Lauantaikerho: Vaalitentit tulille!
Helsingin Sanomat 3/18/23 - Episode Page - 39m - PDF Transcript
Iltalehdellä on semmoinen hyvä tapa, että tämä vaalitentti jälkeen puheenjohtajille jaitaa leijunot ja lampaa. Mitä te jakaisitte?
Mä jakaisin mansikoita ja bauttipatukoita. Mansikat on hyviä ja mitä paremmin puheenjohtaja pärjeisi, niin sitä enemmän hän saisi mansikoita.
Bautti taas on paho ja mun mielestä huonosti argumentoiville puheenjohtajille pitäisi jakaa bauttipatukoita.
Mitäs Kiersi? No ehkä me jatkan kanssa täällä syömiislinjalla. Tosi hyvä.
Tämä on toki kontroverssi, koska ihmisillä on erilainen maku, mutta mä jakaisin suklaata ja salmiakkia ja suklaata tietysti hyville ja salmiakkia jak kaikille, jotka on huonoja.
Mä olen tosi järkyttynyt teidän molempien mielipiteestä, koska mä olen sekä saalmiakin suuri ystävä että bautipatukoiden suuri ystävä.
Nyt voi kankeloida tästä mielipiteestä, koska mä tiedän, että bauti hän on todellakin mielipiteitä jakava asia.
Mä kuuntelin eilen yhden kollegan kuvausta tästä MTV'en tämän viikkoisesta tentistä ja sen tapahtumista.
Mietin, että olisiko haukkat ja kyyhkyt, jos jatkaa tässä eläinmaailmasta tai sitten ehkä haukkat ja oravat.
Mä en tiedä, että mielikoit vähän väärin, mutta menee haukkaja hänen saaliin sama se, mitä mä yritin ettiin tällä, mutta näistä jatketaan tämän viikon lauantajakerhossa.
Kuuntelet siis lauantajkerhua Helsingin sanomien politiikkaan sekä lähestyviin vaaleihin syventyvää podcastia.
Mä olen Neemi Lelop ja täällä on kanssani Robert Sundman. Normaalisti ihan meitä olisi kolme vakijuontajaa,
mutta Susannio edelleen ei ole hiihtämässä jossain päin Suomeen ja mä en tietysti kuulu mitään Susannista pariin päivää.
Mä toivoit, että hänellä on kaikki hyvin.
Kyllä, ja toivottavasti hän palaa tänne sitten seuraavalla viikolla.
Mä hän ollaan myös luvattu, että lauantajakerhossa kuullaan myös viralevia ääniä sekä Hesarin toimituksen sisä,
että sen ulkopuolelta, ja tällä kertaa mukana on vieras ulkopuolelta,
yrittää kirjailija ja entinen kokoomuksen kansainedusta ja meppi, Kirsi Pihat, tervetuloa.
Kiitos.
Kirsi, tuosta sun positiosta nyt ei jota oikein selvää, että sä oot entinen politiikko, joka on nykyään yrittäjä,
sä oot tehnyt politiikoiden kanssa yhteistyötä.
Mitä sä asemoisit itse asiassa politiikassa tällä hetkellä?
Otsä sisällä vai otsä ulkon?
Ensinnäkin ainakin pitäisi ajatella, että äänestäjänä on sisälleksua, koska äänestäjänä on itse asiassa se, joka on kaikkein tärkein pointti tässä koko meidän demokratiassa.
Mä luulen, että sä politiikko hommaa vähän sellasta, että sillä ei oikein mitään välijää, että miten itsensä asemoi,
että vaikka haluaisu olla kuinka ulkona, niin tavallaan aina on jotenkin käsitetään aina, että on jollain tavalla sisällä.
Siitä jää semmoinen tietyn tyyppinen identiteetti ainakin ulkopuolelle.
Toki myös sisäpuolelle, että ehkä seuraa vähän enemmän, kun keskiverto äänestää,
joskin esimerkiksi näissä vaaleissa, niin mä oon tietysti yrittänyt vähän olla etällä.
Okei, kiinnostavaa.
Ennen kuin puhutaan itse asiasta, niin mun pitää vielä yksi tällainen alkupalaute asia,
emil nostaa sun kanssa esiin, meillä on tullut siis palautetulva, mikä tietysti tarkoittaa oikeasti muutamaat viittiä,
mutta siis niin kuin palautetulva, ja se tietysti kuuluu näin, että missä on Hesarin gallu,
me ollaan kuulema luvattua, että se olisi tullut tällä viikolla, niin missä se on?
Mä en oo luvannu yhtään mitään yhtään kenellekään.
No niin, juuri näin, siinä politikkomainen vastaus, tällä se meni sitten selväksi.
Mut mennään sitten itse pääasihan, eli tietenkin vaalien loppukiriin, mikä näyttäytyy tenteen alkamisena.
Kyllä, vaan nyt hän on alkaneet viikot, eli tämän viikon keskiviikkona nähtiin MTVen puheenjohtajatentti,
ensi viikon maanan tänään nähdään Yleensimmäinen puheenjohtajatentti,
Tiistanon, Ilta-Sanomien tentti, samana päivänä Pärähtää, käyntiin Ylen kolmen puheenjohtajan.
Keskusteluiden sarja, joka jatkuu kiinni sitten, seuraavat pari päivää, seuraava alla viikolla on Ilta-Lehti,
sitten Hesari, sitten taas MTV, sitten vielä yleisistä tätä tavaraa on massiivinen määrä.
Käydään tässä läätyksessä vähän läpi mitä teemoja tässä, niin kuin pyörinä, että tenttiä ympärillä lisäksi puhutaan vähän siitä,
mitä me oikeastaan odotetaan näiltä vaalitenteille, miksi niitä järjestetään, onko niillä merkitystä.
Mutta Kirsi, kun sä oot ollut kuitenkin ainakin tosi syvällä siellä sisällä politiikassa,
niin kerro vähän, miten politikkona valmistaudutaan vaalitenteihin?
No varmaan ensimmäinen asia on se, että miettiin tosi tarkkaan sen, että mitä haluaa itse asiassa viestittää.
Me kaikki tiedetään, että politiikka on tosi taitava, jos se on taitava vastaamaan, mitä tahansa, mihin tahansa kysymykseen,
ja se on itse asiassa tosi oleellinen taito, koska jos me et siinä tentissä vaan vietävänä ikään kuin sen perusteella,
että mikä fiilis tai miten muut reagoit tai muuta, niin saattaa olla, että suuri jää se sun oma tärkein asia,
sanomatta niille äänestäjille, eli toisen sanoen päättää ne on.
Se sitten se kolme pointtia tai mikä sitten onkaan, että mitä mä haluun tavallaan tässä viestittää.
No sitten toinen asia on tietysti se, että siinä tilanteessa oleminen,
että ei näytä siltä, että robotina toistaa sitä kolme asiaa, mitkä olen päättänyt etukäteen,
vaan että pystyy kuitenkin siinä tilanteessa olemaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
Ja mä luulen, että se on itse asiassa semmonen, mitä ihmiset seuraavat aika paljon, että millä tavalla kukin reagoin johonkin.
Me puhutaan aika paljon jengihan suuttua jostain ilmeistä esimerkiksi,
jos huomaan, että jollain on vaikka halveksua ilmessuhteessa johonkin,
ja siitä tulee heti tavallaan sellaista, että kuinka se kattokaa nyt, miten se halveksi,
ja muuta, joka on hyvä huomata, että silloin kun sä luulet, että se ei katsota siinä tentissä,
koska sä et puhu, niin kamera katsoo sua ja se saattaa napata sieltä just sellaisen ilmeen,
mikä ei ole siis tarkoitettu esimerkiksi halveksua, mutta se näyttää sellaiselta.
Se saattaa olla esimerkiksi tosi keskittynyt, ja sen takia sä näytet halveksua altais,
koska sun kasvon lihokset lepää tai jäsen vastaavaa.
Kyllä, kyllä, ja senkin näkee muuten, jos sä huomaatte, että jos joku miettii, että mitä mä seuraavaksi sanon,
niin se on aika hauskaa, sen näkee aika usein, kun sä näet,
kun sä siellyninkin jotenkin pyöttäjät sitten seuraavaksi, mä sanoin tuon,
mutta tämä, että miten, mitä aikoo sanoa, miten on vuorovaikutuksessa toisten kanssa,
ja sitten se, että kontroloi itseään sellaisel tavalla, että tietää, että on koko ajan framilla.
Me toimittajathan tosi usein keskustellaan siitä, mitä toimittajat kysyivät,
mutta hirveän harvoin me keskustellaan politikoiden kanssa siitä, että miten kysymykset,
miten he ottiin ne vasta, ja millaisia ne kysymykset heidän mielestään oli.
Jos sä kirsi heittäytyisit nyt niin kuin tänne meidän saapaisiin,
ja sulla olisi kaikki valtaja aika kysyä, tai pitää yllä tämmöistä vaikka vaalitenttiä tai puheenjohtaja panelia,
mitä sä niinku, mihin kysymyksiin sä keskittyisit?
No toi on hyvä kysymys sen takia, että tavallaanhan sun pitää keskittyä niihin oleellisiin ja isoihin kysymyksiin.
Sen aina ongelmaa se, että niin kuin Roberto sanoi, niin ittenttejä on ihan helvetisti.
Joten jos sä aina kysyt sen kuinka monta miljardia, kuinka monta miljardia, kuinka monta miljardia,
no viimeksi sitten sanoitte, että mitä, niin siitä tulee vähän semmonen, niin kuin,
sanotaanko, että se ei ole sitenä ihan hirveä informatiivista, koska me tiedetään jo iäänkuun vastaukset,
että ehkä se, että jos me kysytään kysymyksiä lähtökohtaisesti, mihin me tiedetään mitä ne vastaan,
niin ne ei ole ehkä parhaita, ainakaan niin, että kaikki kysymykset on sellaisia.
Eli jos pystyy kysymyksellä vähän yllättämään ja vähän rikkomaan sitä kaavaa,
ne ihan ne perinteiset tavallaan asiat ja jotenkin menemään johonkin semmoseen,
että mikä sen ihmisen mieltä liikuttaa.
Ja mä itä ajattelen sen siltavalla, että mä hän en, kun mä mietin äänestyspäätöstä,
niin esimerkiksi vaalikoneet on mun mielestä ihan hausko, ja ne on kivaa viihdettä,
ja sä näet vähän mitä mieltä ja kaikkea, mutta mä en päätä mun äänestyspäätöstä sen perusteella,
koska tämä ei sit kuitenkaan ole niin kuin...
Mä järkytyin nyt...
Tää ei ole niin kuin tavallaan tietenkin pääsykoettetti, koska se pointti ei ole tavallaan se,
että mitä ne tietää tai mitä ne sanoo nyt te niihin kysymyksiin,
mitkä on nyt just meidän mielestä ajan kohtaisia, koska jos nyt katsoo vaikka 4 vuotta taaksepäin,
niin aika helvetisti tapahtuu asioista, mitä ei vaalitenteissä munen kysytty.
Kyllä. Eli toisen sanoen, mä haluun etsiin jonkun semmosen tyypin,
jonka mä koen sillä tavalla luotettavaksi, että kun tulee erikoisia, yllättäviä muutos tilanteita sen tyypin eteen,
niin se kykenee...
Joita varmasti tulee myös...
Joita varmasti toivotaan.
Yks näin.
Niin se kykenee niissä tilanteissa sellaisen päätöksenteeko kyvykkyyteen, kun mä toivon.
Se ei välttämättä ole aina mun kanssa maa mieltä, ja mä en etsi tavallaan semmoista, vaan nimenomaan sitä,
joka kykenee niissä tilanteissa toimimaan, ja jotenkin reagoimaan oikea tavalla.
Se on enemmän tämmöinen...
Mitä se sitten on, mä en tiedä, mutta siellä ei ole vastaus 6 miljardia tai kuinka monta,
vaan se voi joku semmonen tyyppi kysymys.
Ja se liittyy mun mielestä...
Onko se myös politiikan taito, siis kysymys?
Voisi olla sitäkin.
Voisi olla sitäkin.
Voisi olla sitäkin, joo.
Mä en tiedä, että yksi semmonen, mikä liittyy vaalijoornalismiin, mitä on ollut hirveän kiinnostava seurata on se, että kun mä oon nyt aika tuoreheesarilainen,
ja mä olin pitkään aiemmin ylellä töissä, niin mä aina välillä turhauduin siis TV-ohjelmia tehdessä,
koska TV-joornalismi on kuitenkin erilaista kuin lehtijoornalismi.
Jos mä meen nyt tuolla sovin haastattelun johtavan politikon kanssa,
ja meen kysymään naurille kysymyksiä, mutta kuitenkin, että kirjoitan siitä lehtijutun,
niin silloinhan mulla on paljon enemmän.
Mä voin oikeasti vaikka käydä vaikka, joo, jos olis aikaa, jos se politiikka ei ole tosi kiireinen,
niin mä voisin käydä vaikka 20 minuuttia yhdestä aiheesta vaan silleen,
että mä haluun nyt vastauksen tähän kysymyksen.
Mä voisin eri strategioilla yrittää uittaa sitä vastausta,
ja välillä vähän rauhallisemmin, ja välillä vähän niinku kovemmalla ättäkillä,
mutta siinä TV-ohjelmassa, kun se kaikki on suoraa ja se menee sinne Eetteriin,
niin oikeastaan se myös niinku, se on välillä vähän epäkiitollista sen joornalismin kannalta,
ja se mun mielestä saattaa johtaa juuri tähän, mitä Kirsi Aiemmin sanoi,
että sit siellä kysytään vähän niitä samoja kysymyksiä,
ja sit se menee vähän siihen, että sanoit viimeksi näin, entä nyt näin,
ja sit tavallaan se saattaa sanoitaan kiinnostavaa,
mutta siihen ei ehdi tarttua, koska ne minuutit menee,
ja pitää olla tasapuolinen, ettei tehnyt hajallisarkkimo,
joka lähti pois Michaelin dentistä, kun omasta mielestä häntä kohdeltiin väärin,
että siinä pitää niinku aika monta asiaa operoida samaa aikaa,
ja itse asiassa sen vastausten niinku sisällön ja sisällön mielekkyyden kannalta,
niin TV-tenttiä ei ole aina hirveän kiitollinen formaatti,
ja tämä on kaunista pasana, että välillä se on myös aika huono formaatti.
Joo, se on varmaan totta.
Tosin sit siinä tulee tietysti sen niinku fiilis siitä ihmisestä eri tavallaan,
niin toimitte ja aina luo sen kontekstin tietyllä tavalla itse,
että tässä poliitikko voi olla omana itsenään kuitenkin ikään kuin esillä,
ilman niin kuin tavallaan välitulkit siellä,
joita se toimitteesta on paitsi niiden kysymysten kautta tietysti.
Niinpä.
Mutta jos mietitään tätä Michaelin tämän viikon denttiä,
joka nyt on avannut tämän loppukirin,
niin tosiaan puheenjohtajat kohtaiset toisensa studiossa puhuttiin kaksi tuntia,
minus mainoskatkot paitsi tietysti harkimuhtoisia,
joka päätti lähteä pois, koska ei mielestään sanoo rittästi.
Puheaikaan mä viittasin tossa alussa ja leijonin lampaisiin bombauntipatukoihin,
mitä tässä haluatakaa jatkaa. Eemil, kuka mielestäsi menestyi ja kuka ei?
No mun mielestä se on tentin perusteella varmaan kaikki.
Kaikki menestyi.
Kaikki menestyi omien kannattaa ja ensin on mielestä.
Mutta jos mietitään liikkuvia äänestä,
jotka varmaan tuossa on pöydällä se tärkein joukko noiden tenttien osalta,
niin kyllä mä sanoin se, että Lee Anderson, Annika Saarikko oli hyvin vahvoja,
mutta sitä mä en tiedä miten vasemmista oli itse asiasta sitten,
resonoi tuolla liikkuvia äänestä ja joukossa ylipäätään,
mutta hyötyä heille siitä on, että on tentissä erittäin hyviä.
Niin, Saarikko Anderson, eli mustakin aikaas hyviä.
Ja Saarikko ollaan nyt selvästi myös tämä, että hän haluaa haastaa sekä SDP-tä,
että kokoomusta näyttävästi ei lähteä kummankaan peesiin edes hiljaisesti.
Ja mä itse jotenkin analysoin, että tässä voisi olla taustalla semmoinen
keskustalainen ajatus, että kepun osakkeita hän tai pääministeri peli ei nostaa.
Jos menee vaan orpon tai mariinin taakse tai jossain tapauksessa ehkä purran,
että jos menee vaan näiden kolmen väliseksi kabaks, niin se on tavallaan
keskustalle vaikeeta, koska hän näyttäytyy epärelevanttina.
Ja nyt tavallaan kannattaa nostaa omia osakkeita sitten hyökkäilemällä vähän
joka suuntaan. Keskustalla hän on tietysti ikävä tilanne,
mutta kyllä tämä on sellainen strategia, mitä mun mielestä voi olla ihan hyvä kokeilta.
Niin, keskustalla on ikävä tilanne kallupeissa, mutta onhan heille
sinne syvät tilanne, että heillä on vapaa pelikenttä,
nyt saa suorittaa, nyt ei ole mitähän liittävää.
Niin, kyllä, kyllä. Se, mitä minä myös mietin, ja tämä liittyy ehkä vähän
siihen, mitä puhuttiin myös näistä tenteestä ylipäänsä, niin
toteutukset tässä Maikkarin Tävikköstentissä oikeastaan vähän sellainen ajatus,
että oikeastaan on helppo voittaa alhaiset odotukset ja vaikea päihittää
kovin korkeille kohonneet vastaavat, koska me ollaan niin pitkään puhuttu,
ja minä siis mukaan lukien, ja mä en edelleen sitä mieltä, että
ei Orpo O kovin hyvä puheenjohtaja tenteessä, hän ei ole kovin hyvä esiintyjä,
mutta sit mä mietin, että ehkä hän ei näitä myöskään odotettu kovin hyvä
esiintymistä, ja nyt hän olikin mun mielestä oikeastaan ihan
helppo, ja sitten, niin kun, että okei, että hän näytty saavaan esimerkiksi
tässä iltalehden lampaat ja leijonapörssessä, niin melkein oliko se nyt eniten
leijon ja kumulatiivisesti laskettiin kaikkien toimittajien antamassa leijonat?
Kyllä, hänellä ei selkeästi taktiikkana, että antaa sen marinin sieltä
hyöketä, että hän ei välitä, mikä on sitä harkitsematonta reaktioita hän
Orpon vastustajat aina hänellä odottaa, että siinä on semmonen
heikko kohta Petteri Orpon julkisissa esiintymisissä, että siinä kun
hyökkäi, niin kyllä se jossain vaiheessa murtuja, sitten jat tulee semmonen lapsuus,
nyt tämä Orpon tiimion ilmeisesti vihdoin viimein tajunut, että
no kannattaa olla hiljaa, me ollaan välittämättä, antaa niitä hyöketä
siitä rinnalta ja vaan paluttaa tätä omaa viestiä niin kuin kirsikin tässä
kehohti, puheenjohtajat toimimaan.
Niin, ja sitten tässä marinilla, joka nyt kaikissa muissa tenteessä on ollut
muista vahvin ja suvereen, niin siis ihan erittäin hyvä, niin tämä ei
tas mennyt sitten kovin hyvin, että ehkä siinä oli vähän se, että oli käytössä
tämmönen jo testattu nauha, se oli jäädy päälle, tuli sitä samaa viestiä,
mitä aiemmin just tämä, että jää liiakstoistamaan sitä vanhaa, ja sitten
oli ehkä vähän laimeen attakin, mä mietin liityksien myös se, että siinä
alussa keskusteltiin näistä hävittäjä kommenteista, joka sitten ehkä
kuitenkin, ettehänkin tietää, että ei se mennyt niin kovin hyvin se
episodiin, niin mä en tiedä, että laimeesi, kun se sitainen tunnelmaansa.
Niin, mutta mun mielestä on mielenkiintoista tämä, että miten mariin
hyökkää nimenomaan Orpon kimppuun, kun purrahan sieltä on, perussuomalestaan
sieltä on nousemassa nyt rinnalle ja ohi, että onko siinä joku sellainen,
että mariin ei haluaa esiintyä niinku purran vastavoimana,
koska sitten se sataisi pelkästään perussuomalaisten laarin, että hän
ei haluaa haastaa purraa, koska siinä on niinku paljon enemmän
hävittävää, kun voitettavaa, en tiedä, tämä on vaan mun omakela.
Niin, mä taas mietin, että purrastahan kyllä kannattaisi olla huolestunut,
että esimerkiksi tos uutissuomalaisten tuoreiskyselyssä sekä
kokoomuksen Orpomenetti, siis kakkospaikkaansa, kun kysyttiin, kuka on
ennistuneen puheenjohtaja ja mariin jälkeen siellä kakkos siellä on siis
tasapeleissä purra ja lii Andersson, ja Andersson oli muuta
ainakaan tässä tentissä otti kunnolla yhteen purran kanssa,
että mun mielestä muuten ei jotenkin lähtenä hakea sitä konferontaan,
että en mä tiedä, miksei, kannattaisiko hakea?
Mun mielestä niinku tässäkin tentissä tuli ilmi,
mikä liittyy yleisöstä näihin vaaleihin, mielenkiintoista on se,
että ollaan erilaisi sosiaalisen median kanavissa ja
poliittisten puhuvien päin puheenvuorossa todettu, että
identiteettipolitiikka on se, millä nämä vaalit ratkastaa.
Nykypäivänä, että kaikki ideologia, tai tällaiset
peritäst kysymykset eikin sitä hevohelvettia käy ketään.
Niin peritästä vasemmista oikeista kysymykset.
Niin, että identiteettipolitiikka on se, millä politiikkaa
tällä hetkellä voitetaan, mutta missä näkyy näissä vaaleissa,
esimerkiksi ei tossakaan tentissä olla identiteettipolitiikkisia
kysymyksiä. Mä haastattelin tällä viikolla
politiikan tutkija Hanna Vassin, joka hänkin sanoi,
että näissäkin vaaleissa pöydällä on hyvin perinteisiä
vasemmista oikeista kysymyksiä, ja niillä nämä vaalit
taas ratkastaa. Se on totta mieltä.
No tavallaan joo, ja ehkä sitten jollain tavalla se, että
kysymyksiksi tulee, että menetkö vai etkä menee
perussuomalaisten kanssa hallitukseen, on jotain sellaista
kuitenkin siihen liittyen tämän tyyppisiä asioita.
Joo, ja sitten tietysti täytyy muistaa, että maailma on
ryskynnyt aika kauheella tavalla tässä viime aikoina,
joten semmosia, että ihan perusturvallisuuskysymykset
tulee tietyllä tavalla ihan luontevastikin siinä ja sille.
Vass muuten sanon myös, mä luin se kanssa, että haastattelussa
oli erinomainen. Sanon tosi kiinnostavasti sanoen,
että politiikka tavallaan on saamassa kunnian palautuksen
tai tällaisia perustelista sillä, että 2019 nuoret on
äänestänyt enemmän ja nyt on syytä olettaa sitä samaa.
Ja se oli muista tosi kiinnostavaa, koska taas
sitten omasta näkökulmasta mä ajattelen, että politiikka
ei suinkaan ole saanut kunnian palautustavaa.
Vaan jotenkin mä hoomaan, että on vaikeempaa,
kun koskaan miettiä, että ketä mä äänestän ja mitä mä äänestän.
Se on mun mielestä nyt tosi vaikeeta.
Se voi osin selittää, mitä sanot, että kun
me mennään tosi perinteisellä oikeistovaisemmista
ajattelulla ja mä en mun mielestä liikus sillä
akselilla kovin hyvin. Tietkö silleen, että jos mä
katsomme näitä vaalikoneita ja muuta, niin
siellä on siellä oikein salakulmassa sellainen
aukkomisen, joka ketää. Ja mä sanon, että
tonne mä haluaisin, että kukas tuolla
niin kun olis. Siellä on ehdokkaita kyllä,
mutta siellä ei varsinaisesti ole puolueita.
Eli on tavallaan siirrytty vähän sinne
ylemmäksi eli konservatiiviselle puolelle.
Ja sitten taas osa tästä niin kun tavallaan
vihreät ja muuta on siirtynyt sitten taas
vasemmalle, joka on taas niin kun, että
suunnat on mennyt väärää suuntaan, mikä on
kiettovaa, koska se ehkä kertoo siitä, että
joo, että aiemmin oikeistovaisemmistoon on
nyt jotenkin tosi oleellinen muille
äänestäjille. Mutta mä huomaan, että
siellä kulmassa on siis semmoinen kulma, että
mun on tosi vaikea miettiä, että mitä mä
äänestään. Mä teen analyysin sustenäin
tota 30 vuotta nuorempana, niin katsotaan
se johtuu siitä, että te 60-lukulaiset ootte
kasvanut siinä politiikan ihan erilaisen
poliittiseen kulttuuriin ja se niin kun pitkä
ysärin hyvä fiilis ja semmoinen 2000-luvun
vaalitunnelma, missä kaikki puolueet itse asiassa
hakeutu keskelle, kun nyt ne hakeutuu laidalle,
niin se tuntuu susta kivemaan, niin sä oot
tottunut siihen poliittiseen kulttuuriin.
No mä oon eri mieltä sun kas, koska mä en hae sitä, että
ne niin kun ryhmittyy sinne keskelle päin vastoin.
Mä haluan, että siellä oikeessa alakulmassa on
paikka. Niin sä olet sinne tiettyyn alueeseen
sen puolueen. Koska arvon talous liberaalipuolella, niin
sieltä puuttuu puolue, no joo, siellä on
sitten liberaalipuolue, mutta tämän hegemonian
rikkominen pienellä uudella puolueella on
kyllä ihan saatana vaikeeta. Ja me kaikki
tiedetään, että vaikka me äänestetään ehdokkaita,
niin oikeasti me äänestetään fucking jotain
hallituskoalitiota, jolloin tavallaan se,
että mihin sä sen sun äänen käytet, niin mietitsä,
että no mä vaan äänestän hyvää tyyppiä,
vai että mun pitää valita mun puolue,
vai että pitääks mun vielä ruveta pelaan
nää puolueen puheenjohtajat pelaa koko ajan
tätä hallituspelia, että kenen kanssa mä
meen ja kenen kanssa mä en meen ja mitä mä sanoin
ääneen ja mitä mä en sanoin ääneen, jotta sitten
kun tulee ne neuvottelut, niin toi joutuu
nöyrtymään ja toi sitä ja tää tätä. Ja sen takia
tää tekee, että mun mielestä jotenkin hirveän
äänestäjälle epäkiitolliseksi, koska haluaisin
ajatella, että etkö jotakin silleen aika
idealistisestikin, että haluaa äänestää jotain
sellasta suuntausta, joka vietetään
yhteiskuntaakin siihen suuntaamiin haluan,
mutta ei jotenkin pysty, koska tässä on nää
kaikki saakeli pelinamppulat, mitä pitää pohtia.
Miten silloin kun sä olit politiikassa
mukana, niin sillahanhan oli tällainen
ajatus, että oli ne ylivaalikauden
suurempiä visioita, mitkä nyt on sitten taas
tuntuu, että ne on kuollut täysin pois, että meillä oli
ensin juha Sipilen hallitus, sitten tuli
Sanna Marinin hallitus, aivan erilaiset
ajatukset, miten tätä yhteiskuntaan pyöretään.
Nyt on ehkä tulossa taas uusi hallitus,
se taas aina se uusi pyyhki
edellisellä pöytää ja suunta vaihtuu,
mutta silloin kaksitutluvu alussahan
Suomain politiikka oli aika paljon sitä,
että se on jonkin näköinen konsensus
vaalikaudesta toisen, että miten tätä
Suomea pitäisi viedä eteenpäin.
Mistä suumesta johtuu, että meillä on nyt
tällainen tilanne, että se aina se
suunta vaihtuu kyllä neljä vuoden välein?
No mä luulen, että ensinnäkin me ollaan
niin kun tosi paljon enemmän verkoittuneita
globaalisti, eli toisin sanoin
kaikki ne ilmiö, mitä tänne tulee,
niin ne yleensä on ollut jossain ennen
siitä, jos miettii vaikka sitä
perussuomalaisten syntyä ja kasvoa
ja kaikkea muuta, niin sehän ei ole
suomalainen ilmiö, vaan se on
tuontitavaraa, jos näin voi sanoa, eli
tavallaan kaikki vaikuttaa. Sitten me ollaan
kyllä ihan tosi nopeiden yhteiskunnallisten
muutosten äärellä nyt, ja sitten me ollaan
ehkä tavallaan menty siitä,
vaikka mä olen eri mieltä, että oliks oliks 90-luku
niin, yes!
Lamoin ne, muistus siitä, mitä
kirjamme lisästi kun lapsi, siis
hyvin pieni lapsi, niin me ollaan ajatella, että se on
varmaan tosiaan aika. Aiva!
Mutta että me ollaan ehkä
tavallaan tietyt olla eletty
jossain systeemissä aika pitkään
me ollaan jo yliajalla, ja nyt tulee
tavallaan se hetki, milloin
systeemissä pitäisi tapahtua isoja muutoksia,
ja se politiikka ei kykenekään niihin
isoihin muutoksiin, vaan sitten se viilaa
vähän tuolta ja vähän tältä, ja pikkasen
prosenttiin tosta ja vähän tosta,
ja jotenkin tavallaan,
sekään ei ole suomalainen ilmiö, vaan sekin on
koko tämän niin kuin tavallaan
länsimaisen demokratian, niin kuin tietyllä
tavallaan ongelmaa, että maailman
muutos on niin nopeita, ja politiikan
kyky, niin kuin reagoida siihen muutokseen
on tosi paljon hitaampi.
Ja mä uskon, että tämä asia,
ja myös se, mitä Emilia kysyi, niin se oli vähän liittyy
siihen, mistä mä aiemmin sanoin, että silloin, kun meillä oli
tämmöistä enemmän tämmöistä konsensushakusuutta
ja oli sitä 2000-luvun tunnelmaa,
niin silloinhan myös mä muistan, että
et oli ihan yleinen
keskustelu, vaikka koulujen yhteiskuntaopin
tunneilla, että näitä puolueita on niin vaikea
erottaa toisistaan, ja mun mielestä se on
kyllä vähän niin kuin, vaikka edelleen voidaan
ehkä joidenkin isojen puolueiden välillä
käydettämistä keskusteluun, mun mielestä se ei ole enää
kyllä tämä 2020-luvun
keskustelu, että vitsimässä on mitään selvää
näistä vaihtoehtoista, vaan nyt todellakin
on isosti esillä, niin että myös
pyritään enemmänkin erottautumaan
muista, kun hakemaan sitä, että nyt meillä on
tämmöinen yhteinen asia. Siinä on enkä tämmöistä
kokoomuslaista näkökulmasta myös semmoinen kiinnostava muutos, että
ikään kuin kokoomuksen oikealla puolella
ei ollut vaihtoehto, niin silloin ehkä
konservatiivit ja liberaalit
mahtuivat helpommin jotenkin yhteen paikkaa.
Nyt kun siellä on, niin se
ero, ainakin omasta näkökulmasta
kurottuu sellaisiksi, että siitä tulee
epäkiinnostavampi vaihtoehto, että
tämä juo on pelipoliittisesti,
miksi kannattaa tavallaan pelata
sitä peliä, mutta tämmöisestä
aaten näkökulmasta
taas ja niin kuin tavallaan sen
yhteiskunnan kehityksen näkökulmasta
niin en ymmärrä sitä peliä.
Mä haluakkaan ymmärrä.
Näistä aihevalinnoista, mitä
näistä entiskeskusteltiin ja mitä tässä
muutenkin tässä keskustelussa on, niin toki
siis nähän on myös toimittajien valintoja,
että Maikkarilla oli selvästi valinto,
että talous on ykkösenä. Sitten
puhuttiin työvoimapulasta, joka on
tietysti rinnakkainen aihe taloudellessa
hyvin kiinnissiin, ja sitten puhuttiin
kouluista ja hoivasta esimerkiksi
yhdenmät keskustelut.
Mutta sitten toisaalta, nämä on myös
niitä asioita, joita löytyy
esimerkiksi erilaisten kyselytutkimusten
vaikkapa kunnallisella kehittämisessä
että on kyselyn kärjestä, kun kysytään,
että mihin kansalaiset haluavat vaikuttaa
vaaleissa. Ja ehkä siinä on tapahtunut
sillä tavalla jonkinlaista muutosta
verrattuna edellisiin vaaleihin, että onhan
varmaan siis tämän maailman tilanteen
takia niin jotkut kysymykset, jotka
oli vuoden 2019 eduskunta
vaaleissa paremmilla sijoilla, esimerkiksi
ilmastonmuutos ja en tarkoita, että se olisi
identiteettikysymys
tai ainakaan vain identiteettikysymys
missään määrin, mutta se on selvästi
kysymys, joka siis on pudonnut siellä
kyselytutkimusten mukaan prioriteettiliställä
kansalaisesta mielessä alemmassa, ja varmaan
ympäröivä maailma selittää sitä,
ja varmaan se selittää myös pitkälti
sitä, että miksi keskustellaan niistä aiheista
kuin keskustellaan, mutta
luulen, että koulutukseen ja hoivaan
liittyy myös semmoinen
kirsipuutosta järjestelmän
laamisesta eri puolet. Mä luulen, että niihin liittyy
myös, että me ollaan aika pitkään puhuttu
abstraktista asiasta, nimeltä
kestävyysvaje, mutta mitä se
oikeasti tarkoittaa, niin sehän on alkanut
konkreettisoitumaan, ja konkreettisoituu
koko ajan enemmän esimerkiksi siellä hoivassa,
kun suomalaiset ovat yhä vanhempia,
meillä on yhä pienempi väestö
sitten tukemassa sitä järjestelmää
myös esimerkiksi tarjoamassa
työvoimaa sinne hoivaalalle, että
tavallaan sinä alkaa
konkreettisoitumaan paremmin, ja sen takia
vaikka siitä hoivasta.
Aivan se on sama, kun siis työvoimapuola
siitä on puhuttu, vaikka kuinka kaveri sekin alkaa
nyt todella rajusti konkreettisoitumaan.
Tähän on silleen jännittävää mun mielestä,
että ei voisi sanoa, että me oltaisiin
ajettu silmät kiinni päin seinää, vaan me ollaan
ajettu silmät auki päin seinää.
Ja se on jutikin...
Kumpi on parempi.
Jutikin se on huolestuttalampaa,
etteni kaitaa silmät auki.
Se on tosi kiinnostavaa, kuinka hitaasti
politiikka kykenee ihan oikeasti
vastaamaan sellaisia tarpeisiin,
mitkä meillä tulevaisuudessa on.
Tähän siis koskee tästä myös 20 vuotta
eteenpäin.
Se on jotenkin...
Mun mielestä se on ihan hirveä masentavaa.
Mun mielestä se on ihan hirveä masentavaa.
Mut kyllähän tekittiä sitten silloin
aikoinaan, että näin tulee käydä,
miksi te olette tehneet mitään?
No...
Kauekonfrontointi, mani,
konfrontaatiopakoneen, et mä olisin
täällä alkaa ku oikein keskutsun
lähteä poistaa.
Mun mielestä tämä onkin täällä
demokratiasysteemin heikkous.
Se ei ehkä sen heikkous, etteikö joku olisi
jotain mieltä ja ajaisi jotain jonnekin,
mutta sit kun me muodostetaan
kompromissihallituksia
ja me etsitään se pienin yhteenen nimittäjä,
että sä saat ton ja mä saan ton,
ja sit sä saat ton ja ton, ja sinne jää
aika pieni liikkumatila, ja siksi me
viilataan niitä yhtä prosenttia tonneja,
0,7 mitotustohoja,
että se ei oo mun mielestä,
se ei oo niitten
ihmisten, niin kun tavallaan
ainoastaan niiden ihmisten
vika, jotka politiikassa sattuu
olemaan ne 200 päättejä juuri nyt vaan,
se on tän niin kun järjestelmän
tietyt tyyppinen, niin kun valuvika.
Tai ominaisuus.
Tai ominaisuus, niin.
Ja siis samalla siis toki on niin,
että se mahdollistaa semmosen
aina aikaisemmin on sanottu ja itsekin
ehkä on pitänyt sitä hyvänä, että muutokset
on liian nopeasti ja pysytään mukana
nyt saanut ongelmaa se, että muutokset
oikeasti tulee nopeasti, ja me
ei pysytä mukana, koska me ei muutu
tarittavan nopeasti, että
kun maailma ei tavallaan noudeta
meidän toiveaikataulua.
Mä haluisin kysyä vielä näihin
vaalitenteihin ja vaalikeskusteluihin
liittyvän yhden viimeisen
kysymykseen, joka on se, että onks niillä mitään
merkitystä. Jos siellä vähän lipsahtaa
jotain puheenjohtajan suusta,
onks silläisiin mitään välillä?
Totakin on varmaan tutkittu.
Mä ajattelen sitä itse niin,
että ne on sitten kuitenkin aika
viihteellisiä siinä mielessä, että me
seurataan niitä vähän urheilu matsia
tietköt. Meillä on kyllä se meidän oma
joukkue, mutta me katsotaan sitä matsia,
jos se meidän joukkue kilpailee
muita joukkueita vastaan. Meillä taas ei
emelin kanssa joutkuetta, vaan me analysoidaan
sitä peliä siinä, sitten siinä ruudulla.
Ja sitten me kuitenkin mennään siihen meidän
pelipaidassa sinne ja me lähdetään siinä
samassa pelipaidassa pois, me tuskin vaidetaan
matkan varrella ja muuta.
Tietysti varmaan jonkin verran on tätä,
mutta on sitten totta kai liikkuvia
äänestä ja paljon ja epätietosia,
jotka itse asiassa saattaa
päättää niin kuin sellaisen
hyvän keskustelun pohjalta, että
okei, no toi tuntuu siltä, että
toi puhuu järkeviä tai fiksuja tai muuta.
Ehkä nuoret, jotka enestävät
ekaan kertaan, voi olla, että sillä on
iso merkitys, koska
se on tavallaan seuraa ensimmäistä kertaa
jotain poliittista keskustelua ja
tämmöistä ja ja päätä tehkä sitten
sen perusteella puolueen tai
suuntauksen, miten se minne
haluut Suomeen kehittää ja muuta.
Varmaan se riippuu vähän
tyypistä. Mähän itse ennos seurannut
nyt näitä tenttejä muuta kuin Twitterissä
ja se on tavallaan kiinnostavaa, koska
sen sijaan, että se katsot, että
toimittajat antaa lampaita ja
leijonia, niin se katsotkin, mitä ihmisi
antaa, niin se on itsensä seuraavaa.
Eiks toimisaa toimisia?
Ei.
Sä katsot
vertaisten
kanssatieteellä tai vertaiset
arvioja siellä Twitterissä
tietkistä, niin se on itse asiassa jotenkin aika
kiehtovaa, että ei on seuraanut
itsestä keskustelua,
seuraakin vain keskustelua siitä
keskustelusta.
Jollekin semmoiselle tasolle.
Jos mietin, että vaaliteentei, että onks
niillä väliä, eli tuottaako
ne jotain arvoa, niin kyllä ne
varmasti tuottaa, en itse muuten
täysin, että jos mietin ihan järjestäjien
näkökulmasta, niin harvoa ymmärtää, miten
paljon yhden vaaliteetin järjestävänen
sitoo resursseja.
Varmasti ne tuottaa näille
järjestäjille jotain arvoa ainakin, mutta
jos mietin politiikan näkökulmasta, että mitä
arvo ne tuottaa, niin ihan varmasti
ne tuottaa jotain.
Me veikkaan, että ne sitouttaa
äänestä ja näihin vaaleihin.
Se on ehkä niiden tärkein arvo,
että ne saa ihmiset kiinnostumaan
vaaleista, mikä sitten taas
heitä kohti äänestys, koppia,
mikä on iso arvo.
Aika monet politiikan viisaatioihin
ensisitse kuuluu, niin sanoa, että
tämän tv-esitymistä voisi heiluttaa
jotakin prosentin kymmennyksiä kannatuksesta,
se tietysti kuulostaa aika pieneltä
ja onkin, mutta
sitten jos mietitään, miten tasasta esim.
viime vaaleissa kolmen suurimman puolueen
skaaba oli, niin kyllähän
kaikki kymmennyksetkin siinä painaa.
Ehkä siinä on myös semmonen tunnelman,
myös sille omalle joukueelle,
josta tunnelman välityset,
kuinka paljon sitten jaksataan
hillua tuolla toreilla niissä
pelipaidoissa, että jos Matsi meni
hyvin, niin sitten jaksataan olla
myös siellä, ja se
buuki tavallaan tarttuu niihin puolueen
vaali-ihmisiin, ja sitten mä tavallaan
mietin just konkreettisesti sitä, että
kun esimerkiksi se Harkkimo jatti sen
pelin ihan kesken tällä viikolla,
niin kuinka ilosia hänen kannattaansa
on nyt tuolla kentällä ja siellä
Teltolla sille, että meillä on hyvä mei,
että mä lähden muuten kesken tästä
keskustelusta pois. Mä haluun vielä sanoa
yhden asian, tällä viikolla hän nähtiin
myös pien puolueettentti, ja se on
tietysti paitsi kiinnostavaa
keskustelua, niin mä huomasin, että sieltä
Twitterissä, jota mä taas nyt katoin
sitten tämän tentin aikana, niin tosi
moni oli sitä mieltä, että se on niin
ihanaa, kun ne niin illitysti
rauhallisesti
vastaailikysymyksiin, eikä yhtään
puhunut päälle, ja mulla hän on semmonen
epäsuositun mielipide, että mä tykkään
päälle puhumisesta.
Mä oon sun kanssa samaa mieltä, mä oon seuranut
myös Twitteristä, että tentti on hyvä
silloin, jos ei puhuta päälle,
ja sitten kyllä tämä on ihan hirvee, että kaikuiset
ihmiset huutaa toisissa päälle,
ja sehän on niin kuin värikaista keskustelua.
Sehän on tavallaan jotenkin semmonen,
sehän on just se vuorovaikutustilanne,
mihin siinä niin kuin parhaimmillaan
tommoisessa tenkissä päästä. Ei se ole mikään rivi yksin
puhelu. Niin, aivan, koska se on
sitten taas niin kuin, ei siihen tar,
niiden hän ei tarvitse ole edes yhtä aikaa silloin
ei niin, ei niin, ei niin.
Siis tämä on just se pointtia. Tavallaan,
totta kai mä ymmärrän sen, että joskus se voi
mennä yöveriksi, joskus päälle puhuminen voi
olla liian aggressiivista, joskus tavallaan
se, se, se, se energia jotenkin
menee esimerkiksi kaotti se,
seksiellä studiossa. Mä ymmärrän myös, että
sitä on tosi raska seurata, mutta sit samaan
aikaan, niin just, just näin, että
sehän ei ole politiista keskustelua,
jos rivissä kaikki vuorotellen sanoo, mitä he ovat
mieltä niin kuin ja vastaa vain,
vaikka tyyliin itseä koskeviin kysymyksiin,
koska siinähän haetaan just sitä, että miten
ne puolueet yhdessä ja mitä toisistaan
ja miten ne haastaa toisiaan, ja kyllä
sen välillä vaatii myös sitä, että keskeytetään
ja saa keskeyttää.
Tämä on mun mielestä siis oleellinen pointti,
että itse asiassa miettii taas sitä, että mitä pitäisi
kysyä tai miten pitäisi jotenkin rakentaa
se, niin, niin lopulta, jos kai totan
nyt vaikka tätäkin kautta, niin, niin
tavallaan se, että kuinka esimerkiksi
hallituksessa niin kuin jengit keskenään
toimii, eli kuinka se tiimi
tavallaan sen, sen neljän vuoden aikana
toimiin. Sehän on oleellisin asia Itse asiassa.
Niin lois vaalitenteissa olisательasta,
niin ku tiedätykö paremmin, ettei joudutte nyt
yhdessä niin ku ratkoa, että Jol marriedstanding
acrellä defendant게요, niin ku näin,
ja tavallaan tuommoisessa
väärittäväksi keskustelu gosh offices sähän
saat pienen niin� Brent slan Weight
100. Aye, sitä fiilistä, että miten
niin ku tavallaan tekis.
Ja päälle puhumisessa hän on tosi
erilaisia niin ku tapaaja. On se, että
sä aggressiiviset hyökkäät jonkuunover avat
tai se, että sä olet innostunut jonkun ajatuksesta.
Mä aika harvoin nähdään itse asiassa vaalipenteissä sitä, että sä olet innostunut toisen ajatuksesta.
Mikä on tosi säälitietekö?
Koska ei ne niin eri mieltä ihan kaikesta ole, että kyllä ne voisi ihan hyvin innostua jonkun toisinkin ajatuksesta.
Ja rakentaa vaikka sen ajatuksen päälle, eikä dumata sen toisen ajatusta ja kertoo, että mun ratkaisu on tää.
Eli tässä loppuvinkki kaikille vaalitentaattoreille, että nytkin kun tässä Maikkarin tendissä oli lopussa semmonen piirros tehtävä, jos kaikki yksin siis piirsi,
niin seuraavatkin alkaa ryhmä piirtoa niin kuin luvassa.
Mennään sitten viimisen osioon, elke viikon geittiin, mikä on tällä viikoilla tietenkin Sanna, Mariin ja hävittäjät.
Tää pitää nyt taustottaa kunnolla.
Mariinille siis esitettiin Ukranassa kysymys, joka kuului näin.
On esitetty, että Ukraanalle pitäisi tässä vaiheessa antaa tehokkaampaa asetusta, kuten hävittäjä, ja että niissä viivittely maksaa ihmishenkijä, mikä on sinun kantasi asiaan.
Mariin puolestaan vastasi näin.
Itse näen, että hävitteistä varmasti tullaan keskustelemaan, eri maat puntaroivat ja arvioivat sitten omia kykyjäänsä tämän kaltaista aseapua toimittaa.
Mielestäni myös Suomessa tätä keskustelua voidaan käydä.
Tämän jälkeen hän nosti parin välilläusen jälkeen esille. Kyllä me voimme mielestäni käydä keskustelua myös hornettien osalta.
Olisiko mahdollista Ukraanaan luovuttaa, minkälaista koulutusta se kentistä tarvitsisi rinnalle, sitten että Suomen voisi osaltaan tässä auttaa.
Mutta mitään päätöksiä ei ole tehty.
Puolellinen taustotus on näissä kysymyksissä erittäin erittäin paikalla.
Tästä on sitten kotimaassa ja Euroopassa otsikoita, että onko Marin luvannut hornettaja Ukraanaan, joita ei siis olla lähettämässä.
Mitä mietät ootte tästä?
No mä voin jälkeen käydä avata.
Ole hyvä, ole hyvä.
Minun mielestä tässä tapahtui selkeä virhemarinin osalta.
Marinhan ei faktisti luvannut mitään hornettaja.
Vaan se puhuu ylätasoltamista keskustelusta.
Mutta kyllähän hän tietää, että hänen asemassaan jokainen sana on teko ja hän nosti sen hornet sana siihen vastaukseen.
Hän tietää, että nyt tuli moka ja sen takia hän haluaa nyt mahdollisimman nopeasti vaan unohtaa tän koko keskustelun.
Tämä on ensimmäisiä kertoina, että Marin kohuistaa, kun hän varmasti itse tietää, että nyt hän mokas.
Joo mä luulen, että Marin pidä lausuntaa onnistumisena.
Minun mielestä tässä keskustelussa kotimaassa on ollut sikäliä aika perinteinen meno, että reaktiota on ollut aika oletettu ja ne on aika pitkälti pohjoitunut siihen, että tykkääkö.
Marinista pääministerinä muutenkaan tai ajatteleeko esimerkiksi, että tasavallanpresidentti on ei ainoastaan ykkös, vaan tämmöinen superykkös auktoriteetti ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Eli ilman hänen lupaansa ei mitään saisi linjata.
Ja tämä palautuu siihen iänikuseen keskustelun siitä, että mitä tämä ulkopolitiikan johtamisen yhteistoiminta nyt on.
Ja sit mä mietin kyllä myös sitä, tämä nyt vähän tämmöinen metapuheenvuoro ikään kuin analyysina tästä keskustelusta, niin tämä koko mun kommentti näköjään.
Me mietin sitä, että onks näillä horneteilla semmoinen erityinen paikka suomalaisten sydämissä, koska mä huomasin, että tässä keskustelussa käytettiin aika monta sellaista meidän hornetit puheenvuoroja.
Ja tuli semmoinen olla, että nyt ollaan ikään kuin melkein semmoisen pyhään äärellä.
Ja mä mietin, että tämä liittyy just siihen, että se on eri asia, mitä säkin sanoit, puhua yleisesti joistain hävittäistä kuin meidän horneteista, jotka meitä puolustaa ja suojelee.
Ja mä niin kuin näin tässä jopa tällaisen tason voi olla, että tämä on vaan tämmöinen kuvitella, mutta en tiedä, mitä ajattelee Kirsi.
Niin, no ei oikeastaan mitään lisättävää. Tuohon varmaan on niin, vaikka se tylsää onkin, että pääministeri roolissa tämmöinen ääneen keskusteleminen julkisesti on aihe, missä pitää olla tosi varoaineen erityisesti semmoisissa tosi herkissä alueissa.
Sitten samaalahan se tekee tästä tosi tylsää, että mitä enemmän sulla valtaa, niin sitä vähemmän sä voit ääneen sanoa mitä asioita.
Ja jotenkin sen tasapaino löytäminen varmaan olisi tärkeää, että mä en pidä lausun toi niin kauhean vaarallisena.
Ja ymmärrän, että tässä on astutaan varpaille ehkä ja kaikkea tämmöiset siinumusten enemmän sellaista ehkä herkkähipiäisyyttäkin.
Kenen puolelta.
Keskustelussa esiintyy ehkä jotain tällaisesta oletettua.
Sellaista kiinni.
Tää oli hyvä. Vahtavaa näkemykset. Tää oli lauantajakerho täältä ääraa. Kiitos, että kuuntelit täällä oli kanssani.
Kirsi Pihaa, kiitos että kävit.
Ja Emil Elo Äänistävastasi Mikko Peura.
Palautetta voit panna vaikka Twitterissä tunnistella lauantajakerho.
Ja jos tykkäsit ja kun tietysti tykkäsit, niin voit Spotifyista tai Applet-podcastista vaikka olis kuuntelit tätä niin kliksutella niitä tähtiä.
Niin saadaan oikein paljon tähtiä täältä.
Kiitos, kiitos.
Machine-generated transcript that may contain inaccuracies.
Vaalitenttien huippuviikot alkoivat MTV:n tentillä, ja nyt niitä onkin lupa odottaa. Miten poliitikot valmistautuvat tentteihin? Mikä tekee hyvän tenttiesiintymisen? Kuka menestyi MTV:n tentissä – ja kuka ei? Ja ehkä tärkeimpänä: Onko vaalitenteillä lopulta mitään väliä?
Studiossa Emil Elo, Robert Sundman ja Kirsi Piha. Jakson leikkasi Mikko Peura.
#lauantaikerho #hspodcast #podcast #podcastfi
Tänä vaalikeväänä et tarvitse muuta. Lauantaikerhossa eduskuntavaalien jokainen puheenvuoro, gallup, analyysi ja twiitti tarkastellaan millimetrimitalla. Lue lisää täältä: hs.fi/lauantaikerho.
Helsingin Sanomat julkaisee useita podcasteja, joiden avulla pysty mukana tärkeimmistä käänteistä. Katso koko valikoima täältä: hs.fi/podcastit