Lauantaikerho: Vaalitentit tulille!

Helsingin Sanomat Helsingin Sanomat 3/18/23 - Episode Page - 39m - PDF Transcript

Iltalehdellä on semmoinen hyvä tapa, että tämä vaalitentti jälkeen puheenjohtajille jaitaa leijunot ja lampaa. Mitä te jakaisitte?

Mä jakaisin mansikoita ja bauttipatukoita. Mansikat on hyviä ja mitä paremmin puheenjohtaja pärjeisi, niin sitä enemmän hän saisi mansikoita.

Bautti taas on paho ja mun mielestä huonosti argumentoiville puheenjohtajille pitäisi jakaa bauttipatukoita.

Mitäs Kiersi? No ehkä me jatkan kanssa täällä syömiislinjalla. Tosi hyvä.

Tämä on toki kontroverssi, koska ihmisillä on erilainen maku, mutta mä jakaisin suklaata ja salmiakkia ja suklaata tietysti hyville ja salmiakkia jak kaikille, jotka on huonoja.

Mä olen tosi järkyttynyt teidän molempien mielipiteestä, koska mä olen sekä saalmiakin suuri ystävä että bautipatukoiden suuri ystävä.

Nyt voi kankeloida tästä mielipiteestä, koska mä tiedän, että bauti hän on todellakin mielipiteitä jakava asia.

Mä kuuntelin eilen yhden kollegan kuvausta tästä MTV'en tämän viikkoisesta tentistä ja sen tapahtumista.

Mietin, että olisiko haukkat ja kyyhkyt, jos jatkaa tässä eläinmaailmasta tai sitten ehkä haukkat ja oravat.

Mä en tiedä, että mielikoit vähän väärin, mutta menee haukkaja hänen saaliin sama se, mitä mä yritin ettiin tällä, mutta näistä jatketaan tämän viikon lauantajakerhossa.

Kuuntelet siis lauantajkerhua Helsingin sanomien politiikkaan sekä lähestyviin vaaleihin syventyvää podcastia.

Mä olen Neemi Lelop ja täällä on kanssani Robert Sundman. Normaalisti ihan meitä olisi kolme vakijuontajaa,

mutta Susannio edelleen ei ole hiihtämässä jossain päin Suomeen ja mä en tietysti kuulu mitään Susannista pariin päivää.

Mä toivoit, että hänellä on kaikki hyvin.

Kyllä, ja toivottavasti hän palaa tänne sitten seuraavalla viikolla.

Mä hän ollaan myös luvattu, että lauantajakerhossa kuullaan myös viralevia ääniä sekä Hesarin toimituksen sisä,

että sen ulkopuolelta, ja tällä kertaa mukana on vieras ulkopuolelta,

yrittää kirjailija ja entinen kokoomuksen kansainedusta ja meppi, Kirsi Pihat, tervetuloa.

Kiitos.

Kirsi, tuosta sun positiosta nyt ei jota oikein selvää, että sä oot entinen politiikko, joka on nykyään yrittäjä,

sä oot tehnyt politiikoiden kanssa yhteistyötä.

Mitä sä asemoisit itse asiassa politiikassa tällä hetkellä?

Otsä sisällä vai otsä ulkon?

Ensinnäkin ainakin pitäisi ajatella, että äänestäjänä on sisälleksua, koska äänestäjänä on itse asiassa se, joka on kaikkein tärkein pointti tässä koko meidän demokratiassa.

Mä luulen, että sä politiikko hommaa vähän sellasta, että sillä ei oikein mitään välijää, että miten itsensä asemoi,

että vaikka haluaisu olla kuinka ulkona, niin tavallaan aina on jotenkin käsitetään aina, että on jollain tavalla sisällä.

Siitä jää semmoinen tietyn tyyppinen identiteetti ainakin ulkopuolelle.

Toki myös sisäpuolelle, että ehkä seuraa vähän enemmän, kun keskiverto äänestää,

joskin esimerkiksi näissä vaaleissa, niin mä oon tietysti yrittänyt vähän olla etällä.

Okei, kiinnostavaa.

Ennen kuin puhutaan itse asiasta, niin mun pitää vielä yksi tällainen alkupalaute asia,

emil nostaa sun kanssa esiin, meillä on tullut siis palautetulva, mikä tietysti tarkoittaa oikeasti muutamaat viittiä,

mutta siis niin kuin palautetulva, ja se tietysti kuuluu näin, että missä on Hesarin gallu,

me ollaan kuulema luvattua, että se olisi tullut tällä viikolla, niin missä se on?

Mä en oo luvannu yhtään mitään yhtään kenellekään.

No niin, juuri näin, siinä politikkomainen vastaus, tällä se meni sitten selväksi.

Mut mennään sitten itse pääasihan, eli tietenkin vaalien loppukiriin, mikä näyttäytyy tenteen alkamisena.

Kyllä, vaan nyt hän on alkaneet viikot, eli tämän viikon keskiviikkona nähtiin MTVen puheenjohtajatentti,

ensi viikon maanan tänään nähdään Yleensimmäinen puheenjohtajatentti,

Tiistanon, Ilta-Sanomien tentti, samana päivänä Pärähtää, käyntiin Ylen kolmen puheenjohtajan.

Keskusteluiden sarja, joka jatkuu kiinni sitten, seuraavat pari päivää, seuraava alla viikolla on Ilta-Lehti,

sitten Hesari, sitten taas MTV, sitten vielä yleisistä tätä tavaraa on massiivinen määrä.

Käydään tässä läätyksessä vähän läpi mitä teemoja tässä, niin kuin pyörinä, että tenttiä ympärillä lisäksi puhutaan vähän siitä,

mitä me oikeastaan odotetaan näiltä vaalitenteille, miksi niitä järjestetään, onko niillä merkitystä.

Mutta Kirsi, kun sä oot ollut kuitenkin ainakin tosi syvällä siellä sisällä politiikassa,

niin kerro vähän, miten politikkona valmistaudutaan vaalitenteihin?

No varmaan ensimmäinen asia on se, että miettiin tosi tarkkaan sen, että mitä haluaa itse asiassa viestittää.

Me kaikki tiedetään, että politiikka on tosi taitava, jos se on taitava vastaamaan, mitä tahansa, mihin tahansa kysymykseen,

ja se on itse asiassa tosi oleellinen taito, koska jos me et siinä tentissä vaan vietävänä ikään kuin sen perusteella,

että mikä fiilis tai miten muut reagoit tai muuta, niin saattaa olla, että suuri jää se sun oma tärkein asia,

sanomatta niille äänestäjille, eli toisen sanoen päättää ne on.

Se sitten se kolme pointtia tai mikä sitten onkaan, että mitä mä haluun tavallaan tässä viestittää.

No sitten toinen asia on tietysti se, että siinä tilanteessa oleminen,

että ei näytä siltä, että robotina toistaa sitä kolme asiaa, mitkä olen päättänyt etukäteen,

vaan että pystyy kuitenkin siinä tilanteessa olemaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Ja mä luulen, että se on itse asiassa semmonen, mitä ihmiset seuraavat aika paljon, että millä tavalla kukin reagoin johonkin.

Me puhutaan aika paljon jengihan suuttua jostain ilmeistä esimerkiksi,

jos huomaan, että jollain on vaikka halveksua ilmessuhteessa johonkin,

ja siitä tulee heti tavallaan sellaista, että kuinka se kattokaa nyt, miten se halveksi,

ja muuta, joka on hyvä huomata, että silloin kun sä luulet, että se ei katsota siinä tentissä,

koska sä et puhu, niin kamera katsoo sua ja se saattaa napata sieltä just sellaisen ilmeen,

mikä ei ole siis tarkoitettu esimerkiksi halveksua, mutta se näyttää sellaiselta.

Se saattaa olla esimerkiksi tosi keskittynyt, ja sen takia sä näytet halveksua altais,

koska sun kasvon lihokset lepää tai jäsen vastaavaa.

Kyllä, kyllä, ja senkin näkee muuten, jos sä huomaatte, että jos joku miettii, että mitä mä seuraavaksi sanon,

niin se on aika hauskaa, sen näkee aika usein, kun sä näet,

kun sä siellyninkin jotenkin pyöttäjät sitten seuraavaksi, mä sanoin tuon,

mutta tämä, että miten, mitä aikoo sanoa, miten on vuorovaikutuksessa toisten kanssa,

ja sitten se, että kontroloi itseään sellaisel tavalla, että tietää, että on koko ajan framilla.

Me toimittajathan tosi usein keskustellaan siitä, mitä toimittajat kysyivät,

mutta hirveän harvoin me keskustellaan politikoiden kanssa siitä, että miten kysymykset,

miten he ottiin ne vasta, ja millaisia ne kysymykset heidän mielestään oli.

Jos sä kirsi heittäytyisit nyt niin kuin tänne meidän saapaisiin,

ja sulla olisi kaikki valtaja aika kysyä, tai pitää yllä tämmöistä vaikka vaalitenttiä tai puheenjohtaja panelia,

mitä sä niinku, mihin kysymyksiin sä keskittyisit?

No toi on hyvä kysymys sen takia, että tavallaanhan sun pitää keskittyä niihin oleellisiin ja isoihin kysymyksiin.

Sen aina ongelmaa se, että niin kuin Roberto sanoi, niin ittenttejä on ihan helvetisti.

Joten jos sä aina kysyt sen kuinka monta miljardia, kuinka monta miljardia, kuinka monta miljardia,

no viimeksi sitten sanoitte, että mitä, niin siitä tulee vähän semmonen, niin kuin,

sanotaanko, että se ei ole sitenä ihan hirveä informatiivista, koska me tiedetään jo iäänkuun vastaukset,

että ehkä se, että jos me kysytään kysymyksiä lähtökohtaisesti, mihin me tiedetään mitä ne vastaan,

niin ne ei ole ehkä parhaita, ainakaan niin, että kaikki kysymykset on sellaisia.

Eli jos pystyy kysymyksellä vähän yllättämään ja vähän rikkomaan sitä kaavaa,

ne ihan ne perinteiset tavallaan asiat ja jotenkin menemään johonkin semmoseen,

että mikä sen ihmisen mieltä liikuttaa.

Ja mä itä ajattelen sen siltavalla, että mä hän en, kun mä mietin äänestyspäätöstä,

niin esimerkiksi vaalikoneet on mun mielestä ihan hausko, ja ne on kivaa viihdettä,

ja sä näet vähän mitä mieltä ja kaikkea, mutta mä en päätä mun äänestyspäätöstä sen perusteella,

koska tämä ei sit kuitenkaan ole niin kuin...

Mä järkytyin nyt...

Tää ei ole niin kuin tavallaan tietenkin pääsykoettetti, koska se pointti ei ole tavallaan se,

että mitä ne tietää tai mitä ne sanoo nyt te niihin kysymyksiin,

mitkä on nyt just meidän mielestä ajan kohtaisia, koska jos nyt katsoo vaikka 4 vuotta taaksepäin,

niin aika helvetisti tapahtuu asioista, mitä ei vaalitenteissä munen kysytty.

Kyllä. Eli toisen sanoen, mä haluun etsiin jonkun semmosen tyypin,

jonka mä koen sillä tavalla luotettavaksi, että kun tulee erikoisia, yllättäviä muutos tilanteita sen tyypin eteen,

niin se kykenee...

Joita varmasti tulee myös...

Joita varmasti toivotaan.

Yks näin.

Niin se kykenee niissä tilanteissa sellaisen päätöksenteeko kyvykkyyteen, kun mä toivon.

Se ei välttämättä ole aina mun kanssa maa mieltä, ja mä en etsi tavallaan semmoista, vaan nimenomaan sitä,

joka kykenee niissä tilanteissa toimimaan, ja jotenkin reagoimaan oikea tavalla.

Se on enemmän tämmöinen...

Mitä se sitten on, mä en tiedä, mutta siellä ei ole vastaus 6 miljardia tai kuinka monta,

vaan se voi joku semmonen tyyppi kysymys.

Ja se liittyy mun mielestä...

Onko se myös politiikan taito, siis kysymys?

Voisi olla sitäkin.

Voisi olla sitäkin.

Voisi olla sitäkin, joo.

Mä en tiedä, että yksi semmonen, mikä liittyy vaalijoornalismiin, mitä on ollut hirveän kiinnostava seurata on se, että kun mä oon nyt aika tuoreheesarilainen,

ja mä olin pitkään aiemmin ylellä töissä, niin mä aina välillä turhauduin siis TV-ohjelmia tehdessä,

koska TV-joornalismi on kuitenkin erilaista kuin lehtijoornalismi.

Jos mä meen nyt tuolla sovin haastattelun johtavan politikon kanssa,

ja meen kysymään naurille kysymyksiä, mutta kuitenkin, että kirjoitan siitä lehtijutun,

niin silloinhan mulla on paljon enemmän.

Mä voin oikeasti vaikka käydä vaikka, joo, jos olis aikaa, jos se politiikka ei ole tosi kiireinen,

niin mä voisin käydä vaikka 20 minuuttia yhdestä aiheesta vaan silleen,

että mä haluun nyt vastauksen tähän kysymyksen.

Mä voisin eri strategioilla yrittää uittaa sitä vastausta,

ja välillä vähän rauhallisemmin, ja välillä vähän niinku kovemmalla ättäkillä,

mutta siinä TV-ohjelmassa, kun se kaikki on suoraa ja se menee sinne Eetteriin,

niin oikeastaan se myös niinku, se on välillä vähän epäkiitollista sen joornalismin kannalta,

ja se mun mielestä saattaa johtaa juuri tähän, mitä Kirsi Aiemmin sanoi,

että sit siellä kysytään vähän niitä samoja kysymyksiä,

ja sit se menee vähän siihen, että sanoit viimeksi näin, entä nyt näin,

ja sit tavallaan se saattaa sanoitaan kiinnostavaa,

mutta siihen ei ehdi tarttua, koska ne minuutit menee,

ja pitää olla tasapuolinen, ettei tehnyt hajallisarkkimo,

joka lähti pois Michaelin dentistä, kun omasta mielestä häntä kohdeltiin väärin,

että siinä pitää niinku aika monta asiaa operoida samaa aikaa,

ja itse asiassa sen vastausten niinku sisällön ja sisällön mielekkyyden kannalta,

niin TV-tenttiä ei ole aina hirveän kiitollinen formaatti,

ja tämä on kaunista pasana, että välillä se on myös aika huono formaatti.

Joo, se on varmaan totta.

Tosin sit siinä tulee tietysti sen niinku fiilis siitä ihmisestä eri tavallaan,

niin toimitte ja aina luo sen kontekstin tietyllä tavalla itse,

että tässä poliitikko voi olla omana itsenään kuitenkin ikään kuin esillä,

ilman niin kuin tavallaan välitulkit siellä,

joita se toimitteesta on paitsi niiden kysymysten kautta tietysti.

Niinpä.

Mutta jos mietitään tätä Michaelin tämän viikon denttiä,

joka nyt on avannut tämän loppukirin,

niin tosiaan puheenjohtajat kohtaiset toisensa studiossa puhuttiin kaksi tuntia,

minus mainoskatkot paitsi tietysti harkimuhtoisia,

joka päätti lähteä pois, koska ei mielestään sanoo rittästi.

Puheaikaan mä viittasin tossa alussa ja leijonin lampaisiin bombauntipatukoihin,

mitä tässä haluatakaa jatkaa. Eemil, kuka mielestäsi menestyi ja kuka ei?

No mun mielestä se on tentin perusteella varmaan kaikki.

Kaikki menestyi.

Kaikki menestyi omien kannattaa ja ensin on mielestä.

Mutta jos mietitään liikkuvia äänestä,

jotka varmaan tuossa on pöydällä se tärkein joukko noiden tenttien osalta,

niin kyllä mä sanoin se, että Lee Anderson, Annika Saarikko oli hyvin vahvoja,

mutta sitä mä en tiedä miten vasemmista oli itse asiasta sitten,

resonoi tuolla liikkuvia äänestä ja joukossa ylipäätään,

mutta hyötyä heille siitä on, että on tentissä erittäin hyviä.

Niin, Saarikko Anderson, eli mustakin aikaas hyviä.

Ja Saarikko ollaan nyt selvästi myös tämä, että hän haluaa haastaa sekä SDP-tä,

että kokoomusta näyttävästi ei lähteä kummankaan peesiin edes hiljaisesti.

Ja mä itse jotenkin analysoin, että tässä voisi olla taustalla semmoinen

keskustalainen ajatus, että kepun osakkeita hän tai pääministeri peli ei nostaa.

Jos menee vaan orpon tai mariinin taakse tai jossain tapauksessa ehkä purran,

että jos menee vaan näiden kolmen väliseksi kabaks, niin se on tavallaan

keskustalle vaikeeta, koska hän näyttäytyy epärelevanttina.

Ja nyt tavallaan kannattaa nostaa omia osakkeita sitten hyökkäilemällä vähän

joka suuntaan. Keskustalla hän on tietysti ikävä tilanne,

mutta kyllä tämä on sellainen strategia, mitä mun mielestä voi olla ihan hyvä kokeilta.

Niin, keskustalla on ikävä tilanne kallupeissa, mutta onhan heille

sinne syvät tilanne, että heillä on vapaa pelikenttä,

nyt saa suorittaa, nyt ei ole mitähän liittävää.

Niin, kyllä, kyllä. Se, mitä minä myös mietin, ja tämä liittyy ehkä vähän

siihen, mitä puhuttiin myös näistä tenteestä ylipäänsä, niin

toteutukset tässä Maikkarin Tävikköstentissä oikeastaan vähän sellainen ajatus,

että oikeastaan on helppo voittaa alhaiset odotukset ja vaikea päihittää

kovin korkeille kohonneet vastaavat, koska me ollaan niin pitkään puhuttu,

ja minä siis mukaan lukien, ja mä en edelleen sitä mieltä, että

ei Orpo O kovin hyvä puheenjohtaja tenteessä, hän ei ole kovin hyvä esiintyjä,

mutta sit mä mietin, että ehkä hän ei näitä myöskään odotettu kovin hyvä

esiintymistä, ja nyt hän olikin mun mielestä oikeastaan ihan

helppo, ja sitten, niin kun, että okei, että hän näytty saavaan esimerkiksi

tässä iltalehden lampaat ja leijonapörssessä, niin melkein oliko se nyt eniten

leijon ja kumulatiivisesti laskettiin kaikkien toimittajien antamassa leijonat?

Kyllä, hänellä ei selkeästi taktiikkana, että antaa sen marinin sieltä

hyöketä, että hän ei välitä, mikä on sitä harkitsematonta reaktioita hän

Orpon vastustajat aina hänellä odottaa, että siinä on semmonen

heikko kohta Petteri Orpon julkisissa esiintymisissä, että siinä kun

hyökkäi, niin kyllä se jossain vaiheessa murtuja, sitten jat tulee semmonen lapsuus,

nyt tämä Orpon tiimion ilmeisesti vihdoin viimein tajunut, että

no kannattaa olla hiljaa, me ollaan välittämättä, antaa niitä hyöketä

siitä rinnalta ja vaan paluttaa tätä omaa viestiä niin kuin kirsikin tässä

kehohti, puheenjohtajat toimimaan.

Niin, ja sitten tässä marinilla, joka nyt kaikissa muissa tenteessä on ollut

muista vahvin ja suvereen, niin siis ihan erittäin hyvä, niin tämä ei

tas mennyt sitten kovin hyvin, että ehkä siinä oli vähän se, että oli käytössä

tämmönen jo testattu nauha, se oli jäädy päälle, tuli sitä samaa viestiä,

mitä aiemmin just tämä, että jää liiakstoistamaan sitä vanhaa, ja sitten

oli ehkä vähän laimeen attakin, mä mietin liityksien myös se, että siinä

alussa keskusteltiin näistä hävittäjä kommenteista, joka sitten ehkä

kuitenkin, ettehänkin tietää, että ei se mennyt niin kovin hyvin se

episodiin, niin mä en tiedä, että laimeesi, kun se sitainen tunnelmaansa.

Niin, mutta mun mielestä on mielenkiintoista tämä, että miten mariin

hyökkää nimenomaan Orpon kimppuun, kun purrahan sieltä on, perussuomalestaan

sieltä on nousemassa nyt rinnalle ja ohi, että onko siinä joku sellainen,

että mariin ei haluaa esiintyä niinku purran vastavoimana,

koska sitten se sataisi pelkästään perussuomalaisten laarin, että hän

ei haluaa haastaa purraa, koska siinä on niinku paljon enemmän

hävittävää, kun voitettavaa, en tiedä, tämä on vaan mun omakela.

Niin, mä taas mietin, että purrastahan kyllä kannattaisi olla huolestunut,

että esimerkiksi tos uutissuomalaisten tuoreiskyselyssä sekä

kokoomuksen Orpomenetti, siis kakkospaikkaansa, kun kysyttiin, kuka on

ennistuneen puheenjohtaja ja mariin jälkeen siellä kakkos siellä on siis

tasapeleissä purra ja lii Andersson, ja Andersson oli muuta

ainakaan tässä tentissä otti kunnolla yhteen purran kanssa,

että mun mielestä muuten ei jotenkin lähtenä hakea sitä konferontaan,

että en mä tiedä, miksei, kannattaisiko hakea?

Mun mielestä niinku tässäkin tentissä tuli ilmi,

mikä liittyy yleisöstä näihin vaaleihin, mielenkiintoista on se,

että ollaan erilaisi sosiaalisen median kanavissa ja

poliittisten puhuvien päin puheenvuorossa todettu, että

identiteettipolitiikka on se, millä nämä vaalit ratkastaa.

Nykypäivänä, että kaikki ideologia, tai tällaiset

peritäst kysymykset eikin sitä hevohelvettia käy ketään.

Niin peritästä vasemmista oikeista kysymykset.

Niin, että identiteettipolitiikka on se, millä politiikkaa

tällä hetkellä voitetaan, mutta missä näkyy näissä vaaleissa,

esimerkiksi ei tossakaan tentissä olla identiteettipolitiikkisia

kysymyksiä. Mä haastattelin tällä viikolla

politiikan tutkija Hanna Vassin, joka hänkin sanoi,

että näissäkin vaaleissa pöydällä on hyvin perinteisiä

vasemmista oikeista kysymyksiä, ja niillä nämä vaalit

taas ratkastaa. Se on totta mieltä.

No tavallaan joo, ja ehkä sitten jollain tavalla se, että

kysymyksiksi tulee, että menetkö vai etkä menee

perussuomalaisten kanssa hallitukseen, on jotain sellaista

kuitenkin siihen liittyen tämän tyyppisiä asioita.

Joo, ja sitten tietysti täytyy muistaa, että maailma on

ryskynnyt aika kauheella tavalla tässä viime aikoina,

joten semmosia, että ihan perusturvallisuuskysymykset

tulee tietyllä tavalla ihan luontevastikin siinä ja sille.

Vass muuten sanon myös, mä luin se kanssa, että haastattelussa

oli erinomainen. Sanon tosi kiinnostavasti sanoen,

että politiikka tavallaan on saamassa kunnian palautuksen

tai tällaisia perustelista sillä, että 2019 nuoret on

äänestänyt enemmän ja nyt on syytä olettaa sitä samaa.

Ja se oli muista tosi kiinnostavaa, koska taas

sitten omasta näkökulmasta mä ajattelen, että politiikka

ei suinkaan ole saanut kunnian palautustavaa.

Vaan jotenkin mä hoomaan, että on vaikeempaa,

kun koskaan miettiä, että ketä mä äänestän ja mitä mä äänestän.

Se on mun mielestä nyt tosi vaikeeta.

Se voi osin selittää, mitä sanot, että kun

me mennään tosi perinteisellä oikeistovaisemmista

ajattelulla ja mä en mun mielestä liikus sillä

akselilla kovin hyvin. Tietkö silleen, että jos mä

katsomme näitä vaalikoneita ja muuta, niin

siellä on siellä oikein salakulmassa sellainen

aukkomisen, joka ketää. Ja mä sanon, että

tonne mä haluaisin, että kukas tuolla

niin kun olis. Siellä on ehdokkaita kyllä,

mutta siellä ei varsinaisesti ole puolueita.

Eli on tavallaan siirrytty vähän sinne

ylemmäksi eli konservatiiviselle puolelle.

Ja sitten taas osa tästä niin kun tavallaan

vihreät ja muuta on siirtynyt sitten taas

vasemmalle, joka on taas niin kun, että

suunnat on mennyt väärää suuntaan, mikä on

kiettovaa, koska se ehkä kertoo siitä, että

joo, että aiemmin oikeistovaisemmistoon on

nyt jotenkin tosi oleellinen muille

äänestäjille. Mutta mä huomaan, että

siellä kulmassa on siis semmoinen kulma, että

mun on tosi vaikea miettiä, että mitä mä

äänestään. Mä teen analyysin sustenäin

tota 30 vuotta nuorempana, niin katsotaan

se johtuu siitä, että te 60-lukulaiset ootte

kasvanut siinä politiikan ihan erilaisen

poliittiseen kulttuuriin ja se niin kun pitkä

ysärin hyvä fiilis ja semmoinen 2000-luvun

vaalitunnelma, missä kaikki puolueet itse asiassa

hakeutu keskelle, kun nyt ne hakeutuu laidalle,

niin se tuntuu susta kivemaan, niin sä oot

tottunut siihen poliittiseen kulttuuriin.

No mä oon eri mieltä sun kas, koska mä en hae sitä, että

ne niin kun ryhmittyy sinne keskelle päin vastoin.

Mä haluan, että siellä oikeessa alakulmassa on

paikka. Niin sä olet sinne tiettyyn alueeseen

sen puolueen. Koska arvon talous liberaalipuolella, niin

sieltä puuttuu puolue, no joo, siellä on

sitten liberaalipuolue, mutta tämän hegemonian

rikkominen pienellä uudella puolueella on

kyllä ihan saatana vaikeeta. Ja me kaikki

tiedetään, että vaikka me äänestetään ehdokkaita,

niin oikeasti me äänestetään fucking jotain

hallituskoalitiota, jolloin tavallaan se,

että mihin sä sen sun äänen käytet, niin mietitsä,

että no mä vaan äänestän hyvää tyyppiä,

vai että mun pitää valita mun puolue,

vai että pitääks mun vielä ruveta pelaan

nää puolueen puheenjohtajat pelaa koko ajan

tätä hallituspelia, että kenen kanssa mä

meen ja kenen kanssa mä en meen ja mitä mä sanoin

ääneen ja mitä mä en sanoin ääneen, jotta sitten

kun tulee ne neuvottelut, niin toi joutuu

nöyrtymään ja toi sitä ja tää tätä. Ja sen takia

tää tekee, että mun mielestä jotenkin hirveän

äänestäjälle epäkiitolliseksi, koska haluaisin

ajatella, että etkö jotakin silleen aika

idealistisestikin, että haluaa äänestää jotain

sellasta suuntausta, joka vietetään

yhteiskuntaakin siihen suuntaamiin haluan,

mutta ei jotenkin pysty, koska tässä on nää

kaikki saakeli pelinamppulat, mitä pitää pohtia.

Miten silloin kun sä olit politiikassa

mukana, niin sillahanhan oli tällainen

ajatus, että oli ne ylivaalikauden

suurempiä visioita, mitkä nyt on sitten taas

tuntuu, että ne on kuollut täysin pois, että meillä oli

ensin juha Sipilen hallitus, sitten tuli

Sanna Marinin hallitus, aivan erilaiset

ajatukset, miten tätä yhteiskuntaan pyöretään.

Nyt on ehkä tulossa taas uusi hallitus,

se taas aina se uusi pyyhki

edellisellä pöytää ja suunta vaihtuu,

mutta silloin kaksitutluvu alussahan

Suomain politiikka oli aika paljon sitä,

että se on jonkin näköinen konsensus

vaalikaudesta toisen, että miten tätä

Suomea pitäisi viedä eteenpäin.

Mistä suumesta johtuu, että meillä on nyt

tällainen tilanne, että se aina se

suunta vaihtuu kyllä neljä vuoden välein?

No mä luulen, että ensinnäkin me ollaan

niin kun tosi paljon enemmän verkoittuneita

globaalisti, eli toisin sanoin

kaikki ne ilmiö, mitä tänne tulee,

niin ne yleensä on ollut jossain ennen

siitä, jos miettii vaikka sitä

perussuomalaisten syntyä ja kasvoa

ja kaikkea muuta, niin sehän ei ole

suomalainen ilmiö, vaan se on

tuontitavaraa, jos näin voi sanoa, eli

tavallaan kaikki vaikuttaa. Sitten me ollaan

kyllä ihan tosi nopeiden yhteiskunnallisten

muutosten äärellä nyt, ja sitten me ollaan

ehkä tavallaan menty siitä,

vaikka mä olen eri mieltä, että oliks oliks 90-luku

niin, yes!

Lamoin ne, muistus siitä, mitä

kirjamme lisästi kun lapsi, siis

hyvin pieni lapsi, niin me ollaan ajatella, että se on

varmaan tosiaan aika. Aiva!

Mutta että me ollaan ehkä

tavallaan tietyt olla eletty

jossain systeemissä aika pitkään

me ollaan jo yliajalla, ja nyt tulee

tavallaan se hetki, milloin

systeemissä pitäisi tapahtua isoja muutoksia,

ja se politiikka ei kykenekään niihin

isoihin muutoksiin, vaan sitten se viilaa

vähän tuolta ja vähän tältä, ja pikkasen

prosenttiin tosta ja vähän tosta,

ja jotenkin tavallaan,

sekään ei ole suomalainen ilmiö, vaan sekin on

koko tämän niin kuin tavallaan

länsimaisen demokratian, niin kuin tietyllä

tavallaan ongelmaa, että maailman

muutos on niin nopeita, ja politiikan

kyky, niin kuin reagoida siihen muutokseen

on tosi paljon hitaampi.

Ja mä uskon, että tämä asia,

ja myös se, mitä Emilia kysyi, niin se oli vähän liittyy

siihen, mistä mä aiemmin sanoin, että silloin, kun meillä oli

tämmöistä enemmän tämmöistä konsensushakusuutta

ja oli sitä 2000-luvun tunnelmaa,

niin silloinhan myös mä muistan, että

et oli ihan yleinen

keskustelu, vaikka koulujen yhteiskuntaopin

tunneilla, että näitä puolueita on niin vaikea

erottaa toisistaan, ja mun mielestä se on

kyllä vähän niin kuin, vaikka edelleen voidaan

ehkä joidenkin isojen puolueiden välillä

käydettämistä keskusteluun, mun mielestä se ei ole enää

kyllä tämä 2020-luvun

keskustelu, että vitsimässä on mitään selvää

näistä vaihtoehtoista, vaan nyt todellakin

on isosti esillä, niin että myös

pyritään enemmänkin erottautumaan

muista, kun hakemaan sitä, että nyt meillä on

tämmöinen yhteinen asia. Siinä on enkä tämmöistä

kokoomuslaista näkökulmasta myös semmoinen kiinnostava muutos, että

ikään kuin kokoomuksen oikealla puolella

ei ollut vaihtoehto, niin silloin ehkä

konservatiivit ja liberaalit

mahtuivat helpommin jotenkin yhteen paikkaa.

Nyt kun siellä on, niin se

ero, ainakin omasta näkökulmasta

kurottuu sellaisiksi, että siitä tulee

epäkiinnostavampi vaihtoehto, että

tämä juo on pelipoliittisesti,

miksi kannattaa tavallaan pelata

sitä peliä, mutta tämmöisestä

aaten näkökulmasta

taas ja niin kuin tavallaan sen

yhteiskunnan kehityksen näkökulmasta

niin en ymmärrä sitä peliä.

Mä haluakkaan ymmärrä.

Näistä aihevalinnoista, mitä

näistä entiskeskusteltiin ja mitä tässä

muutenkin tässä keskustelussa on, niin toki

siis nähän on myös toimittajien valintoja,

että Maikkarilla oli selvästi valinto,

että talous on ykkösenä. Sitten

puhuttiin työvoimapulasta, joka on

tietysti rinnakkainen aihe taloudellessa

hyvin kiinnissiin, ja sitten puhuttiin

kouluista ja hoivasta esimerkiksi

yhdenmät keskustelut.

Mutta sitten toisaalta, nämä on myös

niitä asioita, joita löytyy

esimerkiksi erilaisten kyselytutkimusten

vaikkapa kunnallisella kehittämisessä

että on kyselyn kärjestä, kun kysytään,

että mihin kansalaiset haluavat vaikuttaa

vaaleissa. Ja ehkä siinä on tapahtunut

sillä tavalla jonkinlaista muutosta

verrattuna edellisiin vaaleihin, että onhan

varmaan siis tämän maailman tilanteen

takia niin jotkut kysymykset, jotka

oli vuoden 2019 eduskunta

vaaleissa paremmilla sijoilla, esimerkiksi

ilmastonmuutos ja en tarkoita, että se olisi

identiteettikysymys

tai ainakaan vain identiteettikysymys

missään määrin, mutta se on selvästi

kysymys, joka siis on pudonnut siellä

kyselytutkimusten mukaan prioriteettiliställä

kansalaisesta mielessä alemmassa, ja varmaan

ympäröivä maailma selittää sitä,

ja varmaan se selittää myös pitkälti

sitä, että miksi keskustellaan niistä aiheista

kuin keskustellaan, mutta

luulen, että koulutukseen ja hoivaan

liittyy myös semmoinen

kirsipuutosta järjestelmän

laamisesta eri puolet. Mä luulen, että niihin liittyy

myös, että me ollaan aika pitkään puhuttu

abstraktista asiasta, nimeltä

kestävyysvaje, mutta mitä se

oikeasti tarkoittaa, niin sehän on alkanut

konkreettisoitumaan, ja konkreettisoituu

koko ajan enemmän esimerkiksi siellä hoivassa,

kun suomalaiset ovat yhä vanhempia,

meillä on yhä pienempi väestö

sitten tukemassa sitä järjestelmää

myös esimerkiksi tarjoamassa

työvoimaa sinne hoivaalalle, että

tavallaan sinä alkaa

konkreettisoitumaan paremmin, ja sen takia

vaikka siitä hoivasta.

Aivan se on sama, kun siis työvoimapuola

siitä on puhuttu, vaikka kuinka kaveri sekin alkaa

nyt todella rajusti konkreettisoitumaan.

Tähän on silleen jännittävää mun mielestä,

että ei voisi sanoa, että me oltaisiin

ajettu silmät kiinni päin seinää, vaan me ollaan

ajettu silmät auki päin seinää.

Ja se on jutikin...

Kumpi on parempi.

Jutikin se on huolestuttalampaa,

etteni kaitaa silmät auki.

Se on tosi kiinnostavaa, kuinka hitaasti

politiikka kykenee ihan oikeasti

vastaamaan sellaisia tarpeisiin,

mitkä meillä tulevaisuudessa on.

Tähän siis koskee tästä myös 20 vuotta

eteenpäin.

Se on jotenkin...

Mun mielestä se on ihan hirveä masentavaa.

Mun mielestä se on ihan hirveä masentavaa.

Mut kyllähän tekittiä sitten silloin

aikoinaan, että näin tulee käydä,

miksi te olette tehneet mitään?

No...

Kauekonfrontointi, mani,

konfrontaatiopakoneen, et mä olisin

täällä alkaa ku oikein keskutsun

lähteä poistaa.

Mun mielestä tämä onkin täällä

demokratiasysteemin heikkous.

Se ei ehkä sen heikkous, etteikö joku olisi

jotain mieltä ja ajaisi jotain jonnekin,

mutta sit kun me muodostetaan

kompromissihallituksia

ja me etsitään se pienin yhteenen nimittäjä,

että sä saat ton ja mä saan ton,

ja sit sä saat ton ja ton, ja sinne jää

aika pieni liikkumatila, ja siksi me

viilataan niitä yhtä prosenttia tonneja,

0,7 mitotustohoja,

että se ei oo mun mielestä,

se ei oo niitten

ihmisten, niin kun tavallaan

ainoastaan niiden ihmisten

vika, jotka politiikassa sattuu

olemaan ne 200 päättejä juuri nyt vaan,

se on tän niin kun järjestelmän

tietyt tyyppinen, niin kun valuvika.

Tai ominaisuus.

Tai ominaisuus, niin.

Ja siis samalla siis toki on niin,

että se mahdollistaa semmosen

aina aikaisemmin on sanottu ja itsekin

ehkä on pitänyt sitä hyvänä, että muutokset

on liian nopeasti ja pysytään mukana

nyt saanut ongelmaa se, että muutokset

oikeasti tulee nopeasti, ja me

ei pysytä mukana, koska me ei muutu

tarittavan nopeasti, että

kun maailma ei tavallaan noudeta

meidän toiveaikataulua.

Mä haluisin kysyä vielä näihin

vaalitenteihin ja vaalikeskusteluihin

liittyvän yhden viimeisen

kysymykseen, joka on se, että onks niillä mitään

merkitystä. Jos siellä vähän lipsahtaa

jotain puheenjohtajan suusta,

onks silläisiin mitään välillä?

Totakin on varmaan tutkittu.

Mä ajattelen sitä itse niin,

että ne on sitten kuitenkin aika

viihteellisiä siinä mielessä, että me

seurataan niitä vähän urheilu matsia

tietköt. Meillä on kyllä se meidän oma

joukkue, mutta me katsotaan sitä matsia,

jos se meidän joukkue kilpailee

muita joukkueita vastaan. Meillä taas ei

emelin kanssa joutkuetta, vaan me analysoidaan

sitä peliä siinä, sitten siinä ruudulla.

Ja sitten me kuitenkin mennään siihen meidän

pelipaidassa sinne ja me lähdetään siinä

samassa pelipaidassa pois, me tuskin vaidetaan

matkan varrella ja muuta.

Tietysti varmaan jonkin verran on tätä,

mutta on sitten totta kai liikkuvia

äänestä ja paljon ja epätietosia,

jotka itse asiassa saattaa

päättää niin kuin sellaisen

hyvän keskustelun pohjalta, että

okei, no toi tuntuu siltä, että

toi puhuu järkeviä tai fiksuja tai muuta.

Ehkä nuoret, jotka enestävät

ekaan kertaan, voi olla, että sillä on

iso merkitys, koska

se on tavallaan seuraa ensimmäistä kertaa

jotain poliittista keskustelua ja

tämmöistä ja ja päätä tehkä sitten

sen perusteella puolueen tai

suuntauksen, miten se minne

haluut Suomeen kehittää ja muuta.

Varmaan se riippuu vähän

tyypistä. Mähän itse ennos seurannut

nyt näitä tenttejä muuta kuin Twitterissä

ja se on tavallaan kiinnostavaa, koska

sen sijaan, että se katsot, että

toimittajat antaa lampaita ja

leijonia, niin se katsotkin, mitä ihmisi

antaa, niin se on itsensä seuraavaa.

Eiks toimisaa toimisia?

Ei.

Sä katsot

vertaisten

kanssatieteellä tai vertaiset

arvioja siellä Twitterissä

tietkistä, niin se on itse asiassa jotenkin aika

kiehtovaa, että ei on seuraanut

itsestä keskustelua,

seuraakin vain keskustelua siitä

keskustelusta.

Jollekin semmoiselle tasolle.

Jos mietin, että vaaliteentei, että onks

niillä väliä, eli tuottaako

ne jotain arvoa, niin kyllä ne

varmasti tuottaa, en itse muuten

täysin, että jos mietin ihan järjestäjien

näkökulmasta, niin harvoa ymmärtää, miten

paljon yhden vaaliteetin järjestävänen

sitoo resursseja.

Varmasti ne tuottaa näille

järjestäjille jotain arvoa ainakin, mutta

jos mietin politiikan näkökulmasta, että mitä

arvo ne tuottaa, niin ihan varmasti

ne tuottaa jotain.

Me veikkaan, että ne sitouttaa

äänestä ja näihin vaaleihin.

Se on ehkä niiden tärkein arvo,

että ne saa ihmiset kiinnostumaan

vaaleista, mikä sitten taas

heitä kohti äänestys, koppia,

mikä on iso arvo.

Aika monet politiikan viisaatioihin

ensisitse kuuluu, niin sanoa, että

tämän tv-esitymistä voisi heiluttaa

jotakin prosentin kymmennyksiä kannatuksesta,

se tietysti kuulostaa aika pieneltä

ja onkin, mutta

sitten jos mietitään, miten tasasta esim.

viime vaaleissa kolmen suurimman puolueen

skaaba oli, niin kyllähän

kaikki kymmennyksetkin siinä painaa.

Ehkä siinä on myös semmonen tunnelman,

myös sille omalle joukueelle,

josta tunnelman välityset,

kuinka paljon sitten jaksataan

hillua tuolla toreilla niissä

pelipaidoissa, että jos Matsi meni

hyvin, niin sitten jaksataan olla

myös siellä, ja se

buuki tavallaan tarttuu niihin puolueen

vaali-ihmisiin, ja sitten mä tavallaan

mietin just konkreettisesti sitä, että

kun esimerkiksi se Harkkimo jatti sen

pelin ihan kesken tällä viikolla,

niin kuinka ilosia hänen kannattaansa

on nyt tuolla kentällä ja siellä

Teltolla sille, että meillä on hyvä mei,

että mä lähden muuten kesken tästä

keskustelusta pois. Mä haluun vielä sanoa

yhden asian, tällä viikolla hän nähtiin

myös pien puolueettentti, ja se on

tietysti paitsi kiinnostavaa

keskustelua, niin mä huomasin, että sieltä

Twitterissä, jota mä taas nyt katoin

sitten tämän tentin aikana, niin tosi

moni oli sitä mieltä, että se on niin

ihanaa, kun ne niin illitysti

rauhallisesti

vastaailikysymyksiin, eikä yhtään

puhunut päälle, ja mulla hän on semmonen

epäsuositun mielipide, että mä tykkään

päälle puhumisesta.

Mä oon sun kanssa samaa mieltä, mä oon seuranut

myös Twitteristä, että tentti on hyvä

silloin, jos ei puhuta päälle,

ja sitten kyllä tämä on ihan hirvee, että kaikuiset

ihmiset huutaa toisissa päälle,

ja sehän on niin kuin värikaista keskustelua.

Sehän on tavallaan jotenkin semmonen,

sehän on just se vuorovaikutustilanne,

mihin siinä niin kuin parhaimmillaan

tommoisessa tenkissä päästä. Ei se ole mikään rivi yksin

puhelu. Niin, aivan, koska se on

sitten taas niin kuin, ei siihen tar,

niiden hän ei tarvitse ole edes yhtä aikaa silloin

ei niin, ei niin, ei niin.

Siis tämä on just se pointtia. Tavallaan,

totta kai mä ymmärrän sen, että joskus se voi

mennä yöveriksi, joskus päälle puhuminen voi

olla liian aggressiivista, joskus tavallaan

se, se, se, se energia jotenkin

menee esimerkiksi kaotti se,

seksiellä studiossa. Mä ymmärrän myös, että

sitä on tosi raska seurata, mutta sit samaan

aikaan, niin just, just näin, että

sehän ei ole politiista keskustelua,

jos rivissä kaikki vuorotellen sanoo, mitä he ovat

mieltä niin kuin ja vastaa vain,

vaikka tyyliin itseä koskeviin kysymyksiin,

koska siinähän haetaan just sitä, että miten

ne puolueet yhdessä ja mitä toisistaan

ja miten ne haastaa toisiaan, ja kyllä

sen välillä vaatii myös sitä, että keskeytetään

ja saa keskeyttää.

Tämä on mun mielestä siis oleellinen pointti,

että itse asiassa miettii taas sitä, että mitä pitäisi

kysyä tai miten pitäisi jotenkin rakentaa

se, niin, niin lopulta, jos kai totan

nyt vaikka tätäkin kautta, niin, niin

tavallaan se, että kuinka esimerkiksi

hallituksessa niin kuin jengit keskenään

toimii, eli kuinka se tiimi

tavallaan sen, sen neljän vuoden aikana

toimiin. Sehän on oleellisin asia Itse asiassa.

Niin lois vaalitenteissa olisательasta,

niin ku tiedätykö paremmin, ettei joudutte nyt

yhdessä niin ku ratkoa, että Jol marriedstanding

acrellä defendant게요, niin ku näin,

ja tavallaan tuommoisessa

väärittäväksi keskustelu gosh offices sähän

saat pienen niin� Brent slan Weight

100. Aye, sitä fiilistä, että miten

niin ku tavallaan tekis.

Ja päälle puhumisessa hän on tosi

erilaisia niin ku tapaaja. On se, että

sä aggressiiviset hyökkäät jonkuunover avat

tai se, että sä olet innostunut jonkun ajatuksesta.

Mä aika harvoin nähdään itse asiassa vaalipenteissä sitä, että sä olet innostunut toisen ajatuksesta.

Mikä on tosi säälitietekö?

Koska ei ne niin eri mieltä ihan kaikesta ole, että kyllä ne voisi ihan hyvin innostua jonkun toisinkin ajatuksesta.

Ja rakentaa vaikka sen ajatuksen päälle, eikä dumata sen toisen ajatusta ja kertoo, että mun ratkaisu on tää.

Eli tässä loppuvinkki kaikille vaalitentaattoreille, että nytkin kun tässä Maikkarin tendissä oli lopussa semmonen piirros tehtävä, jos kaikki yksin siis piirsi,

niin seuraavatkin alkaa ryhmä piirtoa niin kuin luvassa.

Mennään sitten viimisen osioon, elke viikon geittiin, mikä on tällä viikoilla tietenkin Sanna, Mariin ja hävittäjät.

Tää pitää nyt taustottaa kunnolla.

Mariinille siis esitettiin Ukranassa kysymys, joka kuului näin.

On esitetty, että Ukraanalle pitäisi tässä vaiheessa antaa tehokkaampaa asetusta, kuten hävittäjä, ja että niissä viivittely maksaa ihmishenkijä, mikä on sinun kantasi asiaan.

Mariin puolestaan vastasi näin.

Itse näen, että hävitteistä varmasti tullaan keskustelemaan, eri maat puntaroivat ja arvioivat sitten omia kykyjäänsä tämän kaltaista aseapua toimittaa.

Mielestäni myös Suomessa tätä keskustelua voidaan käydä.

Tämän jälkeen hän nosti parin välilläusen jälkeen esille. Kyllä me voimme mielestäni käydä keskustelua myös hornettien osalta.

Olisiko mahdollista Ukraanaan luovuttaa, minkälaista koulutusta se kentistä tarvitsisi rinnalle, sitten että Suomen voisi osaltaan tässä auttaa.

Mutta mitään päätöksiä ei ole tehty.

Puolellinen taustotus on näissä kysymyksissä erittäin erittäin paikalla.

Tästä on sitten kotimaassa ja Euroopassa otsikoita, että onko Marin luvannut hornettaja Ukraanaan, joita ei siis olla lähettämässä.

Mitä mietät ootte tästä?

No mä voin jälkeen käydä avata.

Ole hyvä, ole hyvä.

Minun mielestä tässä tapahtui selkeä virhemarinin osalta.

Marinhan ei faktisti luvannut mitään hornettaja.

Vaan se puhuu ylätasoltamista keskustelusta.

Mutta kyllähän hän tietää, että hänen asemassaan jokainen sana on teko ja hän nosti sen hornet sana siihen vastaukseen.

Hän tietää, että nyt tuli moka ja sen takia hän haluaa nyt mahdollisimman nopeasti vaan unohtaa tän koko keskustelun.

Tämä on ensimmäisiä kertoina, että Marin kohuistaa, kun hän varmasti itse tietää, että nyt hän mokas.

Joo mä luulen, että Marin pidä lausuntaa onnistumisena.

Minun mielestä tässä keskustelussa kotimaassa on ollut sikäliä aika perinteinen meno, että reaktiota on ollut aika oletettu ja ne on aika pitkälti pohjoitunut siihen, että tykkääkö.

Marinista pääministerinä muutenkaan tai ajatteleeko esimerkiksi, että tasavallanpresidentti on ei ainoastaan ykkös, vaan tämmöinen superykkös auktoriteetti ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Eli ilman hänen lupaansa ei mitään saisi linjata.

Ja tämä palautuu siihen iänikuseen keskustelun siitä, että mitä tämä ulkopolitiikan johtamisen yhteistoiminta nyt on.

Ja sit mä mietin kyllä myös sitä, tämä nyt vähän tämmöinen metapuheenvuoro ikään kuin analyysina tästä keskustelusta, niin tämä koko mun kommentti näköjään.

Me mietin sitä, että onks näillä horneteilla semmoinen erityinen paikka suomalaisten sydämissä, koska mä huomasin, että tässä keskustelussa käytettiin aika monta sellaista meidän hornetit puheenvuoroja.

Ja tuli semmoinen olla, että nyt ollaan ikään kuin melkein semmoisen pyhään äärellä.

Ja mä mietin, että tämä liittyy just siihen, että se on eri asia, mitä säkin sanoit, puhua yleisesti joistain hävittäistä kuin meidän horneteista, jotka meitä puolustaa ja suojelee.

Ja mä niin kuin näin tässä jopa tällaisen tason voi olla, että tämä on vaan tämmöinen kuvitella, mutta en tiedä, mitä ajattelee Kirsi.

Niin, no ei oikeastaan mitään lisättävää. Tuohon varmaan on niin, vaikka se tylsää onkin, että pääministeri roolissa tämmöinen ääneen keskusteleminen julkisesti on aihe, missä pitää olla tosi varoaineen erityisesti semmoisissa tosi herkissä alueissa.

Sitten samaalahan se tekee tästä tosi tylsää, että mitä enemmän sulla valtaa, niin sitä vähemmän sä voit ääneen sanoa mitä asioita.

Ja jotenkin sen tasapaino löytäminen varmaan olisi tärkeää, että mä en pidä lausun toi niin kauhean vaarallisena.

Ja ymmärrän, että tässä on astutaan varpaille ehkä ja kaikkea tämmöiset siinumusten enemmän sellaista ehkä herkkähipiäisyyttäkin.

Kenen puolelta.

Keskustelussa esiintyy ehkä jotain tällaisesta oletettua.

Sellaista kiinni.

Tää oli hyvä. Vahtavaa näkemykset. Tää oli lauantajakerho täältä ääraa. Kiitos, että kuuntelit täällä oli kanssani.

Kirsi Pihaa, kiitos että kävit.

Ja Emil Elo Äänistävastasi Mikko Peura.

Palautetta voit panna vaikka Twitterissä tunnistella lauantajakerho.

Ja jos tykkäsit ja kun tietysti tykkäsit, niin voit Spotifyista tai Applet-podcastista vaikka olis kuuntelit tätä niin kliksutella niitä tähtiä.

Niin saadaan oikein paljon tähtiä täältä.

Kiitos, kiitos.

Machine-generated transcript that may contain inaccuracies.

Vaalitenttien huippuviikot alkoivat MTV:n tentillä, ja nyt niitä onkin lupa odottaa. Miten poliitikot valmistautuvat tentteihin? Mikä tekee hyvän tenttiesiintymisen? Kuka menestyi MTV:n tentissä – ja kuka ei? Ja ehkä tärkeimpänä: Onko vaalitenteillä lopulta mitään väliä?

Studiossa Emil Elo, Robert Sundman ja Kirsi Piha. Jakson leikkasi Mikko Peura.



#lauantaikerho #hspodcast #podcast #podcastfi



Tänä vaalikeväänä et tarvitse muuta. Lauantaikerhossa eduskuntavaalien jokainen puheenvuoro, gallup, analyysi ja twiitti tarkastellaan millimetrimitalla. Lue lisää täältä: hs.fi/lauantaikerho.

Helsingin Sanomat julkaisee useita podcasteja, joiden avulla pysty mukana tärkeimmistä käänteistä. Katso koko valikoima täältä: hs.fi/podcastit