Lauantaikerho: Onko "taktisessa äänestämisessä" järkeä?

No niin, oletteks käyneet ja äänestämässä?

En ole kyllä vielä, että minulla on semmoinen tilanne, että nämä eduskuntavaalit on mun lapsen ensimmäiset vaalit, joten me halutaan tarjota hänelle tämmöinen full experience.

Okei, mitä siihen kuuluu?

No siinä on se, että mennään äänestyskopiin yhdessä ja sitten syöhkäydään sen eikä syömissä demokratian munkit.

Toi on muista mahtavaa. Muiston edelleen hyvin kirkkaasti ensimmäisen kerran, kun olin vanhempien kanssa mukana äänestämässä, ja siellä oli sellainen joku vanhempi rouveshenkilö, joka sanoi, että

ajattelin ensin, että en edes lähde äänestämään, mutta sitten muistin, että kerrankin kekkosen kanssa se oli yhdessä äänestä kiinni ja minunkin ääneni painaa.

Ja tämä on painonut mulle niin väkevästi mieleen, että sen jälkeen oli ilmiselvää, että äänestää täytyy.

Joo, en ole itsekkään käynyt vielä äänestämässä, se on mulle jotenkin sellainen juhlallinen sunnon tai päivän seremonia, jossa pannaan parasta päälle ja lopuskeetetään sunpit.

No se on, siis mä en ole vielä, mutta mä varmaan käyn joko tänään tai huomenna ja tässä tuli mieneeseen, että muista aika hauskaa, että me täällä pohditaan vaaliasetelmiä vähän siitä

ajatuksesta, että vaaleihin on aikaa viikko, mutta oikeasti vaalit hän on jo alkaan eteli, esimerkiksi eduskunta vaaleissa ylipuolet, äänesti ennakkoon, niin myös kunta ja aluevaaleissa.

Että niin todellisuudessa äänia annetaan jo tälläkin hetkellä.

Näin se on, mutta jatketaan nyt silti vaaliasetelmien puimista tämänkin viikon lauantai kerhossa.

Kuntelet siis lauantai kerhua Helsingin salomien politiikkaan ja lähestyviin vaaleihin, jotka ovat jo alkaneet syventyvää podcastia. Mä olen Eemil Ello ja kanssani täällä ovat Susanne Salmi sekä Robert Sundmann.

Robert, mun on pakko antaa sulle ensimmäiseksi palautetta, jota mulle on kiiriytynyt.

Sun konfrontaatio sanan käyttäminen on herättänyt paljon keskustelua se, esimerkiksi toistuu usein ja ihmiset haluavat muistuttaa sulle, että sille on käytet myös suomalaisia vastineita, kuten yhteenotto ja haastaminen.

Okei, okei, eli tämmöiselle Suomen kielen opiskelijalle vähän noottia, että teine opinnot loppuun ja opi käyttämään sitä Suomea.

Kyllä.

Ei se on ihan aiheellista, mulla on tällainen anglismi taipumus.

Susanne ei muuta terveisiä, kun tervetuloa takaisin. Saitko sä lumilla, esimerkiksi, vision eläkejärjestelmän kehittämisestä, kuten Matti vanhainen aikanaan?

Ihanaa, kiitos. Mukava olla taas täällä.

Joo, omat visiot ja ei tuolla lapissa nyt vähän vähin, mutta mä ihastelin siellä muun muassa sitä, että miten on ratkaistu äänestyksen järjestäminen noissa paikoissa, jossa etäisyydet on hurjan pitkiä.

Siellä pääsee ennakkoa äänestämään muun muassa tämmöisen vaalipussiin, joka pysähtyy minuutta ja aikataulun mukaan eri näisillä stopeilla.

Ja siellä pitää sitten olla tietty näkällön aikana valmiina äänestämään.

Ei tietenkään saisi valittaa Helsinkiläisenä, kun niitä paikkoja on joka paikassa, mutta vitsi kyllä kiinnostaisi päästä vähän vaalipussiin äänestämään.

Arvatkaa vielä tämmöiset palautemielessä, kuinka paljon mä oon saanut kuulla siitä, ku kaipasin edellisen jakson vieraan Kirsipihan kanssa vaalitenteihin vähän erhäkyyttä.

Mikäs se olisi saanut yhteenottoa ja debattiakin?

No mä en veikkaa, Twitteria seuraamalla mä tiedän, että saat saanut paljon tätä palautetta.

Joo, ehkä minun pitää nyt todeta vielä, että mä en varsinaisesti kaipaa kakofoniaa, mutta mä kyllä kaipaan haastamista, debattiään muutakin kuin rivi yksin puhelua.

Ja mun mielestä näiden television vaaliohjelmia tai puheenjohtajien esiintymisen hyvyyden mittari ei varsinaisesti ose kuinka hillittyä siellä ollaan, vaan ihan muut asiat.

Mun mielestä kai sekin saa näkyä, että on tunteet ja ihan kirjaimellisesti kaikki pelissä siellä, kuten vaikka tiistaisessa meemme ja synnyttäneessä Orpon, Marinin ja Purran ohjelmassa oli.

Mutta mä oon ymmärtänyt, että mä oon tässä ilmeisesti onkilaissa vähemmistössä ja tällaisia mielipiteitä on vain muilla toimittajilla ja joilla on vaalinörtäillä, eikä kansalla, isolla koolauten tyydyn kohtaloon.

Ja voin luvata, että ennenhaa kaipaa sitten näitä yhteenottoja täällä.

Mä ehkä vähän kyseenalaistaisin mystistä kansaa, koska kyllä ainakin mun korviin on kuulunut myös paljon semmosia kommentteja tuon tiistajana.

Aika vauhdikanttentin jälkeen, että olipas viidyttävä, nyt oli pautia.

Mutta sitten tulee aina se, että kuuluukö, että me ollaan viidyttävää, kun tämä on vakava asia.

No näinpä. Tällä viikolla saatiin pöytää jälleen tuoreita lukuja nimittäin Helsingin sanomien uusi kannatuskyselyä.

Ja se näyttää siltä, että kokomus edelleen ykkösenä 20,8 prosenttia perussuomalaisesti STP-aivan tasoissa, 19,3 pinnaa molemmin.

Toi oli ihan super kiinnostavaa, mutta kiinnostavinta tässä oli ehkä kuitenkin tämä vihreiden huonoin mittaus tulos sitten alkuvuoden 2015.

Vihreiden kannatus oli tässä kyselyssä 8,3 prosenttia.

Ja korkeammilla annan vihreän kannatus oli 2017 elokuussa 17,5 prosenttia.

Eli pudotus on ollut aikamoinen.

Niin siis usein kuulun hokeman mukaan se puoluepärjää, jolla on asiaomista juus, voi määritellä agendaa.

Ja esimerkiksi Evan tällä viikolla ymmäistyinen arvo ja asennekyselyn perusteella vihreille tärkeät asiat, kuten ilmastonmuutos ja monet tämmöiset ihmisoikeuskysymykset,

niin ne ei ole tällä hetkellä siellä kärjessä, kun suomalaiset kysytään, mihin seuraava hallituksen pitäisi vaikuttaa.

Se on enemmänkin sotea ja talottaa, kuten voidaan ehkä myös vaalikeskusteluiset päätellä.

Mutta ehkä kyse ei ole ainakaan vain agendasta, vaan myös juuri näiden vaalia asetelmasta.

Ja tästä päästäänkin yhteen viikon kiinnostavista ulostuloista ja sitä kautta isompaan puheenaiheeseen.

Eli niin kutsuttuun taktiseen äänestämiseen.

Mutta vois pohjustaa niin kuin sanomalle, että tässä hän on semmonen homma.

Kattoa esimerkiksi Helsingin sanomia ja yleenkannatuskäppyröitä, niin aika usein silloin, kun toisella kahdesta puolueesta, eli demareista ja vihreistä,

että kun toisella näistä on pyyhkinny hyvin, niin toisella ei.

Että nää puolueellahan on semmoista yhteistä kannattaja potentiaalia.

Ja tällä viikolla Maria Ohissalo-Vihreiden puheenjohtaja sitten toteskin iltalehdelle,

että vihreät ei voi lähteä hallituksen tällaisilla kannatusluvuilla.

Kiinnostava ulostula. Me ollaan pyöritelty täällä näitä erilaisia muitakin hallitusulostuloja,

että kenen kanssa voisi ja voisiko ylipäätään, kenen kanssa leikitään ja kenen kanssa ei.

Sieltä on ahmoittu noikeastaan kaksi mahdollista pohjaa, eli sinipuna ja perusporvalihallitukset.

Kyllähän tämä teki sinipuna muodostamisesta.

Lähes ehkä käytännössä mahdotonta, jos vihreät pitää tästä kiinni ja täytyy mahdollisessa hallitustilanteessa pois.

Täällä on jäljellä jäisi käytännössä siis kokoomus, STP, RQP,

eli ennustaisesti riippuen heidän paikat yhdessä ei riittäisi hallituksen muodostamisen,

tai ainakin niitä olisi todella vähän.

Että se enemmistö olisi tosi ilkulla niitä kapeja.

Jep, ja tästähän päästään mun mielestä siihen, että miten tosissaan te veikkaatte,

että Ohissalo oli tuolla ulos jättäytymisessä,

koska jos miettii näitä vihreelle tärkeitä politiikan aiheita kuten ilmasto toimia,

ja sitten on tämä luontokato, josta Ohissalo myös paljon puhuu,

niin miten sitä edistettäisiin siellä oppositiossa, koska mikäli vihreät ei lähde hallitukseen,

niin siellä on todennäköisesti sitten keskusta ajamassa sitä omaa politiikkaansa,

jota mun ymmärtääkseni vihreät ei ainakaan halua suomeen.

Tämän olo on voinut tulla tässä hallituskaudelle.

Niin, toi vähän palautuu siihen, mitä jossain jaksossa Eemilänsä puhuit siitä,

etteikö politiikassa kuitenkin aina havitella loppujen lopuksi valtaa,

että kaikki politiikot haluavat valtaa, mutta ehkä toi jotenkin,

toki toi Maria Ohissalon akavalla kasvolla tekemään ilmoitustassa,

vai ehkä näyttäytyy semmoisena suora selkäisenä tekona.

Niin, tai hätähuutona.

Niin, no ennen kaikkea, mutta se niin.

Niin, ja nyt tullaankin siihen taktikointiin, koska mä ajattelen,

että tätä ulos tuloa pitää tulkita nimenomaan vastoin tätä keskustelua taktisesta äänestämisestä.

Ja erityisesti SDP on korostanut nyt tässä vaaliviestinnässä,

että näissä vaaleissa on tarjolla SDP-johtama vaihtoehto ja porvarivaihtoehto,

tosiaan myös sinimustaksi vaihtoehdoksi mainittu vaihtoehto.

Ja esimerkiksi tällä viikolla Hesarin haastoja,

että Helsingin yliopiston opiskelijat pohti meidän jutussa,

että pitäisikö nyt äänestää sittenkin demareita eikä vihreitä,

menee kuitenkin demarjohtoiseen hallitukseen,

mutta että näin estettäisiin porvarihallitus.

Ja siis useat vihreiden ja vasemmistoliiton ehdokkaat on törmänneet tähän ilmiöön

ja omalla vaikka instatilillään siitä on valitellut myös Maria Ohisalo itse.

Kyllä, ja mun mielestä tota tämä taktinen äänestäminen on mielenkiintoista,

mun mielestä on tullut näissä vaaleissa.

Se on ilman muuta näiden vaaleissa.

Että ei ole aikaisemmissa vaaleissa tällaista nähteä,

nyt hän ehdokkaat myös itse, esimerkiksi Minne Koskella on,

niin Instagramin voimakkaasti kantaa. Ja vasemmistoliiton ehdokas Helsingistä,

voimakkaasti kantaa tätä taktisista äänestämistä vastaan,

niin mä oon kyllä vähän samoilla linjoilla.

Mun mielestä jokainen saa äänestää sitä mitä haluaa.

Mutta miks sä et äänestäis sitä ehdokasta,

joka on eniten sun arvojen puolella.

Niitä on sitä puoluetta.

Niin tästä puoluetta.

Mutta toisaalta sitten taas ne, jotka kritisoitavat aktista äänestämistä,

tälle ikusina vastarinnan kiiskenä,

vastarinnan kiiskenä toimittajana,

niin mä voisin sanoa, että mitä se heille kuuluu,

miksi jotkut muuta äänestää.

No just näin.

Ja sitten kun palataan siihen ohisalon ulostuloon,

josta muuten voi kyllä pakittaa näistä tällaista ei-tällä kannatuksella,

hallituksen ulostuloista on pakitettyä aiemminkin.

Ja isämaan etu voi äänet tulla löytää.

Kyllä, kyllä.

Niin mä ajattelen, että tää on nimenomaan yritys muistuttaa,

että tässä vaalissa, jonka teema julkisuudesta tuntuu nyt oikeastaan olevan,

ei itse asiassa talous tai sote,

vaan ehkä ennen kaikkea tuleva pääministeri.

Sehän on näiden vaalien siis teema lopulta,

jos mä nyt oikein tätä makustelen.

Niin, että tässä on kyse myös muiden puolueiden menestyksestä,

ja vihreät koettaa tehdä itsestään relevanttia,

ja myös muistuttaa, että oma puoluehan ei voitas sillä,

että se saakin taktisista syistä vähemmän kansainedustajia.

Olen puhunut.

Joo, ja siis tähän lähti Marinista,

sille, että hän hän koko tämän vasemmistonsiiven itse asiassa taakse,

ja se oli tämmöstä upporikästä tai ruttikeyhän.

Mikä mä kyllä taisin ymmärrä hänen puoleltaan silloin?

Ihänelle, hän se on.

Niin, nimenomaan.

Heidän kannatuslukemat oli sellaista, että nyt on parempi laittaa Ooliin

ja kerätä kaikki keskelle,

mutta onhan se vähän ikävää näille vihreilleen vasemmistoliitolle,

mutta toisaalta se taas, miksi Marin siis siitä kannattaa?

Miksi sinä näitä kiinnostaisi mitä ohisalla tai Li Andersson ajattelee?

Jokainen pelatko omaa peliä.

Ja sitten tavallaan tulee just se ajatus,

että eikö sitten näiden puolueiden olisi kannattanut tarttua tähän myös vähän aiemmin,

että nyt on ennakkoäänestys jo alkanut,

ja nyt alkaa tavallaan se keskustelu,

että tämä taktinen äänestäminen on vähän ikävä asia,

että eikö se heidät kannattanut?

Pihirätään vasta oikeastaan vasta tällä viikolla,

entisen puoluejohtajansa Lille Niinistön suulla,

kun hän otti aika kovasti kantaa Twitterissä tähän aiheeseen.

Joo, hän jyrähti, että tämä on se, että kehottaa,

kuultaan suoraan se, että kehottaa ihmisiä äänestämään

omien ensisijäisten arvojansson vastaisesti,

on ala-arvojasta kampanjointi ja vallanhimoa,

joka sitten aihe otti pöydistystä muun muassa SDPen,

Entinen, Kansanedusten ja Liisa Jaakunsaarihmeteli,

että mikäs ihme villeen on nyt mennyt.

Ja mä ymmärrän tavallaan siis Niinistön ulostulan,

mutta sitten mulle sama aikaa tuli vähän semmonen olo,

että vallanhimoa, kun politikoilla, että wow,

niin kuka olisi uskonut, että puolue tavoittelee

valtaa vähän niin kuin keinoilla, millä hyvänsä.

Ja sitten myöskin toi arvojen mukainen äänestäminen,

että ikään kuin se taktinen äänestäminen voisi olla hirvittäin,

tai olisi aina väistämättä ristiriidassa sen arvojen mukaisen

äänestäminen kanssa, että kyllähän äänestäjällä

voi olla intressejä useimman puolueen suuntaan,

jolloin se on aika sellainen.

Sitten se takti kuitenkin voi olla ikään kuin se arvo pohjan mukasta myös.

Mä lähdetään tämmöisen viidenpennin vinkiin SDPille.

Ehkä tätä taktista äänestöstä varten olisi kannattanut

täyttää isoissa kaupungeissa listat,

sellaisilla ehdokkailla, joiden voisi ajatella

vetoavan Sannamariinin kannattajaprofiiliin.

Tämä tuntuu jotenkin aivan selvältä,

mutta mitä noita listoja tuossa on katsonut,

niin mä luulen, että moni potentiaalin SDP-änestöjä

on helisemmässä, kun sieltä ei löydy.

Kyllä, vetoavia nimiä.

Tämä on nimenomaan se, mitä mä sanoin jo sillä voisi

ekaassa jaksossa, että monet SDP-änestöt ajatteleet

jesmämästä Sannamariin, ja sit sä tuleekin se kimmukiljuneen.

Ehkä tähän, mitä Eemil sanoi vielä tästä äänestämisestä,

voiko äänestää oikein tai väärin,

mä ajattelen myös niin, että äänestäminen on siis aina tärkeää

tai ainahan ihmisillä on erilaisia asioita vaakakupeissa,

jota he punnitsevat, ja siinä mielessä

jonkin asteinen taktikointi johonkin suuntaan

voi olla useinkin siellä kopissa läsnä,

joten mä ajattelen, että yksikään äänestyspäätös ois väärä,

mutta ehkä käytännössä on kuitenkin niin,

että tässä meidän kaltaisessa monipuolen järjestelmässä,

jossa jokaisessa vaalipiirissä käydään erillinen vaali,

niin taktikointi niin kutsutusti oikein voi olla lopulta tosi vaikea,

eli se ei välttämättä tuota halutullaista lopputulasta,

ja tähän johtuu just siitä, että kun niitä viimeisiä

läpimenioita ratkotaan pienillä eroilla,

niin itse asiassa vaikka ääni pois vihreiltä

ja ääni demareille ei välttämättä ratkokkaan

sitä viimeistä paikkaa demareiden eduksi,

vaan jonkin ihan muun puolueen eduksi tässä

ihanassa don't menetelmän laskennassa,

ja siinä se tavallaan, että ei voi äänestää väärin

ja voi hän sitä taktikoidakin, mutta aika paljon pitää olla tietoa

ja semmoista tavallaan hahmotusta vaikka sen oman vaalipiirin

tilanteesta, jotta voi olla varma siitä,

että nyt tämä taktikointi menee nappiin.

Kyllä, ja tämän takia mä kehotaan kaikkia äänestämään

ainaistaan omien arvoja se mukaisesti,

koska se on semmoinen päätös, minkä kanssa sä voit elää

ja sä nukut parhaillaan.

Kyllä, tämä tehdään semmoinen äänestyspäätös,

joka kanssa se voi elää, se on totta.

No niin, yksi tämän viikon kiinnostavimmista

politiikan uutisista liittyy myöskin mittauksiin,

nimittäin näihin alueellisiin kannatusmittauksiin.

Niinän pohjalta Jukka Manninen oli laskenut muun muassa

esarille, että siellä hän muhii varsinainen jytky.

Näissä laskinoissa perussuomalaiset saisi siis

48 paikkaa, kokoomus 40 ja STP myös 40.

Ja vaikka mainita siis vaalinörtti Jukka Manninen.

Niin, totta totta, se on hänen tittelin, se kyllä.

Kyse on siis siitä, että näitä alkuvuodesta tehtyjä

vaalipiirisi kohtaisia mittauksia summataan yhteen

ja katsotaan, millaisia paikkamääriä ne tuottaisiin.

Tietysti täytyy sanoa, että tässä menetelmässä hän on

todella paljon epävarmuuksia.

Noissa mittauksissakin on epävarmuuksia.

Niitä on paitsi tehty eri aikaan.

Virhemarginaalit on aika kohtuullisen kokosiaan.

Kun tosiaan, kuinka monta kertaa,

mä oon sanottanut podcastin historiassa,

että viimeinen paikka ratkaa usein aika nijukasti,

mutta sanon sen vielä, että kun viimeinen paikka

todellisuudessa ratkaa aika nijukasti,

niin ne pitää ottaa tavallaan suolan kanssa

sitten tää lopputulos.

Mutta onhan tämä sillä tavalla kiinnostaa tulossa,

että kyllähän tämä viesti varmaan sen, että jytkypotentiaali

on olemassa ja se on oikeastaan aika iso kiinni.

Tämä on jännää mun mielestä.

Me ollaan taas tässä tilanteessa, että perussuomalaiset

nousee ennen vaaleeseen puhutaan, että tulee kohan jytky.

Voiko se tulla taas jotenkin ylletyksenä?

Jos se tulee vaaleesta toiseen, semmonen niin kuin

iso kannatus, niin onko se enää niin kuin ylletys?

Mä ajattelen, että tässä on kaksi asiaa.

Toinen on se, että näissä tota tätä keskustelua

vääristää aina se, että näissä eduskuntavaalien

väleissä olevissa vaaleissa perussuomalaiset

suoriutuu aina huonommin, koska perussuomalaisten

kannattaja ei kiinnosta samalla tavalla

äänestää kunta tai aluevaaleissa, kun vaikka

kokoumuksen ja demareiden kannattaja, jolloin sitten

tavallaan vaikka siellä sitten kyselyt saattaa olla

pohvata kohtalaista menestystä, niin oikeastaan

hän saattaa saada jopa kyselyitä huonomman tuloksen.

Ja eduskuntavaaleissa hän on sitten ollut vähän toisin.

Ja toisaalta se, mikä mun mielestä nyt on eri tavallaan,

on se, että kyllähän me nähdään se perussuomalaiset

suosio, eikä ketään varmaan se yllätä, mutta

tässä tavallaan tässä jutussahan se yllättävä

pihvi on se, että ei vain suureksi puolueksi,

vaan suuri maksipuolueksi kenties

ja historiansa ensimmäistä kertaa. Ja mä teen siis

viikolla juttua puoluebarometrin julkaisemattomista

potentiaaliluvuista, eli siitä, kuinka paljon puolueet

voisi saada kannatusta. Ja tässä kyselys ja menetelmä on siis

se, että sä saat valita niin monta puoluetta kuin haluat.

Ja kiinnostavaa on se, että perussuomalaiset,

joilla edellisessäkin eduskuntavaaleissa oli kuitenkin

hyvä tulos, niin heidän potentiaali on kasvanut eniten

puolueista vielä tästä edellisestä

eduskuntavaaleista. Kokoomuksalla toki lukua on korkein,

että heillä on merkittävä kasvu, eli voisi päätellä,

että meillä on paljon sellaisia äänestä, jotka nyt ajattelee,

että ikään kuin perussuomalaiset kuuluu siihen heidän valikoimansa,

kun he siellä kopissa pohtii, että millässä ääni menee,

vihreiden taso muuten laskenut eniten tässä neljässä vuodessa.

Ja mä hän en ole sillä mikä vaaliveikkaaja, mutta kun

kokoään tässä arvon sitä, että ratkeeko vaalit tavallaan,

vaikka kokoomuksen suht vahvoihin, listoihin ja erittäin vannoutuneisiin

aina uudille tuleviin äänestäin, vai

Sanna-Mariin imakoon ja hänen mukanaan tuomiin taktikojiin,

vai perussuomalaisten nosteeseen, heidän potentiaaliin,

niin tämä kyllä lisää tähän kiinnostavaan näin mausteen.

Jep, se olet ihan fiksusti jättäytymässä tämmöisen

vaaliveikkaajan ulkopuolelle, koska tulevaisuutta on ihan täysin

mahdollisuuden ennustaa, mutta kyllähän se nyt näyttää siltä,

että noin on ne kysymykset, mihin nämä vaalit ratkeavat.

Perussuomalaiset puheen ollen perjantaina julkasteen

Marko Junkkarin tosi mielenkiintoinen juttu,

joka käsittelee perussuomalaisten nuorten parissa

nauttimaan suositota. Tästä hän nyt on uutisoitu moneen kertaan,

että nuorten parissa puoleen on ylivoimaisesti suosituin vaihtoehto,

mutta nyt on siis ilmestymässä tällainen,

tai tekeillä tällainen laaja uusi tutkimus,

josta on saatu alustavia tuloksia.

Siinä on kysytty nuorten puoluekantoja,

ja sitten heille on esitetty tällaisia arvokysymyksiä.

Näiden tulosten mukaan tässäkin kyselyssä suurin osa

nuorista haluaisi äänestää perussuomalaisia,

että kuinka ollaan suurin osa heistä,

ei kuitenkaan kannata näitä perussuomalaisten politiikka-linjauksia.

Työperäisen maahan muuuton rajoittamista tai

ilmastotoimien, tai suhtautuvat hyvin eri tavoin ilmastotoimiin,

kuin perussuomalaista.

Joo, ja sitten se oli mun maasta tämän muistan,

että ei identifioidu arvokonservatiiviksi,

vaikka niinkuin perussuomalaiset puolueena varmaan ajatellaan,

että ovat arvokonservatiivinen.

Kyllä, just näin. Sitten nämä tutkijat on pohtinut,

että tämä kannatus nuorten parissa sitten johtuu,

ja kuinka ollaan kaan ystävämme TikTok?

Tätä hän on siis spekuloitu aika semmin perussuomalaisesta

hyvin vahvoja siellä, mutta nyt tästä on saatu tällaista dataa,

että nuorista TikTok käyttäjistä reilut 32 pinnaa

kannattaa perussuomalaisia.

Sitten niistä nuorista, jotka eivät käytä TikTokia,

niin vain 22 %.

On sekin korkeampi kuin koko valtakunnallinen.

On se korkeampi kuin, vaikka tämä gallup on,

mutta on hän tuossa aika merkittävä tuon monen kymmenen.

On se yksikön kaulla.

Ja siellä hän on ilmeisesti lähinnöseboisten tynkkynen,

joka TikTokissa jyrää.

Tämä on tosi kiinnostavaa ja saa ajattelemaan,

että oikeastaan monillehan nimenomaan

miten voi olla oikea, niin kuin olennaisempi

kysymys joskus politiikassa kuin mitä.

Tämä vie tietysti kysymykset myös niin mainittuihin vaalitenteihin

niiden keskustelun, koska tosiaan aika moni on herkkäsille

miten niissä keskustellaan, ei välttämättä siitä,

mistä puheenjohtajat keskustelevat.

Ja sitten taas TikTokista tavallaan se, että miten

eli se tyyli, ilmaisu, miten se oman argumentti

asetellaan, voi olla paljon vetovampi asia,

kuin itse asiassa se itse argumentti.

Ja tämä on tosi kiinnostavaa.

Ja kiinnostavaa on myös se, että missä ne muut puolueet

on siellä TikTokista, vai eikö se vain osaa formuloida

niiden argumentteja sinne sopivasti, että hän on tunnosta perussuomalaisille.

Mutta mun mielestä on myös kiinnostavaa.

Ilmaisesti kaikki meidän mielestä tänään on kiinnostavaa.

Mielenkiintoista.

Mielenkiintoista tai kiinnostavaa on se, että käydäks me taas

vaalien jälkeen sitten sellainen keskustelu,

miten perussuomalaiset teki jotain paremmin tai ne

oli jossain parempia kuin muut puolueet.

Ja miten ne on ominnut jotain asioita tai aiheita,

mitä muut eivät pystyneet tuomaan ilmi.

Ja sitten taas me kaupunkilaiset akateemisesti koulutat

ihmiset pohditaan me vastanne, että jotenkin

me ei vaan tajuttu niitä etukäteen.

Mutta voisiko se perussuomalaiset suosio yksinkertaisesti olla

vaan se, että Tampereen Turun ja Helsingin

ulkopuolella asuu tosi paljon ihmisiä, jotka on tosi eri

mieltä asioista kuin me.

Mitä jos se ei olekaan se, että miten, vaan ihan vaikeasti se mitä.

Se on politiika ydin.

Tämä on vain semmoinen keskustelu, mikä mun mielestä toistuu vaaleista toiseen aina

perussuomalaisesta puhuttaessa.

Mä ajattelen sitä myös kuitenkin vähän sillä tavalla, että onko

lopulta muidenkaan puolueiden äänestyspäätöksissä,

tai äänestyspäätöksissä, jotka koskee muita puolueita,

niin onko niissäkään sitten tavallaan kyse,

kun me yritin sanoa, että tässä on tää miten taustalla,

mutta onko muissakaan äänestyspäätöksissä kyse niin paljon siitä, mitä kuin miten.

Kyllähän ihmiset tykkää siitä, mitä joku puheenjohtaja

nimenomaan esiintyy tai millainen vaikutelma hänestä tulee,

tai miten joku puolue edistää asioita, vaikka kaikista asioista

ei olekaan samaa mieltä, sitten päästään just itse asiassa

nää taktinen äänestäminenkin linkittyy tähän,

eli nää kaikki asiat liittyvät toisinsa.

Ja mä tavallaan niin, kun mä ostan ton silleen puoliksi,

mutta sit mä oon myös vähän sitä mieltä, että kun aina on myös se,

niin onko perussuomalaiset vaan tajunnut jonkun semmosen

miten osaston, mitä siis ei vaan muut puolueet ole yksinkertaisesti ymmärtäneet.

Mä väitän taan yhdistämään vähän kaikkea.

Tässä on kohtaanto-ongelma, mikä jatkuu vuosien jälkeen

perussuomalaiset ja äänestäjien kanssa,

mutta sitten myöskin tämä, että perussuomalaiset tekevät aivan saakelin

hyvin somessa sen, mitä ne tekevät.

Ehkä se TikTokin aika RHK-algoritmi,

sitten myös vielä osaltaan ruokkiin sitä,

että minusta on kiinnostava, että onko TikTok jotenkin vielä

tehokkaampi politiikan alusta kuin vaikka Instagramin,

joka esimerkiksi vihreillä ja vasemmistoliitolla on.

Se sama algoritmi, jos käytössä kaikilla on muillakin.

Niin siis se olisi käytössä muillakin.

Se on ihan totta, ja se on tosi kiinnostavaa.

Kiinnostavaa on myös, että algoritmi on ainakaan läpinäkymätön.

Läpinäkymätön.

Läpinäkymätön nimenomaan.

Lopuksi tämän viikon Gatena esitellään hornet.

Ei enää niitä hornetta ja keksitään milmiön kuin toinen.

No mitä jos vaikka tämä kulttuurkenttää,

että nyt riikkapurran lausunto,

jonka mukaan kulttuuri on luksuspalvelu,

johon menee liikaa rahaa,

mitä me siitä ajatellaan,

olihan se vähän semmoinen gate.

Kyllä se kulttuuri nousi pieni gate.

Ehdottomasti siis kulttuuri nousi vihdoinen

viimeen vaalikeskusteluon.

Moni kulttuurialan ammattilainen on ollut

kevään mittaan pahoillaan siitä, että kulttuurista

ei puhuta vaaleissa, mutta nyt ainakin puhutaan.

Nyt puhutaan.

Kyllä, ja talousvaaleissa kun ollaan,

johon tämmöistä tottiin tähän myös kantaa.

Muist oli kiinnostavaa, että Juha Itkonen,

joka on itse asiassa ehdokaskin,

hän taisi sanoa, että

Twitterissä taloustieteessä

luksushyödyke on hyödyke,

jonka osuus kotitalouksien kulutusmenoista

on suurempi ylemmissä tuloluokissa.

Ja Suomessa suuri tuloisimman

viidenneksen osuus kulttuuripalveluista

on noin 46 prosenttia.

Eli tästä näkökulmasta eriikkapurrallioikeassa

ja kulttuuri on luksuspalvelu.

Mutta toisaalta sitten taas voidaan miettiä

myös, että miten kulttuurimääritellään

ja kulttuuri on vähän laajempi asia,

kun vaiku opera tai länin taiteilija.

Onko olemassa länin taiteilijoita vielä?

Mä en mennyt tästä sannasta.

Jos mä meen jonnekin lähikapakkaan,

varmasti löydän vähän.

Okei, no niin.

Lähden sitä, että onko

suomalainen kulttuuriarvokasta

riikkapurramielestä.

Jos mä katon heidän muuta ohjelmaansa,

niin voidaan todeta, että suomalainen kulttuuri

on heidän mielestäni aika arvokasta.

Niin.

Ja sit mä ajattelin tätä kuitenkin

vähän myös sillä tavalla, että

nyt kun tosiaan kulttuurikentässä on

sitten tavalla otettu tää lausunto vastaan

vähän niin kuin järkyttyneenä, mutta kuitenkin

nyt on sit saatu aikanta keskustelua

siitä kulttuurista, niin mä mietin,

että kyllähän monet puolueet

vois sanoo tuolla tenteessä, että

järkyttävä lautunto!

Että kyllä kulttuuria pitää puolustaa

ja kulttuuri on niin tärkeä, mutta

sitten hallitusneuvotteluissa.

Niin, olisikö tässä kuitenkin vähän

ilman tätä lausuntoja?

Itse asiassa varmaan myös tällä lausunnan kanssa

käynyt niin, että ei siitä kulttuurista

lopulta hirveästi puhuta kaikki, se on

tärkeää, tai lopulta siitä kuitenkin vähän

nipsastaan rahoja pois sitten, kun jostain

täytyy nipsastaan niitä rahoja pois.

Ja samalla unohdetaan kyllä mun mielestä aika

voimallisesti se, että kulttuuri on myös,

että se ei ole jokin

maailmasta irallinen toisen tasoon asia,

vaan sehän on myös ihmisten työpäikkössä.

Vähän laskelmista riippuen

100 000-150 000 ihmistä ehkä.

Niin, toki tässä

olisi kiinnostavaa tietää, miten kulttuuri

määritellään. Koska joissa

laskelmissa olen nähnyt myös, että

kun kulttuuri alaa aina tuo esille, kun iso

osa heidän, niin

kuinka ison potin he tuo kansan talouteen, mutta

sitten kun sitä lähdetään palastelemaan, niin siellä onkin

peliteollisuus muun muassa aika isona

osana tästä rahattajasta.

No niin, mutta siis kulttuuri

ekstraa odotellessa myös

Lauanta-kerhoon kulttuurin

suurin kulttuurin määrittely keskustelu

lienee edessä.

Kiitos, kun kuuntelit Lauanta-kerhoa täällä oli

kanssani Susanna Salmi ja Eemil Eelo.

Minä olen Robert Sudman.

Sä voit keskustella tästä jaksosta vaikkapa

Somessa tunnisteella Lauanta-kerho

Ään teki tällä kertaa Jan Nelkki.

Moi, moi.

Machine-generated transcript that may contain inaccuracies.