sattuu olemaan värillinen, niin

tämä johtaa herkästi siihen, ettei tollaista kirjaa julkasta,

koska sanotaan, että täällä voidaan tulkita rasismiksi.

Joo, mutta jos ei myy, kun siinä on vanhatavia lauseita,

siis ennen vanhaa homotkin söy jengiä.

Tähän on siis kaikessa taiteen tekemisessä.

On se sitten kirjallisuutta tai kirkonpoltoheviä

tai korskia ja groteskia kuvatailetta, ihan miten vaan.

Niin taiteilija monta kertaa puhuttelee

katsojaa, lukiaa ja koettelee

kaiken maun rajoja, milloin se haluaa

aiheuttaa syviä iljetyksen tunteita tai pelkoa

tai kaunaa tai viha tai rakkautta.

Niin sekö on nyt sitten tämän oikeamielisen

kokemuslukian päätettävissä, että

mikä osa tästä taiteuksesta voidaan laittaa luiskaan,

vaikka sen tarkoitus olisikin tuoda tiettäväksi

oikeaminen ajatus.

Mutta tarkoituksella ei olekaan mitään välia,

vaan sillä, miltä se tuntuu siinä

äärissubjektiivisessa maailmassa, missä se kokemuslukia

edustaa marxilaista lived-experiensiä.

Tähän johtaa nyt ongelmiin.

Liberaalissa maailmassa ajateltiin, että tämä on

emaansipoivaa.

Toimintajalo-kuvan Sankari onkin tummaihoinen mies,

joskus 9-luvulla.

Niin, ajateltiin, että kato vaan,

kehitys kehittyy ja Halivuudin selvästi jäänyt

jumiin minnekään sinne 50-luvun.

Mutta nyt tehdään, voidaan sanoa, että tämä on ongelmallista,

koska laitetaan tummaihoinen näyttelemaan väkivaltaista roolia,

missä vahvistetaan stereotypiaa siitä, että nimenomaan

afroamerikkalaiset ovat väkivaltaisempia,

kyllä se toimintajalo-kuvissa kuolee ihmisiä niitä ammutaan.

Tämä on täydellinen ristiriita sen suhteen,

että mitä taiteissa voidaan enää tehdä.

Ja mä väitän, että tämä johtaa pelokkaaseen,

konservatiiviseen ja yhdenmukaisen kirjallisuuteen,

jossa korostuu semmoinen dogmaattinen ideologi,

jossa pelätään sitä, että joku voi löytää sieltä

väärä oppisiä ajatuksia.

Ja se on yhtä kuin muuano taide.

Niin, kuulostaa just sieltä.

Taiteen tehtävä, kuitenkin yhteiskunnassa

ollaan tällainen purkuveltiili, jonka avulla voidaan ehkä

näyttää pukea sanoiksi tai mitä vaan

sasi asioita, mitkä muuten saattaa olla

helvitin ongelmallisia. Sitä paitsi elokuvassa

Passenger 57. Westin Snipes heittää myös

hyvää perttiä. Ei pelkästään siis

ammujengin.

Tiedät, että se on Alex Haley, muistaakseni

kirjallijajuuret.

Alex Haley.

Alex Haley-juuret oli tapaus silloin 70-luvulla.

Mä olisin lukevassa kirja.

En muista.

Hän kuvaa siinä puoli fiktiivisesti oman

sukunsa tarina, joka lähtee puuvilla

pellolta orjuudesta ja etenee sitten

nykypäivään kirjallian itseässä.

Sehän on äärimmäisen rasistinen kirja.

Koska ne on poimivassa puuvilla.

Kyllä.

Siellä hän on orjia ja ne orjat on tummaihoisia.

Se on täysin rasistinen kirja.

Okei.

Eikä se edes ole täyttä aitoa historiaa, koska

siinä on fiktiivisia elementtejä.

No sen takia just, että kuningas on kuollut

kauailaköön buningassa.

Machine-generated transcript that may contain inaccuracies.