Vitsit Sikseen!: 31. Vitsit Sikseen! ∣ Jaakko Saariluoma

Tervetuloa Vitsit 6 podcastin pariin. Minä olen Heikki Vilja ja tänään meillä on vieraana Jaakko Saariluoma.

Tervetuloa. Kiitos.

Kiitos, miten menee?

Ihan hyvin. Saatin tuossa työrupeamaille valmiiksi. Aamulla lukijat 9. tänne.

No niin. Tämä on hyvä. Työt ei lopu.

Ei.

Mutta se on jännä. Mulla on nyt siis 15 päivä. Nyt on niin kuin heinäkuun puolväliä.

Mulla tuli tänä aamuna ensimmäistä kertaa, että kesä menee ohi.

Niin, se meneekin.

Et se valuu ohi.

Niin, katsotaan koht on pimeä taas.

Niin, no.

Alkaa syksympi keikät ja pikkuja lukkeekan.

Ei saa tänään.

Mutta pität se lomaa ollenkaan?

No niin.

Kun pääsen tästä, Hemmetin podcastista eroon.

Ei, tämä kestää.

Eli en pidä lomaa.

Ei pidä. Tämä menee tonne elokuulle.

Kyllä.

Mutta se on totta.

Ruskan aikaan, niin me ollaan valmiita.

Ei välttämättä sillonkaan.

Aina mahdollisuus, että se pitää ottaa uusiksi.

Niin.

Mutta mitä sä teit sitten?

Mitä te...

Onko se joku salaisu?

Ei, kun mä ohjaisin tota onnela TV-sarjaa.

Eli suursiidaan sitä suomentettua.

Siitä oli viidiskausi, jonka mä ohjaan.

Kuudiskausi kaiken kaikkiaan.

Okei.

Ja onko se aina...

Ne on sun kesädöitä, niin sanotusti.

Ei, ne aina...

Kerran se tehtiin syksyllä, kun kaikille käyneet.

Mutta aika usein se on osunut tähän kesään.

Se kuppaa kesästä sitten.

Niinpä.

Osan.

Nyt alku kesän onneksi.

Mutta kesähän on ollut elokuun parhaimmillaan aina.

No niin.

Niin, se on totta.

Joo, joo, joo.

Mutta se nyt oli ihan superhyvä.

Ei satanut, ei kertaakaan.

Ei.

Eikä siis...

Kun se on ulkona, kun kuvataan, niin se pilvi...

Pilvi ihan aurengon vaihtelu.

On niinku haastavinta aikataulujen pitämisessä, niin...

Ei sitä...

Sitten se...

Mutta 7 viikkoa helveti intesiivistä rupeamaani.

Okei.

On se kyllä...

Kuulostaa rankaalta.

Niin, joo.

Se on, mutta se on kiva.

Joo, se pitää asennotus silleen.

Ne on 12 tuntisiä päiviä.

Joo.

Näin.

Tuleeks siitä hyvä?

Tulee.

Joo.

Onko se Andrei siinäkin?

Se on mahtavaa mun mielestä.

Joo.

Andrei siis...

Kun ensimmäisellä ja toisella kaurella oli Sampo Sarkola näytteli sitä.

Ja sitten Sampo ei päässy.

Niin sitten mä sanon, että ois sitä Andrei.

Joo.

Niin se on hauska juttu.

Joo, joo.

Se on sama rooli.

Sama rooli, kun se on Suomessa.

Ja kai se on jollain lailla toimii, koska sitä kokoantilataan lisää.

No kyllä varmasti.

Kyllä varmasti.

Et löytänyt katsojensa.

Joo.

Ja sitten paljon semmoista katsoja, joka ei katsoa sitä...

On katsoa sitä ruotsinkielistä.

Se on assu, että niitäkin vielä löytyy.

On niitä.

Niin, on.

Joo, joo.

Mutta ei se ruotsinkielisyys verottaa sitä.

Tai siis sille tee.

Ei tämä nyt...

Katotaan jotain anglosaksista.

Niin.

Ja sitten onhan se vanha sarja myös.

Siis täytyy muistaa, että se on meille ehkä isompi juttu, kun sit taas nuoremmille.

Niin.

Et eihän ne on kuulukkaan suusiidanista ikinä.

Niin.

Niin.

Ehkä ne katsoo onnelaa ja miettii, miksi noin Ruotsasta on tehty siitä veressä?

Niin.

Tai...

Niin.

Niin.

Miksi noin Ruotsalasta on tehty siitä versioja huonommaa?

Joo.

Ja minkä takia toi Rikki Kervais matkitota.

Steve Carellia aina.

Niin.

Niin on oma.

No, mutta...

Mitä se muuta sanotaan Rikki Kervais vai Rikisevais?

Rikisevais.

Reih, miten se sanotaan?

Rikidger Vase.

Rikidger Vase.

No, mutta se on Scotlandista ja ei se osasta kuuluu sanotaan.

Ei käy mitään syytä oletta.

Hän puisi totta muuta.

Sanon vielä kerran mitä sanotaan.

Rikidger Vase.

Rikidger Vase.

Hän on oppinut Suomeen hyvin huomattu.

Se on oikeasti ymmärtävä.

Sanon Rikidger Vase.

Ties kentelee ettei ymmärrä.

Rikidger Vase.

Se kuulostaa yhdeltä sanota.

Do you have Rikidger Vase?

Do I have Rikidger Vase?

Yeah, it sounds like a disease.

Yeah.

Yeah.

It actually is.

Yeah, it's sort of.

Ainakin jos lukeneet...

Ei kaikki kansainväliset kuultavuuteet.

Mettifolumeista.

Se on hakkomeen.

Sen ja Dave Chappelle disease.

I got infected to Rikidger Vase.

No mennään Rikidger Vaseista.

Sä oot puunut paljon näistä, mutta sään oot siis...

Katsvoit, me yli purossa.

Kyllä.

Itä Helsingissä.

Itä Helsingissä.

Lähi jossain.

Syntynyt 60-70-luvun.

Se nuoruus oli...

Lähi jossain on siinä mielessä jännien paikko.

Siinä kasataan ihmisiä joka puolelta.

Ja laitetaan ne lähekkäin.

Ja sanokaa, asukaa täällä, koittakaa pärjätä.

Joo, joo, joo.

Se on sitä aikaan, kun sinne mennään metroa.

Ei sinne meni bussi.

Bussi numero 92.

Ei sinne mennyt metroa siis...

Ei mennyt mihinkään metroa.

Mä oon sen ikäännen kato, että...

Ei mennyt metroa mihinkään.

Mutta sit metro-lupes menee itäkeskuksesta hakaniemeä.

Piti mennä bussilla aina.

Itäkeskuksia, itäkeskuksia, hakaniemeä, hakaniemeä, jatkaa tota.

Tää on siolla.

Kunnes ne sai vihdoin tehtyysen.

Joo.

Sen sinne...

Mutta se on siis...

Se on kyllä muuttunut myllypurossa.

Nyt kun siellä käy, niin sehän on ihan siis eri...

On.

Siitä on tullut jopa...

Kaikalla kunnetuksen myllypurokottaa, niin osa siitä on tullut jopa viihtyysäksi.

Kyllä, kyllä.

Kyllä, ja oli se silloinkin ihan eihän lapsena...

Eihän lapsena niinku...

Että sä kaipaa mihinkään muun.

Sulla on koti ja sä asut siellä ja...

Ja koitat selvitä siitä asfalttiviiräkosta.

Niin.

Niin.

Ja tuota katsot, et...

Et nyt päädy väärään kaveripurukkaa.

Joo.

Sehän oli noissa aina vaadana siinä kun oli tota...

Nää lähiot.

Mutta tota liian lähiot aina niinku tuomitaan.

Mut niissä on paljon hyvää, paljon hyvääkin.

Hemmedisti leikkikavereita ja tota oppii sosiaalisen elämän.

Ja vähän semmosen niinku pärjäämisen.

Joo.

Ja säännöt.

Et mitestään nyt mennään.

Vaistot niinku tota...

Ennemme tonne niinku tuol saa turpaa.

Joo, joo.

Se on...

Joo, mutta se on jännä.

Sitten mä oon voimana ainakin, että ne lähienvaiset on myös paha tukahduttaa välillä.

Sitten kun ne pitäis aikuista maailmassa myös tukahduttaa,

et ei tarttiisi pelätä jokaista asiaa.

Niin, niin.

Mut se on...

Se on kato eläimet.

Se on niinku villieläimen vaistot on sellaista, että näin.

Mut se on...

Mä oon tehnyt se oman teori.

Mä oon huomanut sen niinku se on kun mä ootin stand-upi.

Joo.

Ja sen kruppes tutustuu ihmisiin.

Näki, että miten ihmisti ku käyttäytyy takahuoneessa.

Jostain syystä tietyt koomikot.

Mä samastuin nopeasti Ketkali Helsingin lähioista.

Joo.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Mä en tiedä mitään.

Se yläaste on ihan siis.

Se vois korvata Armeilla.

Loistavaa sitten.

Sitten askuin Armea 18-20.

Sä et ihan ihan vanhasin meille.

Siinä olisinkin.

Siinä olisinkin.

Siinä olisinkin.

Se on hyväsi ja seiska luokalla sinne on.

Siinä olisinkin.

Siinä olisinkin.

Sitten sulittaa sinne.

Sitten sulittaa sinne.

Se on hoidettais sanalla kouluon sen verran.

Se on hoidettais sanalla kouluon sen verran.

Se on hoidettais sanalla kouluon sen verran.

Sitten yläasteillakin tulee oon.

No nimenomaan.

Nimenomaan.

Se on hyvä. Jotenkin minä mietin jossain vaiheessa, että jumalautti mikä historiaa, että onko tässä niin kuin oks jotain, mutta jotenkin selvis kuivi jaloin siitä, ja sitten on paljon ollut oppia myöhemmälle elämälle.

Siinä tapasin sieltä, että kamereita, jotka sitten tietyllä lailla johdattiin myös täyttämötaiteen pariin.

Miten se tapahtui?

Se tapahtui silleen, että mä hänet tietysti aina, aina jollain tavalla, mä muistan, kun aina tätä kysytään ja näin, niin oli aina niin kuin koulun.

Mä dickasin esiintymistä ihan kauheasti. Mulla oli ihan saamarin monen rampikuumeen. Mä jännittin ihan hemmetisti.

Mä muistan, kun piti luokassa viitata ja piti sanoa jotain, niin mä oon lupas sydän lyömään ihan jäätävän paljon.

Ei voisi kuvitella silloin, että mä oon ihminen, joka esiintyy yksin lavalla.

Mutta halusin koulun näytelmiä, halusin kaikkiin tämmöisiin.

Mä muistan vielä, kun me tehtiin kainan alastelta ja tehtiin tämä evankeliju, tämä kuvaailma.

Näin yks Marko saa Josefi-rollia, mä olen Jumaan päärollia.

Huomas heti, että näytteleminen on kateosammatti. Hitto, silloin on päärollia.

Mutta täysin, että sillä ei ole yhtä replikki.

Mä olin kuitenkin paimeen, joka sanoi, että menkäämme ja seuraatkaamme tuota tähteen.

Kun Faija sanoi, se on hirveän ujokaan ollut aina, että se ikinä, niin sen piti sitä alaa, tai mikä kansakoulussa, niin haluan kuvata paimenta.

Ja se yritti juoda resiniöryötä.

On pitäkset sanoa, että ei, mutta pitää näin, että häikästyy.

Se oli liikaa.

Jotain Matso meni se, että se teodui koulu.

Sitten olisi kannattanut tehdä se klassi, että syö tupakani.

Se on totta.

No se ei kuumeen Matso meni se kanssa.

Nää on kanssa näitä, mitä oppii lähinnä.

Jos lapset kuuntelet tätä, niin ei se toimii oikeastaan.

No on kyllä meidän suurin kuuntelijä ryhmässä.

Niin en oma.

Just se yläaste, jota me dissattiin tässä meni.

Yläaste eli armeija.

Mutta sitten yläasteella, mä tapasin sitten,

tutustuin semmoisen toiviasen pasi, joka oli mun lapsuuden tai nuoruuden paras friendia.

Me löytyi tekemään taikatemppuja.

Näin.

Sitten mä menin linnamään sirkuskouluun.

Sitä kautta tuli se esiintyminen.

Tähän on nastaan.

Ja taikatemppujen tekeminen oli nastaan.

Ja sitten mä teen sitä niin pitkään, että mä huomasin, että

hetkinen mä menen tonne esiintymään noille.

Mä saan rahaa tästä.

Tiedekö se pienenä, nuorena kundina.

Ja kun sit kun esiin nyt 15-16-vuotiaana ravintolassa aikuisille, jotka on päissää,

niin siinä oppii tietyllä lailla tiettyjä pelisääntöjä tästä hommasta.

Ja se oli niin kuin...

Koska taikatemppu hän on sille niissä hän on niin kuin

näytelemän tai kohtauksen tai kaiken ramaturkia.

Siinä luodaan jännitte ja sitten se vapautetaan.

Se on ihan semmoinen kuin vitsissä.

Se on jännittejä.

Se on niin kuin universali tämmöinen lainalaisuus.

Me ruvettiin tekemään niitä sitten.

Ja sitä kautta sitten tuli se...

Yhtäkin tuli sitä kauttui se kytevä innostus teatteria.

Ja sitten se olikin sitä näin.

Mutta se esityminen alkoi oikeastaan silleen,

että ensimmäiset korvaukset esitymisestä

mä oon saanut taikurina.

Vissä kohta se taikuus jäi?

Se ei varmaan silleen, että 1990 mä menin teatterikorkeakoulu.

Oli sillon...

Oli semmoinen numero, mitä mä esitin varmaan koko 90-luvun.

Koska se oli keikkamatta.

Tuosta kai.

Pystymänä keikalle näin.

Nuorena tehtiin sitä klassista taikurin.

Että oli frakkia.

Tehtiin kaikkia sorminnäppärys- juttuja ja muita tämmöisiä.

Mutta sitten mä rupaisin puhumaan.

Ja se oli puhumaan hauskasti.

Tai taikuri hauskasti.

Kaikki taikurit se on kertoo samat jutut.

Tässä on aru, jossa on kaksi päätä ja yksi keskikohtaja.

Sitten etsä pikkupolkanasta jotain.

Mutta sitten mä lisäsin sinne kaikkea muuta.

Lopulta se meni siihen, että ne eivät vähemmälle ne...

Niin ne temputut.

Ja sitten se...

Mä olen semmoinen, että mä heitän kolmeen palloon.

Kun mietin, että kolmeen palloon voi heittää hellentin taitavasti.

Tästä voi tehdä kauhean kiinnostavan siitä, kun heittää huonosta.

Niin mä yhdistin vähän niitä molempia.

Mutta sieltä se alkoi ylastelti.

Se aiheutti myös sen, että mä just niinä aikoina...

Niin se kavendiporukka valikoitun silleen,

että kun muut meni kertsille, eli nuorisota alle,

missä tapahtuisiin kaikenlaista, niin me mentiin lintsille.

Siirvuskoulun.

Ja sitä kautta.

Sitten olikin jo lukis.

Mä lähdin vaihtoo oppilaksi Jenkkeihin 1984-1985,

jossa se teatteri homma syveni.

Sitten siellä mä näin ensimmäistä kertaa stand-upia.

Delivisiosta ja kaverit näytti.

Se on hauska, kun mä oon kuunut tässä podcastia.

Kaikki puhuu Eddie Murphy-roosta.

Mulla oli Eddie Murphy, mutta se oli Delirious.

Mä oon sen verran vanhempi.

Se oli se ensimmäinen Eddie Murphy.

Mä muistan, kun me katottiin sitä siellä.

Se oli silloin...

Sehän on nyt ei ole millälailla kossariainen jutu, mitä siellä on.

Ei todella.

Me katottiin sitä ja se oli sellainen,

että sitä pidi vähän kattoo vanhemmeltä salassa.

Mä muistan, kun mä tulin Suomeen,

niin mä osasin ulkota.

Viisi minuuttia siitä alusta.

Silloin, kun Englanti oli vielä ihan se kulkin näin,

kun se oli vuoden puhunut,

mä muistan, kun mä puhun Harjaa

ja vedi mun kahdelle friendille meidän olohuoneeseen.

Teilu sama asuu.

Ei ollut sitä punasta nakka-asuu.

Sehän oli...

Kun on enemmän perittynyt stand-upin,

edihän aloitti stand-up-komikkona.

Sitten se meni sätynä näitä laiviin.

Sen suosin on seurauksena,

kun tuli Beveli-Hilskyyttä.

Sitten se pystyi tekemään ison ja konserttikiertueita.

Se tuli lentokoneessa punaisessa nakka-asussa

ja käveli siellä lavalla.

Oli silloin ihan jäätävän hyvä.

Mutta...

Jostain siitä aika on aina aina aika lailla ohi.

Muuten niinhän stand-upille käy kaikille.

Se on ihan se, että se on mikä taas,

vaikka kuinka hyvä tavalla, että edellä aikansakilvassa stand-up.

Ei sinä kauaa meilisat siltä herran aikaan.

Mutta niinhän se on kaikki sketchyviire, kaikki.

Se on aikaa saatuontokoneen.

Maailma muuttuu onneksi parempaa suuntaan.

Näin, mutta ettei se...

En mä koessa sitä loukkaavana.

Esimerkiksi, miten se vähemmistöä

ja muita tämmöisiä silloin herjas,

hän itsekin edusti henkeissä

Afroamerikkalaista vähemmistöä.

Se oli sitä aikaa.

Se oli sitä aikaa.

En usko, etteikisi...

Olisi vuosi kausin tehnyt sitä.

Ei, ei, ei. Onhan se mun mielestä sittenkin puhunut.

Ei näy nyt ihan.

Sehän ei ole tullut takaisin.

Sehän on puhu, että sinä tulee takas lavoilemaan.

Mutta se on jotenkin, että mä vietin se,

että kauassa teet sitä.

Puhun, mistä hirveän moni suomalainen

komikko oli nähnyt sen,

niin sitä mä näin sen leffateatteessa.

Muistan Helsingissä oli välisessä...

Mä en se olisi studio,

oli kolme leffateatteria tuossa manskulla.

Niin, mä näin sen siellä.

Mä en muista siitä.

Mä luot, että jengi menee myös sekasi-roja lili-riis.

Koska mä oon joitakin kanssa jutellut kanssinen muistajien roota

ja nimenomaan sitä asua.

Niin, nimenomaan.

Ne menee myös sekasi-asia.

Mä voin kuvitella, kun ne on kiertänyt silleen videokaset.

Mä lukeen, mitä tahansa teksä uutiset.

Se vähän kuin pornoasaisille.

Mulla on muuten C-kasettina.

Silloin deli-riis, sit oli joku...

Mä muista, mikä sen nimi on, joka oli kanssa.

Ennen roota.

Kaks tämmöistä talen, että mulla on se...

En tiedä missä.

Mulla on jäätävä määrä C-kasetteihimassa.

Nyt mä vien näin kaatopaikalle.

Ja vaimo oli tyytyväinen.

Minä olisin, että jes, nyt tuli tilaa.

Mulla on kolme isopahvilantikkoa,

niin se sortti aseman.

Onko se heittymässä pois näitä?

Mä sanoin, että miten niin.

Hän oli tuossa kasettimessuilla justiissa.

Siellä oli alkuperäisiä ACD-setä ja muuttajasta.

Nää on ihan arvossaan.

Sitten kaikki kolme laatikko otakasikin.

Pidin piilottaa ne silleen, että minä ei löydä niitä.

Onneksi ei kuunteta tätä.

Ei ku siis kymmenen jätin sinne.

Se on joulukoristeet lukea sinun laatikassa.

On nimenomaan kynttilöitä.

Mutta se tuli takas sieltä jenkeistä,

niin teatteri kiinnosti.

Sitten kellannet teatteri.

Kriitsuu liityt.

Sehän on...

80...

Minulla on se ollut...

Mä olin 80-80-80-1,

niin se oli sitä ennen.

87-paikalla.

Se on ollut silloin, nyt hän se on uhattuna.

Mä tiedän.

Taas kerran.

Ja se pitäisi pelastaa.

Se on kuitenkin niin pitkä historia.

Se on vähän toisenlainen,

kuin YTE.

Oli silloin ainakin.

Se oli pieni.

Se oli makkeja vanha hiilikeellari,

missä se näyttämä oli.

Mutta se on samassa paikassa.

Se on aivan upea.

Se on harvettavaan pieni.

Se on liian pieni.

Ja silloin se katsoma tuntui,

että ne mahtuvat neillekyt.

Joo.

Mä katoin vielä, kun tein,

kun puhuttiin täskin vikipelijaskaton,

niin sä oot ollut kovas kartissa siellä.

Siis Olaa Senjani ja ketä muita siellä oli?

Olaa Senjani Veijo,

se on Juha Korpelan, Tomi.

Anna-Leena Sipilä.

Joo.

Sehän et muista Reidan Palmkreen.

Muistan?

Joo.

Ja sitten se oli Irina Kluun,

joka oli elokuvan säätiössä pitkään Pomona.

Joo.

Mutta oikein kertoo.

Oman mielestäni klitsun merkityksestä.

Ei pelkästään siis se, että

tulee tällaisia nykyisen ammattilaisia,

mutta myös pelkästään nuorisot työn merkityksessä.

Kyllä.

Niin omaa, että niillä on jotain muuta tekemistä,

kun mennään jonnekin.

Joo.

Ja sitten se, että se auttaa sitä,

että nyt, kun minulla on

jo aikoista kundia, että katsomaan,

kun nuorempia yrittää löytää omaa juttuaan,

niin minulle se oli niin helppo silloin,

että kun mä yritin etti sitä omaa juttuaan,

ja se kiinnosti niin kausti, niin mä löysin paikan.

Joo.

Ja toki piti mennä pääsykonketta.

Joo, joo.

Ja näin, ja sitten sä pääsit sinne,

ja sitten siellä on samaan miedisiä ihmisiä.

Ja sitten Helsinkiläiselle kundille,

se oli vielä silleen, että kun valtaosa oli tullut muualta.

Joo.

Ne oli niinkuin junantuomia Helsinkiin.

Se maailma aukesi niin monella tavalla.

Joo.

Se aukesi teatterin maailma,

ja siitä aukesi Suomi. Joo.

Näin, ja mä muistan semmosen hetkenä,

ja mä muistan sen siitä,

että mimmastolli olla Helsinkiläisin porukassa,

että aina kun tuli juhlapyhät,

niin kaikki lähti jonnekin.

Niin oli joku toinen paikka jossain.

Ja mä jäin.

Mä olin häneseen, joka jää. Joo.

Ja se on jännätunna.

Mutta siellä oli, se oli,

ja siellä tuli sitten niinku

nuoruuden innolla näytännössä.

Joo.

Ja sitten kun sanoitin, 90 pääsi teakkiin.

Joo.

Se ei oo enää, se on Turkan jälkeen.

Onko se parvia sieltä?

Ei.

Siinä kävi sellainen,

mun jälkikäteen miettyinen älyttömän hyvä fluxi

mulla,

sisäänpääsyin lisäksi,

koska se liittyy siihen aina kuitenkin.

Niin,

se oli Turkan jälkeen, se oli parvia aina,

ja se oli aivan sekasin,

se oli aivan sekasin.

Ja mä hain ekan keräsinä 88.

Silloin glitzuinnolla.

Ja tota pääsi johonkin vaiheeseen,

mutta en päässyt sisään silloin.

Ja mä jälkikäteen kiittänyt, että onneksen päässyt.

Joo.

Onneksen päässyt, koska se oli se niinku

vaikeen kurssi kaikille, jotka sillä oli,

koska ei ollut mitään.

Ei ollut mitään muuta kuin lakkoja, kabinaa,

sekasin, ja mä en tiedä kuinka moni siltä

on alalla.

Joo.

Niinku enää näin.

Ja aina sitä hajontaa

ja karsintaa tulee, mutta tota

ja seuraavana vuonna sitten mä pyrin

niinku intistä.

Joo.

Ja se oli ihan vaan,

mutta sit mä pääsin,

ja sit se muuttu.

Joo.

No oli pois, Karin Heiskani oli tullut sinne,

ja tota se oli meidän kurssivastaava.

Ja näin, ja sit se oli jääntevää, hyvää.

Joo.

Ja niinku,

jollain tavalla niin,

jota asia mukaisilla linjoilla.

Joo.

Se oli kuitenkin, se oli se,

niinku Cardilaki oli se asennus,

silloin niinku ihan jäätevä semmonen.

Se on pehmätynyt, mutta se oli

niinku tosi tiukka ja vaativaja.

Joo.

Ja hyvällä tavalla, mutta se

myös niinku siellä opetettiin asioita.

Joo.

Se oli vaan niinku

taiteltuja.

Joo.

Niin.

Manifestoitun.

Manifestoitun nimenomaan.

Joo.

Joka tavalla mun mielestä on tärkeä vaihe,

myös jollain lailla.

Joo.

Mut se manifesti tulee teatterin,

kun ollaan selle automaattisesti,

jos kapaat se, mitä tehdään teatterikoulussa.

Niinpä.

Niin.

Kunnassa tajuat koulujälkeen,

että oli neljä vuotta,

ja nyt tässä olisi niin kuin

ammatillisia vuosia aika paljon,

ja mä en olekaan enää herran kukkarossa.

Joo, joo.

Niin kuin sillä tavalla.

Mä en ole enää suojassa siellä,

että mä voisin, että hei haistakaan

nyt kansallista teatterikaupuutta.

Niin.

Niin.

Kaikki nää.

Niin.

Niin.

Mut sen tajuus myöhemmin,

että hetkinen,

että kun teattelen minun käsityöllä,

ja teatteri ylipäätään,

ja moni käsityöllä sammattee,

että sä opit vaan tekemällä,

ja sä opit vaan oikeastaan,

kun sä,

jos sä pääset silleen seuraamaan,

miten muut tekee,

ja vanhemmat ja kokeneemat.

Niinpä.

Ja sä viestä tavalla siihen,

että sinulla on se,

se hiljainen tieto tulee,

vaan kilsoilla.

Joo.

Sama kuin stand-upissa.

Et kyllä sä tiedät sen,

että jos on ollut kymmenen vuotta lavalla,

niin sinulla on semmoset tietoa,

mitä sä et saa muuta,

kun sieltä lavalta.

Joo.

Tota, että, että,

niin, niin,

se tulee sit vaan tekemällä sitä duunia,

niin,

niin,

mutta onneksi ne lähtökohdat.

Joo.

Oli silleen,

että sä opit niin,

kun tavallaan tiettyjä perusasioita,

teatterin tekemisestä,

että se on vähän niin,

kun,

tietyt asiat pitää aina paikkaansa,

ettei saxofoonikaa voisi soittaa

sieltä toisesta päästä.

Niin.

Niin.

Joo.

Vaikka kuinka manifestoisit,

niin.

Mutta kuka nyt tein nyt tätä ennen?

Niin.

Mä teen näin.

Mä teen näin, haistakaa.

Mä en haluu puhaltaa tuossa samassa päästä.

Niin,

kun semmoinen,

mikä niitä tarkoitus on tehdä,

että ne antaa semmoinen piirin,

missä sä voit vielä turvallisesti epäonnistua,

ennen,

kun se viedään sulta pois.

Niin.

Turvallisesti ja turvallisesti.

No joo.

No joo,

että sen...

Missä sä tulet epäonnistua?

Niin.

Niin menomaa.

No,

mutta sitten teakista,

kun valmis.

No,

se oli hauska.

Meillä on semmoinen,

että me tehtiin teatteriin tonne jurkaan,

joka on älyttömän pieni huone teatteri.

Se on ollut aikana sinne,

se on siinä etydejä.

Joo.

Tämä on turkupiskelä kirjoitti,

ei kun ne olen älykkösen,

mutta jokatavaksi se oli semmoinen viikossa harjoitelti.

Sitten se oli kaksi kolme esitystä,

ja sitten tuli taas uusi.

Joo.

Siinä oppi se mekanismin nopeasti.

Sitten se oli semmoinen pieni tila,

ja sitten se oli aina näyttelijä,

että olen opetä kattomassa jotain läpimenota,

tai tällaista.

Menni se juttu läpi,

ja se,

kun siellä on ihan hiljasta näin,

ja sitten sä näyttelet siellä,

sitten sä kuulet,

niin sitten joku kynä kirjoittaa,

kuikui, kuikui, kuikui, kuikui, kuikui.

Nyt sä alitaisi täydä,

että mä näin joku päehelemättä.

Joo, ja aina näin,

ei koskaan sitä,

että se kirjoittaa tai positiivista.

Ei, ei nii kirjoittaa.

Niin.

Miksi sä oon aina se,

että sit kun jotain positiivisesti sillä on laiteta

kynät siivuu ja muuta, mutta aina kun.

Joo.

Mutta sehän on,

se tehtävä.

Hän on ettivirheitä.

On.

On, ja jotenkin.

Ja varsinkin opetusvaiheessa.

Totta kai.

että näin, mutta jos olisit tehnyt näin niin tota.

Joo.

Joo.

Mutta tekin jälkeen niin,

sä olit hetken aikaa Lahdessa, vissi kiinnitettynyt.

Joo, kaks vuotta.

Kaks vuotta. Ja sit me tuli Friilaan sellaiseksi Helsinki.

Mikä oli syy?

Et vaan halusit takas Helsinkiin vaiheeseen.

No mä olin Helsinkilläinen ja sitten,

sit se oli ihan älyttömän hyvä mennä tuu suoraan koulusta lahteen.

Mä sain tehä ihan älyttömästi duunia.

Sain heti, heti pääst tekee duunia.

Tää on parhaimmillaan, olis mulla viisi juttuu, mitä esitettiin ja kuudetta harjoitettiin.

Joo.

Mutta sit se rupes menee myös siihen,

että tota,

mä tajusin, että mä,

mä hän niinku joka esityksessä pystyy oleet täysillä.

Joo.

Et niit on niin paljon.

Ja vaikka se on niin, vaikka oli nuoruden into ja muuta tällaista,

niin sit niinku tuo tajus et sen, että

että tää on niinku liikaa,

liikaa ehkä näin.

Joo.

Ja sit, sit, sit, siten myös se,

että mä

olin jo ajatellut silloin, että mä palaan Helsinkin, mä olen Helsinkillä,

niin mulla laattee vastaan mitään, mutta

teatterissa kun töissä, niin se on ihan sama periaatteessa, missä kaupungissa sä oot,

koska ne työajat on niin omituiset, että sä oot

kymmenestä kahta ja kuudesta puolesta kymmenen duunissa,

niin se on ihan sama missä sä oot.

Sit sä oot siellä norsullutornissa

ja kuupalan sisällä,

ja tota sehän sulla ei ole muuta elämässä,

mitä sä kertoo muusta elämästä.

Joo, joo, joo, ja maanan tai vapa.

Niin, tai sunnon tai vapa.

Niin, nyky ja joo.

Joka tapauksessa, niin tota,

mä tunin takas Helsinkiin,

ja jäin freaks, niin sanotuks,

Freelancerix 9-6,

ja sit on ollut sitä tähän mennessä.

No se on ihan hyvin mennyt.

Ihan.

Mutta miten kuuteatteria Takomo oli?

Joo.

Siellä.

Se on eka kertaa kuumaan.

Kuuteatteri, Takomo, Ryhmäteatteri.

Niin just.

Ne oli oikeastaan ne, missä mä tein,

ja sitten, joo,

sit yksi mielenkiintoisimmin,

kun mulla on vähän ollut se periaatte aina,

että jos joku kuulostaa pelottavaa,

tai niin ku, ouduu, tai joo, tai niin mä sanoin, joo,

niin sit kerran mä olin tota,

tää oli myöhemmin,

tää oli 2000-luvun alussa,

niin tota,

niin tota mä sain semmoisen puhelun,

että tota,

mä olin päättänyt, että mä pitäin,

mulla oli just raivattu lomaa,

siihen, oli kolme keikkaa.

Se oli silloin, kun stand-upi oli just alkamassa,

mulla oli kolme keikkaa sovittu sinne,

2000-luvulla, tai,

poikaallis, se oli 2000-luvulla,

niin,

ei ku, ysii, ysii, tää oli ysii,

silloin mitään väliä.

Joka tapaks pointti oli se,

että puhelin soin, ja tota,

soitetaan jo ensin sun kaupungin teatterista,

että tota täällä olisi niin ku,

ensi jiltä kahden viikon päästä,

meillä on näyttelijä sairastunut,

että tutko tota,

tekemään tän,

mä katoin, mä voin tulla,

mut mä pystyn tekemään vain kymmenen esitystä,

ja tota,

sit, kun se oli esitys, näytelmä oli simpautta,

ja heikki turu sen,

mä ajattelin, että jos se joskus pitää jossain tehdä,

niin se pitää tehdä pohjois-karjallis,

niin, ja siellä näin, ja mä sanon, että mä tuun,

ja mä mietin, että mä menen,

niin ku, aivanoutoon paikkaan,

aivanoutoon kaupungin, aivanoutoon,

niin ku, ja ennakkolulla sana,

niin ku, se olisi ennen tekemättä,

mutta sit mä menin sinne,

ensi jiltä tehtiin,

ja mä näyttelin ne kymmenen esitystä,

ja sit se oli, niin ku, osoittautu

ihan hemmetinhienos kokemuksiksi.

Osittain myös sen takia, että mä tiedän,

että se on väliaikasta, niin ku, tiiä aina on,

mut, mut, pitää sennakkolulla

luultavasti ajatella, että hitsi,

että tässä on jotain semmoisen kiettoa,

mä tapasin heikki turu sen, joka on kirjoittanut,

siinä oli, siinä oli älyttömän

hienoja pointteja, ja se sanoo, että,

sanoo, että niin, niinhän se on,

että sitä, ku, simpauttaali sen menestyslomali,

niinhän sitä on, että sitä kirjoittaa

sen yhden menestysteoksen,

heikki muu on variaatiota siitä,

ja sit, ku, miettiin, niin, tota,

kaikkia, tota,

taiteilla, niin ku, hän on aika lailla,

niin ku, varioi,

siinä on mitään pahaa, et sulla on se oma juttu,

jotain sä sit varioit johonkin suuntaan,

mut se, se, tää mulla on jäänyt ikoisesti mielenkuin

turun ja sanoo, että, että minä en ikinä

luemminun teoksiaan, niin että minä

oiko luen sen, ja sen jälkeen,

kuin höyryävän paskan, minä kannan sen

tunkin olleen, enkä ikinä katsossaan,

ja mut, se on ihan hyvä,

mutta se on suhtautuminen, niin ku, taiteeseen,

on. On, ja, niin ku, kaikki on,

myös, okei, kirja jää ehkä elämään

tämmönen, mutta tavallaan, varsinkin mitä

mekin tehdään, se on, niin ku, väliaikaista

myös se, itsen muoto. Niin on. Ja se tavallaan,

että turha sitä on esi, niin ku, että ota

opiksesi ja me eteenpäin. Niin, kyllä.

Ja turha jäädä, niin ku, ja sehän on,

niin ku, teatterissa näypteleminen ja

stand-upi, niin sehän on sellaista ilmaan

piirtelyä, että, tota, eihän meillä jää mitään,

eihän meillä jää, niin ku, nauhote,

onko se joku videotalleneen? Niin, joku videotalleneen.

Ei, kun se oli yhdessä nurkastota. Oh, no niin,

haiva hirveä. Haiva hirveä näin.

Sä kuulet, että kaukaan suuret, noin,

ja sitten sinä olen ehdommin ranskoin.

Ja, tota, nii, sen takia,

mä, mä, mä, mä esimerkiksi tykkään ihan

älyttömästi tehdä jotain semmoista

konkreettista käsillä. Joo.

Et mä, yhdessä vaiheessa mietin, että mä haluan

ottaa entisöimään lipastoja. Joo. Ihan,

ja mä mietin, mistä tämä tulee,

niin siitä, et sulla on jotain, niin kun,

et vaikka sä kirjoittaisit tai muuta,

niin ne on aina niinku, ne on kertakäyttökamaa.

Mut onks sulla sama, kun mulla et sulla on

minkälaisia käden taitoja, mut haluin sit tehdä.

Ei, kyllä, mulla itse asiassa on jonkunlaisia

käden taitoja, että, tota,

ja sehän on myös sellainen, että, tota,

mitä enemmän tekee, niin sitä on.

Niin, yhdessä se on totta, sen oppii,

vaan tekemällä. Niin, sen oppii, vaan tekemällä.

Et mä, ei mä ihan näin, no. Joo.

Joo, et jotkut hannu niin, että,

et mä kuitenkin erotaan vasemman oikein kere

jollain tavalla, kun mä käskytän niitä.

Hyvä. Mut on jännä, mulla on ollut

mennä aivan sama toi, että mä haluisin tehdä

juuri semmonen mä entisöydä tuolle.

Niin, et se on jännä, mut se tulee siitä,

koska, tota, me molemmat, niin kun,

tehdään asiaa, joka katoo samantien.

Niin. Se katoo.

Sä meit lavalle, sit sä heität jutut

puol tuntia, ja sit, sitä joo enää.

Niin. On vaan se hetki,

ja se fiilis, ja, ja

ne yleisön naudut.

Sitten se, että pois, niin sitä,

mä voin uusia, sit seuraava kertaa on

tämä suus. No, mut,

nyt tähän lähettiin menen, niin,

miten se, miten se sitten, oliko se,

kun sä olit kuitenkin näyttelijänä,

ja jonkinlailla arki työllistynyt sun muuta,

missä vaiheessa stand-up sitten, rupesko sinua tuntuu,

että sä tarttein jotain lisää,

vai olit sä vain, mitä sä ajauduit?

Ei, se oli itse asiassa,

et, mulla oli ollut tää oma juttu,

mitä mä esitin koko ajan, ja mulle oli

hemmetin luontevaa esiinty suoraan,

niinku, yleisölle, mikä monelle

rooliin sitä, tota, turvani,

niin se tuli sieltä pikkupojasta ehkä, joka on

mana ittenä, niinku,

kadotellu palloja ja muuta tämmöistä,

mut, tai se oli luontainen näin,

ja sit se stand-up oli jäänyt koko ajan,

niinku, varmaan jo sieltä, niinku,

jenkki vuodesta, niinku,

tonne takaraivoa jonnekin,

ja tota, mut,

en mä, en mä, tota,

en mä koskaan miettinyt, mulla oli, mulla oli

näyttelijänä ihan hyvin duuniin koko ajan,

ja näin, ja sitten tota, mut, se kiinnosti,

se oli kuuteattelijärsti sellaista, kun

huumoria nujakka klubi, tota,

ja siellä oli kaikenlaisia esityksiä,

90-luvulla, 90-luvulla lopulla,

siellä oli kaikenlaisia esityksiä,

ja tota,

ja sitten 90-luvulla stand-upi,

nii, teki, teki,

niinku, vahvasti tuloa,

ja se on se, niinku, pohja,

minkä päälle se sitten,

sitten tota, et,

rakentu sit se, kun se sit,

99-2000

silleen, rupe, rupe se oikeesti,

niinku, alkoi pikku hiljaa, niinku, toimimaan,

ja olemaan tälleen, mut se vaatii sen,

se vaatii sen,

että stand-up,

se historia menee niin kauas, mä oon miettinyt

siitä, että se menee niin kauas, sinne,

sinne, tota, rillumarein perinteeseen,

ja muuhun tälläisen, ja se tulee sieltä,

ja sitä voi tuntua, että ei toi ole, tol on mitään tekemistä

stand-upin kanssa, mut todellisuudessa sillä on,

että sitten, tota,

et, et,

että ihminen tulee

puhua suoraan yleisölle ja naudattaa,

mut sit siitä riisutaan, vaan pois ne,

niinku, naudattamisen elementit,

niitkin oli Suomessa niin tyypillisiä, että sä tuut sinne,

sulla on lonkkavika, puhevika, pulisongit, ja

hassuhattu, näin, näin, ja sä oot joku muu,

ku sinä, joka helpottaa sitä,

et se kodikieli on heti se, aha,

tässä on jotain hauskaa, näin,

näin, mut, se kaikki on

vaadittu siihen, ja sit se 90-luvun

semmonen, tota,

et, mä muistan,

mä muistan ku teatterikoulussa,

mä päässyin jo koulussa, mä olin Helsingissä Friinaisesti,

teatterikoulun järjesti, tota,

Stand Up Komikka Kurssin, jota Nil Hardvik

oli vetämässä jonkun jenkkikuomikon kanssa,

mä muistan, mikä sen nimi oli,

ja mä olin kattoo sit niiden sitä demoesitystä,

ja siellä oli kaikki oli näyttelijöitä,

näin,

ja tota, ja mä muistan se,

mä sanoin, että, että tässä on

niinku jotain,

mut, melkein, melkein, ja

kauhean hyvää yritystä, tavallaan,

näin, ja jengi kyllä naureskeli siellä,

mut, hauskinta oli melkein se,

ku Nil Hardvik

tulkkas, ihan päin hemmetti

ja tahallaan sitä jenkkikomikkoa,

näin, niinku,

ja Hardvikilla hann oli hyvä humorinta, on aina ollut,

mut, se oli, se oli silloin näin,

ja sit silloin myös niinku komikantajuu,

se on tehnyt kuitenkin sitä paljon,

ei varmaan Stand Up Komikkaan,

mut, se pystyy sanomaan, että osaa kertoo,

mikä on SETAP, mikä on Panssainen muuta tällaista näin,

niin, niin, se oli

sellainen, et,

sieltä jäi sinun, et, totaisi pitäisi

joskus kokeilla, että, mut,

et, toi pitäisi tehdä vähän, niinku, toisella tavalla.

Ja sit meni taas muosia,

mä seurasin vähän sille, et,

joo, täällä oli tota, Stanilo

oli ruotsinkielinen klubi tos vanhalla,

ja sit, sit, tota,

Tuomas Parkkinen piti liukas,

liukas gagi,

Tampereella, ja näin, ja sit oli semmoista,

mut, se oli sitä, että, ku,

se ei ihan toiminu,

ja sit, sit, tota,

ne oli hirveän paljon näyttelijä

taustaisia ihmisiä, jotka sitä teki,

ja sit, kun on sanottu, et, tein 15 minuuttia,

niin ne tekee 15 minuuttia,

vaikka se ei toimisi,

ja sit, sit, tulee pitkäpiimmästä,

ja sit, kun se on jossain pitserian urkassa,

missä ei ole kerrottu, et, on ohjelmaa,

niin, niin, sielt lähti se,

niin, kun, että, stand up ei toimi Suomessa,

eikä se silloin toiminutkaan,

ja, ja se, mut, se jatkuu

pitkään tää, et, et, ei toimi Suomessa,

ei toimi Suomessa, ei toimi Suomessa,

et, jos sä näet semmosen, mutta,

se vaati sen, et, et, se on ihan sama,

sama, kun, et, jossa katot jotain, joka opettelee uimaa,

ja sä oot, et, tuo ei ikinä tuu uimaan 100 metriä,

ei ikinä, et, se on eka kertaa altaessa näin,

näin, ja sit, mä näin vaikkaan,

oho, se oli 100 metriä,

Suomessa pystyi uimaan 100 metriä,

ja nykyään Suomessa pystyi uimaan 10 kilometriä,

siis, et, se on mennyt näin, mut, se on vaatinut sen kaiken,

mutta kysymys, kysymys oli sen,

niin sit, oli tämmönen juttu, et,

mä olin tehnyt jonkun esityksen tuo

Kuumorian yökkaklubilla, missä mä olin

unohtanut, niinku, oikeastaan kaikki nää

teemput, mä olin vain kertonut juttuja,

ja, tota, se toimi ihan,

hemmettiin hyvin, mä sä itselluottamusta siitä,

että tässä on, että tää on niinku lähellä,

tää on nyt lähellä sitä, sit lehdessä oli,

tää oli niin huvittava, ja mä en tiennyt tähän aikaan,

et, et, hämeellinässä rikulla on näitä

X-1-klubeja, jotka oli vähän samalla

periaatteilla, ku, Kuumorian yökkä,

se liistettiin, mitä...

Joo, heviä ne kesti saatanan kauan.

Joo, noin ei onnes kestänyt kauan, noin,

kuuteuteliklubit, mutta lehteen tuli,

tää oli niin huvittava, lehteen tuli ilmoitus,

että vuoden 2000 stand-up-koomikko

kilpailu järjestää Suomen stand-up-club,

mä oon nyt, onko se tämmönen olemassa?

Ei ollut, mut se oli perustettu silloin,

ja tota, ja sit mä ilmoittauduin sinne,

tietenkin, koska luonteen on sellainen,

tonne vaan, katsotaan mitä tapahtuu,

ja se oli oikein niin kun, tota,

alku-kirpailu semifinalia,

ja materiaalia siellä ei ollut niin kun,

ei salgukilpailu, niin kun, näin,

ja se oli kahdeksi kaupungismuistaakse, niin näin.

Joo.

Mut siellä oli Eirtovaira, Miika, Minä ja Jakke,

jotka, jotka vielä tekee sitä,

ja sit mä muistan se oli tota,

mä oon Amarillassa, se oli se ensimmäinen alku,

alku-eira Helsingissä,

ja se oli niin paskasti järjestetty,

ku ei sille tota,

joka sen perusti, niin ei ollut mitään

käsitystä stand-upista tai muusta tällaisesta,

ja mä kysyn, missä mä esinnytään,

kun mä mentin Amarillo,

se näytti tossa, niin mä esinytti Amarillan

portailla, kun ne oli vähän korkeammalla,

siis ei oo mitään laavaa,

ei kun tossa portailla,

portailla vaan, sit siellä oli

haenainen määrä porukkaa tälleen näin,

ja sit sinne vaan, ja täysillä, ja tota,

jutuut oli tehty, ja sit piti joka kertaa,

mä en mennyt niinku samoilla jutulla,

mä menin joka kertaa niinku eri setillä,

mä ajattelin, että pitää mennä,

kun muut meni sinne niinku,

sama juttu tuudestaan,

miten ois ehkä kannattanut mennä näin,

mutta sille on mitään välillä,

sitten finaaliin, joka oli myös Amarillossa,

niin tota sinne mä sain näin,

että siellä on pakko olla sit lava,

ja sinne oli laitettu pari podestaa sinne,

ja näin, ja tota,

ja sitten tota,

sit se päättyi siihen,

että tota se finaali,

että muusta tuli vuoden 2000,

ja mä en muista mitään,

ja se oli sitä semmoista,

että siellä oli niinku, me tehtiin Mikan kanssa,

niinku lähelle oikeata stand-upia,

ja tota muut oli sit siellä oli niinku,

siellä oli niinku,

jotain rekvisiittaa mukana,

siellä oli niinku props-juttuja,

tämmöisiä, mutta tota,

jos mennään puritaan,

niin sitten siihen stand-upiin,

no, joka tapauksessa, sit tuli vähän julkinen,

että vuoden 2000 stand-up,

eikä mulla ollut mitään, en mä ollut mikään stand-up,

ja nää, ja niis nää kisakeikat näin,

ja sit rupes tulee sitä,

että tota, aamuteveeseen,

ja niinku mikä, ja sit rikusoitti,

että tota,

että tota, tuutsa esiintyt tänne klubille,

mä sanot, että onko te klubi siellä,

hämelinnassa, ja sit mä menin sinne,

ekan kerran näin,

ja mä olin itse tänne,

niin se oli puuterissa vielä siellä,

se oli ihan törkevä, se oli aivan täynnä,

ja sit mä katsot, nähän osaa tätä tehdä,

tota täällä näin,

jos siellä ollenkaan, mulla oli hyvä se 10 minuuttelin,

minkä mä sinne menin tekemään,

ja sit siitä pikkuhiljaa tuli lisää,

sit mä tavasin Andreen,

ja Andrei teki,

ja sit meni vuosi ehkä eteenpäin,

niin sit joku kuuli, että Jyväskylässä

se on semmoinen teemu Vesterinen tekee,

niin kun näin,

ja sit jotenkin se,

jollain tavalla, kupli joka puolella,

silleen, et sit, kun nää kolme tavallaan taho,

löys toisensa, niin kun hämelinnä,

ja Helsinkiläiset muutamat ihmisiä,

jotka suhtautu silleen,

että tää pitää nyt vaan saada läpi,

ja sit teemu,

ja sit se kolmi on synty siitä,

näin mä sen on nähnyt,

ja tota,

ja sit se rupeas lähteä,

ja sit se lähtikin aika hyvin,

silleen,

mutta se vaatii sen semmosen,

ja se jatku pitkään, et ei toimi Suomessa,

se jatku tosi pitkään,

et ei toimi Suomessa,

aika usein niinku näytteliä,

et sanoo, et ei toimi Suomessa,

ei varmaan, jos ne on nähnyt sen silloin,

ja sit tota,

mutta se on jännä lajitoista,

koska moni kollega,

näyttele kollega silloin sanoo, että vitsi oski vaa tehdään,

mutta nyt tulee,

tulee tekemään,

se kyynnys tehdä se eka keikka on

niin jäätävän iso,

ja sit me oon tehty niin pitkään,

et me ei muisteta sitä alku,

mä en muistaa enää sitä alku,

ja tota me just Andrenkaan juttelin tos eile itse asiassa,

kun Andre oli kuvauksissa,

niin tota,

muisteltiin sitä alkua,

ja kun meillä oli se tavallaan,

me en oli pakko taistella sitä vastaan,

et ei toimi Suomessa,

et me en oli pakko onnistua joka kerta,

joka kerta,

jolloin meillä on jäänyt päälle se semmonen,

et me en on niinku tosi vaikee

testata

lavalla uutta matskua,

siten, että me oltais huonoja,

mikä on se hiton tervetta,

ja mikä pitäis pysty tekemään,

et sä meet jonnekin,

ja sitten kuolet, ja tämä ei nyt vaan lähe,

mutta se on se prosessi,

mutta kun meillä on,

jotka silloin teki, siellä oli Ilari, Miina, Andreni,

sen huomaan kaikkien tyylisten,

et se, se niinku vaan on sisän rakennettu se,

että tämän on niinku pakko,

joka pahimmassa tapauksessa hidastaa

sitä niinku sun kasvamista

koomikoksi,

ja menemästä eteenpäin siinä omassa jutussa,

koska sun pitää aina onnistua.

Niin, mä luulen, että siinä on myös se näyttelijä tausto

tulee myös se, joskus Helin kanssa jutteliin,

niin sä sanot, kun on se aina,

että on ammatti esiintyjä, joita tavallaan ennen

tietää sen riman, et ei käy

mikä tahansa,

jos sä oot joku harrasteleva,

stand-upia harrastava tietokone,

mennästän on nörtti, mutta tarkoitin insinööri,

niin tota, tiedäksä, sit sä tavallaan,

et se on vaan niinku se, se yrittäminen

on jo tarpeeksi, mutta sit kun sä oot näyttelijä,

et sä oottunut esiintyä, niin tavallaan se,

että sä tiedät, millaista on esittyy komediaa

tai muuten, että sä tiedät, mitä se yleisön pitäisi tehdä.

Joo, ja sit sä tiedät myös,

mikä sun asenne pitää olla,

se lähtö taso,

ja sitten, mutta

mut sun tietokone,

insinöö, vaan miksi miskä se niitä sanoi,

että tietokone harrastaa, että

se on ihan supermakeeta, koska aluksi

se oli hirveän

näyttelijä lähtöstä stand-upin tekeminen,

ja mä olin niin iloinen siitä,

että kun kyseessä on kaksi eri ammattia,

ja sitten

näyttelijän on

vaikea, jos ei sulla luontasta puhua

yleisön kanssa,

tietyllä tavalla,

jolla nimiämättä nyt tässä mitään ja ketään,

mutta on vaikea päästä siitä,

että tämä ei ole monologi.

Tämä ei ole monologi,

että mun mielestä se on niin hyvä vertaus aina

siihen, niin kun näiden ammattien eroon on se,

että jos sä näyttelet hamlettia

ja tuota

puhelin soi katsomossa,

ja sä reagoit siihen,

niin illuusio hajoaa,

mutta jos sä oot stand-up-komikko,

ja puhelin soi ja sä et reagoi,

niin illuusio hajoaa.

Se molemmat on esiintymistä,

ja molemmat on näin, mutta sen

huomaa,

että se ei ole monologi,

sun pitää puhua ihmisiä,

sun pitää olla siinä, ja sen näkee,

vaikka se puhuu melkein samalla tavalla

kaikki jutu tuota aina, niin se tyyli puhua

monologi.

Joo, ja se on mun mielestä, kun vahvusku,

kun mä oon luet siihen alkuaikkoen,

mitä mä oon jutellut teidän kanssa,

niin ohan se, et sut pistetään esiintyyn

rappusilleen. Tulemme näköisesti

äänen toistokin on ihan pasku.

Se vaatii myös sellaisia tavalla,

että mä luet sen takia näyttölle,

että tuli ainoa, että sä oot myös

tavallaan selvitä siitä, että ne

osa suurin piirtein puhua sille,

että ihmiset kuulee, ja teikö

osa sen esiintymisen sen verrat,

niin kun se puheen energia,

vaikka sä puhut mikrofonin, niin sun pitää sisäinen energia,

ja esiintymissä sisäisen energia,

sun pitää olla, sisäinen kemiä pitää olla

käynnissä, jotta se puhet tulee,

se on mun mielestä jänni, mä en ikin täytyy,

mä oot jossain suunkaassa keikalla, kuunneltiin jotain

open mickiä näin, ja sit kysytin, että mitä sinä menee?

Mä sä oot no, hirvee hyviä, että sä kuuntelit vahvasti

pelkkää puhetta, toi on pelkkää puhetta,

tai tietenkään, semmosia, että tietysti se on pelkkää puhetta,

et siin puhuta, ja sit mä rupasin miettii pidemmän

myös, et totta, tiiäkset, ei standa puhua

sitä, et sä puhut hauskoja juttuja,

vaan et se esiintyminen on nimenomaan,

et mä teoksisin sisäinen energia joku sellainen,

enkä mä tarkoitat, että siellä lavalla pitää

heilua tai muuta, mutta et selkeästi

huomaat, että jotkut puhuu, että siellä ei

mitään väliä katoksma sitä, vai kuunteleks mä sitä,

ja silloin se ei toimi, jos se on vaan...

Ei, sä hän voit olla tosi laidback,

ja puhut tosi hiljaa, mutta silti sinulla on

sisäinen kone käynnissä, et se on

jääntevä, ja siinä on energiaa, et

hiljaiseski puhees voi olla energiaa,

ja sen takia tyylö, mutta summa sumarumni

se on tosi maketa, et nyt valta

osa koomikoista, ketkä on,

ei ole, ei ole

näyttelijä taustasia,

eikä sinnekään mitään vika on, mutta

mä oon sitä miettii, että ne on kaksi eri ammattia.

On, on, mä täysin samaa...

Mitä yhdistää niinku yleisö?

Ja sit hyvää se on, et koska ne on eri ammattiset,

tulee myös eri taustoista, ja silloin on hyvin

eri tyylöjä tulee, ja tuomioon.

Ja sit tää on, tää on vielä siitä hieno,

hieno tuota stand-up, et mä muista, kun mä pydettiin

silloin, joskus tota

teatteri on avoimen

korkeakoulun puolelle, että pitää stand-up

kurssia, ja mä sanoin, et en mä

en mä tuot, et en mä ensinnä käymään

okei osaa, ei mulla oo kauheesti mitään

niinku, niinku

tota, kun mä suhtaudun tähän

silleen, et

tuolla on mahdollisuuksia

mennä tekemään

stand-upia.

Sulla pitää olla se halu

niin kova, et sä

meetsin ne itse, et se

kurssi ei sitä, niinkun

tuo, että sä voit

myöhemmin ehkä sit on ihmisiä, mut mulle se

ei, mä en, mä en, niinku, jotenkin koin sen,

et se oli sitä aikaa vielä, että

et en mä, en mä osaa,

mä kävin yhden kurssin pitämässä metropoli

silleen, mutta jalavan pekka oli silleen

näin, ja silleen me, niinku, puhuttiin

niit perusasioita, ja sitten mä muistaaksin

niit tekisillä toisilleen, niinku, 5 minuuttia tai

tällaista, ja mä tuotaisin, että tota,

joo, joo, näistä tota

ehkä yksilupeen tekemään,

ja se oli pekka, no niin,

mikä oli hyvä, ja muut kävi vähän kokeilemassa

näin, ja se hävikki on niinkun iso,

ja se on ihan hyvä, et jos ihmisillä on

kiinnostusta kursseihin, mutta kun tää on

niinkun laji, et teatterin on vaikeampi

päästä näyttelemään, kun

kun tota, kun päästä

tekemään stand-upia, ja sit

vaan se on siitä uskalluksesta

kiinni, ja sit siitä, et jossain

niin, ja nyt on tietysti niin paljon

koomikoita, ja niin paljon

mestoja, et

sä pääset aina tekemään, mutta

et sieltä sit, niinku, sen

tien raivaaminen, niinku, eteenpäin,

no se on vaikeeta, se on vaikeeta, se on

nyt on alkaa olla niin paljon, että se on

tullut vaikeemmaksi, ja vaikeemmaksi,

ja silti pitäis,

tota,

mut kyllä siitä aina, niinku, ne, jotka

on, niinku, erottuu, niin kyllä nähänä,

niinku, niinhän se on joka paikassa, kyllä mä koin

niinku, pitkään näytteljänä olleena, sun muut

niin kuin olette stand-upin, niin oli se jotenkin

reilunpipeli, ja se tavallaan, et se

tulokset puhuu puolestaan kuitenkin,

enkä mä nyt sano, ettei teatteri

maailma olisi siis reilua, mut just se, et

tavallaan, et jossa saat tarpeeks,

et sun esitykset menee hyvin,

ja aina aukee joku, se on pitkä tie,

totta kai, mut aina tulee joku uusi paikka,

minä se pääset, aina, aina se menee

vähän eteenpäin, jossa vaan pidät huolen

siitä, mitä sä, mikä on, niinku, se, mitä

sä vaan voit tehdä, eli huoleni siitä

vasta esitykset, oma olisi mä hyvä, niin jotain

varmasti pikku hiilijää tapahtuu,

nii, se on vaan saatana hidasta,

nii, mut niin se on, mut kyllä se sama

on ihan, missä tahansa, et se

pitää tehdä sit, ja sit siinä täytyy aina

muistaa se, et ihan mitä tahansa se

on, niin sul pitää käydä säkä,

et sul pitää sama tavallaan osussa, et

sä toikee sen aikaa oikeus paikassa,

ja sit se sattuu menee hyvin,

ja sit sä sattuu, et mut kyllä,

kyllä, kyllä, myös se, et

duunia on, ja duunit jatkuu, niin kyllä sun pitää

niin tehdä ne, kyllä, niin

niin hyvin, kun sä osaat.

Tottakai.

Että se on se, et jos sä

veteleet vasemmalla kädellä ja myöhästeleet

ja tällaista, niin aika

äkki on, niinku,

hiilijästä.

Oon ja monesti mun mielestä tuli, että tää on myös

vaikka me tehdään yksin duunia, niin tää on myös ryhmätyä

siinä mielessä, että se on hyvä se esimerkiksi

reisen, juuri sanotossa, kun pari päiväisesti

jutettiin. Niin, hän on reisistä oikein.

Hän on rei, hän on rei.

Hän on meidän äänitekniin,

pitää kuulemaan kouminkoida viittomakielistä.

Joo, mutta se on hyvä, että

jos on kaksi koumikkoja, jotka on suunnan sama

tasolla, kun sä oot, kun sä oot, kun sä oot

ajan jyväskylään ja takas, no sen kivemmä.

Niin, niin, niin, niin.

Kyllä se vähän, siis semmoisen kerran

ei ole tarkoitat kivemmä, mutta semmoisen kerran kanssa

oot valmis viettämään

6-tuntiaautossa. Niin, kyllä se näinkin on.

Niin, että se on se.

Mutta, okei. Ja olin se silloin,

mä sodin mulla rönsyyleitä,

niin oikeastiin kuuluukin, että vielä siitä sitten,

kun mä tavallaan sitä ojaa kaivettiin,

siellä mä muistan tuosta autosta,

tuli taas assosiatioina mieleen se, että

kyllä mä joskus mietin, kun me lähdettiin

tuosta teemu, vesteisen teemu hakimut

Pakilanteenboililta, se on se laina

autolla. Sato rääntää marraskuussa

ja me lähdetään ajan raumalle

niin kun tuota

ainoastaan rakkaudesta lajiin,

koska se korvaus oli aika pieni.

Mä olemme teki 25 minuuttia, että mä ettiin

pois, niin tuota,

yhkiät hankaa tälleen, nää ja vähän jännittää,

että selvitäänkö me sinne ja takas,

niin tuota, sinne on tässä

rakkaustelajien järkikäteen, miettii, että

nämä olin niinku pakollisia

juttuja tehdä,

silloin jotta aaa itse oppii

ja jotta myös

tämä laji tulee tunne, koska

pitkään meni niin, että

kun kysyy, vaikka studio

pasillassa silloin, vielä kun se olisi aulossa

ja se oli kovaa kysy, vaikka 10 vuotta

saattu mennä, jos sä kysytät, että onko

jo ekaan kertaa

kattomasta ennäppiä, niin ylipuoletta

putti, nyt se ei enää on niin,

mutta siis, jos ajatellaan sitä,

kuinka hidasta se on, kuinka se valuu,

jos se oli aina se mc-an aloituskin,

mä muistun vielä pitkään olis, että

no niin, ukaista ollaan ekaan kertaa

kattomassa se sitten, niinku aina se sama,

ja sitten jossain on se, et eihän me voida aina

tätä sanoa. Mc-ki kysyi sitä sen takia,

että kuomikot takavuudessa, jes voi vetää vanhoja,

voi vetää vanhoja.

Mä oon turvassa, mä oon turvassa,

ylipuoletta ei oo kuullut.

No mut se, jotenkin mä en tiedä, ku tämähän on,

ikinä hän ei, mä muistun vain, ku

v-tyyli tuli, ja sit se oli

ensimmäinen, missä mä törmäisin suhu,

ja no ehkä Andrehenki,

tavallaan tuli sille, että

varmaan oli lukenut, ku stand-upist olin kiinnostunut

just jonkun Hesarista, josta ei jutella stand-upistun muut,

ku tässä on aina se sama mun mielestä

niinku kaikessa, että

sitä ei nää sitä taustaa, että yhtäkkiä

vaan huomaa, että toi on jokaisessa ohjelma,

nyt toi on niinku joka paikassa,

juttelin tästä Niina Lahtisen kautta,

ku sama kävin muusten sen kanssa, niin yhtäkki mä sanoin,

toi on joka ohjelma, niin ku tietysti tavalla

ei siis niinku, ja nyt Fatila on huomenut

kanssa, ja sitä ei niinku nää sitä,

jos sä seuraa sitä sivusta, että nää sitä

työmäärää vaan yhtäkkiä, niin ku näet on jossain,

ja sit se rupeaa niin ku

tavallisena jappana katsotaan, että

miten se toi, mistä tuu tyhjästä toi tupsahti,

tietysti niin sanotusti, että sä et nää sitä

taustaa, mutta tavallaan v-tyyliin jälkeen

hän saa tolut telkkarissa oikeastaan.

Niin, mä näyttelin

teatterissa,

ja sitten

jonkun verran kameralle

noissa TV-hommissa ja muissa,

mut niinku näyttelijänä,

ja tota, en mä luo ajatella, että mä rupaan tekemään

TV-ohjelmia, ei se ollut muulla semmoinen juttu,

mutta sit

se meni ja

se v-tyyli oli niin nasta tehdään,

ja sitten sen jälkeen tuli huuma

muistaakseni,

ja sit siinä onkin mennyt 20 vuotta.

Olitko?

Robi Williams oli Suomessa,

ja sitten tuli, että...

Olit vai? Ai hemmetti.

Miten mä...

Ei, et varmasti muista, meitä olisi aika monta,

mutta muista sitten, sä annoit ohjeita siellä.

Siis minusta, se olikas minulla oska,

niinku kokemus, se oli mun e-kato,

mä ois saanut kuvauksessa,

niin oli se, että näähän, siis mä en aina

jotenkin ajattelin, että siellä on ohjaa,

ja jokin teekseen näin näin,

ja niin kun se oli jotenkin musti hirveä hauskaamassa,

että ei, tämä on tämmöistä ryhmä työtä tämäkin.

Joo, se oli sitä.

Meillä oli käsikirjoissa,

niin se oli, että me oltiin suunniteltu se aina,

ja sitten me vaan Andreen kanssa sovittiin,

kun siinä paljon semmoista minä ja Andreen juteltiin,

tai minä ja Andreas tän,

tai minä ja Andreja vieras, tai minä ja vieras,

niin me sovittiin,

niin ku, etukäteen,

niin ku ranskalaiset viivat päässämme,

niin ku stand-up-komikkona pystyisin tekemään,

ja sitten me kuvattiin se,

niin jokasta ohjas,

niin otettiin sit otto,

niin otetaan vähän tiiviimpi.

Sitten toivottavasti Andreja kaitetaan se ja se pois,

se ja se pois,

ja kodetaan tämä näin,

että sitten tulee hauskaamassa,

me otettiin se uudestaan,

ja sitten menin tietenpäin,

mutta siitä se lähti,

mutta se on jännä,

että se TV on ollut niin semmoinen ihmeellinen juttu,

että

vähän on koko ajan tehnyt

enemmän oikeastaan muuta

kuin televisiohemia,

mutta se on niin näkyvä,

että pitkään onnistuu näyttelemään

yhden ensiillä vuodessa

teatterissa,

kun mä haluisin siitä tehdä,

ja nyt on kymmenen vuotta mennyt

siitä, mutta sit mä oon ohjannut,

et mulla on koko ajan, mä oon ollut teatterissa,

mä oon koko ajan,

ja se on mulle tärkeä juttu,

et se teatteri,

vaikka teatteriä voi pitää,

vaan teatteri on kuitenkin sellainen,

että

teatterissa näytteleminen,

että sä voit ottaa

karismaattisen pystymetsästä

olevan tyypin,

niin kuin John Wayne on hyvä esimerkki,

ja panna se näyttelemään.

John Wayne sanoo näyttelemisestä,

että talk slow, talk low

and don't say too much,

niin sehän toimii, se näytti oikealta,

mutta teatterilavalle sä et voi ottaa,

siellä on sellaiset lainalaisuudet,

et sun pitää osata

niin kuin hahmottaa kolmiunotteisesti tilaa,

ja sun pitää pystyä

nää tuottamaan sitä juttuua

täällä ja ymmärtää se juttu,

se on mun mielestä,

että siinä mielessä on ollut tosi tärkeää.

Kaipaksä nyt sinne

sitten teatteri, nyt mä tiedet,

että ohjannut oot, mutta oksu tuleeksi useillaan,

et sä ajot vielä mennä näyttelemään?

Joo, ja mä menen kiinni itse asiassa näyttelemään,

mutta mä kysyn, että koska sit sä puhu,

niin ei vielä puhuta siitä sitä,

mutta se on jotain tosi hienoa.

Ja se on silleen, että kyllä se silleen

on hienoa, että mä niin kuin tota

mä haluisin mennä sinne

ja haluisin antaa ne illat

Ja se on aika monen sitomusta, et se on

saatana aikaa vielä vähän hommaa sitomusta.

Niin, niin, mutta et se on niin hyvä rooli,

et mun on pakko... Joo ei mitään spoilereria,

mutta jostain syystä sä Hamletin mainitsitte,

saa ei mitään spoilereria,

joo, joo, halmeet.

No, mutta mikä suosta sitten,

joissa kokeisit mä, koska siinä kun mä puhutin

tuohan käydä sun koko telkariuraan,

koska niitä on niin he...

Mikä sulle on ollut semmoinen,

merkittävimmät kokemukset siinä?

Ehkä niinku joko ohjelmista

tai sit mitä on oppineena, mitä tahansa?

No...

Televisiosta.

Niin.

Ja mä tiedän, mä oon...

No kaikki oikeestaan semmoisia,

että tota

mä oon kokeillut aika montaa juttuja

ja tota

siellä.

Ja tota...

Emä oikee osa sano mikä on niistä,

ne on...

Mä en osaa arvottaa niitä silleen,

kun kaikki on silloin, kun ne tekee,

kun ne tulee, ja jos ne onnistuu,

niin ne on sillä lailla merkittäviä.

Nähän on niinku, nähän, jos mitkä on keltakäyttökauma.

Niin.

Niin, silleen varsinkin videohjelmat,

mutta ne, jos sä tiedät,

että tää on tehty nyt niin hyvin, kun me osataan,

niin silloin se on niin kuin ok.

Ja mulla on ollut onni, olla tekemässä semmoisia,

ja tietysti ehkä siellä on saanut itse vaikuttaa

myös, niin semmoisia, jotka on sitten,

että jotkut on loppunut ekaan kauttee

ja jotkut on sitten

jatkunut silleen, että

V-tylihämme päätettiin itse lopettaa

ja samoin putousaikanaan mä päätin,

että mä en viisi kautta mä teen,

ja sit mä lopetan sen.

Ja sit muut seurassa

sen alkuperäisen porukan,

koska tota selleen se niin korkealle,

että sit se olisi ollut vaan niinku,

että se näkee hetki tota,

lähteä siitä.

Tuli mieleen, että sä olet, mutta erikoisesti on aika paljon suori.

Joo.

Siitä lähtien,

on niitä aika paljon tullut tehty.

Miten se tuntuu sitten,

kun ajatellaan, että sä oot kuitenkin pitkä linjan

stand-up-komikko ja muuta,

ja silti monesti sanotaan, että juontaja

ja jakkosaari luo, tuleeko siitä,

mitenkään semmoinen,

mitenkään se sarvoittamatta?

Se on se näkyvin, ei.

Minä arvotan mitään, koska mä tiedän,

että

ei se,

ei mulla ole juontaja sanalla silleen.

Ne oikeastaan ennen duunit, mitä mä oon tehnyt,

niin ne olis niinku, ne on tavallaan

niinku host, on se,

joka on juontaja se, joka sanoo, että

seuraavana meille tulee tänne.

Ja enkä mä arvota sitäkään, mutta

mä oon suhtautunut siihen,

että se on se stand-up-komikko jatke.

Ja ne ohjelmat, mitä mä oon valinnut

ja tehnyt, niin ne on niinku jatketta sille.

Sille lamppaneet pitää olla semmoinen

nopea

ja puhua sitä.

Ja tota

ja

ja mä sanon, että ei oo tarkoitus tehdä,

niin en mä niit tois tehnyt,

jos mä en ois tykännyt niitä tehdä.

Musta se on hausko, umme siis juontaja,

käytetään sitä nimena taansa.

Siinä on sama kuin stand-upissa, että sit,

kun sen tekee hyvin, se näyttää ihan

helveti-helopulta. Ja sit, kun sitä tekee,

on tosi vaikeet.

Siinä siessä se, että

siinä on oma semmonen,

mutta mulla siihen on ottanut

se, että mä oon tehnyt stand-upia,

ja se luontainen

puhua ja olla tilanteessa.

Sehän siinä on se,

että se on lähes näin tilanne.

Stand-up-komikko on ihan se taito,

ei kaikilla, mutta

hyvillä on se taito, että ne on siinä tilanteessa.

Ja se on just tää, että

sä hän skannaat sitä yleisöä koko ajan.

Ja sehän on

lisäviä, ehkä myöskin, mutta

jos sulla on 800 ihmistä salissa, ja kaikki

nauraa, niin sä spottaat sen yhden,

joka ei nauraa. Ja sit sulla käy tekstään

toimia. Sehän kuule

79, joka nauraa.

Se on yllättävä.

Jotenkin siihen aina vielä katse menee

siihen samaan tyyppin.

Tämä on vielä naura.

Nyt se naura.

Sitten mun mielestä hassoin,

että se tyyppi saattaa tulla keikan jälkeen

mahtavaan. Oli niin hauskaa.

Mutta et sä kertakaan näytä.

Mä en nähnyt, että se on naura.

Katsotaan, että mun itse luottavuus

me lähti kokonaan.

Ikinen on nauron naura.

Mikä siinä on?

Se on ihan,

sä tajus sitä, että

mikäsin, että sä spottaat sen yhden.

Ja sikin sekin on vielä,

eihän se ole välttämättä sustalla johtuvaa,

vaan mehän me tiedetään, mikä hänellä on päivä vaikka.

Mikä se miettii?

Voidaan se olla, että se on ihan muissa,

että ei se ole.

Ja jotkut hän nauraa.

Ei kun jotkut on silleen,

että ne katsoo silleen.

Joo.

Ja sitten jos vieressä on kato.

Niin.

Mutta se on sama, kun jengi ärsyttää välillä myös.

Mä muistan jotain,

että joku oli, että ärsyttävä, kun studio yleisö nauraa niin paljon.

Joo.

Anteekset niillä on hauskaa.

Sorry.

Joo.

Se on mun mielestä hauskaa.

Miten sä, onks sulla joku semmonen,

katoin, kelloonopestitte mennä yliaikaan,

niin tota...

Meillä on aikaa,

mutta sulla on kiinni.

Mutta mietin,

kun sä tein tietysti tämä mun mielestä hauskaa,

mikä sä kerron, että sä oot siis esiintynyt,

sä oot lähtenyt possen suorasta lähetyksestä

tekee spotin Finlandia talolle

Suominauraa.

Joo, mä oon lähtenyt possen,

mä oon lähtenyt possen suorasta lähetyksestä

Finlandia talolle ja mennä takaisin suorasta lähetyksestä.

Joo, nimenomaan.

Siinä oli aikataulun päällekijätys,

sit kun mä olin sisältöön kirjoittamassa

tai siis vastasin siitä sisällöstä

ohjaisin sitä, en moni kamera ohjainen,

mutta ohjaisin sitä sisältöön,

niin sit mä... Miten mä selviin tästä näin?

Joo, mä laitan mut siihen alkuun juontoja,

sit mä saan tämmösen tehtävän,

et mun pitää mennä tota

käymään

tekemässä juttuja,

sit mä tein sen siinä matkalla,

okei.

Joo.

En tietenkään koko matka.

Joo, joo, joo.

Nyt se voi kertoo siitä se vielä aikaa,

mutta ei mä se kerennyt muuten.

Siinä tästä spotiissa mä menin takas sinne,

mä muistan, kun mä kävelin sinne,

niin se suora lähetys meni sinne,

että se taimi oli silleen,

että mä kerkesin just silleen,

että kun mä tulin, mä hetin potkulla olin sivu

ja menin suoraan tuonne jakuciin,

mikä olisin pihalla.

Mä en mä haastattelemaan noita

vieraita.

Se oli niin hilkulla.

Mutta olisin myös, se myös vaatii

sit Finlandiatelon illat silleen,

et siellä ei saa sit kyllä mennä niinku.

Ei, mutta se oli laskettu, et siinä oli pientu.

Eskelari sä et esiny mua ennen.

Niin, se on just näin.

Joo, joo.

Mutta toi sama kertoo joskus aikoinaan

tämmöinen ristopalm-niminen ohjaanäyttelijän

kansallisesti, että joskus se oli ohjaista,

niin mä olin sanonut, että se kertoo

opera-muusikoista.

Jostain tietysti näistä muusikoista, jotka

kävi sinne, että kun oli se, mikä

Pulevaardilla. Ja sit siinä vastapäät

oli joku baari missä.

Se oli Pulevaardia.

Olisin baari. Joo, niin näin on laskitahteja.

Se oli perkusin osasto.

Ja sit kun ne oli pitkä tauko,

niin nii oli klikki täällä,

niin kerkes käydä siin juomas yhden kalja

ja tulla takas, kun ne laskitahdit

mielissä ja sitten suoraan iskule.

Tuossa on melkein samaa,

paitsitsetkin nyt kaljalvelin.

Ja minä se potkolalta mennään selvisiön taistaa.

Eikä sitä nää kertaa.

Mutta se oli sattuman päällekkäisyys,

ja näin, että...

Mutta onks sulla sitten joku,

kun tämä johtuu taas, mitä liuteltiin ennen,

kun sä tulit tänne näin,

että säkin teet niin helvetisti keikkoja.

Sitten sä teet kaikkia noita,

ja sitten ikääkin jo on.

Ja onks sulla joku sellainen, että miten sä

jaksat? Siis tarkoitaan, että

tunneksaa vaan omat rajasi jotenkin

hirveän hyvin, että näin mä teen

näin, mä pystyn tekemään, kun mä sanon,

kaikkein jo, muutenkin innostun nopeasti.

Mutta olen semmoinen...

Mä oon vaan miettinyt, jos haluat tehdä stand-upia

yhtä vanhaaks, kun Paul Westlake.

Jaks se sinä vaatii niin, että helvetisti.

Mutta eikö Paul Westlake on vanhempi kuin oma äitinsä?

No no no, Paul Westlake on kuollu aikoja,

ja sitten haamusta jatkaa lavoilla.

Mä muistan, kun tässä oli...

Tässä oli tuossa kuopio-komedia-festivaaleilla.

Oli lähdessä oli uutinen,

että maailman vanhin ihminen on kuollu.

Ja sitten Paul käveli mua

vastaan. Mä muistan, mä menin

halaamaan sitä, että mä sanoin,

Tän kaari, you're alive.

Ja sitten...

Se katsomaan...

Mut mä mietin,

kun stand-upi on kivaa, että sitä hän voi jatkaa

niin pitkään, kun vaan jaksaa.

Mutta onks sinun sitten joku sellainen,

että sä osaat tarkasti, että lomalla leivätään.

En mä tiedä...

Ensinäkin stand-up on niin vaikeeta.

Se on niin vaikeeta,

että mä huomaan sen,

että mä en ole parhaimmillaanis stand-upi,

jos mä teen samaan aikaan muuta.

Se on niin, kun mä pystyn sitä tekemään.

Mut mä en niin kun...

Mä en oo... Se vaatii niin paljon,

että silloin, kun me tehtiin sitä, vaan sitä,

niin silloin mä tunsin, että

kun se vaatii sen, että pää on koko ajan

siinä muudissa.

Ja se on siinä muudissa, kun sä käyt keikoilla.

Ja sitten jos sä oot niin kun TV-kuvauksissa

ihan toisessa jutussa ohjeena,

katot monitoriaan, mietit

satoja asioita, ja sit sun pitää mennä lavalle,

niin se on ihan toinen maailma.

Ja stand-up...

Muuta pystyy tekemään, niin mä oon yrittänyt tehdä silleen,

että

tota...

Ja minkä takia mä pystyn ehkä tähän tekemään,

sen lisäksi, että mulla on tuolettu ADHD,

mutta tota...

Mut mä en niin kun vaihdan.

Mä en niin kun teen tota...

Niin kauan, mun mielenkiinto

säilyy, jos mä tekisin samaa asiaa

koko ajan,

niin mä vekkaa, että mä olisin uupunut.

Mutta kun mä vaihdan, niin

mun mielikuvitus tota...

Tai siis mun mielenkiinto taas sytyy.

Ja nyt mä teen tätä,

mutta jos mä koko ajan joutuisin tota...

Tai joutuisin...

Tää on aina tää, että mehän saadaan

tehdä sellaista asiaa,

duuniksemme, joka on niin

kliiseistä, kun se kulostaa,

niin mehän on niin kun etuoikeutettuja.

Mä mietin noita...

tota omia kundeja,

no sen ikäisiä ne menee tuonne

niin kun ne menee oikeisiin töihin.

Niin kun kesäduunin tai johonkin

ja sä hän siitä X-määrän rahaa

ja mä ajattelin, että joutu 8 tuntia tekee

duunia, sieltä omot duunia.

Onneksi mä oon tehnyt sitä aikanaan,

silloin, että mä oon tehnyt ihan hantti

hommia, ollut raksalla ja ollut siivoomassa

ja näin, että mä tiedän,

mä tiedän mitä se on, mutta että hän on

sillä lailla etuoikeutettu,

niin...

Se, että mä pystyn vaihtamaan koko ajan,

mutta siihen uupumiseen se, että mä muistan,

mulla onks semmonen friendi, koska mä käydään

fyllaroimassa aina, se on entinen ammattipyöräiliä

siis, se aina esittelee itse asiassa,

että mä oon tosi luotettava, mä oon entinen

ammattipyöräiliä konsultti ja nykyinen autokauppi.

Mä mietin, että se on paras alaslaini, mitä voi olla.

Niin, mä käydään fyllaroimassa,

mä sanoisin, että kerran,

että tota...

mun on pakku ruveta downsiftaamaan,

että...

ne on tämmöisiä niinku terapialenkemiä.

Mä jutellaan tosi niin kun paljon kaikista tämmöisä,

mietin sitä niin kun heti, että mun pitää

niin kun vuoden aikana vähentää

tälle, et pikkuhiljaa,

et mä en oo luvannut mitään,

koska sinne lupauks pitää aina niin kun pitää

ja muuta tällaista näin.

Mä selitin sille tätä, niin se sanoi, että jaska,

että sä oot selittänyt tuo sama asia mulle

neljä vuotta sitten. Ja tästä

meidän lenkistä on nyt neljä vuotta.

Ja mikään ei oo,

mikään ei oo muuttunut.

Mutta et kyllä mä nyt niin kun, tota,

mä yritän nyt syksyllä olis mennä kiva,

voin tehdä vaan stand-up

ja tehdä sen kiertuen pois,

mikä jää silloin ennen koronaan tekemättä.

Ja näin, et niin se pitäisi,

pitäisi ja tota,

mut kyllä, kyllä,

kyllä mä kyllä kaikkein muuta pystyä oikeastaan

tekemään, mutta ja muu ei silleen

kärsi, mut stand-up on niin,

se on niin vaikeeta, että se

tavallaan tuntei välillä sen, että

että tota, koomikkona polkee

sille, niin kun paikallaan,

ei se tarkoita, että olis huono,

haluis itse tota niin kun,

haluis itse niin kun löytää seuraavan

ja seuraavan jutuun, ja ah, vitsi voisi mennä

tuonne, tuonne. Ja sit kun se

tulpaa aukee tavallaan, kun se teet

kokoa, se teet paljon, se huomaa

itse nyt kun tekee monta keikkaa peräkkää

ja ei oo mitään muuta, niin sit alkaa

pääkeäntyy heti sellaisen,

et tota sä rupeet näkee hauskoja asioita,

niin sä rupeet, mä viemään

niitä samantien lavalle.

Mut sit kun sä tuut jostain täysin

toiset maailmasta ja sanotaan,

niin sit se

vaan sul on

kertynyt vuosien saa tuossa niin paljon,

että se pystyt aina tekemään hyvän keikan.

Joo.

Mutta sit se oma juttu, sä tiedät,

että ah, vitsi koos tota.

Niin, se tiedät sen,

että jos sä tehty kymmenen minuutti

uutta matskuun, miten hit on kiva,

niin sä oot niin kun, se on uutta energia

ja uudestaan syttynyt. On ja se tuntuu, että

mun se tuntuu, että mä teen mun työtä,

se on totta toi, että pystyy tekemään

keikan, kyllä. Mut se on sitä rutiinia.

Niin. Ja sit se taas tuntuu, että

mikä tahansa tuuni, joka muuttuu rutiiniksi,

niin se rupeaa toista itteissä. Niin, kyllä.

Mut hyvä kun sanoit, että kiertuen lavataukisu on

paitakin päällä sinne. Joo.

Tää on hieno. Tää on tota

mun hovikraafikon iineksen tekemään

tekemään tota kuvaa. Tää on sit

vanhasta julisteesta

tehty tota

tota, et se piisi mun kuvaa. Mä sanoin joskus, että

tota pitäis käyttää tota

markkinointimateriaaleja, nyt kohti kiinni siitä.

No joo, hyvä. Tää on erittäin hyvä.

Sään oot ollut hirveä. Sä oot tullut

meidän joka podcastissa muuten. Siis

täällä on niitä sun vanhueen lavataukijulisteja

ja hieno tehty sen white balance aina niillä.

Sitten se on ollut täkseni.

Sitten aina välillä kun ollaan trimmattu

jotain tekset kuvaa, niin laitettu se

se juliste tohon noin ja paljattu kamera

sen mukaan ja viera on oon juakkosariluuma.

Tää on nyt, se puut paljon enemmän

kuin se juliste. Niin.

Mutta tota, se jäi siis keskeensi ilman muista

se alko kun just ennen koronaa.

Ja se oli koronasta.

Mä muistan, mä olin sunnuntaina

Arto Nyberin vieraana.

Seuraavana lauantaina

oli loppumyytä Martinus sali

ja tota

Nyberi kysyi muilta

ja korona oli vaan semmonen jo

ja Nyberi kysyi muilta, että no mitäs nyt on

tämmöinen kuin korona?

Sitten mä vitsailin jotain, että no sit jengi varmaan

kattoo tyhjää lavaa tai mä esinyin tyhjelle salille.

Näin.

Lauantaina ei mitään.

Päiveni sen keikan.

Sain avattu sen kiertue.

Sitten mä menen keskiviikkon lohjalle.

Torstainen rauma.

Mä oon ollaan Janinkaan siellä.

Torstainen rauma on vähän silleen,

että onko hän meillä keikkaa vai ei.

Ja perjantajamuna avipani kaikkikiin.

Me istuttiin porissa silloin,

kun mä oot jäätyy porin,

kun porissa pitäisi olla seuraavana päivänä keikka.

Me istutti aamia.

Se oli Janinkaan siellä.

Nii.

Se oli hauskaa.

Sitten sitä yritettiin.

Nyt unohdetaan se.

Sitten kun aikaan kyypsä,

ja mulla on aikataillut semmoiset,

niin nyt on sitten kiva mennä

tekemään sitä.

Mutta mä vielä palaan

tuohon stand-upin,

mistä puhuttiin, koska testi Rönsyltä

paitan kautta.

Kyllä se niin on, että välillä sitä miettiin,

että just sen stand-up-komikaa

vaativuuden takia,

että

sen työn tekeminen on sitä,

että sun pitäisi pystyä tekemään sitä.

Ja välillä aina miettiin,

että onks mä nyt mitään tolkkuu,

kun mä en pysty antaa tällä sitä aikaa,

mitä mulla on.

Ja se,

jotta tavallaan

kuulijat ymmärtäkää,

että kysymys on vaikka se tuntuu kevyeltä

ja näyttää helpolta,

kysymys on niin kuin, että kaikki jotka sitä tekee

ja jotka tekee sitä hyvin,

ne on jossain vaiheessa tehnyt ainakin ihan

jätävän määrän duunia

sen eteen, koska jos se olisi helppoa,

niin sitten

kaikki voisivat mennä sinne lavalle.

Ja sitten kun meistä se tuntuu helpolta,

me on tehty niin pitkään,

niin se unohtuu se

tavallaan sen vaikeus.

Ja sitten unohtuu myös se,

että sitä pitäisi tehdä koko ajan sitä duunia.

Sitä pitäisi tehdä koko ajan sitä duunia jotta

se voit sanoa, että jos se

ei ole puoleen muodotainen tehty

yhtään uutta juttuua,

niin mulla tulee sanoa, että en mä voin

sanoittaa, niin stand up koko ajan.

Niin ei se tarkoita, että sinun pitää koko

setti olla puoletuntia täyttä juttu, mutta

uutta pitää olla

joka,

vähintää joka toisella keikalla, pitäisi olla yksi uusi juttu.

Niitä joku pieni muutos, joku kehitys.

Niin joku kehitys siihen, että sitä ei voittoista

ajan samana, koska sitten sä oot näyttely, joka tekee monologia.

Joo, joo, ja siis se on se sama,

ja sitten kun tämä uusi jutuminen on semmoinen,

mistä aina puhutaan, että kuin usein pitää

koomikuiset, mun mielestä se on,

sehän on jokaisen oma

sapa, ja semmoinen, että jotkut hän tuottaa

ihan saatanasti koko ajan hirveän määrä,

jotkut taas jää, mutta sit se on aina niin hieno,

kun näkee jonkun vaikka, joka on

taistelus sen kanssa, että ei oo tullu

uutta, nyt silloin joku,

näkee kun sen silmät syttyy sieltä,

että ei minne tästä mennäänkään,

se on mun mielestä aina niin mahtava hetki,

niin ei siinä haittaa, että siellä muuta on

vanha, koska se on kuitenkin se,

tietty niin ku se on,

ja sit se vanha, vanha, vanhakio monesti

niin ku meille,

niin, mutta

se on just se oman

koomikouden

eteenpäin me nimisen kannalta

olisi niin ku hiton tärkeää,

että pystyy, että toisaa aikaa

ja mahdollisuutta tehdä sitä,

että kyllä sitä pystyy tekemään,

mutta siinä pitää nähdä hemmetisti vaivaan.

Joo, toisaa on siis sama juuri oman koomikouden,

kun tähän on kanskut tähän ei ole mikään kilpailu,

että myös tavallaan se, että

just tämä, että kehittyy, pitää kehittyä,

niin ottakai on ammattitaitoa sen verran,

että pystyy tekemään hyviä keikkoja,

ja voi jopa vaikuttaa klupilla,

että tämä on aidosti niin ku,

siis nyt vähän vaikka käytettäkään,

jos sai treiniklupilla, oot siltä,

että aina haluin paras, oot normalin paras varmaan tänään,

ettei minä syrittänyt teksä niin,

niin tavallaan, että oman kehitykseen nähtelen,

pakkohan sun on helvet, ja paremmin kuin viime vuonna,

tai niin ku paremmin kuin viisi vuonna,

tai tulee huonoja kausia, hyviä kausia,

mutta niin ku, mä aina mietin sitä silleen,

että mä yritän ajatella kahden vuoden taaksepäin,

että onko parempi nyt, kun silloin,

ja toistaiseksi se on aina ollut, en tiedä,

joskus se tulee varmaan en, silloin meni helveti hyvin.

Joo, siis mä katoin jotain juttuun,

joka mä löysin jonkun vihko, missä oli joku,

niin ku, tämä niin sanottu piisilista,

settilista, joka on

niin ku, viiden vuoden takaa,

ehkä

mali, että

ei helveti, näistä ei oikein

yhtään pysty kertoa.

Ei vaan itse ole enää,

niin ku, on niin ku siinä,

niin varsinkin sellaista,

jotka on siihen, sit on ajattomiin juttuja,

jotka niin ku,

menee vaan, mutta se on,

ja sit, kun meidän kielialue on niin pieni,

että meillä on

niin pieni tuo kielialue,

että meidän uusi tummen

pakko on, että jos olis,

jos olis Englannin kielinen,

sä voisit vetää 20 vuotta samalla

se, että jos jaksaisit,

niin, niin, etkä haluaisin, niin,

mutta oikein on vähän se, että sitten on aika rutinoitunut

semmonen niinku komikko,

puhu hän se mobile phone,

se oli tota, pakko meiltä

piisilistas, tuli mielenkiin se kauhean,

muistakse kuopion kovelijafestivalit,

oli suunni ideja siellä henkä,

pupissa, mutta sitä ei viedy tarpeeksi pitkällä

sitä, ei me tiedetty, mitä me tehdään siellä,

se oli siis se idea, joo,

ja se oli se, että se oli vaan idea,

niin oli se hyvä idea, mutta

se oli yhtään, että miten tämä idea toteutettaa,

se oli vaan laitettu sinne, ja mä ajattelin, että mä menhän tänne ja näin,

ja sitten saitte, että

ei, tää olisi pitänyt vähän,

tää olisi pitänyt vähän valmistella,

olisi pitänyt valita sellaiset, niin ku,

joo, kyseisiin se, että se idea oli se,

kun henkä, ennys pupissa oli

niitä bandien piisilistoja,

se onka paikka täynnä niinku takahuoneet,

ja sitten näistä hän olisi hauskata ja stando,

niin ku ne näyttiin samalta ku komikkoiden listat,

niin nyt tehdään silleen, että improtaan näistä,

ja se oli, mä en muista me tauolla mentiin,

miten nostetaan tämä toinen puoli aika.

Onneksi siellä oli ihmiset, jotka oli tehneet impro,

niin se saatiin kuitenkin,

ja sitten se tuli silleen, että ihan makkeja, ihan toisenlainen.

Nyt kyllä mä muistan, mä olin isäntänyt,

niin siinä mä ajattelin, että mä en tiedä yhtään mitä se tapahtuu,

ja se on tavallaan hieno, että ei tiedä yhtään mitä tapahtuu,

mutta samalla pyörittää sitä kuvioja,

niin ja sitten tajuu sen, että tää pitää jollain tavalla,

nyt niinku, tässä ei kukaan oikein tiedä,

mitä se tapahtuu, ja sitten,

ja varsinkaan yleisö,

kun yleisö nois hyvä tietää,

että se, että improssahan on

hauskaa se,

improssahan on hauskaa, mun mielestä

pääsääntöisesti se, että sä katsot,

miten noi selvii tosta.

Jos sä litteroisit sen sisällön,

niin se ei ole kyllä kauhean kuummosta,

mutta se liittyy niin vahvasti sen tilanteeseen,

ja meillä oli todellakin se,

että miten me selvitään siitä,

mutta mä en tiedä, oliko sen yleisömielet

koko ajan hauskaa.

Ei varmasti ollut, mutta en kyllä ne lopuksi tabuttiin,

että kyllä se selvitisi.

Mutta pitää jollain tavalla,

että nyt pitää uskaltaa.

Mielestäni se on hauska se, kun rupeaa,

katsotaan, mitä se sanoi, mutta suu alkaa käymään.

Toivot jotain tapahtuu.

Tähän on myös näin, että

kaikki on ideoita.

Ei kannata toteuttaa.

Kaikkia ideoita, jotka tuntuvat vitsi

taas makeen, jotkut hän on sellaisia heittoja,

ja sitten joku tarttuu kiinni,

ja sitten mietit sitä, mä käänny,

miettii nyt kiireessä yhtään, onks tää nyt hyvällä, ei.

Mä juha vaan sanoin, että täällä on tämmönen,

mä laitoin sut siihen, niin kuin tää oli nyt sun idea,

se oli lisännöymässä, ja siellä oli Simola,

ja mä sanoin, okei, eiköhän se siitä mei,

ja sit kun mä ollaan lavalla, ja sä katsot, et sinulle tulee

syysonatti.

Joo, syksys,

vuodenajasta se, joka tulee kesän jälkeen,

ja millä mä käännät,

että niinku,

täytyy tästä, ei tuu hauskaa,

ja millä, ja sitten sä saat onneksi vastuu aina pois,

ja joku tuli jatkamaan, se keksittiin tokalepuoliaan.

Niin, keksittiin jo.

Joo, mutta ikään puolella, kun olin pitkävä muista,

kun se oli meidän ikään kuin yleisimmään,

ja mä sanoin, että jaskaa, ja sitten sinulle pyi vittu.

Joo, mutta eikä, nihän syystäkin,

koska tuota,

mutta eikään niitä pyydettä pääsemaksua yleisöstä.

Mä muistan, että sinne ja liput myytiin,

mutta oli missään toivottavasti halvempat.

Joo, ja tottais, se meni hyvän tekeväis.

Joo,

mutta ei, se oli,

loputulema oli ihan positiivinen, mutta olisin,

olisin niinku kuumottavaa,

se oli kuumottavaa myös sillä tavalla,

että sä tiedät,

että kokoas, että tästä selvitään,

onks tässä niinku mitään järki.

Onks tää lähtökohta sittenkin,

voi mietitä sitä lähtökohta,

onks tää niinku mahdoton,

tää on niinku mahdoton

lähtökohta, että

sä voit tehdä sille, että sä otat niitä piisilistoja sieltä

kolme, ja rupeet vetää niistä,

ja sitten siitä editoidaan,

niin sitten se toimisi,

mutta kun sä vedät ne kaikki,

niin sä tiedät, että 80% on ihan diipadaapaa.

Niin, joo,

ja siitä se oli, mutta sitten siinäkin kanssa,

niin ne rupeis pelaa yleisönkaan,

ja se tuli kaikki ne vaistot.

Teikö sä miten selvitä tästä,

niin rupeita improv-yleisönkaan,

mikä ei ollut yhtä se tehtävä.

Ei ollut, ei, ei.

Mistä päin sä oot?

Morsian hankosta, mistä päin semmoista,

ettei sä tulta hankosta?

Otot säis Morsian.

Okei.

Vaikka kysyy nyt,

kun muistotas on,

niin onko semmoinen komedian muisto,

niin onko semmoinen merkittävä vaikutuksen

jollain lailla jäänyt mieleen?

Onhan niitä...

Niitä on varmasti paljon...

Niitä on vaikka kuinka paljon,

mutta mielestäni mietin,

että minkä meni...

Mä pyörittelin vähän tuossa

tietysti niinkuin...

No semmoinen, mikä on jäänyt mieleen,

mikä on niinku...

Se tulee ihan...

Mä olin varmaan 15 tai 16.

Tietysti niinku...

Oli katottu kaikki,

mutta tää oli live muisto.

Mä olin kouvolan taikapäivillä,

nuorena taikuuden harrastajana,

näin.

Ja mä pääsin aikuisten ravintolaan

kattomaan esityksiä,

missä nyt taikuret ja muut tällä.

Ja näin, ja sit siellä on niinku hauska,

mun mielestä oli maketa, kun ne jotkut puhuvat hauskaasti

ja näin, ja ihmiset naudat täällä.

Mut sit tuli jaakkoteppo.

Joo.

Ja jengi ei pysynyt niinku tuoleilla,

eikä pystyssä.

Ja sit kun mä oon aina,

jälkikäteen niinku,

se oli sitä rillumareihommaa ja tämmöistä näin.

Mut siis mä nauroin itse,

mä en niinku ihan kaikkiaan ymmärtänyt

siitä.

Ja se ei kertonut vanhoja vitsejä.

Joo.

Sillä oli vaan se hattu, mut kun se oli semmoinen.

Se oli maalainen.

Ja se oli niin jäätävän hauska,

että mä muistan, että mä niinku,

se ei saaltaan sitä, kun se oli niin täynnä.

Ja välillä mä tipahteli,

ettei jallat pitänyt.

Pidin nojata tuoliin, kun jengi nauraa ympärillä

ja se naudu tarttuu,

ja tarttuu, ja tarttuu.

Ja sillä mä varmaan mietin, että tämmöistä jota olisi kiva tehdä

ilman kitaraa.

Tietenkin näin.

Ja sehän on niinku,

niin kun puritainisena,

se on sitä,

mutta se oli,

siellä ei ollut ihmistä,

ei olet silmissä.

Ni se on 15 vuotiaalle

semmonen muisto, ettei en varmasti

enää,

et aikakin on ajanut siitä näin,

ja sitten kun on silleen, että no mut,

ettei se tekee hahmoo, ei tehnyt.

Ei tehnyt, se oli semmonen

maalainen, mutta

se vaan se,

mä en muista, niin kun harvoissa hetkissä on

niin hysteeristä naura,

naura tota

salissa.

Ehkä sekin osin tai viitottavasti,

et tota ehkä kiva tehdä

tuunikseen,

mutta ilman kitaraa,

kun sehän...

Ei vahattu.

Mä olen kattoo Stuart Leite tuollon

tuossa, se on toinen hienot

komedian muisto, niin se teki

kaksi Netflix-soloa

peräkkäin, se teki snowflakes

ja sitten Sartor Nadon

ja toisella puolia sillä oli

kitara siellä

ja sitten se sanoi, että

ää...

ää...

että mä käännän tän nyt Suomiksi,

että mä tiedän mitä te ajattelen, että

että jokainen keski-ikäinen koomikko

tuo kitara-lavalle

ää... älkää peilätkö mä en aina

jo soittaa sitä.

Paitsi lopussa ihan vähän

ja tota ja näin se on.

Jossain vaiheessa hirveen moni saa

päässe, että mä osankin soittaa kitaraa

ja mun pitää ottaa se kitara tän,

miksi, että komikko on hauskaa

jolloin se on niin kuin pointtiin siihen

ja toki jokainen saa tehdä ja haluaa

mä sitä dumassa sille, mut kun Stuart Lee

soitti

ja laulo, helvetin hyvin

lopussa

pienen ja ei mökkikompilla vaan

ihan näppäilemällä, että se oli

niin kuin musiikkia.

Mutta se oli vaan se hauska, se

suhtautuminen, että vetää iteltäänkin

Matonaltisamantia.

Se kuuluu hänen tyyliin, se

oli semmoinen komedian muisto,

että mä muistan, kun mä olin lontossa

ja mitä mä menisin katsomaan

mä olin

ja sitten Sillinen on ollut lippuja

se oli loppuun myyty

Lechester's Courtia, että se oli aivan loppuun myyty

ja sitten Faijaa opettaa, että mulle

aina kannattaa kysyä.

Mä menin Sillinen, että onks teille lippuja

ettei jotain ihan täynnä, mutta haluut

seida jono, mä sanoin laita, mut jono on sinne

ja sitten se alkoi muistakseen puoli

jotain, puolkyymmenen tai jotain

ja soittaa kaksikyt tyyliin, että

Sir, we have a ticket for you

ja sitten mä pääsin katsossaan

ja mä en ole ikinä nähnyt, sitten mä en ole

oikeastaan tiennykkään kukaan katsomaan

ja sitten mä olin tälleen näin, kun mä katoin sitä

ja se kolahti mulle niin paljon

että silloin kolahtaa aina

joku juttu, kun sä mietit, että pitäisikö mun lopettaa

joo, oi

että se oli niin kova

se oli niin kova, se puhuu

sehän on tämmöinen vaihtoehtokomiikan

alternativikomeni käännetään silleen

niin sitä tein nyt tosi paljon, mut

se oli jotenkin niin kova

ja se oli selkeästi oma

yleisönsä siellä ja sen

lechysys, kun mä ajattelin, että sitten mä mentin jukakaan

katsossaan basic listä

sitä tästä intoutuneena sinne

ja näin, no siinä oli kaks muisto

se oli oikein hyvät muistot, mut apäikkö sanoo

mutta siis sama määrä nauruaa

mulle missä, mut toisessa on

kitara ja hattu ja puhutaan maalaisesti

ja toisessa se, toisessa on myös kitara, mut

hän on ihan vähän lopussa

mutta se on ihan ihan vähän lopussa

sehän kertoo vanhovisiä, niin ei

hän ei vitsiä alun perinnit

hänen ei kerro vaan

eihän kerro, ja sinne on vain kiertää sen jälkeen

sä oot kuulu, niitä koska muut on toistanut

mutta ne on jo vitsiä

ne on hänen juttuja

se on tuotta, eli hän on siis periaatteessa

jos sä ajatellan teknisesti näin

niin hän oli ensimmäisiä stand-up-koomikuletta

hän kirjoitti, tämän teki oma kirjoittamaa materiaalia

kyllä, kyllä

että ne on tavanhoja vitsästä puhua aamon asennin ja hassulla, mutta pelääkääkääkää, näin.

Niinpää. Tää, kun alkoi tämä podcasti korona-aikana, niin aika myöskin kiertua peruttiin,

niin me ajattelin annan, että vieras saa suositella jotain meidän kuntelijoille.

Katsotaan, mitä haluaa sitten suositella.

Haluaisi suositella sellaista...

Mulla on niin kuin paha, tämä on niin hieno sanoa, että Englanniksi se on Procrastination.

Hei, mitä se on?

Onko tämä komedian?

Onko tämä Procrastination?

Procrastination.

Procrastination.

Mitä pitäis tehdä?

Mä ajoin kerran, mitä sattuu milloin, kun ajoin Helsinkies.

Mä ajoin sarasvuon niitä, kun se puhuu yksin.

Ne on helvetin mielenkiintoisia.

Se rönsyylee ja se puhuu...

Se on tosi kiva kuunnella.

Sitten voi kellaata, jos se ei jaksa, mutta...

Siellä on semmoinen pomodoro, joka toimii ihan hemmetyyviä.

Sitten haluan suositella. Se tarkoittaa sitä.

Munakello sanosta, italiassa pomodoro...

Se on pomodoro tarkoittaa tomatia.

Jos sinun pitää tehdä jotain, otat vaikka 20 minuuttia.

Laitat se munakellon päälle.

Sitten aloitat ja teet täysiä 20 minuuttia.

Kun kello soi, lopetat.

Sulla on kello, mitä vastaan tehdä.

Mä katoin mun työhuonetta, joskus se on ihan kaos.

Mä paan 15 minuuttia kännökään ajastimme.

15 minuutissa on kahdessa viikossa saanut sitä.

Jos sinun pitää opetella jotain, niin kannattaa tehdä se silleen,

että sinä tavallaan rakennat itselle deadlinein.

Sä rakennat itselle semmoset tän.

Mun päälle ja mun luonteellisessa sopii hemmetyviä,

että rakennan itselle ikkunan, jolloin keskityn satasella.

Mä tiedän, että mun ei tarvitse tehdä tätä.

Jos kirjoittaa esimerkiksi jotain tai muuta,

mietin siihenkin, että nyt mä kirjoitan.

Mä keskityn tähän näin, koska kirjoittaa selvossa tulee se,

että mä tiedät, että se on vitkastelunut,

että me hakee kahvia ja mä taas siipuun.

Aika on tiski-konnetty.

Mä suosittelen sitä ihan hemmetistissä asioita tehtyä.

Jos sinun pitkän prosessi, niin teet 15 minuuttia.

Pidät 15 minuuttia taustalla laitetaan uudesta asenkella.

Mä käytin tuotteeseen, kun mä tein gradu.

Sitten tullut mitään, kun mä olen valmistunut,

niin ikin viivästi ja viivästi.

Toimi.

Toimi. Todella lakintoimi.

Koska 20 minuuttia sä pystyt myös keskittymään.

Ja sit sä saat pitää tauaa.

Ja se on sellin turbahtu.

Mitä mä kerkeen tekeen, kun tuo kello soi?

Mitä mä kerkeen tekeen, kun tuo kello soi?

Minun pitäisi ottaa se takas käyttöön.

Se toimii.

Koska mulla on tää vitkastelunut.

Kokeilkaa.

Kokeilkaa.

Jos teillä on taipumusta tähän.

Procrastination.

Procrade.

Rigid share raise.

Rigid share raise.

Se on hyvä.

Hei, ollaanko me käsitelty sun tarpeeksi?

Ollaan.

Syksolellähän kiertueella.

Syksolellähän kiertueella.

Mä et ja milloin tää tulee ulos.

Jos tää tulee keväällä, niin mä olin viimeisessä kiertä.

Se oli elventivän kiertä.

Mutta siihen te löytyy.

Siitä löytyy.

Onko se sun nettisivu tai suomesta n.p.

Ei, kun siellä on VVV piste lavata auki pisteen jotain.

Ja sitten suomesta n.p. löytyy.

Ja mulle ei oo nettisivuja.

Ai nii.

Saat sen verran.

Se on pitäisi tehdä nettisivuja.

Mulla on pitänyt tehdä 15-20 vuotta nettisivuja.

Tää on se kenkään sanoa.

Mutta tää on tää, kun mä en ehi.

Tuo laitat vähän pomodoroa menen.

Tää on ainakin vitsikin,

katsotaan, että kaks keikkaa sitten nettisivuja,

mutta firmakeikkaa.

Niin.

Sehän se on ikin taistunut.

Niin.

Mutta se on kanssa.

Siellä on yhdessä vaiheessa, kun sitten

n.p. tuli kaikkeen.

Että kun se rupeisi kasvamaan

ja huomattiin, että jumaa kauta,

että n.p. mitä pyydetään.

Sitten kun sä läppäivät Google'e n.p.

koomikkoon, niin siellä on jokainen,

mitä tahansa sä esitit.

Se oli n.p. Rupadur.

Siitä hakusanalla

meni 6-7, niin kun löytyy

stand-up-koomikkoon.

Stand-up-laulaja.

Mutta voidaan todeta,

että toimii Suomessa.

Se on tähän hyvä lopetta.

Ihan superhyvi.

Kiitos.

Komikoita on niin paljon niin hyviä

komikoita Suomessa,

joita

ja kun ne koomikot tekee sitä

ja arvostan sitä duunia,

että jengi tekee

niinkun itse koomikkoona

myös ja kollegana, niin ihan super paljon.

Hienot loppusannat.

Lavatauki.fi

tai com.

Lavatauki-kuklaatteli löytyy.

Suomestandup-klub.fi

Se löytyy sieltä.

Ja heikkivilja.fi

ja RayChampiino.fi.

RickyCherveyRace.

RickyCherveyRace.com

löytyy kanssa.

Tämä oli meidän vitsitsikseen

tällä kertaa.

Vielä on liekko sarjanomaan.

Kiitos.

Meillä oli munakkeilla noin

tuntii tällä kertaa.

Se oli tällä kertaa.

Nyt se sai.

Moi.

Machine-generated transcript that may contain inaccuracies.