Antin koulumatka: Fenkoli, fatupassi ja feijooni

Jos haluut kuulla kaikki tämän podin uudet jaksot, tilaa podmiin premium.

Voit testata premiumiä kaksi viikkoa ilmaiseksi ilman sitovaa määräaikaisuutta.

Lata siis podmiin ja löydät kaikki sun suosikki podit yhdestä sovelluksesta.

Tervetuloa antin koulunmatkaprojektin paria.

Matkalla ei olla ja kouluki on kaukana muistoissa.

Huomenna on taas koulua, mutta ei puhuta siitä.

Ihan tarpeeksi on nyt jo muutenkin puhuttu koulusta, kun muun muassa viime viikolla terapiootin kanssa otin yhteen.

Mä oon nyt ajatellut lopettaa sen kouluun, kun en mä voin maksaa sitä rahaa, mitä sitä maksetaan.

Jos se olisi hyvä koulu, niin ehkä vois, mutta paskasta koulusta ei viitin maksaa niin paljon.

Kun yritän tätä selittää terapiootille, niin hän on sitä mieltä, että mulla on aina vaan...

Hän sanoi, että mä siis fekalisoin kaiken.

Mä en tiedä, onko se suomalainen sana, mutta mun piti oikein miettiä, mitä se tarkoittaa.

Hän siis tarkoittaa sitä, että paskon kaiken.

Tein kaikesta paskaa.

Tätä on nyt terapiootti minulla väittänyt.

Enks mä hänelle siitä maksaa, että hän auttas minua siinä, että mä näkisin niin sanotusti valoa tunnelin päässä.

Mutta ei hän vantotea, että kaikki hyvä mitä mulla tapahtuu, niin mä onnistun kääntämään paskaksi.

Se on hänen mielipiteensä, että mä oon sitä kovasti tässä nyt miettinyt.

Ja tullut siihen tulokseen, että sehän on itse asiassa se minun brändi.

Eiks niin, että sen takia teki minua kuuntele.

Mä otan semmoisia arkipäiväisiä ilmiöitä ja sitten onnistun kääntämään ne hirvittäväksi pieruks.

Tässä oli nyt semmoinen tilanne nimittää äsken, että

sasu oli oikein kiltisti sohvan päädyssä pienenä pallerona.

Ja sitten mä teen kauheen virheen.

Aattelin, että just ennen kuin lupeen tekemään näitä podeja tässä ja muitakin töitä,

niin kään tuolla pähkinä ja rusina busseilla.

Ja tuolta se virhe tulee siitä, että sasu kuvittelee, että

kun minä menen pähkinä bussille, kun mulla on siis tämmöinen, että

mä aina jos hermostuttaan, niin mä käyn syömässä nyrkilisen pähkinöitä ja nyrkilisen rusinoita sekaisin.

Että mulla on lapsesta asti ollut tämmöinen herkku, joka on tullut siltä glöki-maljojen ääristä.

Minua ei se glöki kiinnosta oikeestaan vittuakaan,

mutta siis se kulho, jossa on niitä manteleita ja sitten rusinoita, niin se kiinnostaa.

Sitten semmonen lapsena oli myös semmosia maapähkinä, rusina sekotuksia,

mitkä on ihan persestä, koska ne oli kalliimpia, kun maapähkinät rusinnat yhdessä.

Tai tämän opin sitten opiskeluaikoina, että kannattaa ostaa siis

maapähkinöitä ja rusinoita, jossa työnnet sekaisin.

No, nyt ollaan siirrytty sit siihen vaiheeseen, että

mä syön näitä extra fansi-pähkinöitä.

Mä tajunut, että mä oon saanut tästä aiheesta aikaisemmin, mutta se on sellainen

pussukka, jossa on siis lajitelma erilaisia pähkinöitä,

mutta sitten tärkeää on olla rusinoita.

Välillä aina tulee semmoinen himo, että syö jompaa kumpaa erikseen,

ja sitten aina tulee semmoinen, että ei, kyllä nämä on yhdessä niiltävä.

No, nyt menin tuonne sitten pähkinä pussille,

ja heti oli kaksi tapittavaa silmään sinä niillä kantasalla,

että mitä saisis täältä.

Annoin hänelle sitten semmoista ilmakuivatua porosasta tai jotakin muuta.

Tämmöistä siis ihan ne hirveitä palleroita, jotka on todennäköisesti pölyä ja hiekkaa,

jotka on väriätty vaan, mutta jotka on markkinoitu meille hinttareille

tällaisina koiraystävällisenä luomuherkkuina,

joita voi lemmikilleen antaa.

Mutta siis kun mä hän ei päästä sitä tai miks mä sanoin, että me ei päästä

maistamaan niitä, mä hän voida saavaa hyvin mennä vaan, niin syödän niitä,

hän pitää olla sellaisia, joitakin ihmisetkin voisi syödä periaatteessa.

Eiks niin? No joo, en tiedä, koska

jotkut näistä merkeistä niihin markkinoivat itseään, että näitä voisi ihmisetkin syödä.

Toisaalta, miks haluais sitten kukaan ilmakkuivatua pölyhiekkasikaa

syödä ihminen? No, koira haluaa, että hänellä on sellainen

himo. No hän saisitte, kun hän on tuota asua sitten mulle,

niin hän saisit sieltä semmosen ja sit hän laitte tuolla yläkerrassa

käymään ja tasuttelee siellä ja sit mä olin jo sille tästä etuunut

säätänä mitään, että kohta alkaa villitykset.

Mutta ei mitään, tuohon hän tuli nyt jalkojenväli ja hän on tuosta nyt silleen,

että hän on laittanut mun jalkaterän päälle kaulansa ja työntänyt

päänsä tuonne sohvatyynien välin pimeään.

Hän on semmoinen pimeöden prinsi. Hän ei tykkää valoisista,

aurinkoisista päivistä, jonka meillä täällä nyt just tällä hetkellä on

täällä Kaliforniassa. Nyt jotenkin tässä on minulla nyt sellainen

havainto tässä projektissa, että poljento on vähän yleisradiolla

90-luvulla. Mistä se johtuu, en tiedä. Ehkä se johtuu siitä, että tosiaan

tänään hän sitten sön loanaks kylmät kahvit

tuosta kupista, joka on tuossa kädenulottovilla.

Ihan oli sille, että siinä oli vähän, oli vielä siinä kahvissa

semmoista lämpöä, niin kuin havaittavissa, että se on kahdettu

ehkä kolme varttia sitten siihen kupiin, niin sitten mä ajattelin,

että en viettä tää nyt mikroon, koska kupissa on tämmöiset

kullitukset, niin sitten sehän siellä rupeaa salamoillaan siellä mikrossa.

Niin ei voi laittaa. Tää on tämmöinen lahjaksaatu

kupi, jossa on A ja E-kirjääimet. Meillähän on siis

tällä viikolla 5-vuotishääpäivä. Voitteko kuvitella, että minäkin

vanha vene on avioliiton satamaan 5 vuodeksi,

se parkkeerannu itteni.

Niin tuota, joo, mutta meillä on tämmöiset, on saatu,

olisiko saatu hää lahjaksi, olisiko saatu muuksi lahjaksi tämmöiset

A ja E-kupit, jossa on kullitetut kirjääimet,

ja sitten lukee, että durvei, eli mikä se on,

se on niin kuin että pehmeää herätystä, ja sitten belnyi,

eli kaunista yötä toisella puolella.

Sitten voi valita sen puolen, tää on niin kuin kirjeltu tänne

kupin sisälle, että sitten voi, että ilta teetä, kun on

siemailee tai kossua, niin sitten tuota voi laittaa sen,

että kaunista yötä, ja sitten,

sitten aamulla, kun krabuullassa kahvia keittelee,

niin sitten voit on pehmeää herätystä valita tuosta.

Tämmöiset monitoimimukiit on meillä täällä,

ja niin monitoimimimukiit ovat, että näitä ei voi mikroon siis laittaa.

Niin sitten, kyllä mät kahvit on kello, on nyt tällä hetkellä 3,

ja Louna sitä ei ole syöty, koska

sisonne teki tänä aamuna pannareita,

ja sitten eikö se ole vähän semmoinen niin kuin brunussi,

että sitten ei tarvikkaa enää syödä mitään sen jälkeen, koskaan.

Niin en tiedä, niin nyt pitäisi, ehkä tämä kaikki nämä

olot ja tämä tämmöinen kummallinen poljento,

mikä tähän nyt on jotenkin tullut tähän elämään,

niin johtuu nyt siitä. Se on nyt hyvä asia senkin takia,

että tänään äänessä en ole suinkaan koko ajan minä vaan tehtänyt,

sen takia ollaan täällä sohvalla, että autossa en vielä viitsi tosiaan,

niin kuin olen sanonut, niin nyt tämä todella kuulostaa,

siis radio tosiaan niin kuin viime viikolla puhuttiin,

en viitsi autossa vielä lähteä sitten teidän viestiä ennen kuuntelemaan,

mutta kuunnellaanpa niitä nyt täällä kotisohvalla.

Täältä tämä tarkoitin täällä poljennollat joku tämmöinen,

mutta ai, täällä on jo meidän koululuokan Vatsapryhmän,

jota olen siis mutettanut tän ryhmän,

koska mä en halut tietää niistä ihmisistä yhtään mitään,

enkä haluan olla niiden kasina, missä tekee se koskaan.

Oottakaa pasin nyt tuolta. No niin, täältä löytynyt lista.

Ja tällä kerralla niin kuunnellaan siis, mitä teillä on sanottavaa.

Toivottavasti on jo jotakin laitettavasti tuostavaa volumea,

ja täältä tulee ensimmäinen.

Kuntelin sun uusimman jakson.

Tässä samalla, kun käveleen lasta hakemaan päiväkodista,

niin halusin vain tulla kertomaan ilosanomaan

piirupersseessä karkeloivärsystä,

että se on levinnyt hyvinkin laajolti ympäri Suomeen.

On itse kuullut sen jo omassa lapsuudessa,

niin tuolla Pirkanmaalla ja näin 30 vuotta myöhemmin

saan kuulla sen vähän väliä myös aviomieheni suusta,

joka on täältä Helsingistä, kun tosin.

Että ei mulla muut.

Pinenä lisäyksenä vielä kyllä tohon edelliseen viestiin,

että piirupersseessä vaikeroi vai piirupersseessä karkeloi.

Mä en muista kumpi se oli,

vai onkohan siitä tullut jotain eri versioita sitten eri kaupumissa?

Nyt heti tähän vastaan, että todennäköisesti on tullut,

koska nyt mäkin muistan tämän piirupersseessä vaikeroi,

mutta mulle tulee piirupersseessä karkeloi siitä sanasta

eritoten mieleen rakaisystäväni Tuomas,

joka myös oli siis tämmöinen, Tuomas oli tämmöinen

hokema mies, silloin lapsena,

siellä oli käsittämätön kyky saada koko

sonkäärve yläaste hokemaan jotakin samaa asiaa.

Jotkut niistä on sillä tavalla aikansa eläneitä,

että niitä ei tässä yhteydessä enää viitsin sanoa,

että niissä on kaiken maailma ableistisia sävyjä,

ja nyt en siis syytä Tuomasa, että puhun siis 90-luvusta,

että sitten jostakin festarikeikalta on tullut

joku hokema, jota sitten kaikki.

Hoki, ja vielä tänäkin päivänä,

että jos kuuleen, kun tietyn sanan,

sitten tulee toinen sana mieleen siitä,

sen takia, että Tuomas on lanceerannut.

Yksi tämmöinen on, nyt muistan yhden,

joka oli semmoinen, jota hoki siis kaikki sonkäärvellä,

ja se on siis ihan hyvä on vielä,

ja siitä oli erilaisia versioita,

siitä tuli niin kuin, se niin kuin bastar disoitui

kansansuussa semmoiseksi versio,

että ihan hyvä on vielä,

ja siinä periaatteessa oli semmoinen väli.

Mä en oikein Tuomas kertoo mulle joskus sitten,

että mistä se on saanut alkuunsa se,

mutta sitä hoki siis, sitä hoki kaikki.

Se oli vähän semmoinen,

semmoinen, että no niin kyllähän tämä tässä nyt menee.

Ihan hyvä on vielä.

Mutta tuota, Piedu Perseessä karkkeloi ja vaikeroi,

tänä päivänäkin vielä edelleen,

varmaan eniten meidän millennialien suussa,

ehkä myös kiinnostavaa olisi kuulla semmoinen asia,

että mitä lapset tänä päivänä,

että minkälaisia juttuja.

Koska nykyisin hän,

nähdään on siis memejä myös,

nämä karkkeloja vaikeroi, jos että sitä tienne,

ja ne on vaan ollut siis sellaisia memejä,

jotka on levinnyt,

ja minä edelleenkään en vielä ihan ymmärrä,

että miten ne on voinut levitä.

Että todennäköisesti jotenkin niin, että jossain on alkanut,

ja sitten kun mummola on menty,

niin joku on lanceerannu sitten.

Niin kun joku on tullut, vaikka sanotaan,

että lapualta sonka-järvelle,

niin matkustanut kesällä bussilla,

ja sitten siellä on levitänyt tätä toista,

ja sitten ehkä on jotakin sellaisia paikkoja,

missä eri paikakunnilta tulla,

että lapset on voinut tavata toiseltakin

kesäleirejä tai tämmöistä,

ja siellä sitten ikään kuin.

Mutta siis nykyisin hän on tietysti helpo selvittää se,

että mistä ne meemit on tullut,

no sieltä älypuhelimen näytöltä,

mutta että tuota,

niin itseasiassa, kun sanoin tämän ääneen,

niin ei ikään kiinnostaisi kuulla,

että mitään ne lapset tänä päivänä miettii,

että älkääpä kertokun siitä ollenkaan,

annetaan niiden olla ihan siellä omassa maailmassa.

Otetaan täältä lisää näitä.

Semmosta tässä mietipaan,

Atti, että kun taas kerran on löysä töihin

tommosien terveydenhuoltoalan laitokseen,

että olisiko tässä

paitoitunen ammatti

palmiinaan

tämmöisessä

kuiskaamisessa,

että voisillaan kuiskaa jaaa,

tai joku tämmöinen

ASM-teläpeutti,

koska kipeästi olisi nyt semmoinen olo,

että tarttisvaitaa tuun,

ja mitä lulet?

Mä sain vähän ASM-märänä tästä viestistä,

ja mä oon vähän hävettää se nyt myöntää,

mutta mulla on niin sanotusti niskavillat pystyssä,

että en tiedä, rakaas kuulija,

jos sä oot nyt tänne ihan henkilökohtaisesti voisin sulta

tilaata, sanotaan vaikka kolmella eurolla

tämmöiseen

kuiskausnauhan, koska

mulla tuli tästä odottamattomalla tavalla

pehmeä olo, niin

tähän meitä kaikkiaan mietityttää koko ajan

tämä alavalinta, että se ei on niin kuin yksin omaan

terveydenhuoltoalan ihmisten oikeus,

miettiä, että mihin tästä nyt seuraavaksi,

että kyllä ihan meillä Komelean tareillakin on,

jatkuvasti mielessä se,

ja mullakin oli jossain vaiheessa just tää tämmöinen

YouTube-uraa,

mielessä, että pitäisiko vaan ruveta sinne laittamaan,

sieltähän tulee sitten dollareita, mutta ei tuu enää,

että nythän ne on muuttanut niitä algoritmeja

ja muuta sillä tavalla, että ei sieltä kukaan

saa enää mitään rahaa,

et sit pitää olla semmonen ASMR-kuiska,

että tekee kuustoista videota päivässä,

ne kaikki pitää olla tunnimittaisia,

ja niillä pitää kaikille tulla 5 miljoonaan

katsoja, niin sit saa ehkä jotakin tuloa,

et en tiedä, mutta jos 3 euroa kiinnostaa,

niin otaa yhteyttä,

niin mä laitan sinulle Venmolla,

en mä tiedä mikä, eikä Suomessa ole kanssa joku

mobile-pay,

mut mä en saa sitä käyttää, kun mä en oo enää

nordean mukaan suomalainen,

mutta tota mä laitan,

eikä mä laitan sinulle kirjekuorissa,

mun siis on topautussa kirjekuorissa koliikoita,

koska mulla on täällä varmasti 3 euroa jossakin,

niin otaa yhteyttä ja katsotaan,

et miten saada sitä uraa sinulle urukenemaan,

ja kiitos sinne,

kun mä en saa sitä mietistää.

Mä kuuntelin tuossa

yks päivätään jakson,

missä sä olit matkustomassa

Sasun kanssa kotiin,

ja hyvä, ettei tullut tippalinssiin,

sillä täällä odotetaan saapuvaksi

koiranpentua,

meille on tulossa

Dalmaattihalainen,

miespuolinen,

vaiko kuoresta sanoit,

että se on miespuolinen,

ja odotus on siinä pisteessä,

että tuntuu,

että itku tulee, kun ajattelee sitä

ihanaa yhdessä oloa,

mitä kohta on luvassa,

mutta ennen kuin sitä

yhdessä oloa luvassa,

niin meidän pitäisi keksiä tälle

uudelle tulokkaalle nimi,

ja me ollaan nyt mun miehen kanssa

ajaduttu umpi kujaan sen tuhteen.

Me yritetään keksiä

koiranpeenolle nimeä,

joka alkaisi F-kirjäämellä,

koska hän on

F-pentueesta,

ja hänen virailuimensa alkaa F-llä,

joten

olisi ihan keksiä kutsuma nimi, joka

alkaa F-llä.

Niin,

vaikka tää nyt ei se auta anti olekaan,

niin kuitenkin oot jo

miehäsi kanssa onnistunut

yhden koiran,

hienosti nimeämään,

niin lähtisikö toinen?

Miten olis Fagotti?

Mä haluaisin nähdä sen

varsinkin se ulkolaisen

ihmisen, joka

koirapuistossa katselee, kun huudatte

reippaasti peräät. He Fagotti,

ja lappa tulla tänne.

Minusta se olisi hyvä koiran nimi.

Tietysti Franz,

sitten

Fatser, jos haluatte kaupallisia

yhteistöitä,

ja kaikkihan nykyisiin haluaa, että mikä päi,

että ei.

Sitten tuota

Fag

Se olis

hyvä

Fakkeli

Fini

Ferdinand

Flamboyant

Se on joku englanninkielen

sanaa, ei oikein hyvää,

koiralle on hyvä olla

lyhyt nimiin,

sintäkin ja moni kysyy täällä aina, että mitä

sasu tarkoittaa missäkin kielessä,

ei se tarkoita niinku mitään.

Koska tuota,

koiralle on hyvä olla minusta juuri semmonen nimi, joka

ei oikeastaan tarkoita hirveästi mitään,

ja sitten se on lyhyt ja semmonen,

että se koira kuulee sen, että nyt jos minä esimerkiksi sanon

tässä, että tässä sasu,

niin tuolta toinen korva jo nousi

vähän tuolta soovatyyn välistä.

Että kun siinä on tuolloin, että

kaksi tuollista S-sää, niin sitten se on jo ihan

hyvää fasu.

Olisiko se? Ei, vähän jotenkin semmonen

flikka,

mutta aina on poika, nyt me ei välitetä siitä

nyt näistä tämmöisistä, sukupuolisista

määritteistä. Fifi, hän on koiralle hirveä

hyvää nimi. Fiu, fiu.

Fimpatipuli.

Fapfapfapfapfapfapfapfapfapfapfapfapfapfapfapfapfapfap.

Ei puhuta siitä.

Fenkoli.

Fatupassi.

Fimpukka.

Feiooni.

Fam...

Frambuase.

Se on vattu.

Vattu.

Faanti.

Fanti.

Tässä oli kaikki F-kirjaamilla alkavat sanat, jotka tuli nyt minun mieleen.

Nyt muuten myös heräs koira, kun täällä rupesin yskimään ja köhimään, niin...

Palka tuon padun pystysiön. Tänkirtepä, tänkirtepä, tänkirtepä.

Joo, ihanaa valinta dalmaattilainen.

Minä olen nähnyt täällä meidän koiran päivähoidossa semmoisen dalmaattilaisen, joka 4 vuotta vanhaa eikä pysy vieläkään paikalla.

En tiedä, mikä heillä on mennyt sillä tavalla.

Se menää siis, kun se tulee sieltä ulos, niin mennään lähteä kaikkien mukaan.

Tän on sillä tavalla villiluonne.

Mikäköhän näistä viesteistä oli seuraava? Onko se tää?

Vaikka, Antti.

Tän meni töihin tuossa eilen.

Ja huomasin Pasilan aseman bussipysäkillä aurinkonpaisteessa tällaisen lapun pysäkinikkunassa.

Mä ajattelin, että haluaisit kuulla tän haapapuun ikävöin ja pohiväriseen aurinkonkeltaisissa passikuvissa.

Tuntemat on.

No olit ihan oikeassa siinä, että haluaisin kuulla sen.

Mutta kuka sen on sinne laittanut ja miksi?

Ehkä se on ollut se tarkoitus sitten hänellä.

Hän on ehkä tämmöinen vähän pikkusen, kun tulee mielen, että joku on kaunosielu tai erikoisuuden tavoittelija.

Et voi olla sekä että.

Mutta joku on tämmöisiä lähtenyt laittamaan niin, mikä siellä on ollut niin kuin tavoitteena.

Et minua aina välillä kiinnostaa, ei ole hiljaa sinä, että tää ei nyt vielä ollut sinun vuoro.

Niin, mikä on sitten ollut siellä taustalla.

Et yleensä aina kun näkee joku kirjallisen tuotoksen, ennemmin kun se kirjallinen tuotos niin kiinnostaa se, että mikä on siellä ollut alunperin ajatuksena.

Tähän on myös yksi tämmöisessä kirjallisuuskritiikin ja kirjallisuusteorian asioita.

On se, että kuinka paljon tutkitaan sitä kirjallia henkilöä.

Ja sehän kiinnostaa myös nykyisin pääasiassa, että nykyhän ei ole kirjallijoita, enää vaan äänikirjallijoita ja ne kaikki ovat sosiaalisissa mediassa.

Niin sitten kyllä se sillä tavalla varmaan ihmisiä kiinnostaa, että kuka on tämmöisinkin tekeellä ja nyt kirjoittanut.

Mutta tää tää varsinkin tämmöinen näin, että vielä kun on tämmöinen tuuntematoon, joka tähän on siterattu, onko siterattu vai onko jonkun tuuntematoman kirjoittamaa runoo.

Ja nyt näin monta ajatusta tuli yhdessä lappuusta, että kiitos lähettejälle ja sitten hänelläkin, joka on lappuun salli imannut.

Kunenlampa tämä nyt, jonka mä keskeytet ikävällä tavalla.

Et ikinä arvaa mitä teen tällä hetkellä?

Katkaisin tähän ja sanoin, yritän arvata.

Mankeloit kalsareita?

Tää on säällittävä.

Tai ehkä jotenkin muutamaan kummallista.

Istun pimeässä kotipihani, takapihalla, Mikkelissä, huidon tämmöisiä tosiajärjestöjä ja ötyköitä ympärille, niin pois.

Ja siis taaskulampuun, käännökään taaskulampuun kalossa, kerään puoliksi homehtuneita puna-vinimarioja tältä puskasta.

Hyvää.

Vaako enää ihminen tästä?

Tai ehkä suomalaisemmaksi menen.

Minä vaan kysyn.

Ja sitten toki kuuntelen sun podcastia tässä samalla, että ehkä taan olemalla keino päästä tuolle kotoa ulos kuuntelman tota podcastia.

En mua muuta.

Haista sinäkin, ja tämä oli ihan muistutu semmoisesta asiasta, että minä menin yhtenä päivänä salaattibaariin täällä ja olin myös hirveän jano.

Ja sitten siellä oli tarjolla tämmöisiä vitu luomumehujajaa ja muuta.

Sitten ainoa, mikä näytti jollakin tavalla kutsuvalta, oli semmonen punainen T-juoma.

Kyllä mä näin lasipullossa ja mä otin semmoisen sitten sitä salaatin kylkeen.

Sitten mä maistuin sitä niin mielen tulvahti muistut.

Nimittäin se maistui aivan kuoleman mehulta.

Meillä lapsena oli kuoleman mehua tarjolla joka päivä.

Se oli siis isä teki nimenomaan musta ja punaviini marjoista.

Ennen kaikkea ilmeisesti mustaviini marjoista tämmöistä mehua, joka sitten pakastettiin semmoisiin pitkulaisiin,

tiettikö semmoisen punakorkkinen, semmonen, minä en ole Suomen ulkopuolella niitä nähnyt,

mutta semmonen vähän niinku kirjan kokoinen tämmöinen mehupakaste purkki,

ennen tiedän parempaa sanaa nyt sille.

Mutta niissä oli siis punainen korkki, ne oli tämmöisiä lituuskoita

ja niihin sitten pakastettiin se viinimarja mehuu.

Ja siinä oli sokeria noin kolme kidettä litraa kohti.

Ja sit sitä myös laimenettiin toisin kuin mumma laimeesi,

koska mumma teki siis semmoista mustaviini marjoin mehua, joka oli siis kiisselinpaksusta.

Ja siinä oli siis, siinä oli kolme kiloa sokeria litraa kohti.

Ja sitten kotona niin isää säästä ja nämä teki tämmöistä vähän kevyenpää.

Ja sit sitä laimenettiin niin, että laitettiin yksi osa mehu tiivistettä ja 85 osa vettä,

niin että se oli vähän niinku tämmöinen homeopaattinen mehu,

jossa oli niinku semmonen mehuun muistuma.

Ja sillä me niinku on kosteutettu itsemeen.

Sen takia meidän perheissä ei koskaan on kukaan juonut oikeastaan hirveästi mitään muuta kuin kahvia.

Että meidän perheen jäsenet varmaan kaikki järjestään kuollaan johonkin munuaiskiviin,

koska kukaan ei ole tottunut juomaan siis semmosia litroja päivässä vettä,

mitä nykyisin sanotaan ihmisille, että pitää juoda.

Kosko siihen henkilökohtaisesti, että täällä varsinkin kaikki kulkee semmoset kallonapurkit käsissään

ja sitten väkisin juovat sitä vettä.

Minusta sekin on, luulustunut, että sekin alkaa olla munuaisille opahasia.

Että kyllä kannattaa nesteyttää itseään, mutta ihan hyvin niin semmosella kahvilla pystyy.

Kaavi on nestet.

Sanotaan, että kaavi on diureitti eli tämmöinen nesteen poistia,

mutta onhan siinä kahvissa mukana vähän sitä vettä, jolla se on keitetty.

Että eihän se nyt aivan voi olla diureitti.

Ja sinä oon ento...

Kunnelkaa nyt itteen hei, että mitä te väitätte.

Niin mukavaa olla siellä puskassa kanssasi.

Ja tuota...

Älä teen lapsille kuitenkaan mehua niistä.

Minusta siis niistä kannattaa tehdä jotakin semmoista murskaa,

jota voi laittaa, jos on helvetistä sokeriaa,

sitä voi laittaa puuroon silmäksi.

Se on minusta ihan hyvä viinimarijoille.

Mutta hyvää, että poimitte ne kuitenkin sieltä.

Mä luulen, että mun isä olis...

Jos mä saisin tänne viinimarepensä antuneet takapihalle,

niin minua isä olis tyytyväinen, että hän on jotain siirtänyt meille lapsille.

Koska hän elää aina se sellainen, että tulkaa hän käymään,

niin mennään poimimaan ne viinimaria tuolta takapihalta.

Se ajattelee niitä siellä.

Kun niitä siellä on kuitenkin aineisesti.

Jotenkin kaikki ne hyvät marjat,

mansikat ja mustikat,

niitä on vähän aikaa ja välillä tosi huonosti,

mutta viinimarijoja aina ihan vitusti.

Ja niitä on mahdollista sieltä yhdessä poimia perheenä.

No niin, oliks tää nyt seuraava?

Moi, Antti.

Oletko koskaan miettinyt sellaista,

että Suomenkeinen kaks lausetta,

sanoppaa muuta ja älä muuta sano.

Toivottavasti keskustelusti ismalle sama asiaa.

Oikeesti niitä on ihan päivästäset asiat kirjaamme.

En ole ikinä ajatellut, enkä itse asiassa haluaisi hirveästi ajatella.

Mutta siinä on jotakin hyvin suomalaista.

Siinä on jotakin hyvin suomalaista, kuten tää nyt meitin tässä.

Kyllähän suomalaisen keskustelun pääasiallinen tarkoitus on se,

että se loppuisi se keskustelua mahdollisimman nopeasti.

Siinä on tavallaan ehkä sen voi ajatella niitse sanoppamuuta,

niin on vähän semmoinen toivotus, että älä oikeastaan sano.

Se vaan sanotaan ystävällisesti, mutta kyllähän se alaateksti on just se,

että eihän tähän oikeastaan enää mitään muuta voisi sanoa.

Nyt voitaisiin pikkuhiljaa.

Pikkuhiljaa ruvetaan laittamaan hupparin huppua syvemmälle päähän

ja mennät takaisin sinne omalle tontille.

Tässä nyt käytiin jo nämä kahden kesäänmökkitontin vesivauriot

sateiden jäljiltä läpi, eiköhän nyt sitten lähdetä takaisin päin tuonne,

missä on ne omat ihmiset.

Terve, Antti.

Minäkin autorotissa laitan viestejä ja kuuntelin äsiköttäen

täällä sun jaksoa, missä sinä olin syönyt ihmispaskaan.

En tiedä tiesitkö, mutta Suomessa tämä on syssyllä,

kun marjastajat, metsästäjät, sienestäjät lähtevät luontoon liikkumaan.

Nähän ei käy eskotona paskalla koskaan,

koska sinne luonto on niin mukava varmaan paskantaa.

Eikä mitään pitää siellä käymään, jos hätää tulee,

mutta sitä paskaa oikeasti riittää.

Sitä on ihan joka paikka täynnä.

Ja sen tietää, että kun koira ihmispaskaan löytää,

niin sehän on mikään mahtavin herkkupala ja kerrankin,

kun mä huusi, että ei, alas ylös,

että se on oikein hannakkassa ilmaa,

niin se on sellaan kiepillä lentisen suun muuten iso.

Vittu!

Hei, nyt...

Käykää aamupaskalla ihan oikeasti. Kiitos.

Hei, kiitos. Tämä oli hirveän viesti,

jonka mä oon ikinä saanut elämässäni,

koska mä oon nyt sasukin nouss tuolta sohvan pohjalta.

Kiinnostunella varmaan ymmärsi jotenkin,

että mistä on kysymys herkuista nimittäin.

Hyi!

Mä oon ikinä ajatellut tätä,

ja nyt mä joudun aina ajattelemaan,

ja nyt aina kun puhutaan mariasteista ja sienestäjistä,

ja aina kun ihmiset esittelee vaste edes sieni korjaan sosiaalisessa mediassa,

niin mun ainoa asia on se,

että onko ne on käynyt jossakin välissä paskalla metässä?

Kaivakaan ne sinne nyt edesi,

niin kuin varuusmiehet kaivaa kuopaan,

niin sitten paskantaan sinne ja laittaa siihen tavaraa.

Ei puhuta tästä enää.

Nyt täällä on vielä yksi viesti tulossa,

ja kuunnellaan tää nytten.

Ja tota...

Nyt sitten...

Toivotaan, että tää on semmonen niin kuin

kitalain puhdista ja miksi tää sanotaan enkivää risussissa.

Edellisessä jaksossa oli

sijuhinvirsiä Antti Holman laulalla.

No niin, tää oli puhdistavana.

Ja täytyy kyllä sanoa, että sydäntä lämmitti

lestaan ja väestää usta-aisena

ihmisinä, tällaisessa

maalistuneissa kulttuurissa huomaan,

että kaipaa välillä.

Virsiä vaikkein ehkä miellä itseäni enää yhtään uskonnolliseksi.

Siinä on vain jotakin

siistiä.

Ja tota...

Mulla olisi tämmöinen ehdotus, kun nykyään nämä

porkea sitä ja tekee välillä semmoisia

niinku live-lähetyksiä.

Mä otan semmoisella viistillä,

että tois Antti Holman

sijoninvirsi seurata.

Tai vain virsi seurata,

jos laulettaisiin

virsiä ja

hengällisiä lauluja,

yhteislauluina ja

Antti Holman toimisiin esilaulajana

ja sitten

saatana voisi saada

saada.

Siinä on twistiä.

Siinä olisi nimenomaan twistiä.

No niin, tää toimii ihan

ihan tuttavana puhdistajana,

koska tota todellakin mäkin on miettinyt

virsiä nyt sen

kysymyksen jälkeen, joka tuli silloin,

että

ehdotuksen jälkeen voisiko

veisata virsiä tässä.

Ja mä itse asiassa mä en tiedot,

onks se sijoninvirsi tai onks se tavallisen

virsi, mutta yhtenä iltana huomasin

illalla noin 11-aikaan

veisaavani tämmöistä näin, että

tuu on tästä päivästä

kiitoksen sulle

häveten herraani

tuhunnustain

huonosti suoritin

tehtävät sen

ja

sit siinä pyydetään anteeksi

ja armoa vielä jatkossa, mikä

ja se on nyt jäänyt

sillä tavalla päälle, että

mulla on tapana

suihkussa

vetästä se.

Ensimmäinenä se keistu sitä ehkä monesti

myös pari kertaa vielä, koska

en tiedä, että voiko Kovimoni

tässä elämässä, Kovimoni-ihminen

sanoa, että tänään

nämä taivani tehtävät, jotka

oli tässä edessä, niin suoritin ne hyvin

ja olen tyytyväinen itseeni

ja jatkan ilomielin

seuraavan päivään, koska

minusta siis on jotakin kauhean

ihastuttavaa semmoisessa asiassa, että

illalla voi

pyytää tämmöseltä korkeammalta olennolta

tai vain isästä voin minä puhua

tässä niin omalla kohdalla, niin

tai vain isältä pyytää anteeksi, että

taas meni ihareisille koko paska

ja virreä muodossa vielä.

Näissä hän on siis semmoinen,

mä oon miettinyt semmoista asiaa ihan

vilpittomasti siis tässä uskonnollisuudessa,

että mä hän on kanssa kauhean topakkana

ja vihamielisesti kirkosta eronnut

vuosia sitten joku

mulla on semmoinen ajatus siitä, että

ei ole muodossa suolella oikea asiaa

minkään näihin uskonnollisiin yhteisöihin,

että ei silloin, se ei vaan

kuulus siihen projektiin lainkaan

ja nyt älkää ruvetko vastaamaan tähän

tai menee muuten semmoiseksi

autaanti, soltaamiseksi ja huopamiseksi,

mutta minulla on itsellä semmoinen olo, että

emmä jaksa, jos

kun niissä, siellä on

ei löydy semmoista maailmauskontoon

mistään, missä ei jossakin

tärkeimmässä kirjallisessa

opin kapaleissa sanota, että

omot kaikki menee syvimpään

mustaan palavan liitereen

ja ne jätetään sinne

ja se on heidän kohtalossa

tai joku muu tällainen

vastaava perversiot

ja väärin tekemiset, tuomitseva

asia, koska uskonnot on tähtää

tietyllä tavalla semmoiseen

Jumalan täydellisyyteen, että haetaan

jotakin semmoista täydellisyyttä, niin sitten tämmöiset

epätäydellisyydet eivät kuulus siihen.

No, joillekin ihmisille se on ihan ok,

että

sitten vaan ollaan

epätäydellisiä ja sehän on myös

mun mielestä itse asiassa tämmöisten

niin kuin tässäkin viireissä, niin

se on kauhean

ihana asia, että voi tunnustaa sen,

että on epätäydellinen, mutta sitten jossain vaiheessa

tulee myös itselle semmoinen

että jossain vaiheessa täytyy jotakin

rajameto tehdä, että jos on niin

lähtökohtaisesti niin kuin niin persäistä ja huono

niin sitten

mulla tulee ainakin vastaan semmoinen, että

en mä nyt, mä hän jakset tätä niin kuin

neuvotella enää, että nyt mun täytyy tehdä

niin kuin omat valintani

No, mä olisin tehnyt

enmaksa Piispojen kahvikesteistä enää

kirkollisveroa, vaan

toimin sitten ihan muuten esim.

metropolittan operalle laajota

vuosittain rahaa.

Ja tota

kun heillä on nimittäin rahat loppujen

sikiumenossa konkulaankohta, kun ei kukaan

ihminen enää jaksa käydä, missä kulttuuririennoissa

kaikki haluavat vaan katsoa tiktokista videoita.

Ja tota, terveisin

Aunetati.

Ja sitten, niin, no mä jätin

kirkon, mutta ei sitä omaa

niin kuin uskonnollisuutta voi tietyllä

tavalla koskaan jättää, niin kuin tässäkin

tämä

pehmeääninen soittaja sanoi

kiinnostavasti, että

vaikka onkin itse niin kuin

ei pidä itseä uskonnollisena ihmisenä, niin sitten

kuitenkin jollakin tavalla ne

asiat tulee mieleen.

Ja yleensä ne asiat tulee mieleen

niin kuin musiikin muodossa.

Muistan jossain vähän, kun mä kävin

oikein uraakalla kirkossa vähän niin kuin selvittämässä

tätä, että mikä minun

suhdeuskonto on, niin

ohosianna, kun tuli Johanneksien kirkossa, niin

tiettikö, kun itku alkaa

joskus sillä tavalla, että vaan

vesiputoo silmistä, ettei

tuu eistä semmoista niin kuin

sitä semmoista yskänkaltaista nikoittelua, mikä

usein siihen kuuluu siihen itkuun, vaan siis

semmoinen, että se alkaa niin kuin semmoisena, että

patoportit aukeavat ja

tuota, vesijalkaa virrata

ja niin kuin siinä nostaa seisomaan

ja sitten ohosianna alkaa, se alkaa

sille, sille alkoi soitella uruilla, oikea

aika kovalla jo heti niin kuin kärkeä.

Mä olin niinku vähän tavallaan

unohtanut sen, että semmoinenkin

olemassa kun ohosianna, ja sit se yllättäen

tuli sieltä ja mä niin kuin, sit

mä oon itketti niin paljon, että mä en

pysty yhdessä laulumaan mukana, mutta

se on tavallaan se semmoinen, että tämmöiset

lapsuuden melodiat on

ne jää johonkin

semmoiseen muistin, johon ei oikein

millään muulla tavalla oo

kosketusta, kun sitten vaan

uudestaan niitä melodioita toistamalla.

Ja toinen on esimerkiksi mörköoperä,

että ei tarviu olla uskonnollinen, mutta

että jos teissä on siellä

mörköoperän kuulijoita,

niin haluaisin kuulla sitä, koska se

on mittain minun

lapsuuden semmonen

sukupolvi kokemus, jota mä en voin

niinku unohtaa. Ja mä en oikein

on löytänyt ihmisiä, joilla se on

yhtä lailla, että mulla on

niin kuunneltu loppuun ja kasetet siis lapsena

mörköoperä, mulla on mörköselähti

laivaan, ja sitten on se

toinenkin se, mikä sinut on

ja sitten se mörköoperä

ja mörköselähti laivaan.

Nehän on niinku kaksi erillistä operaa

ja aivan uskomattomai vieovat.

Nyt tää lähti semmoiselle

tangentille.

Mä sanoin nyt teille kaikille, että

kiitos ihan hirveesti näistä viesteistä

taas. Tää on minun kuukauden

kohokohta. Mä oon nyt ottanut tämmöiset

kuukaudessa,

kerran kuunnellaan näitä viestejä, ja tää on

minun kuukauden koho kohta, niin

minun koho kohta, nii te,

ja sitten kun tää menee 30 minuutin

yliin, niin mulla loppuu kaikki kyky

maailmasta puhua.

Mutta juuri tää oli pointti, että

nyt minulla ei tarvii yksin täällä, vaan

että te ootte täällä mukana.

Ja teille kaikille, niin viestiä

lähettäjälle erityis

vaskanhaistamiset,

mutta ei ihmis paskan, vaan semmoisen

yleisen, niinku

tietysti nyt sanotaan semmoisen

hengellisen paskan, henkisen

sitä haistelleen.

Jatketaan, heippa!

Mä haluatko löytää lisää samankaltaisia

podeja, tai vaikka ihon

uusia tuttavuuksia.

Lata Podmiin sovellus App Storesta

tai Google Playstä, ja saat kokeilla

palvelua kaksi viikkoa ilmaiseksi.

Machine-generated transcript that may contain inaccuracies.