23 minuuttia: Nyt se on tutkittu: media on puolueellinen | 628

Tsau, manantaina herätään uuteen uljaseen Suomeen.

Jos kaikki on toisin, koska siellä oli se vanha jengi, joka se kei kaiken väärin,

nyt kun me ollaan puikoissa, niin kaikki tulee muuttumaan.

Niin kuin aina ennenkin.

Tällaisella fiiliksi tälläsä tähän torstaihin nähän on Arto Koskielon mali Jussi Heikele ja tämä on 23 minuuttia.

Kettu soikoon.

Tänään puhutaan objektiivisuudesta tuosta vanhan aikaisesta tavasta tehdä uutis mediaa.

Aiheesta ei julkaistu suomalainen tutkimus, joka saattaa sisältää tulkinnan avaimia median tilanteeseen 2023.

Hei, ennen kuin mennään jäykiksi, niin saisinko hieman sun tuolta öljytä sun lantioita?

Please do. Katsotaan koli-viöljöä tähän vai vaseliin.

Tämä musiikikenties riittää. Nyt on sen verran kovaa teknoonluvassa.

Sä tiedät tuollainen perinteinen piripolkka. Sehän vaatii tietokoneita.

Niin, se vaatii. Puhutaanko nyt semmoista saksalasta musiikista, josta Suomessa tykkää harvallukuinen yleisö,

joihin lukeltuu eräsmiäs, jolla on kadetittavan hieno tukka.

En mä nyt... Se riippuu siitä, kuinka monta beatia per minuuttia.

Niin, kun todella underground hosee, missä lähtee takahanpaista paikat, kun sä tanssin,

niin se on ehkä omalle tolle sykkeelle turhan tiukkaan.

Mutta aika industriali meno on yleensä, joo, siinä saatiin ihan oikeassa.

Nyt hän tilanne on silleen, että jos ei saatu olemaan syntetisaattoreita tai muutoin tietokoneita läsnä,

niin teknoonhan voi silti soittaa.

Tekno-ailman tietokoneita nyt päästään tämmöiseen analogiseen versioon musiikista,

tai varmaan pitäisi oikeasti olla olemassakaan.

Ei pitäiskaan, mutta kuitenkin on.

Katsotaan ja kuunnellaan, ja ollaan sitten viisampi.

Jos saadaan vola-koneeseen.

Hei, mulla onhan täällä itellä. Mitä katsotaan?

Mä kivet päällä.

Tässä on siis paine-pesuri, roskis ja haitsu.

Tämä on merkunut.

Tämä paine-pesuri on ihan mieletä.

Vuus ääni.

Tulee jäätävät saulit.

Tekno-dekonstruktuutuna.

Tämä on tämmöinen muodikas tapa lähestytä todellisuutta.

Se on nyt purettu osin ja kasattu uudestaan.

Pitkä se on tällaisella afrikkalaisella staililla.

Helvetin analogista.

Siinä missä jo 40-luvulla keksytty vinyli on kuulema,

nyt keksytty uudestaan tänä vuonna,

niin tää vielä odottaa isompaa tulemista.

Ja toi vaatii enemmän lahjakkuutta,

kun kuka tahansa iPadin kanssa pystyy tekemään technoa.

Koska se on paskaa musiikki.

Toi hän vaatii.

Toi vaatii on ihan oikeasti lahjakunta.

Sä haluut jotain tappelua.

No joo, sitten olivioilijuja päälle.

Mutta joo, toivottavasti tästä ei tuu isompaa ilmiöitä.

Tää ei päädy euroviisuhia asti.

Tää voisi olla hyvin joku Ukraina voittaja kappalekin.

No valitettavasti se oli ensimmäinen ajatus.

Joo.

Hei, mutta jos sulla käy.

Meillähän taas konsulttiaikaan,

pitäisikö meidän vähän sipasta tonne jornalismin maailmaan.

Nyt hän...

Aina silloin täällä kuulee tällaisen läpän,

että toimittajat on niin kovin vasemmistolaisia.

Niin, näihin tässäkin olemassa on vähän väitettyä.

Eihän se on ihan tyhjästä temattua ole.

Tästä on julkaisesti mielenkiintoinen tutkimus,

jota voitaisiin vähän perata.

Mutta ensin sanan ne meidän mediaista,

mitä me tässä tehdään 2-3.

Mehän ei ole mikään internetissä toimeen vasta media,

vaan täydentävä media.

Joka pystyy oman riippumattomuutensa turvin käymään esimerkiksi

mediakriittistä keskustelua,

mikä on ihan tarpeellista.

Sitten välillä me pystytään tuomaan aiheita

ekojen joukossa median käsittelyn piiriin.

Esimerkiksi tähän Hussein altaen kulmiakohtavat

kommentit suomalaisesta lastensuojelusta.

Se oli pari päivää sitten.

Niin.

Me nostettiin se esiin.

Toinen, ettei me pystytä varmeen tavallaan yksityiskohtia.

Mutta kuitenkin ikään kuin nostettiin se keskustelua

ja sitten selkeen perinteinen media pystyy,

koska sillä on resursseja siinä,

missä pienellä medialla on tällaista reaktioketteryyttä.

Nämä on tavallaan pelaa yhteen.

Sitä kautta päästään myös siihen rooliin,

että riippumattomuuden turvin,

kriittestikin keskustelua voi käydä.

Ja ehkä meidän tehtävä tässä nyt on

meidän kaksi ja kettu.

Niin vähän käydä sitä keskustelua myös siitä

median tilanteesta, joka Suomessakin vallitsee.

Ja ehkä tässä kaksi kontraajaa istuu.

Syystä, että ehkä

tykkäämmekin olla sillä laidalla,

joka nälvii.

Jos ajatellaan puolueettomuutta,

niin meidän on aika hurskastava,

että me oltaisi olla tavallaan puolueettomia.

Sitähän me ei olla.

Me ei todellakaan oleva.

Tätä voi pitää ehkä tämmöisenä,

jokin sorterin ad hoc-kolumnin

kirjoittamisenä tai poliittisenä spoken wordina,

mutta täällä ei ole mitään tekemistä minkään objektiivisuudokas.

Mutta se diskleimirinä,

tällästekin ehkä keskustelua

saatetaan tarvita,

tai ainakin me itse tarvitaan,

koska oja tietää, että ilman pakoventtilia

tässä leviä aivot seinille.

Tämä on meidän terappian muoto,

nyt melkein kolme vuotta kohtaa,

että tuossa Toko-kuu alussa tulee

täyteen vuosista.

Tämä alkkokorona

pakoventiilina ja näkyä eivät jatkuu.

Oltu juttu, että ei ole vieläkään

parannuttu.

Ei edes eheä ydyty.

Mä en uskua, että pulsiedes on laskema.

Ehkä oikein rokotteettekin tehtävänsä.

Mä luulen, että tämä lääke saattaa olla

sellainen, joka on vähän placeboon kautta ennen.

Mutta teidän luvallan jatketaan

suun soittamista ja asioiden ruotimista

ja kissojen ostamista pöydälleen.

Tää oli nyt vähän tällaista metatason läppää,

siihen itse hommaan.

Suomen lehdistön nimisellä sivustolla

julkaista

artikkelitutkimuksesta

voisi melkein ottaa piuha, jos se on

saatavillainen.

Katsotaan, mitä tässä käy.

Vatsalihakset toimivat edelleen upeasti.

Vilautetaan, jos se vaikka sattu

näkymään tuossa ruudulla.

Katsotaan, saako

ohjaajaisen tuohon esille.

Tutkimus, uusi

toimittaja, sukupolvi, haluaa neutralin sivusta

katsomisen sijaan

ajaa yhteiskunnallista muutosta.

Kaikuja on.

Nykyaisessa

tietysti historiaa, koska toista itseään,

mutta rimmaa kivasti.

Nyt, kun ajatellaan

tällaisia vanhanaikaisia

taistolaista toimittajia,

vanhaan hyvään aikaa,

heillä oli kovasti tällainen

hitollainen agenda, kaikki se jutu

mitä tekivät.

Ne toteuttivat politiikkaa,

eivätkö sitä hirveästi piilotelleet kaan.

Itse asiassa voisi ottaa tähän

sitaatin longplayin

ympäristötoimituksen, Hanna Nikkaselta,

jota haastatelaan tässä. Hanna Jornalistiika

Vieraalia Profa Tampereen yliopistossa,

hän tässä artikkelissa totee, että

70-luvulla oli voimakas halu muuttaa maailmaa

ja tuoda jornalismiin yhteiskunnallisuutta.

Nykyiset, 60-tiset toimittajat

tulivat kasarina ja ysärinä

alalle ja tympääntyyvät yhteiskunnallisuuteen.

He saivat ilmapiiristä

yhteiskunnallisuusallergiaan

ja pyrkivät etäiseen ja neutraaliin

raportointiin, ikään kuin saaneet

yliannostuksen taistolaisten sekoulusta.

Nykyiset 25-vuotiaat

toimittajat saattavat olla aivan kuutamolla

siitä, miksi 60-tisillä on

kielteisiä näkemyksiä yhteiskunnallisesta

osallistumisesta.

Lausunnassa on aika hyvin tämä sukupolvien

välinen tietty kuilu

tai erilainen tulokulma

tähän jornalismin idikseen.

Elokuvassa kuutamolla Pirkkosaisi

on hahmokysyy, että

olenko minä synnyttänyt

oman äitini, joka

tietyllä tavalla ehkä peilaa

tähän etusäätellä, että

tuo suuretikaluokat

kaikilla hippimenneisyydellään

ja vanha valtaamisellaan

niin painovat näin niitä kovinä juttuja

siitä, kuinka Neukulandia

ja kaikkisen vaikutus Pirissa on

erittäin jees.

Sitten välissä

poliittumisen vaihe, missä

seuravuusukupolvetuotettavissa

ei näin voit tehdä.

Kunnes taas.

Yhdeksluvulla oltiin hyviä epäpoliittisiä

sivällä 2000-luvaalussa, sillä on sanottu ihan

pockanaamalla, että oikealla ja vasemmalla

ei ole mitään eroa, itsekin uskoin niin.

No, kyllä sillä vielä oli aika paljon välijää

mustuntuu, että nämä vaalit on sellainen,

joka tietyllä tavalla

sementoisen

blogit ehkä syntyy

Suomeen ja näillä sieltä

todellakin on väliä.

Ehkä sen verran toinen puoli

mitä ehkä itsekin mietin

aikanaan niin ja edelleen,

että jos mennään tarpeeksi

pitkälle äärilaitoihin, äärivasemmalle

tai äärioikealle,

niin tunnusmerkistö on joka kerta

sama, eli hyvin pieni

eli itti.

Nyt sitten

polkee kenkkijäsa alle

kaikki muut, pikkupirpanat,

eli ehkä se

siinä mielessä molemmissa vaihtoehdoissa

ihmishenki on helvetin haopa.

Toi

anegdotit sanoi just,

että seuraava sukupolvi tekee

just päiväastojen kuin vanhempaansa,

että jos vanhemmat on

kasvissuja ja wokepäissä, niin lapsista

tulee kristillisia konservatiiveja,

jotka krillaavat harvasepäivä.

Sehän ei meille valita tosti ihan niin,

mutta se heiluriliike

tuntuu toteutumaan, mutta se sukupolviin

välinen ero onkin joku sellainen

riivaava

pariton

ilmentömä numero 23

ohjelman nimässä. Se on tyyliin

2,5 sukupolvea tai 1,5 sukupolvea

joku vastaava sellainen riitasointu,

jonka jälkeen se arvoilmapiiri selvästi

kokemuutoksen.

Heillä on tänään joku oululainen klangin kaiken seurut

kehu meidän ohjelmaa.

Mainit sen se nimen. 23 minuuttia.

Mikä nirukkuutta?

Kahvikupisikin näkyy.

Mutta tämä itse tutkimus siis on

WJSO

Malman Laiin

journalistien ammattiarvoja selvittävä

pitkittäis-tutkimus, eli

World of Journalism Study.

Siihen on siis vastannut 450

suomalaista toimittajaa.

Otois se ei ole suuren suurin, mutta

kuitenkin sellainen, että voidaan

sanoa, että validiteettiä.

Löytyy sen verran, että tätä voi pitää ihan

vakavasti otetta vara yrityksenä.

Onko toimittaja Suomessa hirveästi enemmän kuin

450?

Ensin tuon median on meihän tulee

joka vuosi 4000 uutta

harjoittelijaksi. Mitä työtä ne tekee?

Niin se on taas eri asia.

Mutta joo, totta kai totta kai.

No nyt sitten, tässä samassa jutussa

on kysytty toimittajilta, että

kumpaan suuntaan

mahtaa olla viisarikallellaan.

Mennäkö siihen vielä kohta?

Mennään vaan, jos sulla jotain sitä ennen ihan tulla.

Voisi edistyä tavallaan siitä näkökulmasta, että

millä tavalla tähän yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen

suhtaudutaan.

Koska se on olennaista

sitä kautta, että miten toimittaja hahmottaa

oman positionsa.

Onko sellaainen

askelevära itse asiassa etänyttävä tarkkaili

joka pyrkii kuvaamaan todellisuutta

vai onko semmoinen toimija

aktiivinen toimija

joka pyrkii osallistumaan

todellisuuden tuottamisen prosessiin

ihan siltä tavalla, että hän muovaa maailmaa.

Tässä on

tämä ikäerun nähtymis aika hyvin

nimittäjä alle kymmenen vuotta

toimittajina työskenneleistä.

38 prosenttia pitää yhteiskunnallisten

muutosten ajamista hyvin

tai erittäin tärkeänä

jornalismin tehtävänä.

Eli yli kolmas on sellaista mieltä, että se on ihan

keskeistä

puskeen agenda.

Mutta yli 30 vuotta alalla työskenneleistä

vain 19 prosenttia ajattelijä samoja.

Pidän tuota 9 ja toistaakin vähän huolestuttavuuden

numeroon.

Tässä ihan perinteinen tarina

on oikeastaan alalla, kun alalla

tullaan rinta täynnä optimismia ja idealismia

sisään

ja sen jälkeen laitostutaan

ja loppu on

kyynistä ja nihilismia.

No toi on varsinkin kyynistä, mutta ehkä tässä voisin nähdä vähän

että nuoret on

liberaaleja ja vanhat on koosivatiiveja,

jos se olisi sydäntä nuorona nähnyt edelleen.

Niin.

Tässä on selvästi varmaan sukupolvien ero myös

nähtävissä. Nuorista 51 prosenttia pitää

tärkeänä puhua vähemmistöjen

ja muiden marginalisoitujen ihmisten puolesta.

No sitten vanhat varrat on sitä mieltä

vaan 29 prosenttisesta.

Eli tuossakin ihan selvä ero.

Eli ylipuolet nuoristoimittajista on sitten

mieltä, että heidän tehtävänsä on edistää

tasa-arvoin toteutumista. Mielellä lopputulosten

tasa-arvo varmaan kiinni.

Kyllä, kyllä. Siinä sä logistaa, että

muutokset yleensä tässä

yhteiskunnan kulttuurifabriikissa

tulee aina seuravansukupolven kautta

harvoin käy niin, että

ryhmä 50-pisiä yhtäkkiä

tai juoaa niinku kollektivisesti, että

ahaa, tämän pitäiskin menen näin

vaan yleensä se on se

räkenokka porukka, joka tulee

ja kenki ovia sisään. Kyllä, meikäläiset

liikiviskyyppäisesti ikerekäksi pitää uutta.

Arvoistelen vaan muita ja

nalkuttaa. Paitsi tätä

saakaisin mainostaa vähän. Tää on

helvettiin innovatiiville ohjelmalla.

Sitten tämeneen, heit suoran piirrys,

odiksi ihan tämä läpyskä

nimittäin, tässä on sukupuoli

ero havaittavissa.

Naisilla korostuvat yhteiskunnalliseen

suuteen liittyvät tavoitteet ja miehillä

perinteisen etäisyyttä pitävän

vallan vahtikoiran rooli.

Eli tuo on sukupuolittunut

meillä ehkä enemmän

tämä vallan vahtikoiran rooli, että me

kyllä tämä räksytetään kuin pikkupuudelit

ja sitten tota

tällainen tota ikään kuin

no jo, en mä

osaa sanoa meneeksi ihan noin, mutta

no nyt sanomaan sitä mielenkiin

tuosta ennen kuin sen mielosit sen.

Ei kun mä totesi, että me haluan itse just tälläsiä

sekunnallisesti aktiivia, siis se tavallaan

jää housutkin tuossa taas yhmästaitoista.

Mutta toimittajissa on enemmän

naisiin kuin miehiin, niin ehkä sitten

jos tämä suhtautuminen

niin kuin tähän toimittajien positiivien

niin on sukupuolittunut jollain

tavalla, niin se vähän niin kuin lisää siihen

Vipu-vartta vielä. No,

niin se kanssa Peter Sonikista on vuosia

jauhanu, että

miesten ja naisten erot on pitkälti

yksi merkittävä asia, siinä on just

tämä miesten suhtautuminen asioihin.

Ja hän on tietenkin ollut täysin väärässä.

No totta helvetis,

hän on siis

paitsi rasisti niin myös

valtakäyttävä.

Hän on väärässä sihjasti kunnas

todistetaan avkuttamasti kaikilla

muillekin tutkimuksella, että hän on itseasiassa

aikaisesti. Tässä siis todetaan näin, että

naisille on miehiä tärkeämpiä

yhteiskunnallisen aktiivisuuteen

liittyvät tavoitteet rauhan ja suvoitsivaisuuden

edistäminen, ratkaisujen, osoittaminen

ongelmiin.

Yleisen tunteiden koskettaminen

tarinoilla,

vinkkien tarjoaminen,

arkeen sekä puhuminen yhteiskunnallisen

muutoksen

ja vähemmistöjen puolesta,

miehettaan suuskovat naisia enemmän

objektiivisen ja ornallismin mahdollisuuteen

ja totuuden vaistovaraisen

saavuttamisen, tämä ongelmallista.

Hän myös kokevät yleisimmin, että

jorrallisesti pitää antaa faktojen

puhua puolestaan.

Yleisesti kantaa otettavuus sallitaan,

kunhan se ei ole puoluepoliittista.

No niin.

Mikään tuossa ei yllätä.

Sitä malli tuossa yritin äänkyttää aikaisemmin,

että siinä mihissä miehillä

on tänäkin puuttu tässä ohjelmassa,

mutta sanotaan nyt vielä,

että naiset ovat keskimäärin

helvitin paljon parempia ihmisten kanssa

ja ihmisten

lukemisessa, kenties myös ihmisten

manipuloinnissa, siinä missä miehetsi

taas kiinnostuvat

siinä mielessä asioista, numeroista

jutuista, niin

se tavallaan näkyy tässä kaikessa,

mitä yritin kerroit.

Ehkäpä,

sanoisin näin. Oma arvoksi.

Sanoitko siis, että objektivisuuden harha on vaarallinen.

Objektivistotollisuutta

ei pystytä tavoittamaan

ainakaan yhden toimittajaa aivoilla.

Se jää aina semmoiseksi, vaillinaiseksi yritykseksi

ja ehkä pahinta on se semmonen

renesanssi neronkaltainen

toimittaja, joka pitää itseasiassa

nousuhumalaisena yleisnerona

ja kirjoittelee sitten uutisia sen pohjalta.

Ja tällainen hahmoo oli

jollain tavalla läsnä,

voisi jopa sanoa, että hallitseva,

silloin 80-luvulla.

Ja niin kuin vallan, kun voisi syö lapsensa,

niin kun sä kuvasit sitä prosessia,

missä sitten tullaan ihan erilaisella ajatuksilla,

niin viisari on selvästi helastanut

toisen päähän, koska se

porukko, joka nyt mielellään puskea

agendaa, niin on sitten mieltä, että objektivisuus

on itseasiassa mahdotonta, jolloin se pitää hyljätä

kokonaan, eli hyljätää koko objektivisuuden

ides. Iho.

Mikä itseasiassa kulustaa taas sitten pikkasen

hazardilta hommalta.

Mutta se mikä on rehellistä, olisi tietysti se,

että pyrkisobjektivisuuteen.

Tai okei, ehkä tää nyt on vanha koulukunnan näkemys,

mutta lähinnä siis,

ei pelkästään toimittajuudessa, vaan

ihmiselossa noin muuten, että jos sen oman

egon syrjään laittaminen,

sen oman havainnonin

tieltä, ei niin kuin mitenkään onnistuttaa,

se kuvittelee, että jotenkin, että

sitä ei olemmassa, vaan

sulta tulee täältä niin kuin

eiks niin pelkkää oikea ottaa totuutta,

mitä minä ikinä katseen

niin laitan, niin se on...

Sehän on saatella rasittavan.

Heads life of justice, niin

tää on sellaista

epärehelisyyttä, mitä ei pysty dikkamaan.

Toi ehkä mennytkin semmoisen sykliin läpi,

jos ajatellaan, että sinulla oli totuuksia

tuottava asiantuntija-jornallisti,

joka oli pikkasen tänne itteensä.

Nyt sitten ollaan tuon sosiaalisen oikeudenmukaisuuden

kanssa vähän samoilla leveleillä,

niin otetaan niitä totuuksia.

Ja jos todellisuus ei mielytä, niin käännetään sitä

vähän mutkalla ja väitetään, että kyllä tää

aukottomasti todistaa sen, että tässä on kyse

patriarkkaatin sorosta.

No, tota, helvetissä on.

Ja siis, en mä tiedä,

jos silläni miettiin, että

olisi tällainen

ihminen, joka

pääsisi niin kuin

approximately

kuvaamaan realismia niin kuin se nyt on

niin kuin todella tapahtuu,

niin se on semmoisella koneettamuistuttava

tyyppi niin kuin android-mallisesti,

että

joka siellä ihmisellä, kaikki meidän

mitä tästä menee

sisään tai täältä sisään,

niin menee prosuläpi ja sillä nyt

ei voi mitään, mutta

jos ois ois ees yritys siihen, niin se ois klifaa.

Jep, tää on post-podernitietotioria,

pitää näiltä osin paikkaansa, että todellisuus on

vähän vaikeaa tavoittaa,

mutta niin kuin aktio tuottaa reaktion

ja teesille syntyy antiteesi,

niin sillä on tarvitaan synteesi.

Ja tämä on nyt se, mitä ehkä

tässä niin kuin perään kuulutetaan

tätä ajatusta, että jos meillä on ollut

yksi väärä ja nyt on tuotettu

ehkä toinen väärä,

ollaan tultu siitä objektivisuuden

harhasta avoimeen ideologisuuteen,

niin kyllä se sieltä välimaastosta

saattaisiin löytyä se todellisuus, eli

pyrkimysobjektivisuuteen pitäisi varmastikin palauttaa,

mutta nyt mä herätään, että mennään tähän

prosenttilukuun, mitä se tuossa alussa perään kuuluu.

Joo kyllä, eli nyt

toimitaltaista kysyttiin, että no mitä se on,

että oikealle vasemmalle

miten koette sijoittuvanne

tässä kartalla, niin 60 prosenttia

olisista mieltä ettaan.

60 prosenttia on vasemmistolaisia.

Ja nyt kun me otetaan

tämä objektivisuuden harha huomioon,

missä suurin osa ihmisistä

tai suurin osa, mutta moni ihminen

kuvittelee olevansa keskellä

silti kallistuen.

Ja jos me otetaan

markkisella filosofia taustalle, niin siinä

totuudelle ei anneta sellaista itseisarvoa,

vaan se on vain keino

tuottaa sitä lopputulosta, joka on

vallankumavuksellinen pyrkimysvaltaan.

Se nyt ei vaikuta

tietysti kevyt vasemmistolaisest toimittajas,

mutta kun se ajatus siitä

tavasta, siitä vallan käytöstä,

niin jos se on vähän kään läsnä

ajatuksen tasolla, niin se on itseisessä ongelmalista.

Ja sitten mä nostaisin vielä tosta

60 prosenttia, että sekä ei ole vielä koko totuus.

Nimittäin vasemmalle kallillaan oleminen

oli yleisempää rivitoimittien

keskuudessa, siis niiden keskuudessa, jotka

kirjoittaa ne jutut. Kun taas

toimitusten ylemmään johdoedustajat asemovat

itsensä todennäköisemmin poliittiseen

oikeiston tai keskelle. Tästä me on

puhuttu kans, mutta kun me otetaan pois

nämä ylemmät päättäjät siellä

ja katsotaan, että ketkä niitä juttuu oikeasti tekee,

niin se 60 prosessaa ei riitä.

Se voi hyvin olla 70 prosessaa,

75 prosessaa, mitä tahansa.

Tämä yksittäin oli sanomassa, että jos 60

pinnaa itse sanoo olevansa

vasemmalleista, ajatellaan, että

jäljellä jäävä osuus,

niin on joko

pari kauppalehde toimittaja

yksi höblästä

ja joku

piilokonservastiivi

yleltä.

Siellä on kourallinen

toimittaja ja taas

loppumassasta tietämättään

vasemmalle kallistuun jutuissaan.

Sitten tiedä, miten ihminen toimii.

Jos sulla on työkavereissa hirveästi tietynlaisia

tyyppejä ja saat kahvia automaatille

ehkutusta, että Arto

erittäin terävää havainnointia,

niin sit sä tuppaat ehkä

kääntymään enemmän siihen suuntaan, mikä on

enemmistön mielipide. Mutta yhden asia

haluan sanottaa.

Se, että

perinteisen objektivisessa

toimittajuudessa on

aina ajateltu, että pitää kuulla

vastapuolen mielipiden myös,

pitää käydä läpi kontraavia faktoja,

sellaisia on.

Koska kukaan toimittaja tuskin

valehtelevät tietoisesti, ja jos

valehtelevät ja kirjoittavat siis valla heitä

tietoisesti tai puhu niitä

omalla sullaan,

niin on aika nopeasti entilän toimittaja,

kun niistä jää kiinni, ja niistä

yleensä jää nykyään kiinni.

Nyt jos

onko se valehtelua, jossa jäätät

mainitsematta

kontraavia faktoja.

Otetaan esimerkiksi tämä Ville Rydmanin

Hesari-case, niin

Rydmanin itse, ottamatta nyt kantaa

siihen, miten syyllinen hän on tai ei oo.

Ja ainakin itse toi esille,

että hän sinne Hesarin toimituksen

toimitteli sitä ja tältä ja tota, jotka

näyttivät, että asien

ole niin kuin Hesari väittää, niin ne

ainakin jätettiin jutussa kokonaan julkaisematta.

Tuohon olisi agentajornalismia.

Tosiasioiden

sanomatta jättäminen ei ole

valettelua, mutta se on harhajohtamista

ja manipuloimista.

Nyt tämä tutkimustuntus vahvistavan

siis tämän havainnon, että

objektiivisuutta ei pidetä enää

entisessä arvossaan

ja aktivistitoimittajat, jotka

puskevat poliittista agendaa

on todellinen ilmiä.

Näin.

Kiitos tästä tutkimuksesta, koska nyt se on

niin kuin mun mielestä se on

niin kuin osoitetutella osittain arki

niin kuin toteen, että meillä on ongelma

ja meidän pitäisi ehkä pyrkiä löytämään

sitä synteisiä, eli

uudenlaista tasapainoa sen välillä, että millä

tavalla uutista toimitusten

poliittinen bias

toimii käytännössä.

Yksi sitaatti vielä nopeasti jutusta.

Jutun pitää olla sellainen, että sen

näkökulmasta harmistulut voi

kritisoida jutun tekotapaa.

Eli käytännössä siis

jos tätä tehdään taitavasti, niin

silloin lukia ei pysty

päättelemään, että

tässä on, okei, tässä on jotain

perseillään, mutta mä en vaan saa kiinni, mikä se on.

Se on se poliittisuus, itseasiassa

sekin saattaa olla problema, koska

kuningas on kuullut. Kaa väläköön kuningas.

Machine-generated transcript that may contain inaccuracies.