Vitsit Sikseen!: 26. Vitsit Sikseen! ∣ Saana Peltola

Tervetuloa vitsitsikseen podcastin pariin!

Jälleen kerran minä olen Heikki Vilja ja meillä on vieraana täällä stand-up-komikko Saana Peltovan.

Tervetuloa!

Kiitos!

Ole hyvä.

Tämä oli vasta tokaotto minulla tuohon introon. Aika hyvin meni.

Ai osaksi, että sä yhdessä useampi.

No ei, ei, mutta nyt mä jouduin.

Okei, mä olin valmiina tässä autoa.

Sä olit valmiina, sä olisit ponut tuurata mua siinäkin.

Paremmin.

Mitä kuuluu?

Aika hyvää.

Miksi?

No kaikki, mä aina pelottaa sanoa, että kuuluu hyvää, nyt tekemi eli koputtaa puuta.

Mulla on sellainen olo, että sitten jos jotenkin kuuluu hyvää ja on onnellinen ja kaikki on hyvin, niin pitää vähän varoa, että jos alkaa liikaa,

jotenkin fiilisteleestä tai varsinkin sanomaan ääneen, niin kohta tapahtuu jotain hirveä.

Aivan. Tää tulee ulos varmaan 11-15, niin ehkä siihen mennessä sujelma on jo muuistunut ihan kamalaksi.

Koko Suomellinna on uponnut mereen.

Apua älämano.

Mitä, mitä, mitä tämä on yksi asia mistä mä oon puu? Mitä tuntuu keväänen Suomellinna?

Sä asut siis Suomellinnassa?

Joo, se tuntuu ihanalta kaikkina vuoden aikoina.

Joo.

Mä en oo saa vastata tuohon kysymykseen, miltä tuntuu keväänen Suomellin.

No ei se ole ollut hyvää kysymys.

No ainut sinun, totta kai mä odotan sitä, että kesä tuntuu hyvältä ihan missä vaan.

Ja Suomellinnassa kaikki sää tuntuu hyvältä vähän mä pelkään.

Tuntuu oikeesti, eikä se on aika kylmä sit kuitenkin talvella hirvee myrskyjä?

Siis joo, mutta ei tuolla jakomäessäkään mitään herkkuvaa ole.

On jakomässä ikunen kesä.

Siellä on ihanaa joo.

Minusta tuntuu, että siellä on se meri tuuli ja semmoinen, mutta siellä on niin nättiä aina,

että siellä ei ole koskaan etekin semmoista rumaa tai hirveitä.

Sitten täytyy vaan pukeutua kunnolla.

Niin ja sitten se on talvella, mä oon siis pari kertaa ollut siellä, tehtiin jotain 2000-luvua alussa

jotain semmoista prokkista, oli viikon siellä Suomellinnassa joka päivä.

Niin se on kyllä talvella ihan erilainen, kun siellä ei ole yhtä ihmistä näy missään.

Lunta pakkautuu silleen odostia.

Se on hyvin semmoinen niin kuin...

Satu maa.

Joo.

Talvinen muumilla aksataan joku semmoinen.

No nimenomaan.

Joo.

Joo.

Mitä sä olet asunut siellä kauaa?

No nyt kahdeksan vuotta tulee tänä kesänä.

Etkää jo muutta pois?

E.

E.

E.

Eihän se tarttekaan, kun sinne on päässynyt.

Niin toivottavasti aina välillä en mä sano mitään kauhusken harjomaan.

No ehkä jotakin hirveätä tapahtuu, että valtio myysin jollekin.

Venäläisellä.

Tää jollekin.

No niin.

Niin just siitä on jonnekin austraaliallaiselle sijoitusyhtiölle.

Se on, että se tulee luksushotellani.

Niin jotain sellaista.

Joo, joo.

Niin sitä mä oon niin kuin miettinyt, mutta kyllä siitäkin sit selvittäis, mutta on se...

En mä parempaa vaikkaa keksin.

Miten sun hetkinen, onks sun lapsi yläasteellä jo?

Kuudennella nyt.

Niin et se käy vielä siellä kouluun siellä.

Siellä on alaaste.

Yläasteellä pitää mennä ainakin muualle.

Joo.

Miten se sitten...

No ei, se on vaan lauttavatkaan.

No sit sekin on niin söpöä, että ne voisivat siellä.

Sit ne uudet seiskaluokkalaiset, yhdessä porukas mennään aina.

Mulla autalla sinne kruunikkaan.

Niin, kyllä mä luulen se selviä.

Niin, ei siis niin kaukannossa koulu.

No miten se sitten vaikuttaa?

Mä muistan, että sulla on ollut joskus vaikeuksia keikkareisuudet.

Sun pitää olla, milloin viimeinen lautta lähteekään.

Niin sun pitää olla sitten...

Kaks, kakskyt lähteä.

Niin arvemmista nyt noin myöhästymään.

Joo, enkä mä sitten tuu, jos on semmoinen tilanne.

Sit mä jään hotellin, jos mä tiedän mä enen.

Ootko jokin myöhästynyt ja joutunut nukku siellä, mikä se on se...

Kauppatorilla se lippuu odotushalli.

En.

No ehkä se on se, mitä suurin tapahtuu nyt.

Tää podcast käsittää tosi kauan.

Tää loppuun vastaan.

No niin sit on aika lähellä.

Tänne etiä yöks.

Se on varma.

Okei.

Mä tein mun suurta taustatutkimusta sua varten.

Eli aamupalan yhteydessä kuuklailinsua.

Hirveätä.

Se oli hirveä hyvä.

Mut oot sä siis lahdesta kotosiin?

Sit mä oot sä syntynyt lahdossa?

Tää on tosi...

Joo, mä oon siis syntynyt lahden keskus sairaalasta.

Mutta mun passissa lukee syntymäpaikka Pieksämäkin.

Miksi?

Koska mä siis...

Se on varmaan ollut itsekin silleen, että mun äiti on ehkä ollut niinku kirjoilla Pieksämäillä silloin.

Et kun se on sieltä päin kotosiin, niin se on ollut ehkä kirjoilla siellä vielä mun syntymän aikaa.

Mutta sit se on ollut lahdessa silleen, että se on synnyttänyt mut siellä.

Mut asuiks se siis siellä lapsuudessa?

No en.

Missä?

Sitten mä oon viettänyt mun varhaislapsuuden Mikkelissä.

Okei.

Niinku sen kaikki päivä kotivuodet ja ekan luokan.

Ja sen jälkeen muutettiin sitten lahteen vähäksi aikaa.

Siis hän saa vuolaisen.

Hirveätä niin.

Joo, mä en oo huomannut silleen.

No ehkä se on kun mä oon ollut yhdeksän kun mulla on muutettu Helsinkiin, niin sitten mä oon jotenkin juurtunut tänne enkä.

Niin.

Ei mä jotenkin.

Mut siis Mikkelissä mutitte lahteen?

Joo.

Siellä vain pieni hetki puoltoista vuotta.

Niin just.

Ja sit Helsinkin, minä Helsinkin te mut.

Alpila on siihen Linnanmäänvierään.

Niin sitten mä oon niinku viettänyt mun lapsuusnuoruus vuodet siellä.

Kauhetaan.

Linnanmäänvieressä Alpilassa ja nyt asuu Suomen Linnassa.

Voi itse.

Linnanmäänvierissä Marjanielmässä ja Katja Nokalla ja Kääpylässä.

Joo, sulla on kyllä noin just Helsinkin huonoimmat alueet.

Hetsä nyt ne kaikki jako mä kelaistut tätä kuuteleella.

Mut oon mä myös asunut Kontulassa vähän.

Eka meillä oli semmoinen tyttö kommunisiä hetken.

Niin.

Mä oon asunut kaikkialla.

Mut mikä, mihin sä identifioidut ehkä ennen?

Onko se niinku Helsinkiläinen?

Helsinkin ehdottomasti.

Joo.

Ja kyllä nyt jotenkin myös ihan toi niin kun Suomen.

Suomen.

Joo.

Ja se eriityy siitä kestä, että silleen pikku musta saari.

Niin.

Mikä ne onkaan ne saari.

Ja sit mä jotenkin vaan niinku identifioidun sinne mun omalle pati ollaan.

Joo, joo, joo.

Pikkule omaan sänkyyn.

Joo, joo.

Mä muuraan itteni sen.

Se.

Hyvä.

No tota mitä sä teit lapsena?

Siis sä muutit muutaman kerran, mut mikä sulla on niinku kiinnosti?

Hmm.

Tai oliko sulla jotain niinku?

Ripu, miettei.

Harrastuksia, harrastut se jotain.

Mä oon olleet vähän semmonen niinku keskejättä ja loikkiä.

Musta tuntuu, että silloin niihin aikoihin kun me uskuttiin siin lintsi viedässä, niin ehkä

mä harrastin eniten sitä linnanmääl käymistä.

Niin.

Mä olin koko aika siellä.

Me käytiin siellä ihan hirveästi ja sit tota sit silloin, jos ei, jos ei saatu vanhemmilt

rahaa siihen linnanmään rannekkeisiin, niin sit me pummattiin aina sieltä

niilt ihmisilt, ketkä tuli linnanmäält ulos.

Niin.

Kun sit hän sieltä valustaja jengiä, vaikka kolme tuntienne sulkemisaikan me pyydettiin niiltä,

et saadaas me teidän rannekkeet, sit jos ne varovasti silleen teppi auki, niin

sen sai vielä kiinnitettyä takaisin.

Ja sit hän ranneketta näyttämällä pääsi sisään, niin sit me tällä tavalla

huiaamalla saatettiin olla siellä lintsil vaikea joka päivä.

Okei.

Ja ne eikin huomannut sitä.

Kerran kävi niin, että siinä portilla se joku, joka katsosti ranneketta, niin se laittui

sormenssineväliä niinku vähän kokeilijat, lähteeksi auki.

Ja sit meillä lähti ne auki, mut meillä oli selitysvalmiina.

Mähän on maailman paras selitteliä.

Niin selitin, että me ollaan siis ostettu ne rannekkeet sieltä aamulla, mut kun

me ollaan välillä käyty kotona syömässä ja sit me tiskattiin meidän

louna-astijat, niin siihen on varmaan roiskunut vettä, et sen takia se aukesi.

Ja se meni läpi, niin sit ne laittoo meille uudet rannekkeet.

Niin, kun te tiskasitte.

Niin.

Toi on hyvä selitys kaikkea.

On se, kyllä.

Me ollaan menty esimerkiksi, siis mitäköhän me ollaan oltu 11-vuotiaita.

Me ollaan menty Aliscooperin sekä Iron Maidenin jähallin keikoille.

Joo.

Selittelen.

Lintsi rannekke.

Ei, Lintsi rannekkel vaan selitetty siellä ovella, et isottojat varasti

meidän liput läpi meni.

Ensimmäinen.

Mitä on saatu, mikä hieman, tai minun on saatu syntyy.

Seiskä yhdessä.

Seiskä yhdessä, että minua on vuoden nuorempi.

Niin, täytän nyt 40.

Eli joskus 90-auttelua Aliscooperin keikki.

Jotain sellaista, joo.

Mä ajattelen, että aina tuolla sitä ei mä siis mistä mä tiedän.

Mutta mä jotenkin kuunnellaan sun tarinoita, et sulla on ollut paljon tuolla sitä hyvin,

niin kun sä oot mennyt aika vapasti tuolla ympäriinsä.

Kyllä.

Joo.

Ei mulla ollut oikea kotiin tuloa.

Ei.

Tai mitään, että aika semmonen niin ku vapaa kasvatus on ollut, niin kyllä.

Miten?

Sitä on käytetty hyväksi ja sekoiltu.

Mutta käy.

Niin.

Nimenomaan on sekoiltu, et ei ollut silleen niin ku.

Ei ollut silleen, että olin silti luottamuksen arvoinen.

En oo ollut luottamuksen.

Arvoinen.

Mä oon niin ku sekoiltu.

Mutta sit mä oon vaan tyytyväinen, et on niin ku säilytty hengissä

ja ilman semmosia vakavit raumoja.

Niin sit mä oon tavallaan vaan jotenkin ilonen siitä, et onneksi on jotenkin vähän

vähän semmonen likan ja tahran menneisyys.

Niin.

Ei tavallaan tarvii jäädä mitään katumaa, et nyt voi elää tämmöstä puhtosta aikuisuutta.

Hyvin mielin, et on koettu se.

Mutta et ei mitään semmosia liian raukaa.

Niin.

Mä en oo niin ku piikittänyt piriin tai ollut mitenkään vankilassa

tai niin ku tappanut ketään tai mua ei oo raiskattu

tai mitään niin ku semmos superpahaan,

ei oo tapahtunut, et se on ollut vaan vähän siihen rajankin.

Niin, mut semmosia jo, vähän se on niinku itsekin mietti,

omaa nuorutta sun muuta, niin on sille, et

tavallaan käynyt hirveä hyvät tuuri, et mitään ei sattunut.

Kyllä, kyllä.

Et jää se vaan yhden pieleen menneen niin ku,

minkä tahansa teemme.

Joo, joo, joo.

Ja siis niitä, muste, et nyt jälkeenpäin,

katsoo niitä omia teinivuosiaan, niin

sehän vaikuttaa siltä, et ikään kuin muil taas

kavereidenkaan niinku yritetty päästä hengestämme.

Joo.

Et jos oma lapsi eläisi silleen, niin ku mä oon elänyt sillon,

niin se ois hirveätä.

Mut ne on kilttejä ne lapset.

Niin on.

Niin on.

Ja niin on ihan hyvin kasvatettu.

Niin on.

Mä luulen, että tämä vika on siitä, että meillä on ollut huonot vanhemman.

Niin on.

Ja me ollaan itse niin hyviä.

Niin mä.

On mun vanhemman tänne kuunteleltä podkesti.

Joo.

Te oot ollut ihan hyviä.

No mut toi on hyvä.

Mut oliksulla sitten tota, oliksulla jotain niinku,

mitä sä ajattelit, et se us tulee isona.

Tän kaiken.

No siis se.

Se kuallu lisää.

Joo siis siellä on, no ihan ensimmäisenä,

joskus niinku varhaislapsuudessa mun elma oli,

et mä haluisin olla kaupankassa.

Okei.

Sen takia, koska mä näin aina, toki ku äidinkas käytiin kaupassa,

niin mä näin, et kaikki ihmiset aina anto rahaa kaupankassalla,

niin maatteleet hän mahtaa olla rikasta.

En oo rikasta.

Joo, mun lapsia on us kansalla kaupankassa.

Joo, et ku kaikkiaan sitten myös saa vaiheesta,

jos et se ei saa pitää niitä rahoja.

No ei virallisesti, mut kyllähän nyt oikeesti.

Niin sitten jossakin vaiheessa,

sit on ollut jotain semmoisia ihan typerialapsuudena,

et mä oitekin haaveellu,

vaan joku toimiston täti,

kun niillä on niitä papereitä ja klemmareitä ja reijittimiä,

ja nitojia, se oli jotenkin jännittävää.

Mutta sit semmoinen,

ehkä sit semmoinen oikee ensimmäinen unelma,

jossakin vaiheessa mä halusin tosi pitkä ja tosissaan,

niin kyllä näytteliäks.

Ja mä luulin, että se on se, mitä mä haluaisin,

ja tavoittelinkin sitä ihan oikein kunnolla,

varmaan kymmenen vuotta.

Ja se olikin jotenkin silleen semmoinen läheltä piti,

ettei se ois onnistunut.

Miten tota tavoittelit siis harrastiksi,

jäi jotain työtä ja vai pyrit kouluihin?

Joo, siis mä olin kellari teatterissa vuosia,

ja sitten hain monta vuotta teatteri korkeeseen ja nätyyn.

Ja sit se oli,

ja sitten opiskeli vielä jossain opisstoissa teatteria,

ja et se oli tosi semmoista kunnianhimoista,

ja ammattiin tähtäävää.

Ja sit mä uskoinkin itteni jotenkin siinä,

että vaikka nyt itse sanonkin,

et must tuli aika hyvä siinä,

ja mä oon saanut jotenkin semmoisiltä merkittäviltä

alan ihmisiltä semmoista palautetta,

että muuhun uskottiin,

että mä uskoin, että tämä tulee tapahtumaan.

Mutta sit kun se ei vaan tapahtunut,

niin sit mä luovuin siitä,

koska mä ajattelen, että se oli liian työläs harrastus.

Ei teatteria voi harrastaa silleen,

että istaisi viidästä kuuteen, vaan...

No ei, eikö se on koko...

Joo.

Toisin mä harrastin,

no mä muistan lapsena, olin työmäännäyttä,

mä olin työmäännäyttä, mä olin työmäännäyttä.

Me se oli hirveekla tiistaisin ja keskiviikkosin harjoitukset.

Okei.

Ja sitten näytöskaudella.

Mutta sit se ei ikinä esimerkiksi ollut,

että kun ensin jota lähinnin,

oli silti vaan varattu ne kaksi,

et se oli niin kuin tällaista harrastustoimintaa.

Joo.

Mut oli hän se silti hirvee intensiivistä,

kun hän se silti joudut tekemään vapaajalla muuta.

Joo.

Mut mä hän on siis,

eikä se on nyt,

eikä se nyt on jossain leffas?

Voi onko tää jotain, mistä sä puhut?

Mä en tiedä, Saks.

Niin.

Saks, mä...

Siis on se...

Oot se sitten,

somessa ainakin julistanut.

Saks, mä en tiedä,

mä en tiedä, Saks.

Mä niinku yksityiskohtiin.

Ei, sä tarvitse yksityiskohtiin,

mut siis tavallaan,

että nyt hän sä oot,

näyttelemässä.

Mut siis se on tosi pieni.

Mitä sitten,

sulla ei ole kuvaa rooli,

jumalauta?

Todella,

siis todella pieni,

ihan pari kohtausta.

Ihan pari kohtausta,

vaan minä täällä valkokangasta ehtenään.

Kauhe,

nyt tää on se,

se tapahtuu huonosti.

Nyt jos mä niinku puhun siitä,

niin sitten tapahtuu niin,

että ne mun kohtaukset leikataan poista.

No kyllä mä voisin kertoa,

se on siis

Mia Tervon

toinen pitkä elokuva ohjus.

Se on siis,

kyllä se on ihan julkista,

että se leffaan tulossa.

Niin tota,

siinä,

tosi pieni rooli,

jos se ei sitä leikata pois.

Ei sitä leikata pois.

Ei.

Me leikataan sitten,

tää podcastist pois,

jos se leikataan pois,

me leikataan tää pois.

Mutta mitä kautta sä oot?

No, Mia pyysi mut siihen.

Mia pyysi tuo.

Niin.

Tunneks sä sen jotenkin?

Joo, tunnen.

Niin.

Tunnen, tunne.

Ei siis tota,

tunnen joo,

siis me ollaan

hyvin ystäviä

vuosien, vuosien takaa.

Niin.

No mut on,

ja mä oon nähnyt sut itse asiassa

teattorilavallakin.

Eikä.

Mikä brokkis?

Eidin järnin sen jessika.

Enkä ollutkiin aika hyvä.

Oli.

Oli, kun hän se paskavet on just siellä.

Ei, kun se oli oikein hyvä,

kun se oli ajan hemmetin hyvä,

hyvä näytelmä,

joo, niin oli, joo.

Ja hyvä,

hyvä kästingi.

Joo.

Siinä on se hirvein.

Lindholmin Markohallisina.

Joo.

Ja sit se etki,

kun se jessika oli jessikaa.

Se on, kun mä...

En mä pysty sanoa sitä.

Mä en enes muistaa, mikä...

Se on siis Leia Klemolan.

Leia Klemolan,

joo.

Ja sekin kävi kattoa sen.

Joo, sehän käy paljon kattomassa.

Kyllä mä olen kaikki vaan maailmaa.

Ja sekin kehumaa.

Se on ollut,

mutta siis mä muistan sen,

että se oli oikein,

se oli oikein hyvä siinä,

ettei se nyt niin,

kun sille mä voin vetää se ylitä,

että minä olen siitä puhunut.

Joo.

Nyt loppu kehut saatana.

Mutta okei, näyttelijä,

se ei ollut niin kuin muuta sitten,

mihin tähdetään.

No sit oli,

niin mä varmaan luovuin siitä,

sit ehkä sen takia,

et sit mä,

tai juuri sinne,

et ehkä mä tarviin sit jonkun uuden unelman.

Ja tota,

no sit seura...

Sit mä ajattelin jotain,

et joku semmonen ammatti pitää saada,

mikä yhtekin kivaa.

Joo.

Mä en mitään paskaa tekemään.

Niinpä.

Se oli selvä.

Ja sit se seuraavaa etus,

se oli se,

et mä ajattelin,

että miten jos must tulis radio toimittaja.

Ja sit mä vähän aikaa opiskelinkin sitä,

mutta tota sit mä aika nopeasti,

mä et itse asiassa sen koulun kesken,

kun mä jotenkin sain sitten alalta töitä,

jo siinä opiskeluvaiheessa.

Ja sit mä kiinnostuin radiodokumenteista

ja pääsin ylelle tekemään niitä.

Niin se oli kyllä,

se oli tosi kivaa

ja se oli ehkä jopa semmoista,

mitä mä olisin varmaan voinut onnellisena tehdä

loppuelämäni.

Sit se,

sit se ehkä,

niin se katkes sitten siihen,

kun mä sain lapsen

ja jäin sen kanssa kotiin

ja sitten sen lapsen jälkeen,

tai tavallaan sitten,

kun se lapsi tuli siihen ikään,

että sen voi laittaa päivä kotijana

ja sit piti vähän uudestaan miettiä,

että no,

mitä mä teen.

Eikö sä tehnyt silloin,

kun sä oot stand-upin,

eikö sä tehnyt jonkun radiodokumentin

stand-up-komiko?

Joo, tai mä...

Siinä oli...

Yhtymisestä.

Paulina Motturi oli siinä

vähän semmoisena pääjehmuna,

vähän sitä niin,

kun Jeesallin sinne,

että se oli enemmän ikään kuin hänen brokkis,

mutta joo, kyllä,

joo, mä olin siinä vähän semmoinen

niin kuin päähenkilö.

Joo, aivan.

Niin mä muistan jotenkin,

et siin kertoo niin,

kun mä muistan kuunelen,

niin jostain syys mä muistan,

kun mä oon ollut mielen,

mä oon kuunneet sitä tapannella alepassa,

varmasti jaksallis, mä mietin,

et eihän se siellä tapahtunut.

Mä olin unohdannut tuon,

toi on varmasti...

Joo, kun en mä olit kotona,

varmaan oli lapsi sinne on pieni.

Joo.

Eihän jotain,

ja sit sä samalla niin kuin,

kuuluu vähän semmoisen

niinku lasten ääntä,

ja sit sä samalla pohditsis,

nyt pitäis vitsenä,

ja jotenkin pitäis miettiä,

ja niin kun tekee,

että se antoi uusi,

hyvän kauttisen kuvan tästä,

että miten tämän pitäis

sitä elämää,

pientä ihmistä hoittaa,

ja kaikkea maksaa laskut ja muuta.

Joo.

Joo.

Mutta tota,

mikä sitten tää oli tää sun...

Sä oot bunnu näistä lavalla,

niin mä voin suoraan kysyä.

Joo.

Siis, minkä iimen takia

sitä itse strippariksi kuopioon?

Oliko sekin...

Olin,

siis tää on ihan tämmönen klassinen,

oli nuoria,

tarvitsin rahaa,

tota niitä,

tota...

Siis se oli,

siis se on,

se oli niinku niin typerä juttu,

että siis,

mä oltiin mun ystävankas kuustoista.

Joo.

Ja sit oli joku oikeasti se semmoinen

fantasia siitä,

että

miten siistiä ois vaan niinku muuttaa

omaan kämppää.

Joo.

Ja silleen, että ois massi.

Ja ehkä just oikeasti se,

niinku,

no ensimmäinen,

ja se ei ollut mikään,

niinku tähtäisesti stripparihomma,

vaan me vaan mietittiin sitä,

että mistä me saadaan rahaa.

Niinpä.

Ja sit olettiin selaamaan niitä

Helsingin sanomien työpaikkailmoituksia,

siitä ihan paperilehdestä,

ja sit siellä

pompas esiin

semmoinen

ilmoitus, että

palkataan eroittinen tanssia,

palkka 10 000 markkaa kuukaudessa.

No, etasin.

Ja se oli siis silloin,

kun me oltiin kuustoista,

mitä se on ollut,

jotain yli...

No, se oli järjestelmää kuustoista.

Viisi jota,

oli siis se,

niinku se tuntu samalta silloin,

kun mitä nyt toisi,

niinku 10 000 euroa.

Joo.

Et se oli oikeasti silleen,

niinku, et nyt,

nyt ruvetaan tekemään rahaa.

Niin tota,

ja sit,

ja sit oli varmaan se mielikuva,

yhdenkin siitä,

että

joku maajamivaisiin

perustuva

mielikuva,

sit strippari urastaa,

että miten se olisi aika

glamouria.

Joo.

Niin tota,

sit mä lähdin sinne, mutta tota...

Ja siis se oli kuopioon.

Kuopioon.

No sehän sinähän se

maajamivaisin

glamouria,

aika lavaa.

Se karisi siellä

puoltoista vuorokautta

jaksoin,

sit mä totesin,

että se ei taa mun puolikapuolta.

Olik sehän siis,

sehän teit sitä,

niinku, olit.

Täskynyt, et sä oot 16?

Tiesi.

Tiesi.

Ne tiesi, että mä oon 16,

ja ne sanoi mulle,

et jos joku asiakas kysyy,

nii sanoi,

et sä oot 19.

Voi.

Hyvä luo.

Toi oo.

Näin vanhempana nyt mietit,

munkin vanhempi tytaro 15,

jos nyt mun...

Vuoden päästä.

Joo, Joo, Joo.

Hän ei saa kuuna tätä podcastia.

Niin, mutta hänelle

terveisiä,

et jos heikin

teiniä käset,

tytöt nyt kuuntelee tätä,

niin mä oon myös olleet

nuorena töissä

Hesburgerilla,

ja se oli huomattavasti

nöyryyttävampaa,

et ei sinne...

Mette Hesburgeri.

Ei ku mieluummin strippareksi.

Mette Hesburgeri.

Hesburger on hyvä.

Kyllä mä mieluummin

menisin strippareksi kuheeseen.

Mette strippaa,

mä Hesburgerin.

Se on toinen raja.

Joo, se on,

niin ku joo.

Okei,

no mut toi on hauska,

kun sä oon,

mä oon joskus kuunnatut,

sä oot paljon kertonut

noita sun tarinoita,

vapaalla,

ja nehän on niinku,

niinku tiedetä,

että se tänä perustuu,

mukaan totuuteen,

niin mä oon.

Niin, ei.

Joo.

Ja mulle se on jotenkin,

mä aina välillä mietin,

että luulen,

kunhan ihmiset,

että mä valehtelen.

No kyllä,

nää välillä tulee muuakin,

kun sulla on välikysy.

Onks sulla oikeasti lapsi?

Joo.

Miksi mä sen valehtelin?

Niin ku tästä kaikesta,

mitä mä valin,

niinku kerron lavalla,

niin mietin,

että se ei ole totu,

et on varmana naista saanut sinä.

Niin,

no siis,

kyllä mä luulen,

mut kun se on jotenkin se,

sama kuin se tarina sulla siitä,

siitä päälle pisaamisesta,

tai se,

hässäkää,

mitä mihin mä nyt tänne tässä lähde,

niin sehän,

kun se on niin älytön,

et sit jotenkin se,

et eihän to,

eihän kuka keksistoon.

Niin,

ja sitten se päätyy vielä siihen,

että mä pöllitään sen näin,

ja se auto.

Niin,

niin siis,

mikäsikään sen silloin,

kun sä varastit sen?

Olti siis,

kyllä mä varmaan silloin taidettiin,

olla kuitenkin 18.

Niin,

et ei se ollut niin suuri rikossa.

Ei,

oli jo ajokortti.

Ei ollut.

Mutta sai dokaa.

Sai doka.

Eli siis,

te päädyitte jatkoille jonnekin,

jonkun ajalluajan.

Joo.

Sit sehän,

niin.

Niin,

kusti sen päälle ja pöllittiin se auto.

Nimenomaan.

Se kerjäs sitä.

Ei sitä auton pöllimistä,

vai?

Ei,

ei sitä se,

mutta se oli luvannut sen,

joo,

sen kusi homman,

se pyysi,

ja me kiltisti,

toteutettiin hänen fantasia,

mutta se auto me pöllittiin sen takia,

koska se oli luvannut,

että se järjestää meille kyydin,

kotiin sen illan päätteeksi,

ja sit se pettiin sen lupauksen,

koska hän sammu,

joo.

Niin tota,

sit,

me oltiin tavallaan oikeutettu,

oli se oikein.

Mutta poliista ei pysäyttänyt tai mitään.

Ei ku pysäytti,

siis luojan kiitos,

me oltas kuoltu.

Tääkin oli varmaan yksi tämmöinen tarina,

missä oltas kuoltu.

Joo siis,

onneksi,

että se olikin pel...

Joo siis,

meillä oli kaunis ajatus siitä,

että siis,

ja se ei ollut vielä mikä tahansa auto,

vaan semmonen sairaa,

maakee, kulla,

väri,

avojenkirauta.

No niin.

Niin tota,

niin siinä oli ihan tämmöinen telma,

ja Luismeninkin me lähtiin.

Ja se friendi vielä,

pölli sieltä,

kämpäs sen äijän kaikki viinat,

missä niin,

että meillä oli siis,

se näky on ollut,

kun poliisit on löytänyt me,

että se kulla,

väri,

avojenkirauta,

takapenki täynnä viinakasseja,

niin kun tyhjennetty sieltä,

kämpäs sen äijän kaikki paarikaapit,

ja sit lähdetty,

sillä ajatukselle,

että nyt lähdetään Stadiin kruisalle,

otetaan vähän hyvän näköisiä jätkiä kyytiä,

tulee hyvä loppuilta vielä,

mutta sit onneksi poliisit löysimme,

että ajoissa,

ja tota,

sit se matkatyssä siihen,

mutta se varmaan koitu,

sit meidän pelastuksessa.

Se on varmaan,

varmaan ihan hyvä.

Tuli sit,

tuli seuraamuksia sitten.

No mä pääsin,

kun koiran verajasta,

kun mä en ajanut,

ja se äijä ei halunnut ostaa,

sit syytettä siitä pöllimisestä,

niin mä selvisin sit kuivijaloin,

mutta mun ystävä sai kyllä,

hän sai sitten syyteet ja tuomiot,

kortitta ajoista,

ja törkeästrattiopumuksesta,

tämän el tuli sit ihan niin kuin ehdollinen,

tuomio ja sakot.

Niin kuin kuuluukin.

Niin kuin kuuluukin.

Niin, hänkin on nykyään kunnollinen ihminen.

Hän on nykyään stripparinan kuopuksiossa.

Ja yhä sanoo,

samaan sanoo sen omista.

Kuka taansa kysyi,

niin saat 19.

Joo.

Mä olen 44.

Mutta saatky teinut kaikkiaan,

mä kattelin nopeasti,

jota jossain sanoit,

että sä olit myös puhelimyyjänä hetkeä aikaa.

On.

Siis mä oon asunut joka paikassa,

ettei tehnyt kaikkiaan maailmaa ammattia.

Tää on tämä juttu.

Joo.

Mutta oliko sinä jossain

harrastustunut,

että sinulla kans sinulla oli se puhelimyynti,

että se tavallaan oli niin kuin,

että sä ei rahaa,

mutta sit sinä tuntuu jotenkin kamalaan.

Joo, siis mä lähdin siihenkin sille,

ihan kunnian himosesti,

et en mä mennyt mihinkään,

kenenkään toisen toimistoon,

vaan oma firma pystyy.

Okei.

Nyt niinku kauppalehteen yrittäjille.

Joo.

Ja semmonen tota,

ja sit siinä,

ja totta kai sitten,

mä olin totta kai,

mä nyt olin siinäkin hyvä.

Tietysti.

Sitten, niin tota,

niin kyllä mä siinä,

kyllä siinä pystyy tekemään semmoista,

niinku, mitä kahdemme,

siinä olisi voinut tienaa.

Oli se varmaan semmoista,

niin kuin et 60 euroa tunnissa.

Joo.

Et jotenkin,

et kyllä mä siinä,

niinku laskin, et olisin helposti voinut sitten

tehdä semmosen joku 8 tonniin 600 tai jotain.

Joo, et niin.

Et kyllä mulla olisin se ajatus,

et vaan tätä,

niin sit mä voin kohtasua jossain kartanossa,

mutta sit se duuni oli niin hirveetä,

et tota,

et mä niinku totesin,

et mä oon sun mielmin,

niinku turhoskapöntössä, kun tein.

Mä oon sun mielmin Suomen rinnassa.

Niin.

Mä tota,

mut siis se on ihan sama,

mä teen siis kolme viikkoa puhelimyyntiin,

se ei ollut oma firma,

mä muista kans sitä oli,

niinku jotenkin,

mä huomasin,

et itse asiassa itse asiassa ei ennyt noin paljon.

Joo.

Mut sillä mä huomasin,

että tästä saa kyllä itse asiassa,

että se meni ihan hyvin,

mä huomasin, että mä olin mukasoittelin,

niinku kans niitä,

et kun ne kattoa,

niin mä sinun on hirveetä.

No hirveetä.

Sitten vaan tajuus,

et ei tää niinku jokainen kauppa,

sit piti mennä soittaa semmoista kelloa,

vielä aina,

et on tehty kauppa,

et kaikki on se,

jee, jee, jee.

Niin mä tuli joka kertavaa semmonen,

et ainakin mä painon sitä kelloa,

mä sanoin, että ah,

taas menin siellä uuskaan.

Joo.

Palaatietkö lähti ja

ei mä pystynyt.

Joo.

Ja silloin siis,

parikymppinen,

ja sitten mä sen jälkeen,

mä lopetin sen

puhelimyyntihomman,

mä menin vähänks aikaa

tonne siihorssiin.

Joo.

Tiskaama.

No niin.

Ja se oli ihanaa.

Joo.

Mä nautin siitä,

kun mulla oli semmonen olo

sen puhelimyyntihelvetin jälkeen,

et mä teen tärkeitä työtä,

et kun mä tunsin,

et kun siinä puhelimyyjana on semmonen olo,

et jos mä en tee tätä duun,

niin kukaan ei jä kaipaamaan.

Me on niin kuin,

tämmöstä työtä

ei tarvita tässä maailmassa.

Mä tiskasin niit lautasia,

niin mä tunsin olo niin tärkeäksi

siellä ravintolassa,

kun mä ajattelin,

et miten paljon nautin

on lisen pitää ravintola-kokemus

on näille asiakkailla,

kun nii saa syödä puhtaista lautasiasta.

Ja siitäkin maksittiin 60 tuntidissa,

se oli hyvä.

Ei siipmasaa,

ei se oli varmaan joku 10 tunti,

mut mä olin niin onnellinen,

sit iskaaminen oli ihanaa.

Joo.

Reheellistä työtä.

Niin oli ja semmoista,

et joku,

siinä oli joku,

se oli tarpeellista.

Joo.

Mut kyllä mulla on jälkeen

semmoinen soittaa puolin myöni.

Kyllä mä yritän olla,

et mä en oo tylly,

enkä muuta,

kun mä mietin,

et se on sen duuni.

Tiiäkö,

et joskus ne on niin äärsyttäviä,

et mä jaksasit,

mutta niinku.

Joo.

Välillä peoo.

Tavallaan, et ok,

sulla jos siellä luu,

mut tää on sun duuni.

Niin,

ja sit mä aina yritän,

on varmaan joskus

kiireessä stressaantuneen,

saattanut olla tylly,

mutta yleensä mä kans

yritän olla kohtelijassa

ja jotenkin lämmin niille,

koska sit mä myös ajattelen sitä,

et tiskaamaan,

me tiskaa.

Niin,

ehkä pitäis antaa se vinkki,

myös strippariksi.

Strippariksi tai tiskaa,

varastelee autoja.

Niin.

Niin.

Okei,

mut missä kohtaa sun sit,

niin kun rupeistaa stand up kiinnostamaan?

No se ei niinku,

jotenkin itse sitä on alkanut

kiinnostamaan mua,

vaan se alkoi teki kiinnostaa mun kavereita,

et mun ystävä kalkopainostaa.

Mä hän vastustin tosi pitkään sitä.

Mä en ollu millään tavalla.

Siis vastustit stand upia,

vai ette itse meni sit esiin tämä.

Siis,

et en oo missään mielen osatuksista

vastustanustaa stand upia.

Vaan tota,

se ei vaan kiinnostanut mua.

Se ei kiinnostanut mua,

mun ystävät painosti mua siihen,

ja mä heti toriuin koko ajatuksen,

koska se tuntuu tosi ahdistavalta ja

pelottavalta ja mahdottomalta.

Ja mut sitten,

ne painosti mua niinku niin sinnikkäästi

vuosia,

et sit se lopulta jotenkin tiivistyy

sellaisen tilan,

et mulla oli sellainen olo,

et nyt mulla ei oo enää vaihtoehto,

ne vähän niinku pakotti mut.

Ja sitten,

mut sit,

niin ehkä se oli sit,

et kun mä jotenkin päätin

suostuus siihen,

sit siinä joku loksahdin,

et kyl mä sit saman tien aloin,

jotenkin et sit siitä tuli mun unelma,

et kyl heti ennen,

kun mä aloin tekee keikkaa,

mä menin

Jacqueb Yorklundin stand up kurssille,

niin kyl sit siihen mennessä,

kun mä olin sen päätöksen tehnyt,

et hyvä on, et mä alotan

justävien painostuksesta,

niin kyl mä sit päätin,

et nyt mennään sit Ooliin,

et ei se ollut mikään semmonen,

et mä aloin harrastaa,

vaan kyl mulla olisit saman tien se,

että okei, mä aloin tekee heti

sata keikkaa vuodesta,

ja

mahdollisimman pien mielellään

myös tienaamaan satatunniin vuodessa,

että tota nyt äkki.

Mitä vuonna sä aloittin?

2012.

2012.

Joo.

Oliks Jacqueen kurssillaan silloin

se, että piti esiintyy?

Joo, tai sai, se oli,

se oli pakki tietenkään.

Joo, se oli ehkä just se pelastus,

ei se mun eka keikka kestänyt,

varmaan kun 15 sekunttiin,

mulla oli vaan yks lyhyt juttu,

mutta ilman si tämään

olis ehkä uskaltautunut sit Roxyin ikinä,

et kun se oli niin pelottavaa.

Okei.

Missä se on Jacqueen,

tämän kurssin keikka?

Siis se oli siellä,

se oli ihan vaan niitten

niitten niinku omien

kurssilaisten edes,

että se ei ollut julkinen.

Niin, se oli semmonen, okei,

joo, joo, joo, joo.

Joo.

Siis oli se 15 sekunttiin.

Joo.

Siinä oli nopeasti se liitettynä

sekä se stripparitarina.

Ei, kun se oli semmonen,

että kaikkien olivisi siinä tarkoitus

jotenkin tehdä siinä joku eka

viisi minuuttina tai yli kolme minuuttina

ja kaikki muutteekin

semmoisen ihan niin kuin muutaman

minuutin keikan,

mut mä olin sit ainut,

joka sai aika seks vaan sen niin.

Joo, joo.

Siis mulla oli se ensimmäinen vitsi,

se meni näin, että

seksin harrastaminen on kyllä tosi

äärsyttävää,

mutta ainakin silti jää naa

ihan kivasti.

Tää oli niin kuin se mun typerä vitsi,

mut tota niin,

ja kaikille niihin muilla

oli jotkut oikeet,

et se et itsi siinä.

Oliks...

Mä oon ainut, joka on jaksannut siltu siltä.

Niin sit mä menisin kysyä,

että oliks jäi ketään sellaista,

joka nykyään tekee?

Ei.

En aina kaan muista,

joo,

tai en aina kaan tiedä.

Ja sit sä menit roksiin,

tekee kankeikka.

Oliks se alinaikoja roksissa?

Joo, oli.

Joo, se oli kyllä paikka.

Se oli paikka,

mut sit mulla kävi semmonen on,

se mun eka-keikka meni tosi hyvin.

Joo.

Silloin, et jotenkin se

kaikki meni hyvin,

niin sit se...

Mä ois jatkanut,

jos ois mennyt huonosti.

Joo.

Mä muistan joskus,

mä tein MCV.

Toi asiassa oli,

sillä on siellä joskus,

se oli vähän aika kertaa,

kun mä näin se.

Mä muistan, mut mun meni niin huonosti se

MC-ly.

Teekä mä muistan,

se oli tosi vaikea paikka,

kun mä muistan ollaan MC-ly.

Mä muistan, mä olin siinä,

jotenkin mä yritin,

ja yritin tästä tuntu mitään,

ja sitten,

kaikki myös esiintyä,

tuli aika uusia,

niihin tilasto,

eikä tullut mitään,

sitä kahuoneessa.

Mut sit,

et jokainen kattomu on vähän,

että,

kyllä tää vähän suvikalla on.

Oks mäkin ollu siellä silloin?

Kyllä säkin olit keikän etsäkattu,

sä eikä kato,

et mun sanoin,

että no,

onhan se vaikeeta.

Mä oon niin myötä

tuntuneen ihminen,

niin...

Mä en muista,

mut joo,

oon mä siellä sitten

kuollokki,

kyllä,

niin kun todella synkästi.

Joo,

mut siitä vartenhan se paikka oli,

että jos saa sen

ekan keikan

menemään hyvin,

niin sitten se antaa

jotain semmos suojakertointa siihen,

että

kestää sitten ne myöhemmat kuolemat.

Siinä on varmaan jotain,

mitä tavoitellaan sit.

Tiedäks mä tavallaan tietää,

että se on niin kuin...

Se on mahdollista.

Se on kivaa,

niin sitten tää tavallaan,

ehkä se on se sama,

kun ekaan kertaa kännissä,

et sit sen jälkeen yritetään

vaan päästä takaa siihen,

ei ikinä ole päässyt.

Joo.

Hei,

et samaisetossa.

Okei,

mutta tota,

mä muistan,

sun oli aina,

yksi mun suosikin stand-up,

ja ootko itse käynyt näyttäytyä

niillä muilla planeetalla,

tää on kova ruudessa,

niin,

kun se oli heti jo semmonen,

mä muistan,

että se oli sulla aika alkuvaihe,

oliko se?

Joo, todella kyllä,

joo siis,

ihan varmaan ehkä

ensimmäisen vuoden aikana.

Tii ku mä mietin,

että se oli pitkä monen minuutin

oikee rutiini.

Joo.

Joka oli

tosi hauska.

Joo.

Te se niin kuin noin

nopeasti semmosia onnistu,

että epäreiluu.

Mä oon niin älykäs.

En mä tiedä,

en mä,

en mä,

mä välil mä oon miettinyt,

että onkohan se niin kuin mun

kaikkien aikojen paras

stand-up ruutiini,

että mä en oon.

Se on,

ja nyt mä oon tehnyt,

mitä nyt kesällä tulee

11 vuotta.

Joo.

Ni kyllä mä välil niin kuin mietin

sitä,

että onko se tavallaan kansainkaan

surullista,

että mä oon sen parhaan juttu,

niin tehnyt silloin

niin kuin ensimmäisen vuoden aikana,

mä en oo koskaan onnistunut

ylittää.

No voisi olla surullista,

että sun paras juttu olisi se,

että seksien harrastaminen on aika

hyvin rahattu,

niin kuin siinä.

Ei vain,

oot totta kai vähän vitsaani

tossa,

että se on sun paras,

mutta se oli mun mielestä

ihan niin kuin,

mut mäkin muistaa joskus,

kun sä sä et,

ei se oikein nyt toiminut,

mä oot,

ei kun tees,

se on ihan mahtava juttu,

ja sitten teitsi jossain,

ja sitten se ei toiminut,

ja mä oon niin,

että mitä,

miksi se ei taas jengi tajuu?

Joo,

niin kat,

tuo jengi on niin tyhmää.

Nyt jossain kohtaa juttu on

sille,

että se toimii ja toimii ja toimii ja

toimii ja toimii,

mutta siitä,

miten sen kertoo,

onks itse kylästynyt siihen,

että onks itse menettänyt uskon

siihen tai jotain,

mut kyl mä itse asiassa,

nyt mä oon kaivannut

sen jutun naftaliinista,

mä halusin liittää sen osaksi mun,

sitä ensimmäistä omaa kokoillan

esitykset,

että se,

mun mielestä kuulu siihen,

niin mä kaivoin sen siihen,

ja tota,

joo,

en mä sitä nyt ehkä sit vielä

hylkää,

kyllä mä tuun esittää sitä vielä

ainakin tänä vuonna,

sitä mun esitystä,

kyllä se on.

Ja pakkoa, se on,

se on se paras juttu.

Niin,

nyt täytyy kirjoittaa

joku vielä parempi.

Se on,

soolon nimikin on se,

se yksi juttu,

ja sit muuta täytettää.

Niin,

justi se yksi.

Se on mun soolojen nimet aina.

Niin,

se vanha juttu.

No mut tota,

teikko se jossain vaiheessa,

teikko se jossain vaiheessa,

siis kopiraitihommia,

tuli vaan mieleen.

Mitä ne tekee?

Mä en tiedä,

voiko ne tehdä muutakin,

mutta ainakin mun duuni

oli siis kirjoittaa tekstejä

mainoksiin,

joo, mainoslauseita.

Onko se niin kuin

Don Draper Madmanissa,

siis niin kuin,

että keksitään,

onko se ihan niin,

että,

varmaan niitäkin on eri tasoista.

No,

se on niin kuin,

no joo,

ei mennä siihen,

mutta onko se niin kuin,

että sä oot sä jonkun asiakkaan,

sit sun pitää niin kuin,

miettiä hänelle ihan niin kuin,

alusta lähtien tämmönen,

joku mainosittu vai onks se vain,

sulla joku,

että hei,

tässä on tää pirkkamehu,

teippä siitä jotain.

Siis niitä oli varmaan,

jotenkin erilaisia,

että saatto olla niin,

että mulle annettiin,

vaikka joku tehtävää,

että piti vähän niin kuin,

käsikirjoittaa jotain kohtausta,

tai sitten saatto olla semmoinen tehtävä,

että keksit tähän,

joku iskevä yksvaalause,

ja sitten tota,

en mä tehnyt sitäkään,

kun sit pari kuukautta.

Ja seitäkin tosi hyvin.

Sitten, hei totta kai,

mun ensimmäinen mainoslause,

päätö Hesarin kanteen,

Ikea mainokseen,

että tietenkin.

Mikä se oli?

Se oli tämmönen Ikea mainos,

Ikea, Ikealta oli tilattu

tämmöiseen niiden kevätkampan,

ja että kun tulee myyntiin

kaikki tämmöiset niin kuin,

puutarhakalusteet,

ja nyt kevät on saapunut,

niin sit se mun lause oli siihen,

että tervetuloa kotiin kevät.

Ui, ui, ui.

Ja sit se oli siellä Hesarin kannessa.

Aika hyvä.

Mutta syymyksi mä siitä kysylin,

toi oli siis enestandappi,

ku se oli.

Mä olin aloittanut,

jos stand-upin,

mut mä en vielä elänyt sillä,

enkä tiennyt,

ei ollut takia siitä,

että tuo koko koskaan elämäänkään,

niin sit se oli jotenkin sitä,

että mä mietin,

millä tässä niinku,

tahkois rahaa,

ja sit mä olin kuullut,

että hyvät copywriterit

voisi kans tienaa,

ja joku mun ystävä sanoi,

että sä oot niin hyvä niitten

sanojen kanssa,

mehän sinne copywriteriksi,

ja sit mä menin,

mut sit siinä tuli vähän semmosia

eettisiä ongelmiin,

että,

et ku siinä ei välttämättä

voi valita niitä omia asiakkaita,

ja sit siinä vaiheessa

ku aletaan mennä siihen pisteeseen,

että asiakkaana onki

lääketehdas,

joka haluaa,

niinku,

et ku on vaikka naisillä

tämmöisiä hormoni-korvaushoitoja,

vaihden vuosi,

ikä sille ne voi olla tarpeen,

niin sit lääketehdas miettiä,

et miten tuplata niitten myynti,

no tietenkin sillä,

et miten saataisi nuoretkin

naiset vetää näitä,

niin yhtäkkiä mun pitäisi olla

kirjoittamassa mainosta,

jolla saataisi markkinoitua

hormoni-korvaushoitoa 30 sille,

niin sit mun tulee semmonen ola,

et tää tuntuu nyt pahalta.

Tervetuloa kotiin hormoni-korvaushoitoon.

Tervetuloa yläasteelle

hormoni-korvaushoitoon.

Niin mä vaan mietisin,

sit toi on noin hyvä tasapainos,

tai siis hyvä niin kuin

rinnakkaisuuni siis koomikolle.

Tartutaan niin kuin,

että oppii nimenomaan,

ettei tästä kaks lausetta,

mitkä toimii ja iskeviä

ja niin kuin tiivistä,

tai sitten niin kuin

mä teen jotain,

niin kuin, et toi on ihan

täydellinen niin kuin.

Siis olisit se varmaan,

et jos sais vaikka itse valita

niitä asiakkaita,

et jos se olis sellaisen

asemassa edekin, että...

Mä ymmärrän sit tova aakalainen tupakka,

te olisit noin,

miten niitä mainostakaa...

Ei, en mä semmosen,

mutta just, että...

Osta aseita.

Tai et mä en pystyis niin kuin,

et sit jos olis pitänyt mennä

johonkin mainostaa jotain

makkaraa tai...

Niin, niin.

Niin tota,

mut jos olis itsekin sellaiset

hyväs asemassa,

että vois itse valita,

että ne olis jotain

eettisiä.

Älä ostaa mitään.

Joo, joo, joo.

Älä ostaa mitään päin.

Älä desuoit tätä mainosta.

Niin.

Joo, joo.

Ihmisoikeudet.

Niin, just jotain.

Tervetuloa kohti.

Niin mä voisin mennä

niin kuin ämneestillä tekemään.

Niin, niin.

Mä oon maksetakkaavasti.

Mä luulet, että siellä on se idea,

että se on.

Niin.

Tai nyt mä sanoin,

että kyllä työmmästi,

hän mä tiedä yhtään,

mitä ne maksaa.

Niin.

Mut yhdenkin mä voisin kuvata,

että se on niin kuin enempii

tämmöinen, niin kuin...

Probono juttuu.

Niin, niin tämmöistä,

hyvän tekemään.

Mut sä voisit tehdä sitä,

kun sä oot semmonen

ihmisyystävä.

Niin.

Tai sit mä tein vaan,

että tästä on...

Niin, eikä sä teet vaan sitä?

Mä kokeilen nyt.

Niin, niin suurin piirtein,

että kun sä tajusit,

että tästä tulee sun duuni,

stand-upista siis.

Välil tuntuu vieläkin,

et vaikka se nyt on mun duuni,

et mun on vaikea...

Niin.

Välil vieläkin tajuta sitä,

että jotenkin mä oon

aika vahvasti semmoisessa

huijari-syndrooman syövereistä,

mut ois kohan se ollut

ehkä jotenkin 2017.

Kyllä siinä varmaan joku,

että olisi mun jotenkin tavoite

semmoinen päämäärä koko ajan.

Ja et mä olin ikäänkuin päättänyt,

et niin se tulee menemään.

Joo.

Et mä en sitten kyseenalaista

nos sitä, enkä jättänyt siihen,

mitä vaihtoehtoi,

mut ehkä ne rahakeikat alkoi

jotenkin sitten lisääntyisiin

jotenkin.

Varmaan se on ollut semmoista

2007.

Niin.

Joo.

Milloin ois me oottiin aurun tasapainossa?

Se oli 2000...

Oliks se 2004?

Siis 2014.

Siis 2014.

Ehkä jotain.

Joo.

Silloin oli...

Mut sä olit, silloin niissä,

pari vuotta tehnyt.

Kaan kolme vuotta.

Niin.

Si jotain niin 2012-alotin.

Niin oliks mä silloin kolme vuotta?

Joo.

No sekin on haastus se konsepti,

kun sä en ottaa sinne sinä liidäänä,

otetaan eri...

Niin kuin kauan tehneitä.

Joo.

Niin kuin erilaisia.

Tuo vasta alkaa,

ja sitten pitkään tehneitä.

Ja se ei ollut yhtään mun juttu.

Joo.

Tai se, et...

Sä...

Milloin sä putosin, Tokas?

Mä putosin heti Tokas jaksossa.

Siinä mä jotenkin opin, et mä...

Tai tuli jotenkin selväksi siitä omasta

semmoisesta koomikon.

Joo.

Laatu, tai mikä se on, että

et mä en niinkuin semmoinen vitsi tehtäen.

Joo.

Et mä...

Vaik huomasin juuri Matti Patronen,

hän se poitti silloin.

Niin...

Mä en tiiä kuuluuks tää muuta sinne mikrofonin,

et mun maha muri se ihan kauheesta.

Oliko sinun maha?

Mä luot joku ruoda sitä tavaraa tuon.

Eh...

Tiedoksi vaan kuulijoille,

et mun maha muri se...

Niin, et Mattihan oli semmoinen.

Ja olisiin kylmustuntu, et tosi moneet

oli kylhän säkijuolit ja Matti

ja Pietari oli kanssa tosi hyvä siinä.

Ja sitten...

Ku oliks toni hyvällä vielä

samalla kauden kahdekaa?

Joo, tonihan tuli Tokas.

Niin, tota...

Niin siinä oli paljon tavallaan semmoisii

semmoisii koomikot, jotka oli

taitavia siinä vitsi tehtäilussa.

Joo.

Et ei ollut mitään merkitystä liittykse

aihe omaa elämään, tai oliko itsellä mitään

niinku tunne sidetta tai

mitään sanottavaa siitä aiheesta,

niin pysty vaan

tietenkin liukuhien oltu tuottaa

sitä Matskuu.

Niin, no sehän siinä oli joistettiä

ja nimenomaan hirvellä kiirellä.

Joo.

Saada se 5 minuuttia kasaa

ja niinku

jollain lailla toimivaa.

Joo.

Mut välillä mä oon miettinytä,

et ois mielenkiintoista kokeillaan nyt.

Ois...

Munkin mielestä ois mielenkiintoista,

mut en kyllä menis,

koska ei osku hävittävä.

Joo.

Tai ehkä ei välttämättä niinku en...

En ehkä menis niinku TV-ohjelmaa

tekemään sitä,

mut se voisi olla mielenkiintoista

jonain semmoisena

koomikoiden omana

leirinä.

Noin.

Vähän sellainen meidän oma suljettu

vain elämää,

missä vähän kokeillis sitä

ja joku antaisi aiheet.

Joo.

Ja sitä mä mietin,

että

niin et,

olisiko nyt jotenkin

sen verran kokemusta,

et,

pystyykö sitä

lähes tulkoa,

vaikka

impromahan tai jotenkin,

että...

Niin,

niin sitä mäkin on miettinyt

tavallaan tässä kohtaa pitäis varmaan,

aihe ku aihe,

niin kyllä mä jotain keksiin.

Niin.

Ja jos mä kerätin,

näin aattelen,

niin nyt otetaan tästä joku aihe,

ruvetaan mä sen ehdokeksien.

Niin,

niin nyt mä aloin heti,

jo miettii niitä aiheita,

mitä siinä oletekin.

Niin,

niin se on,

että se pakko tekee sen,

että se on,

ja sit siinä oli mun mielestä

niin isona se,

kun me vietettiin kuitenkin,

esimerkiksi vaikka se

lyhyt kasvusten jakson,

missä

se Tokajakson,

niin me hän oltiin niitten kanssa,

siis

pari päivää,

niin siitä,

niin kun tavallaan tulee,

eihän se samalla lailla tuu,

niin me olemme saaneet

sitä omakohtasta kokemusta,

että

että sä oot niitten kanssa,

ja sit sä pystyt tekemään,

kun oltiin siinä,

niin kuitenkin näin.

Se oli hirveän häpeä,

siitä mä oon onnellinen,

että niitä jaksoja ei oo missään.

Niin,

no ei oo, mä ajattelin,

että meni hyvin niin harmien,

että ne ei oo missään,

niin me omaa,

että se on se,

huono puoli.

Mä oon onnellinen,

no nyt puoli.

Mutta se on aika tyyliseen

konsepti kyllä.

Kyllä.

Siinä ei varsinkin niin,

ja varsinkin niin,

niitä,

että muutamassa ei kassaa,

kun heette ei niin kuin ehdin nähdä.

Toisaalta ehkä ne ei jää.

Ehkä se on parempi,

että mäkin,

että sit mä mietin,

että oisin,

kun mä ikin,

että jos mä olisin jostaa

Jumalan armosta,

saanut pysyä siinä

enemmän niitä jaksoja,

niin sit mä olisin vain tuottanut

enemmän niin,

kuin sitä häpeällistä.

Parempi vaan,

että se loppu lyhyt.

Tää häpeä ei lopu koskaan.

Niin.

Niin.

Hyvä,

että se loppu.

Hyvä,

että se loppu.

Mä yritän aikalajat,

aika,

aika,

aika,

linjalan,

mä puhun se,

aika janaa,

nimenomaan,

miks oli aika linja,

mulle,

mutta milloin sitten,

milloin sä teit,

sen palkittuja radio-dog,

minkä sä voit,

että sen,

mistä on kansmahtalasta.

Siitä on apua minäköhän vuonna,

se on ollut.

Se on tänä paikoja,

kuitenkin,

vitsi yhtäkkiä,

mä muistan,

olikohan se ennen,

vaan just siinä rajalla.

Se on tota,

ootas nyt,

se on ehkä,

mä oon ollut just aloittanut,

tämän tapiin,

jotenkin ihan siinä,

alkua-aikoina,

joo,

siis se oli semmoinen,

kauheen muistan,

kun mä en äides,

se oli joku semmoinen dokumentti,

dokumentti ryhmä esittää,

oliks se joku,

odot ammat,

joku semmoinen,

työhön liittyvä juttu,

missä mä olin ollut,

sitten mukana,

mukana tekemässä,

joo, nyt mä en es muistaa,

kun on,

minkä se oli,

mutta dokumentti ryhmä esittää,

semmoista sarjaa.

Mutta eikö se ollut niin kuin radio?

Kyllä,

joo, joo, joo.

Mutta siis,

mikä ne oli odotamme,

mutta siis,

minkä sä olisit?

Eikö se oli semmoinen,

ryhmäpalkinto myöskin,

että se oli siis sarja,

se oli sarja,

johon mä olin tehnyt,

niin kuin yhden jakson,

ja sitten se sarja palkittiin,

niin sitten tavallaan kaikki meistä,

jotka oli tehneet,

oliks siinä vaikka sitten

kymmenen tekijä ja kymmeni,

että jokainen oli tehnyt yhden jakson,

ja sitten me yhdessä voitettiin se.

Mut eikö se ollut?

Joo, olisi,

ja sitten se oli totta,

että siinä jutussa,

miten se menee,

että mun nimi kuulutettiin sen tavalla,

että kaikkien meidän nimet sanottiin,

ja se oli niin kuin todellinen se tilanne,

että sitten sieltä kuulutettiin,

että Sahana Peltola,

ja mä olin sitten jotenkin ilo-sana menossa sinne lavalle,

ja sitten se on,

että mä järonkin sen jutussa,

että mä yhdenkin siinä kisin,

mietin huijärisyyn Romassani,

että sanokse sittenkin,

Jaana Pelkonen,

että mä yhdenkin pelkäsin sitä,

että mä niin kuin nollaa ittäni,

ja tuun sinne lavalle.

Tämä on samaistunut siihen juttu,

että toi voin se olla mulle just,

etenkin.

Ja kun mä muistin,

mun tulee aina mieleen,

siis tämä on tämmöinen klassinen,

jossa alaasteen diskossa mä muistan,

sit oli joku, että

nyt alkaa tanssikilpa,

ottakaa parit,

mä muistan mun luokkalainen

noora katto mua päin,

ja oli silleen aina,

ja mä olisin sanoit,

joo,

ja sit sä näin,

että tulee mun päin,

ja juoksi mun ohi mun taakse,

ole vain,

ja mä nyt toi just se sama,

et mulle tulis kans se,

et heikki viljais,

mä sanoin,

jäi,

ja sitten tekin tajuta matkalla,

että hei,

mitä sä täällä tehtetään,

tai heikki silsalla.

Hei, ihan hirveätä,

niin mä pystin hyvin sympäämään tuohon.

Joo, joo, joo,

joo, koko aika,

niin kun nyt tännekin pelotti tulla,

että oli...

Niin, et pydettiks mun oikeesti?

Niin, niin justi, niin.

No se ei yhtä auttunut,

mä tuo loveluin silleen,

mitä sä tältäit?

Niin, et pydettiks mun vain siivomaan

tänne toimistoon.

No kun mä oon kuultu,

et sä oot,

hirveä hyvä tiskamaa.

Se toi siihen hirveä.

Joo, kauheet.

Mutta nyt kun mä sanoin

tiskamaa,

niin tuli mieleen feministit,

niin tota,

miten se on,

siis se,

mä luin tankit siis,

hesarissaan,

niin se on, kun oli tää feministinen

stand-up-lupia,

ja sinähän aiheutin pienen myrskyn siellä

vesilaisissa,

kun sä kerroit sen,

et teiks olis paljon helpompaa,

et minkä takia musliminaiset

joutuu peittämään

punnulla,

ettei miehet näeteks,

pääsitte tässä paljon kangasta,

jos peitette tässä vain niitten

miesten silleen.

Niin, mikä sinä olisitte,

joka herätti niin suuren vastareittisiä?

Tota,

no tämä on,

mun tulkinta,

siis se,

mä tulkitsin sen niin,

että ne,

tai niin mä ymmärsin sen,

miten ne ihmiset,

jotka siitä jotenkin veti herneet

nenään,

niin must se oli niin,

että he

loukaantuivat tai suuttuivat

jotenkin siitä,

että ikään kuin minulla

länsimaisena,

naisena,

ei ois oikeutta puhua

musliminaisten asioista,

jotenkin yksinkertaistettuna näin.

Niin, et elikkä siis,

että se on,

et he pystyvät itse puhumaan.

Niin, että se on niin kuin,

että täällä puutuu,

että puhu vaan omista asioista,

näin mä sen ymmärsin,

kun ollaan niin.

Niin, se on vähän semmonen,

joo, vähän semmonen,

alentuvasuhtautuminen tavalla,

että minä tulee apelastan teille.

Niin, mutta,

mutta mä ajattelin,

että tota,

mä olin siitä jotenkin koko aika eri mieltä,

että mä tavallaan sit,

ikään kuin,

mä tavallaan ymmärsin,

mitä ne suuttujat ja loukaantujat

siinä ajoivat takaa,

mut mä en sit koskaan,

ikään kuin ollut heidän kanssa samaa mieltä,

et sit,

sit mä oon senkin jälkeen,

sen jälkeen tuli pitkä tauko,

et mä en enää uskaltanut kertoo,

jotta juttuu,

kun mä en halunnut suututtaa ketään

ja mä en kestänyt sitä,

että sitä,

Ristiin naulitsemisen kokemusta.

Nyt vertaan,

niit sen nieesuksen.

Niin, menetekö?

Joo, joo.

Myöskin lähidestä.

Joo, joo.

Niin tota,

nii sit mä välttelin siitä puhumista,

mut sit mä myöhemmin,

on sit saanut sen niin,

et kukaan ei oo enää mulle,

siitä suuttunut tai loukkaantunut,

et mä teen semmoisen pienen muokkaukseen,

et mä jollakin tavalla

alle viivasin siinä sitä,

et mä en nyt puhu kaikista,

maailman muslimeistavaa,

että nyt puhutaan,

jostain semmoisista alueista

ja nimenomaan niistä,

että kaikki tiedetään,

että tässä maailmassa on semmoisiin asia,

jotka ihan oikeasti

ei voi tehdä itestä valintavaa,

et se on henki pois,

sit jos valitsis,

luopuus siitä hunnusta,

ollaan se pieni setupin muutos siinä tekisen,

et mä oon pystynyt kertoo sitä,

sit siinä kävi niin,

et kukaan ei oo koskaan enää,

sit sen jälkeen tullut antaa mulle,

mitään negatiivista palautetta siitä,

mutta viime syksynä

yhdessä semmoisessa yksityistilaisuudessa,

mä kerroin sen jutun

ja sit ihmiset nauroja,

se meni hyviä näin,

mutta sit yksi semmonen

mua nuorempi,

selkeästi myöskin feministia,

ehkä saatto olla

vaikka enemmän vogue,

kuin minä tai mitä ikinä,

mutta tuli sanoa mulle ihan kivasti

ja näitisti asiallisesti keikan jälkeen,

että tykkäs hirveesti mun keikasta

ja paljon hyviä juttuja kaikkea,

mutta sit se sanoi,

että varovasti ja kohtelee,

se oli semmoinen,

että hän haluaisi tuosta

huntujutus sanoa,

et siitä ei jotenkin ikään kuin

sais puhua,

et se tuntuu jotenkin aiheet tomalta,

ja vähän niin kuin,

että se ei ole tämmöistä ongelmaa

tai jotenkin se,

jotenkin hän antoi ikään kuin ymmärtää,

että mä nyt vähän paisuttelen tätä ongelmaa,

että tästä ei ehkä pitäisi puhua

ja se oli hurja juttu,

koska siitä meni ehkä noin

kaksi päivää tai jotain,

niin sitten alkoi tapahtua Irani

näitä asioita,

sen nuorinainen tapettiin siellä

ja sitten alkoi tulla niitä

mielenosotuksia yhtäkkiä,

se tapahtui niin kuin välittömästi

sen jälkeen,

ihan niin kuin pari päivää sen jälkeen,

kun tämä nainen oli tullut

sanomaan mulle,

et ei pitäisi tästä koko,

et ei se nyt välittämät ihan oon noin,

et me länsimaiset jotenkin

vedetään mutkia suoreksi

ja yksinkertaistetaan tätä,

niin sitten tuli sen jälkeen semmonen,

että voi nyt vittu antajaksi,

saanko kiroilla täällä,

että se on ihan todellakin todellinen

ongelma ja asia,

että tässä maailmassa on

alueita paikkoja, ihmisiä,

jotka joutuvat henkensä uhalla,

et se on niin kuin henkipois,

jos se pidä sitä huntua tai pukeudua

just niin kuin,

nyt mään osaa varmaan sitä termistöoikea,

mikä on,

mikä on huntu ja mikä on purkaa

ja mitä niitä on,

et mään nyt osaa sitä termistöoikea,

mut jos joku nyt siitä,

mutta että ongelma on todellinen,

se ongelma on niin kuin todellinen

ja sipmus tuntuu jotenkin aivan

niin kuin hullulta se,

että myöskin se,

että jos ajatellaan näin,

että me hyvin pärjäävät etuoikeutetut

länsimaalaiset, joille tämä asia

ei ikään kuin kuulu,

että me ei saa taisi puhua siitä,

että antaa heidän itse puhua.

Vittu, jos he puhuvat itse,

niin he kuolevat,

niin kuin tavallaan se,

että eikö tämä nimenomaan pitäisi olla

semmoinen asia,

että koko maailma puhuu siitä?

Niin, ja se on vaikea,

niin kuin, että jos me vaan puhutaan

vaan itse,

tai tavallaan, että sä saat puuttua

vaan omin ongelmiisi,

niin ohan se nyt sitten vähän

aika kapeeksi,

niin kuulokaa nykyään,

niin hän ois,

niin mielenistämään puhua.

Niin, niin, niin, niin,

että miten sitten jotkut

paikka,

no joo,

en mä osaa sanoa.

Mä en nyt kans,

tää on vaikea,

mutta tammatunnistan siinä,

että se on älystyy vähän sit,

kun, että vaikka omasta mielestä,

joku juttu on oikein,

tai niinku hauska juttu,

ja niinku,

että se voi sanoa,

mutta sitten,

jos on kerrankin joku vähän,

niinku haastanut sitä,

niin sitten rupeaa,

kun rupeaa puhua,

mä mulla onkin pari sellaiset,

voiko mä nyt,

ja sitten se juttu aika vähän kuoleekin siihen,

koska sä teen nää voisi siihen,

niinku,

seistä sen takana,

niin sitten tulee semmoinen epävarma,

eikä se ei ole nää hauskaakaan,

koska se,

että osaa sitten sanoa aina

semmoisesta sopivalla.

Mutta oikein täytyy muistaa,

että sehän oli aika myrsky vesilasissa,

siis mäkin puhut tätä,

joku kauan.

Se oli yhdessä Facebook-tapattomassa.

Yhdessä Facebook-tapattomassa,

ja senkin mä muistan,

että sekin syytyi isommaksi,

koska sinne meni provosoimaan

nää muutamat komikot.

Joo, joo, joo.

Jotka nykyään ovat muuten hyvin

erilaisia somessa,

olen huomannut tota.

Joo, ja sitten sekin,

ja sehän oli siellä keikalla,

oli varmaan 250 katsojaa,

ja mä en huomannut sen keikan aikana,

mä en huomannut mitään ongelmaa,

että siellä on varmaan ollut

220 ihmistä,

ketkä on aurannut sillekin jutulla,

ja sit siellä on ollut 30 ihmistä,

ketkä on loukkaantunut,

ja niistä viis tulossa.

Ja kuuleeks se ollaan tekoja klubeja,

mitkä oli niin sanotusti

turvallinen tilaa tämmöisiä,

että sehän voi olla myös,

että sit taas tavallaan

mitkä me ei osata,

niin tai siivahessa ei vielä oikein tiennyt,

että mitä voi käsitellä,

ja mitä ei.

Joo, ja on se,

kyllä mä sen myönnän,

että varmasti silloin siihen aikaan,

siinä mun tavassa,

ja sanavalinnoissa on voinut olla

jotain korjaamisen varaa,

että koska mä huomasin sit heti,

kun mä muutin sitä juttuua,

ja selkeytin sitä,

että niin et sinne jäämmitään epäselväksi,

niin sit hän se muuttu,

ja sen jälkeen kuka on enää tullut

loukkaantumaan siitä,

että kyllä mä siitä myöskin uskon,

että ehkä tuommoista,

että kyllä tuommoinen palau te pitää ottaa niin,

että sitä voi miettiä,

ja suostuu miettiä kriittisesti myös

niitä omia juttujaan,

että välillä se palau te voi olla aiheellista.

Mä enes tässä en kehtaan sanoa,

mutta kyllä mulla on ollut

semmoisia juttuja,

mistä herran jumalla,

jos mä nyt puhuisin niitä,

niin se ei ois ok.

Siis samaa, mutta siis kyllä maailma muuttuu,

ja kyllä meidän täytyy muuttua sinne mukana.

Ja sen takia mä en ymmärrä ihan täysin tätä,

että mitään ei saa sanoa,

ja kaikesta loukkaan,

mutta mietin, mitä saa sanoa.

Mäkin puhun aika lailla mistä,

vaan enkä muulletuu mitään,

että ei se vaadi kun tietylaista

herreillä oloa,

että välttelet tiettyjä asioita,

ja korja-opiskelet vähän asioista,

että käytän kukaan huudet tuolla,

että on semmoinen maaku Czechoslovakia,

että mä en selleraan ymmärrettänyt,

että ei se ole enää,

että se on vanhaa tietoa.

Niin on, ja mäkin just mietin jotenkin mielessäni

sitä mistä kaikesta

mäkin puhun lavalla.

Mä voin puhua siellä lavalla

kuolemasta, seksista,

abortista, väkivallasta,

rikollisuudesta,

kovista, huumeista,

ihmistä, vaan eikä...

En tiedä sitä, että jos joku on

loukkaantunut tai jotenkin järkyttynyt

jossain salaa, mutta

kaikista näistä aiheista puhun

ja rallattelen menemään,

joka viikko ympäri Suomen,

ja en ole kokenut

semmoista, että mä olen yritetty

vajentaa tai että mun puheista

loukkaannuttaisi.

Kyllä minulla on sellainen fiilistä aika vapaasti

tässä.

Mä oon huomannut päin vastaan,

että vois puu paljon vapaamankin,

mutta ei halua, jossain mä oon huomannut

herranä, mulla on yksi sellainen juttu,

mä oon nyt jätin sen pois.

Se on tämmöinen, missä netistä,

kun lapsi käy kuuklaa, mikä on syypää,

mihin tahansa on siis

mikä se on viher vasemmisto

oro.

Ja sitten se oli hauska,

tuohon vaaleihin asti se toimii,

että no niinhän netissä lukee, siis kaikesta on syytetään.

Nyt yhtäkki,

niin engi rupeus nauraa sitä ihan eri tavalla.

Teekö silleen nimenomaan,

että se on samaa mieltä,

että tämä ei nyt meittää mun ironia läpi.

Pysypä täysin, että eihän niin kuin oikeasti,

mä oon pittiin kertoa, kun en mä nyt halua,

että ihmiset nauraavat sitä, että ikään kuin mä olisin sitä mieltä.

Vaan että pointtina on se,

jossain nyt kuuklaa, mitä tahansa keskustelua

on niin aina siellä joku syyttämässä vassareita josta,

että ei mien

viher vasemmistoa ja muuta,

ja hyvin rumilla sanoilla.

Mutta nyt mä tajusin tosiaan, että mä saan nakkilassa sen kerroa

ja mä taisin, että nää,

mä minun sinä hakkasin vielä pöytä,

niin nimenomaan haa, okee,

tää sai hyvin eri reaktioon.

Se jotenkin, mitä mä vaikka,

sit oon kirjoittanut itsekin johonkin mun

esittelytekstiin, että

et siin mun komikassa, et siin voi

olla kaikkea jotain.

Kyllä mäkin voin välillä olla vaikka tosi roisilavalla.

Kyllä mä saatan

niinku kiroillaan, ja just tuhuun

seksistä, ja siin voi olla vaikki,

miten niinku

härskeäkin juttu ensin,

et mä nyt koin itseäni, miksi käänninkun seksikoo,

minkoksi muuttotutani.

Mutta et tavallaan, että kaikkea voi niinku sanoa,

et ei niinku kiusata pienempiä

eikä lyödä alaspäänsä,

mä en niinku tuls sinne lawalla

jotenkin naureskelemaan itseen

heikommassa asemassa olevilla.

Niinpä. Niin, sit se on

ok, et sit kenenkään ei tarvin luokkoa antoi.

No millä minä sitten, Fitsainen,

kun kaikki ovat heikommissa?

Sun täytyy sit

vaan nauraa itsellään,

mut ei mun seon mitään

naurittamaan.

Millat tota,

Minulla on te perustit ja olen fiimeenpaneeni.

Mä oon puhunut siitä aika paljon tässä porkastissa.

Muiden vieran ensisille ei yksinäni täällä, mikä siinä on.

Miksi se perusti?

Se oli 2017.

Eli oksisit samoihin aikaan, kun se rupeisit näkee itse, että tää on nyt mun nuuni?

Joo, kyllä se jotenkin meni aika, jotenkin samoihin aikoihin, joo.

Ja toisin, kun mun muut vieran, niin sä oot siinä vieläkin.

Ketkä on ollut tässä näin niin.

Mutta se on yhä aktiivinen.

Mä oon sitoutunut.

Sä oot päätitettä ne luovuttajat.

Mutta onko siinä vielä siis, onko se, teillä on yhä totta kai manalassa se vakio klubi?

Bottalla. Tää täytyy kuortaa.

Manalla on se ruokaraavintaa.

Nimenomaan bottalla.

Mutta siten, että kierrätte ympäri Suomea niitä kuitenkin ja teette tämmöisiä.

Joo, siis enemmän on se, se kierrätueelämä on isompi osa sitä.

Tietenkin, koska ei mennyt.

Voitais varmaan siellä bottalla, mitenkään joka viikko.

Pyöriä, että se botta on ehkä semmoinen tuttu ja turvallinen kotipeässä,

missä meillä on joka keväti, joka syksy jotain ja jonkun verran.

Ja sitten naisten päivän komiikka-festarit.

Ja semmoista, että se on semmoinen tukikohta täällä Helsingissä.

Mutta kyllähän se sitten.

Jos haluaa keikkailla paljon, niin.

Ja sitten kun niitä keikkoja on niin paljon,

muuallakin ei me ehdittäis käy olla siellä.

Miten tuota, siellähän sä mun mielestä rupeasit,

eikä sä oon usein MC'nä niissä illoissa ollut?

Joo, ja nyt me ehkä vuoro...

Joo, aiemmin ennen kuin Helena tuli siihen mustunto,

että mä olin tosi paljon, nyt me ehkä vuorotellaan Helenaan kanssa.

Mutta onko se se, mistä sä tavallaan löysit myös sen,

että se rupeas tuntusustuu?

Koska et se muun muassa hirveesti tehnyt tänne?

En siis, mä pelkäsin ja välttelin kanssa sitä MC-keikkojen tekemistä.

Monta vuotta tein vaan ihan normi-keikkoja.

Ja vaikka mä perustin omia klubeja heti alusta asti,

nyt mä en koskaan suostunut itse MC'ks mä en uskonut,

että mä pystyisin ja mä aina pyysin jonkun itseäni kokeneemman,

niin ku tekee ne MC'nä.

Mitä? Tää on hyvä rei...

Ehkä sekin oli hyvä tavallaan, että tiedostaa se omaa ammattomuutensa.

Siis kyllä se...

Enkä tarkoittaisi sun, mut kyllähän se on hirveän yleistä,

että on silleen, että sitten niinku...

No mä oon kato MC'nä.

Rehvakaana, joo.

Sitten ei tuu mitään ja siltaa vaan turha vaikee.

Niin alun, jossa on varaudi palastaa siihen kunno MC.

Joo, mun tuntui, että se meni ehkä just täydellisesti niin,

että mä onnistuin vahingosta tekemään täydellisesti.

Eli just niin, että perustin niit klubeja

ja muun muassa ensimmäinen oli komedia-kellari tuolla,

kellariteatteella.

Niin tota, aina mä pyysin sinne jonkun toisen MC'eks

ja se oli hyvä idea.

Mä en ois varmaankaan ollut valmis,

ja sit mä olisin pilannus sen klubin.

Mutta sitten mä pakotin itteni sitten,

joskus emmä tiedä 2015, mä oon muista missä vaihees.

Jossain vaiheessa mä pakotin itteni,

perustin sen Happy Friends klubin lautta saureen.

Ja se oli kiva klubi, ja se oli monta vuotta siellä

kunnassa ravin tuolla lopettitoimintansa.

Siellä mä jotenkin päätin, että nyt mä oon itettää MC'ä joka kerran.

Ja eka kertaa pelotti,

mut se meni jotenkin ihan hyviä.

Mä aika paljon siinä nojasin siihen ihan vaan mun materiaaliin.

Sit kun mä tulin tekemään tokaan MC-keikkaa sinne,

mä yhtäkkiä tajuisin jotenkin varttiin ennen,

sitä keikan alkuu.

Että täällä on itse asiassa tosi paljon vakkariyleisö,

et mä en voi enää nojata siihen samaan matskuun.

Ja sit siinä vaiheessa mulla oli sen verran vähän omaa matskua,

et mä tajuisin, et mä oon kaikki mun tavallaan MC-keikalle

sopivat matskut käyttänyt viime kuussa.

Ja ne mun loput kirjoitetut matskut on semmoiset,

ne ei vaan sovi MC-keikalle.

Ja sit mä niin kun,

siinä oli jotenkin varttiin aikaan,

että varttiin päästön mentävä lavalle tietään,

et mulle ei ole vittu juttuja.

Niin sit mä joudun jotenkin vähän silleen,

niin kun lapsi opetetas uimaan silleen,

et se heitetään veneestä,

ui, jos et haluu kuulla.

Ja sit mä sain sen keikan meneestille,

mä en kertonut, mä olin varmaan sitten MC-enä

siinä joku 15-an peräsi 17 minuuttiin lavalla,

niin et mä en kertonut yhtään mun kirjoitettua rutinia,

vaan mä vaan jotenkin leikin sen yleisön kanssa.

Ja se meni hyvin.

Ja sit se oli ehkä semmonen yks merkittävä kokemus,

et mä jollain tavalla,

pääsin nyt käyttää johonkin semmoiselle rappuselle,

et opettele sitä omana ittenä olemista.

Joo, se on, kun olet nyt myös

lepakko-kalliokomedi-pulaakin tässä ollut,

MC-enä, ja olet taas muuten ensi kuusi,

tää ei riivään tulla ulos siihen, mutta

mut muuten voitaisiin mainosta kannata

käydä lepakko-mies, kalliokomedi-pulaakin.

Siinä mä kanssa opin sen kanssa tajusin,

kun vakio katsojat ja silleen, että mä oon 10-vuotolle

tullut tässä MC-enä,

niin kun muutaan koht sata kertaa,

hei mun loon mitään, niin sitten mä aina teen sinne uutta,

niin kun jäsen mä oon sen, no niin tää meni hyviä,

nyt mulla on kymmenen minuuttia.

Tuli Ray Champiin, toi remontti tuolla rupee,

kuuluu läpi, kun tuolla porataan seiniä sun muita,

mutta niin huomannut sen, että

että sitten ainakin, nyt mä menin Janssen

käsin tässä, ei sillä väliä, itseäni kekuun.

Niin, ja sit on jotenkin se, no niin,

tännehän mä teen taas kymmenen minuuttamatta,

kun tää on tosi hyvä, että tää toimii,

sit meidät jonkin muualle se, tää ei toimi yhtään,

että se on myös se tuttu yleisötekijä

myös sen, että sä saat anteeksi enemmän,

ja muuta, no mut hyvä,

mut sun solo tuli nyt sit, oliko se näitä,

sulla oli näitä koronajan soloja,

niin sanotusti niinku mullakin, että jotain pitkiin tehdä,

joo, siinä mä sitä niinku teen,

joo, sit se on vähän tietenkin omalla vastuulla

ollut jotenkin yrittää järjestää siihen jotain

kiertuetta tai jotain, nyt mä en oo saanut tehtyä,

ku muutaman esityksen, mut nyt mä oon aktivoitunut niin,

että mä tiedän, että mulla on syksyltulossa

uuseampi.

Joo.

Niin mun tavoite on jotenkin se, että jos mä saisin

syksyllä runnottua nyt edesfaikki,

edesfaikki kymmenen esitystä.

Se on oikein hyvä mä.

Niin tota, et sitten voisi myös luopuus

siitä hyvin mielen.

Ja se on se kehitty.

Niin, ja mä en haluu, et se jää mun

semmoseks, et mä pyörin sen samankaan,

niinku seuraavat 5 vuotta.

Ai, liiku minä?

Ai, oot se pyörinyt samankas 5 vuotta.

Joo, ei nyt ihan, mut suuri virtei.

Mutta se on siis oman elämänsä kuokkavieras.

Oman elämäni kuokkavieras.

Oman elämäni kuokkavieras.

Nimenomaan, ja se on nähtävissä syksyllä ympäri maan.

Se on vaikka missä.

Joo.

Joo.

Missä se on?

Apua, missäköhän se on.

Se on tota nii, 13 syyskuuta,

se on siellä Myrmään loppuissa.

Se on kiva paikka.

Joo, näin mä kuulin, sitten se on marraskuussa,

olisiko se marraskuun 29 päivä

Linnateatterin siellä,

mä en muista edes se nimeä,

mutta siellä on se pienempi näyttämä,

joulukuun toinen päivää,

studiopasilassa joulukuun 29 päivä

TTT-klubilla,

ja sitten oli vielä,

olisiko ollut syys lokakuussa

Nui ja miehessä Lappeen rannassa.

Okei, hyviä paikkoja.

Joo.

Mä en muista enää oliks muuta.

No, mut ne kyllä selviin työtä.

Ne selviin työköillä.

Sitten nämä miljardit kuuli,

jatka tuonne, voi kuuklata missä ne on.

Ne voi kuuklittaa ja tulla

seuraamaan mua Somessa,

ja sitten mä huutelen siellä.

Huutelet Somessa.

No hyvää.

Mä kysyin suurta, että onks sulla joku

semmoinen komedian muisto,

minkä on kaikilta.

Onks sulla joku semmoinen komedian muisto?

Mulla on montakin komedian muistoa,

mutta jos pitäisi olla semmoinen.

Saa olla useampiakin,

mutta yksi on semmoinen merkittävin.

No yksi.

Mä en edes tiedä, onks tää tavallaan merkittävin,

mutta olisi ehkä jollain tavalla semmoinen

komedian muisto, mikä tapahtui

Lontoossa 2009.

Eli se on ollut

vuosia ennen kuin mä aides

päättänyt, että mä aloittaisin

stand-upia.

Oli semmoinen tilanne,

että me oltiin ystävien kanssa

viettimässä pitkään viikonloppuun

Lontoossa,

ja sitten yksi mun ystävistä

oli varannut meille

mä ennes muista mistä,

mutta se oli joku tosi maakeen stand-up,

stand-up-keikka, jossa ei mikään

rupunen baarinurka-klubi, vaan semmoinen

missä oli jotenkin aitiot

siellä siivussa, ja meillä oli semmoinen

oman elien hengen aitius.

Joo, jotenkin semmoinen tosi hieno paikka.

Ja sit me oltiin

sitä pitkään viikonloppuun vietetty siellä,

ja kauheasti juhlia oli siinä,

olen ollut niin, että me oltiin kaikki jotenkin

hirveässä krapulassa, kun me mentiin sinne

klubille,

ja istuttiin semmoisessa etuaitiossa

lavavieressä, ja jostaan syystä

joku niistä illan koomikoista

jotenkin kiinnitti huomioon

tosi paljon meihin, ja otti

meidät oikein semmoisiks silmätikuiks,

ja sit se ytikin erityisesti

nappas mut sieltä.

Ja mä olin tosi ahdistunut, ja sillä, että

nyt tulee joku paniihki häiriökohtaiset,

mä oon ihan hirveässä krapulassa täällä, mä en halua

mitään ylimääräistä huomioon.

Ja sit se alkoi painostaan,

mä oot tosi voimakkaasti, että nyt tutsinä

tuttanne lavalle nyt,

ja mä olin vielä ottanut kengät poisia

lasta, jotenkin niinku vähän huono

vointisena siellä, ja villasukissavaa

jotenkin nökötin siellä, ja sit se painosti

mua lavalle, ja mä olin saanut, että

ei, ei, ei, ei missään nimessä, ja sit se

vaan jankkaset kyllä tuut, et se ei antanut

periksi, ja sit siit meidän väittelys

tuli niin kiusallinen, että mä tajusin, että

tästä tulee ahdista vampaa, jos mä emme

ja mulla on ytikin pakko mennä sinne,

ja sit mä menin sinne lavalle,

mä muista yhtään, mitä se on

puhunut mulle siinä, tai mitä mä oon

vastaillut, mä vaan muista sen kokemukset,

että siellä oli varmaan niinku tuhat katsojaan,

että niit oli siellä ytikin parvella, joka paikassa

niin mä muistavaan sen, että

mitä ikinä mä niinku sanoin siellä

lavalla, niin se

koko tuhattäinen yleisö nauro,

ja sit siitä mulla jää jotenkin

sellainen kokemus, että

jonnekin tonne takaraivoon, että

ehkä mä voin olla hauska,

tai että ehkä ihmiset voisi nauraa mulle,

niin sit se ehkä

jollain tavalla on sitten,

niin ehkä se oli sit sellainen

tärkeää, että mä

senkin kokemuksen voimalla ajattelin,

että ehkä mä vain uskoin.

Muisteko se yhtään, kuka se oli sen?

En muista yhtään. Mielenkiintoista.

Kuka ottaa lavalla ihmisen?

Nii. Vielä joku, joka on vähän

vasta hakoneen, että se on ottanut oikein

jotain, se on nähnyt, että tästä tää toimii.

Nii. Se on varmaan tietysti

tehnyt niin paljon niitä, ja sit näkee,

että osaa heti sanoa. Se on heti kahtunut,

tuolla on maailma hauskinnainen.

Hän tee vielä sinne tiedä.

Niin, toi pitää ottaa toi. Hän tekee

tämänkin tosi hyvin.

Mutta se on jännä, kun kyllähän sitä oppii,

niin kuin säkin tiedät, kun jutteli yleisöntä

aika nopeasti on siinä kuvaa. Mä toki tälle

kannata puhua tästä ei tuu mitään, eikä se

haluu mennä eteenpäin, ja sit jostain

taas näkee, että tää on niin kuin

tän kanssa, käydään koko iltata tätä.

Joskus joku katsoja näytti mulle,

kun mä aloin juttelees sille eturisissa,

se näytti mulle heti näin.

Niin ku kuulijoille,

tiedoksi sitä siis sormella tästä,

niin ku kaulan poikki semmosen liikkeen,

niin tota, sit mä heti jätin hänet

mutta se oli semmoinen hieno varanne,

eikä se varmaisi viihty siin koko illan

kyllä nauro, mutta se oli hänen tapas,

että jätän mut rauhaa, mutta okei.

Ja tuossa on hyvä, koska se ihmisiä pelkää,

mennään eturin, ja sit ne otetaan,

mutta eihän me ikinä oteta sellaista tavalla,

joka ei haluu, et totta kai saatetaan kysyä

jotain, no mikä sun nimi on, ja sit siin

aika nopeasti huomattu, hän ei haluu jutella

mennä eteenpäin. Mutta yleensä ne,

ketkä koko iltata ollaan, niin ne on kyllä mukana

siltä, mutta ihmisiä nää sitä sieltä takaa,

voi olla myös, et se ei ollut, et me

eteenpäin, vaan olisit, et mä tapasut.

Niin, nyt se on se, mikä

mulla menee vuoroksi.

Tää oli se, mitä.

Hirveätä. No mut toi oli hyvä muisto,

se oli merkittävä, kyllä.

Oks sulla jotain suositusta meidän

kuulijoille, mikä on muu kuin muuttakaan

Suomellinen? No kun tässä on tota,

niin emmä sitä suosittele kellekään,

ettei tuustin, ja minä haluan pitää

sen paikan itsellä, niin tota,

mulla on kolme suositusta, mut jos on

kiire, niin Sip, mä sanoin vain.

Ei meillä ole kiire, sä voit ihan rauhasta,

toi meteli vaan välillä tuolta pistää.

Mietin siis, mulla on kolme suositusta,

mä en osannut päättää, minkä mä näistä

valitse, mulla on yksi suositus,

joka tekee meidän omasta elämästä parempaa,

Sip, mulla on toinen suositus, joka parantaa

maailman, ja sitten kolmas suositus,

mikä olisi hyväks meidän luovuudelle.

No nää kaikki mä haluan kuulla.

Okei. No se ensimmäinen

suositus on se, että

mä olen löytänyt itse tämmöisen

valaistumisen, että mä haluisin suositella

kaikille aamuja.

Mä oon itsekin tämmöisenä

iltavirkkuna ja aamuntorkkuna,

aina vähän jotenkin aliarvioinu

aamujen merkitystä, nyt mä oon

tajunnut sen, että aamut on tärkeintä

ja parasta, mitä meillä on.

Niin mä haluisin, niin, tulla sulla

heti joku lisäkysymys. Lisäkysymys aamulla

tarkotat noin, niin ku, mitä kello on aikaan.

No okei, itse asiassa nyt tästä voidaan

sanoa niin, että se voi olla jokaiselle

ihmiselle yksilöllinen aikaa, että se

voi haluta herätä viideltä joku herää

kymmeneltä, mitä ikinä se onkaan.

Ehkä tarkoitan sitä niin, ku,

ensimmäisiä tunteja, että se on ratkaisu,

että miten aloitat päivässä.

Mä oon yhtäkkiä tajunnut sen

asiaan, ku mä oon alkanut panostaa mun

omiin aamuihin ja jotenkin tulee

tietoseksi siitä, milloin päivä

lähtee huonosti käyntiin tai milloin

se lähtee hyvin. Ja mä oon

alkanut tosi tarkkaan, etekin vaalimaan

siitä, että miten mä saan sen

täydellisesti semmosen unelmien aamun

aina, mikä on mulle hyvä, niin sitten

mä oon huomannut semmosen asian, et jos

aamu alkaa jotenkin päinheilvettiä,

niin se vähän värittää sen

koko päivänä, koko päivä menee vituiksi.

Mutta sitten taas, jos aamuun

aloittaa tosi hyvin, niin sitten

siitä se kertautuu niin, että koko päivä

menee hyvin. Jos päivät menee hyvin,

niin koko viikko menee hyvin. Ja mä oon

tajunnut tämän, että

jos me jotenkin pelastetaan meidän aamut,

niin se

koko elämä tulee menee hyvin.

Viime podcastissa Ville Müllerinen

suositteli aamuliikuntaan.

Ah, no se voi olla.

Se on vähän sama, että se on tavallaan

se aamu. Ei se tarvitse ole liikunta, mutta

tavallaan se saa sun oman hyväksetä.

Kerro jonkun konkreettisen esimerkin, että

miten mä helposti voisin, vaikka

jos mä en ois tietoinen siitä,

mä voisin aloittaa mun aamut päinheilvettiä

esimerkiksi sillä, että mä laitan

herätyskellä on soimaan mahdollisimman myöhään,

sitten sen jälkeen mä

torkutan ekat 20 minuuttia,

joten mä olen jälkeen kiireellä ylös

ensimmäisenä avaan Somen,

käyn herättää lapsen, on heti kiireessä

jotenkin tunkella sitä lasta kouluun,

tulee kiireä, stressa on tunnu fiilis

ja mä oon sen vaikka jonkun Somen kautta

päästänyt puol-Suomeen

sinne mun sänkyyn

ja jotenkin se lähtee huonon fiiliksellä

ja sitten tulee se kiireä stressi.

Mutta sen sijaan mä alkanut nyt tekeen niin,

että pyrin heräämään

kaikessa rauhassa vaikka jo tuntia ennen,

kun lasta pitää herättää.

Nämä nimessä sä puhelimeen koskee

ja mitään Someen avata ensimmäiseen

vaikka kolmeen tuntia ollenkaan,

että ei sinne ollenkaan

vai että sitten ne aamut aloitetaan

hyvillä asioilla, että ensi

voi vaikka just

käydä pikkulenkillä, tehdä vaikka jonkun

nopeen aamun venyttelyn, keittää kahvit

kaikessa rauhassa, kirjoittaa aamusiin

mut meditoida, tehdä jotain

hyviä asioita itselleen.

Vihersmuuties,

joku sitrunavesi

kahvi, ja se, että saa aloittaa sen päivän

silleen, että ei ole kiire, että mä en heti

oo jonkun toisen palveluksessa

juoksemasi jonnekin, vai

miten ihanaa se aamua vaikka aloittaa silleen

eikä puol tuntia, mä vaan istun

yksin hiljaisuudessa siinä keittiön

pöydään ääres, siemaailmas, kahviin ja

kirjoittamassa aamusivuja, ja sit

kaikessa rauhassa meidän herättelee sen lapsen,

sit kun mulla on se oma rauha jo.

Sä taiva liian onnellinen nyt kyllä.

Joo, mutta se onkin, kato, kun mä oon alkanut

miettää näitä aamuja, niin sit mä suosittele

kaikille, että elkää menkö

heti ensimmäisenä sinne

ei torkutusta, eikä sitä

somea, vaan jotain semmoista

kaunista ja söpövä kivaa itselle

heti aamusta, niin sit tulee hyvät taivet.

Mä suosittelen, panostakaa aamuihin.

No mikä on se, mikä on hyväks maailma?

Maailmalle. Myötä

tunto. Mulla on

sellainen fiilis, että jokaisen

ihmisen pitäisi keinolla, millä hyväänsä

opettele itse

kysy kaverilta, lue oppaita,

harjoittele, ota vastuu siitä,

että jotenkin, että kaikkien

ihmisten pitäisi harjoitella

myötätunto. Mua

jotenkin ahdistaa se, että mulla tuntuu, että

mun mielestä maailma on

niin kuin pilalla

sen takia, että mä en tee johtuksi, että

mulla on kadoitettu yhteys

itseme ja toisimme vai miten, mutta

että... Liian kiireisi aamuja.

No se voi olla siitäkin, mutta se, että

meillä puuttuu, että me tunnetaan suunnilleen

myötätuntoon, niin kuin ehkä niin kuin omia lapsia

tai jotain omia... Miten myötätuntoon harjoitellaan?

No

yksi juttu voi olla vaikka se, että

aloittaa vaikka ensi voi olla

kans silleet feikitiljumeikit,

niin kuin, että jos et sä oikeasti tunne

myötätunto, niin esitä vaikka

ja pidä se

ilkeysiä kitinä ja kiusaaminen

ja niin kuin pahuus sisällässä.

Mä puutte siis suoraan mulle.

Niin tota

ehkä sitä...

Niin, siis en mä tiedä, että pitäiskö

ehkä yritä yrittää asettua

niin kuin toisen asemaan, että mä oon välillä

vaikka miettinyt sitä, että vaikka tämmöisessä

poliittisesti

polarisoituneessa

niin kuin

ilmapiirissä, jotenkin helposti me tullaan

jotenkin semmosiks, että se

muuttuu semmoseks vihaamieliseksi.

En mä tiedä edes, miten sitä harjoita...

Mä ehkä sanoisin näin aikuisille

ihmisille, että selvitä.

Selvitä itse, että nyt kukaan ei tullut sitä

opettaa, mutta opettelen niin, että sä pystyt

tunteen myötä tuntuu semmoista ihmistä kohtaa,

jonka kasvattaa eri mieltä

ja josta sä ajattelen, että työ on kusipää pellä.

Sen mä tiedän, että mikä lapsille sanotaan,

että kasvattaa empatiä nuorille on,

siis esimerkiksi fiktiokirjojen

lukeminen, ja me joku viikataan, että semmoinen

pystyy samastamaan toiseen ihmiseen

ja sen ongelmiin ja sen lähtökohtiin

muualle. Mutta sit mä törmään

ihmisiä, jotka ihan psykopattejat,

jotka aina jotenkin...

Mä luen pelkkään fakttakin, jos mä luen vain tietokirjojen.

Niin täskö sun lukee joku

aidosti joku romanioskus?

Se on keksittyä.

Joo.

Ja sitten se on musta jotenkin pelottava semmoinen

maailma, missä me ehkä tunnetaan

myötä tuntua, vain kaltaisiamme kohtaan.

Tavallaan, että me samastutaan

vaan jotenkin niihin ihmisiin,

ketkä on vaikka just

poliittisesti samalla puolella,

kun me tai ketkä jakaa sen saman

elämän filosofian tai ne omat

ystävät tai perheen. Ja sen, että sit jos joku

on erilainen

tai ajattelee jotenkin päivästä

sieltavalla, niin se myötä tuntua

loppuu jotenkin siihen. Ja musta se on

jotenkin vähän hirvittävän maailma, että jos me voidaan

vain

tunteen myötä tuntua pelkästään

itsemme kaltaisia kohtaan.

Se on niin kuin, että me tunne myötä tuntua kaikkiin,

paitsi niilläkin on kiireää, mut koska

ne on ihan itse ansannut.

Hoitamme, että mietin, miten se

ei kun niissä... Itse se on pitää järki.

Olmas on mikä oli hyväks mille?

Hei, niin, siis

luovuuden, tämä on tämmöinen niin kuin

kevyempi. Siis mä suosittelen kaikille

ihmisille improvisaatio

kokkausta.

Siis ihan vaan sitä, että kun ihmiset

on hirveän paljon tekee ruokia,

me katotaan reseptiin ja kuunnellaan, mitä

muut tekee tai jossain

someskiertää joku resepti tai katsotaan

jostain, kuukleetetaan ohjeita.

Mä suosittelen rohkeasti heittäytymään semmoseen,

että laittakaa hetkeksi

ja poisi, älkää kuukleettako mitä reseptiä,

me ette vain kauppaan

sen ostoskorin tai kärryn kanssa,

kerää ette vain sen korin täyteen ihan

sattumavarasiin hyviä juttuja

ja sit me ette himaan miettiin, mitä tästä tulisi.

Mä alkanut harrastaa semmoista.

Mä en enää yhtään katon mitä reseptiä,

mä vaan keräälle asioita ja kokeilein

ja keksin itseä. Välil se menee päin helvettiin

ja välil tulee tosi hyvä,

mutta sit musta tuntuu, että se on niin kuin hyväks

luovuudelle tommoset

arkisetkin asiat, ettei kaikkien vaan

jonossa, vaan vähän yhtekin

patistaa itseässä semmoseen, että

keksin nyt itse.

Tulemme hirveän hyvä mielenkiintoista,

että mä mekkään kauppaan, vaan mä katson mitä

mä voin tehdä. Ja sit siksi mä löydän

jostain kuivakaapisti, että okei,

tommosia linssejä, mä taas ne liikoo

ja sit, miten sit tulet uusi,

mikähän toi on joku koukoskermaa, laitetaan se

tonne ja mitä sitä liian kaapisti löytyy.

Selleria, no se tonne.

Siis sehän on parasta, kun on se tilanne,

jos on vielä parempaa, et ei edes me kauppaan,

vaan että on se tilanne, et meille

ei ole mitään. Kaapit on tyhjät.

Suomenlinnas menee aina sunnuntaisi kuudelt

kauppakiin, niin mulla tosi usein sunnuntaisi

käysi, kun mä unohdan sen.

Mä tajun seitsemältä, et meille ei ole mitään.

Mä olen koko viikonlopu jossain

keikkareissulla, mä en ole käynyt kauppasi,

ei ole mitään. Ja sit just

pitää tehdä noin, ja yhtäkin vahingos tulee

kurmeeta. Niinpä.

Niinpä. Toivoisella hyvä

solon nimi kans, vahingos tulee

kurmeeta. Joka tuo keskin kertaa

kurmeeta pukkaa.

Ja sit toi ne, mikä siinä on, kun kaikki

vaan onnistuu?

Se on just näin, sit hellu aina sanoo,

se on, se on,

tämä ei ollut hänen keksimällä osassa oli

kuulusten joltain, mutta aina kun me ollaan

jossain, että meillä on jotenkin hieno

meininki, että me istutaan jossain

luksusmyökin pihapaliussa

tai kylpylän spaaporeammeessä,

jos kumppala sit kädessä, niin sit hellu

aina sanoo, tälleen menee, kun meillä menee

huonosti.

Tää on aika hyvä lopettaa mun mielestä.

Ei kertoo, käsiteltiksemme kaikki tarvettava.

Ei tiedä.

Sori, kun mä vähän rupeisin tuon syöskohdalla,

mutta sit mä ootin rauhan takas, kun tuli

yhtäkkiin toi hirveen meteli, tuolla toivottavasti

et se ei kuuluttele nauhalla, mutta jos kuuluu,

niin se on, se on, se on saanan maha.

Niin onki, tuolla se yrisi,

nyt mun täytyy varmaan lähteä syömään.

On, mutta hei kiitos, kiva, kun olit

vieraana täällä näin, niin saana

Peltolan soloon

kesällä ja syksyllä ties missä, niin menkää

syksyllä viimeisestä.

Nyt mä mainostan, jos mä kuulteleksin.

Joo, toukokuun 20-päivä

Mikkelissä

ja toukokuun 27-päivä

Rovaniemmel-Komikossa.

Okei, missä Mikkelissä?

Mikkelissä, mikä se on?

Gastropoop Eino, missä on stand-upin

enemmänkin, ja sitten

Rovaniemmel-Komiko,

Saanomaria Peltola,

Instagramista löytyy, niin siellä on sit huutalen

lisää.

Insta-linkkin tuohon

sinne podcast-tietoihin, sinä kysit siellä

sit, kun sä katot niitä tietoja, niin sinne

mä laitan sen, mutta hei, tämä oli

meidän vitsitsikseen tällä kertaa. Kiitos, kun

katsoit, muistaa tilata, tämä

niin tiedet, kun tulee uusi jakso. Kiitos, moi.

Kiitos.

Machine-generated transcript that may contain inaccuracies.