Vitsit Sikseen!: 22. Vitsit Sikseen! ∣ Joonas Nordman

Suomen Stand Up Club Suomen Stand Up Club 3/20/23 - Episode Page - 1h 58m - PDF Transcript

Terve! Minä olen Heikki Viljaa ja tervetuloa Vitsitsikseen podcastin pärin.

Täällä me keskustellaan komiikasta ja juodaan kahvia ja vettäkin tällä kertaa.

Meillä on Vierran aivan mahtava Jonas Nurtan. Terve! Tervetuloa, olen hyvä kiva kun tulit.

Se on suuri kunnia päästetään.

Mä hän kutsuin suuri pari vuotta sitten, mutta et sä vastannu ikinä mitään.

Oikeesti.

Joo, mut mä laitin toi mailia, mä ajattelin tämmöisen se Jonas Lukehe, mutta ei mitään.

Mä ootko pyydä, onko tää niin vanha podcastin?

Oon, se on koronan, mikä hän oli kaks vuotta suurin piirtein.

Mihin mailin sä lähetit sen, koska mä...

Mä oonkin samaan, mistä siitä TV's on, siitä mun ja aliaatun jutusta, niin sitten mä rohkastuin siinä, että mä pääkysin nyt häneltejä.

Ei vastannu mitään, mä olisin, että no täällä sinne on nää.

Show business.

Mulla kutu.

Ei, oot oot oot.

Ei sun tarvitse ettistä, että se nyt voi ettiä kahden vuoden takasta.

Joo, ei se kyllä tuot löytänyt sitä.

Mä oon paala, mä oon paala.

Mutta, sithän nyt hän sä laitot Whatsappiin.

Niin laitoja tai joo, mä olin hirvee otettu, kun sä vastasit heti tuun.

Sitä mä luen koko ajan.

No niin menomaan, joo, se oli huono, mutta ei kun tervetuloa, en oikeesti ajatellut.

Kiitos.

Ja joo, mikä täällä...

Haukset siis vitsitsikseen?

Vitsitsikseen, no tämä on semmonen kato ideana, että täällä komiikasta...

Kanssa tekemisissä olivat ihmiset puhuu komiikasta, niin se on hirvee hauskaa.

Niin.

Siinä mielessä tuli vitsitsikseen.

Sitten siellä oli semmonen pitkä, eli keskustelua komiikasta kerää kahvin ja saa myös vettä tai muita virvokkeita.

Ja jos joku alue ei oda olutta, niin miksei sekin käyjä.

Ja sen tuli aikaan pitkässä ollut muuten.

Olis.

Ja ehkä nyt ei kuitenkaan...

Puhuttiin tuossa ennen kuin kamera käynnistettiin, pakko nyt jatkaa tänne, kun mä unohdan tän, niin sä oot kanssa tehnyt näitä, että

tilataan komiikko tekemään jotain yritysvidejä tai tämmöstä.

Niin tai mihin tahansa tämmönen joku ei...

Täälutaan hassoa vähän erilaista, hauskaa.

Jotain semmoista, mikä vähän poikkee siitä normaalista.

Ja sitten yleensä ainasen...

No joo, se on itse asiassa toinen vielä.

Mutta joo, et halutaan jotain vähän erilaista.

Ja sitten silleen, että saa...

Me kestetään kyllä, että on paljon asioita, mistä saa vitsäällä.

Ja ihan vain patkain, että joo.

Sitten käydään tekemässä jonkin vaikka tilaisuuteen,

minkä itse vaikka vielä juontaa,

niin sitten sinne käydään tekemässä muutamat semmoiset klippit tai videot

sitä tilaisuutta varten.

Ja kun niissä vain haastutellaan, niin tarvitaan leikkamaan asiakas, otetaan ne vitsitsikseen.

Niin, menomaan.

Ja otetaan ne vitsitsittekin pois.

Ja sitten on vähän, että nyt tämä ei näy kyllä yhtään hauskaa näin.

Ei, ja sitten siinä on mitä järkeä, niin kuin palkata sinne sitten se hauska kaveri.

Niin, tai se pääsee, että palkatkaa uudisankkuri vaikka.

Tai...

Niin, joku vakavasti profiloitunut ihminen.

Mutta ehkä sinne tullaan vähän siihen, että ihmisten...

Enhän ne koskaan...

Siinä tullaan varmaan siihen, että...

Tulemme oikeasta suunnasta tähän aukeeksi tämä nyt kuulijoille katsojille,

mutta se varmaan se, että joku yritys tai yhteisö tai mikä se onkaan järjestö,

mitä mikä onkaan, on, että nyt me järjestetään

tämä tilaisuus, on ne sitten pikkujoulu tai vuosiuhla tai jotain,

missä on vähän asiakin.

Ja sitten valitaan sieltä yhteisöstä joku yksi tai kaksi ihmistä,

joka saa se epäkiitollisen homman, alkaa järjestää sitä.

Ja niillä on ne tietyt vaatimukset.

Ja niillä on tietenkin hirveä paine niillä ihmisillä,

niillä yhdellä tai kahdella, jotka vastaa siitä.

Jos tämä menee ihan vituiksi, niin...

Mä voin turhaudottaa mitä yleensä tai palkankorotusta tai vastuuden lisääntymistä tai mitä.

Ja sitten varmaan siinä hirveessä ristipaineessa ja stressissä,

että kun sitten se koomikko on kannan palkkaa tai hauska juontaa,

kannan palkkaa olla hirveästi kaikkein, mitä täytyy tehdä tästä näissä videossa näin

tai tehdä se siellä näin, niin sitten siinä on se jännitys,

että voiko noin tehdä, kun sitten jos joku kuitenkin suhtuu.

Joo, ja siis mä ymmärrän sen, koska se on se vastuun monesta

stand-up-koomikkoon, niin ne on sitä, että me hekestetään mitään vaan.

Ja sitten ne rupeaa pikkui liian, kun se tapahtumaan lähellä.

Tuli nyt mieleen, että etänsä mitään sitten vähemmistöjä haukumassa tai tietenkään.

Hekseen kaikkein maailmasta rupeaa seivaamaan sitä,

että ainoat, jotka sanoo rehellisesti, on toimitusjohtajat,

kun ne ei selkeästi välitä, ne on siellä ihan samaan.

Niin.

Ne on mitä haluutettu.

Niin on, niin on.

Ihan sama mitä apinoille syötät.

Ja sitä siinä on myöskin se, että mun mielestä kertoo aina tosi paljon.

Nyt oli yhden yrityksen tilaisuudessa,

koko päivän kestävässä tämmöisen asia-pituisessa tilaisuus, juontamassa sitä.

Niin oli hemmetin kiva tilaisuus, insinööriä suurin osaa.

Siinä taas näki sen, että siellä on hyvä henkisiä porukassa.

Siellä on 150 ihmiset, ne oli eri puolilta Suomea,

mutta oli paljon työyhteisöjä kuitenkin, tai saman yksikön jäseniä.

Ja siellä on aika se toimitusjohtaja, joka lähkäsi mun jäyhäkaveriä,

mutta se oli myös sillä, että saa sen ajan mitä haluaa.

Minusta saa sen ajan mitä haluaa.

Saakohan näin.

Oli ihan älyttömän.

Sanoinkin sen päivän aikana tai päivän lopupuolella,

kun kiitettiin ja palkittiinkin ihmisiä ja toimitsi johtaa.

Kysin muuta. Mitä ei ole niitä fiilisuljaa tästä päivässä?

Paljon mielenkiintoista asiaa, mistä mä en itse ymmärrä mitään,

mutta tuntat opin kyllä paljon.

Täällä on mahtava porukka. Täällä on hyvä yhteisinkin.

Sen huomaa siitä, että miten ne viitsit, vaikka aina pomoja pitäisi pilkata.

Pomoista vitsiä, mutta sitten olisi vähän keskipiohtoa.

Huomaan sillä, että kun porukka nauraa, että täällä ei kukaan pelkää ikään.

Täällä ei ole mitään semmoista, että ei hemmetti,

että sieltä ihmisten takaraivossa nousee jotkut vanhat,

kuit kiitkat tai haamutta, jota ei tosiaan jännitteitä

tai selvittämättömän asioita.

Kyllä sen aistii. Sä varmaan aistit samaan, kun käytetekössä.

Se huomaa myös siitä, että kun kuittailee toimitusjohtajalle,

joka tietysti aina pitää tehdä, niin on kahdellaista nauroa.

On niitä, jotka nauraavat vahingoiloses.

Ja sit semmosti, kun ne naudetaan mukana.

Se huomaa, että taas on ne vahingoiloses,

että herran jäikönen vilaat.

Just niin. Tää tilaisuus, missä malin,

se oli nimenomaan ei ollut vahingoiloses.

Se teet paljon noita.

Mennään pikkujolukaudella, mä olin stand-up-keikalla,

missä sä olit juontamassa.

Mikä oli sinne kiva, koska siellä oli tavallaan

jo koomikko ennen mua.

Se oli hyvä semmoinen lämmitys.

Joo, sinne oli vähän ehkä sanota sellaisia.

Se oli taas sitten tämmöisen pikkulut, missä oli

tapahtunut iso yritys, fuusio.

Siellä oli uusi eri puolet Suomea yrityksiä,

jotka oli nyt yhtekijä samaa ja yksi yritys.

Yksi ja sama yritys.

Siinä taas tuli sitten se, että huomasi,

että se vasta itse asiassa vähän sun.

Se oli aika alussa siinä.

Niin, sä olit ennen ruokaa.

Joo, olin.

Sillankä kun mä esinnyin,

niin sinun edessähan oli se buffet pöytä.

Ja sitä täytettiin.

Se hajuut tulee ja näkijät ihmiset luvaa mennä sinne.

Tää on kyllä paras paikka koomikolla.

Mun elämäni toinen stand-up-keikka,

vuonna 2003,

jonka mä sain esiinnyttäväni

ekaalla stand-up-keikalla niin open micissa

rakastajateaterin ekaassa stand-upillassa.

Niin, tota mä sain

siitä poikin.

Eikun ajatteksi kolmas keikka.

Toinen keikka oli sitten

jo heti saman vuoden syksyllä,

kun tää oli kevätalvelen syksyllä

rakastajateateriäristämällä lainsuojattomat

festapeilla stand-up-klubilla.

Sieltä sitten

sain sille syksylle elämäni kolmanne keikalle

ja elämäni ensimmäinen yksityis stand-up-keikka.

Nelikymppiset, vai 50-piset.

Siellä ei ollut muista kauhean hyvää henkilöllä.

Siellä ei jotenkin...

No, sit kun tuli mun vuoro,

mä siis olin...

mä juonsin sen muistaakseni.

Ei, kun se oli niin, että mä en ju...

vaan yksi mun...

kaveri juonsisee.

Mä vedin se stand-up-keikan.

Se oli vetämään niistä...

keikkaa, se oli tämmöinen hotellin ravintola,

joka oli ihan vuokratusten varten.

Kukaan ei kuunnellu.

Porukka jutti siellä, siis se oli ihan siis...

Se oli... ja siihen mä tiedän, mun jutut varmaan on nyt ollut

ennen nyt ollut ihan niin hyviä,

kun sitä vuosia myöhemmin, mutta se ei kuitenkin...

et mun tullut vähän...

mä oon nyt...

että 17-vuotias jätkään kuitenkin vetää siellä.

Yrittää nyt...

ei mitään.

Sitten siinä tuli tää, kun sanoit, että sitä ruokaa

tuotiin sitä buffet-pöytään rakennettiin,

jossain kohta tästä mun keikkaan, niin...

se bilepääntiin...

joku muusikko tuli vähän virittelemään...

virittelemään ja katsoo vähän niitä,

onko täällä niinku kaikki nupit oikein...

oikein kohtaa vähän...

Katsoo tää nää vireessä ja soitti.

Siinä katsoin, että mä vaan lopetin se, että

jaha enkä hän mä...

joo...

mä en varmaan sanonut, mä vaan laitun sen niinku...

mikin siihen ja kävelin pois.

Puhutaan stand-upista lisää kohta,

mutta täytyy nopeasti sanoa,

että kun stand-upi on niin autolai,

mä oon tän monesti sanonut, että se on se paikka,

missä kaikista enkellä on vähitenttää

valaan taitoa.

Joutuu kaikista hankalimpiin paikkoihin,

niinku alussa.

Kyllä, joo.

Sitten tää juo oikein mistä,

koska lähtee jo ihan trainee-klubes,

missä tehdään eKAT-keikat yleensä,

okei, sä oot ollu porin rakastaa,

että se on ollu vähän eri meidinkin,

mutta niinku jotenkin jotenkin,

että jokin on deroksiin keskiviikkojilta,

niin sehän on yksi vaikeampia paikkoja,

esiintyy ikinä.

Se on kammuttava paikko.

Ja se on se suika.

Kikku hiljaa, kun sä eteen, että jossain vaiheessa pääsit johonkin niinku hyvää vaikka kaupungin teatteri, niin siinä on tullut nauramaan ihan sinne vartavasten hyvällä tuulella.

Se on hyvin hämmentävä kyllä, että miten sitä,

kuinka pitkää sitä itse kenenkin psyyke sitten kestää.

Kyllä siinä täytyy joku semmonen olla sit sellainen

joko sieltä muilta koomi koilta saatu tai joltekin yleisiä sen,

että sä oot kuitenkin joku sellainen selkeä viestiä singaat,

eikö, älä lopeta.

Jatkaa vaan ja näitä sujuutuutin,

että teen näin ja kiinnitetä vähän nämä huomiota tähän, että

mitä tänne sitten kenelläkään onkaan,

että se jaarittelee vähän turhan pitkään tai jotain muuta.

Joo, se on se vaikea lajia,

mutta sitten voi sanoa, että siitä tulee aika hyvä fiilis,

että on terroxvaiheen yli on päässyt.

Sitten on tunnustettu ammattilainen,

niin se on aika hieno se olo, mikä siitä tulee.

On ja mun täytyy sanoa, että kyllä se hyvä fiilis tulee jo sinä,

vaikka on on terroxvaiheessakin, kun onnistuu sen kerran,

niin on yleensä, että tästä se on.

Pitsä ohi iljaa.

Siinä on sanoa, että se on aika sellainen,

vois sanoa, tämmöinen hyvin,

kaksiakoon hyvin voimraikeasti kahtiajakautun laiku,

sillä onnistumiset ne on kuin orgasmi,

ja sillä menee sen onnen tunteen siivittämänä menee,

jos lauantana on keikka,

niin se menee koko seuraava viikko sillä.

Mutta sitten jos mokaa, niin se on niin syvissä vesissä.

Se on kuolema.

Se on kuolema.

Kyllä.

Ja sitten kun on tämmöisiä jo pitkään tehneitä,

niin sitten tullaan siihen, että mikään ei tunnu miltä.

Kyllä, niin.

Ja jos minä ajattelen, että mennään 15 vuoden taakse,

niin sitten molemmat nämä, sekä ne uskomattavat huippu-hetkät,

sekä ne kammoittavat kuolemat,

molempia olotilaat tulivat puustattua oluella.

Tai alkoholilö ylipäänsä.

Se kädi siellä niin kuin lääket,

tai juhlapäihde on molemmissa sen sabon.

Se on, se on.

Se on helppo.

Yllättää auttaa molempia,

toimii molemmissa olotilossa.

Ja nyt on päässyt siihen, että se ei sekään tunnu miltä.

Niin.

Niin.

Mutta mennään taaksepäin paljon, siis sä oot porista.

Sä oot 86-syntynyt.

Sähän oot vielä...

Sä tytäkin niin paljon vanhemmaa ollaan.

Kiitos.

Sää on muodon mies vielä.

Niin.

Ei aina kyllä tunnu siltä.

Siis...

Viime syksynä olin...

Ei viime vaan siis tois syksyn.

Aika menee, kato.

Tässä huomaa.

Aika menee.

2021 yksyksynä olin...

Minun lukioon,

niin kävin Tampereon limusta lukioon,

niin se täytyisi olla 125 vuotta.

Niin te julittiin vuoden vai pari,

vuoden myöhässä koronantakia.

Niin, tuota...

Mä olin siellä pitää juhla puhetta,

ja sit sit oon minun illalin,

ne oli ihan juhla ja näin.

Minun eläköityny...

Yksi eläköityneistä englannin opettajista

oli mulle sillä, että

niin hetkinen...

Eikö se ei ole ensin...

Eikö se ollut samaa aikaan kuin Tiina Lymi?

On se, Tiina Lymi on 50.

Mä oon...

Mä oon 136.

Tiina Lymi on hyvin säilynyt.

Niin, että tämä kumpaa...

Niin, kumpaa tämmöinen...

Tiina Lymi...

On sen verran nuoreka,

että hän voisi olla 42.

Sehän ei pää juuria,

mä oon sitten niin vanhakassa,

että mä voisin olla.

Se voi olla se,

kun se on jotenkin...

Mä oon kyllä naura,

kun se tuli civilivaatteessa,

luonnollisesti tänne,

mutta kun se on näkee lähinnä

se joona suurman,

niin se tulee jotenkin...

Tai se pelimieshaamu...

Se voi olla.

Siinä on...

Tai se pikkuvanhanen.

Niin.

Sä oot vaan semmonen...

Viisauden tuo maa, karismaa.

Kiitos.

Kiitos.

Tämä oli kaunisperustelu.

Tämä en kun opettaja siis...

Hän olisit sillä,

että kun nämä vuodet menee,

niin tämä menee sekaisen.

Se on kyllä totta.

Mutta porista olen lähtösi.

Siellä syntynyt,

siellä eläinyt suurman osan lapsuudesta ja nuokasta.

Tehtiin semmonen Keski-Suomen keikka

mun syntymäjälkeen,

mutta sitten ala-asteen tokalleluokalla

tuli sitten takas pori.

Millainen oli sä?

Meillä on näitä porilaisia

täällä podcastissa ollut.

Tai köpi oli ja...

Sehän Haapala Antti on tulossa.

Pori on jotenkin...

Siinä tuntuu, että se on jotenkin

paljon määrittelevämpi tekijäihmisessä,

kun paikkaa tois,

minä olen lapveeranasta tai jostain.

Niin, mä en tiedä.

Musta tuntui, että siinä on vähän semmonen,

että porilainen saa jo...

Se saa... Tiedät sä sillä, että kun se on porista,

niin sillä on jotenkin...

puolet sen tarinasta on siinä.

Kun sä tulen, niin sä voisi kia pöytää vaan,

että mä oon porista.

Niin, se on tavallaan...

A, okei, joo.

Sun näitä ollaan hirveesti enempää.

Sitten vähän pitää vielä antaa

siitä omasta persoista jotain,

mutta sitten muuten perette se pori,

kun se tuo niin ihmiset vain kauhistelee sitä.

Tää selittää paljon.

Tää selittää paljon.

Joo, ne on ne.

Tää selittää paljon.

Tai sillä, että minkä vittu teitä

porilaisia vaivaa.

En ole koskaan käynyt porissa, mutta eikö se ole tämmöinen?

Mutta se on hyvä.

Mulla on itse asiassa rutiini,

joka kertoo karaukesta.

Siis se, että miten se muuttuu,

kun tulee erilainen laula.

Kun seuraavaksi tulee laulamaan

teroporista, niin se riittää jo kaikki.

Kaikki tietää, että se on okei.

Tää on täällä ne näin.

Tää on tero ja porista.

Tää kaveri ei ole osallistumassa,

että voisi olla Finlandia.

Ei.

Mitä jossain piti tulla?

Sä hän olet aloittanut teatterin

kanssa ihan lapsena.

Joo, mä aloitin 11 vuotiaan.

Aloitin teatteriharrastukseen.

Mä olin sitä ennen

kuorossa lauloin useamman vuoden.

Ja sitten hetkääkaan olin nää

samaan aikaan siinä.

Mutta sitten teatteriharrastus

vei kyllä voiton.

Ja vahvasti ehkä senkin takia,

että siellä oli niin mohtavia

tyyppejä, semmoisia oman henkisiä,

lapsia ja nuoria.

Tää oli just semmoinen,

että mulla onkin semmoinen vanhemmat ystävätin

noin pari kolmoita vanhempia.

Siellä oli myös semmoinen aika

se saman henkisyys.

Toi eri ikäiset, mutta kuitenkin semmoiset

esiteini teini, murkkuikäiset yhteen.

Eli mä ajattelen ikään kuin sitä,

että siellä tehtiin tosi hyviä juttuja.

Teatteri-jutteen myöskin porin teatterinuoret,

oli siis tämä harrastajateatteri,

missä oli.

Se oli pitkään Suomen suurin harrastajateatteri,

mutta sitten taisi toi niinä lahtisen

ja Janne Kattajan ja Akku Hirviniemen

rihmään nuoristajatterin,

ei sitten voitoi jossain kohtaa.

Mutta aika lähekkään ikään kuin edelleen,

että iso harrastajateatteri se on.

Hyviä juttuja siellä tehtiin ja näin.

Mutta se just, että mulla tuntuu,

ettei siellä,

et siellä oli ehkä,

näin jälkeenpäin kun miettiin,

mulla tuntuu, että suurin osa,

jotka sitä teatteria harrasti,

niin suurin osa

ei ehkä haaveellu näyttelijä ammatista.

Että siellä oli musta tuntuu,

että lapsista nuoret tuli sinne

ja hyvä niin, tuli sinne

aika erilaisin motiiveen.

Että siellä oli musta sellaisia

lapsia nuoria, jotka oli,

jotka oli

ehkä jollain lailla vähän ujoja,

että ne haluaisi vähän,

mä en tiedä, oliksin sitten jotkut jopa melkein

vähän pakotettukin sinne,

rohkaistut vähän.

Ja tosiaan on ihan siellä rohkaistutkin,

vaikutin tietenkin nimenomaan se henke,

että siellä oli hirvittävän

turvallinen, ei muuten kuulosta,

turvalliselta

erinomaisen

turvallinen, se fiilis

ja yhteisenkin,

joo, siellä oli vähän sellaisia

ujoja, jotka tuli vähän rohkaistumaan,

sitten oli

jotenkin

sellaisia yleisesti aktiivisia,

kauhean on siellä niin kuin hyperaktiivisia,

vaan vanhemmat, että tarvii löytää

ehkä jo niin, semmosia, että

urheilutaa liikunta niin kiinnostanoita,

ei löytynyt sieltä puolelta jotain.

Mitä kun missä on säännyt?

Niin, kun teatteri opettajana voin sanoa,

että ei tää meidän poika oikein pärjään missään,

kun eihän oikein säänny ja saa, niin

tääl hän saa olla sinne luova ja täällä jo sinne.

Siellä oli paljon niin.

Siellä oli paljon näitä,

jotka sitten lopuun, että

no, kyllä nekin siellä

teatteria teki ja harrasti teki,

niitä harrasteita näytteli, mutta kyllä ne

olivat roikkunissa verhoissa ja paiskotyyniä

ja satutti itse, kun ne putosivat jostakin.

Mutta joo,

tää oli yksi porukka,

jos nyt täällä ei karkeasti ajattelee.

Sitten oli

sitten oli

myös ihan sellainen,

ehkä jotka kokiin sitä, kun se on tapahtu

tämmöinen, ja tapahtu tää harrasteiden,

niin tapahtu kulttuuritalla on ainakin tuu kuudessa,

mikä voi jollekin olla tuttu paikka,

jos sen kuuglettaa, niin sillä on muista ihan wikipediä sivukeni,

se on tämmöinen vähän niin kuin lepakonkaltainen

talo, mutta edelleen pystyy semmoinen

vanha tehdässärakennus, mikä on

80, kun se on

vallattu. Mutta onko se siellä porin keräämme

alueella? Ei, se on siellä,

se on annan kadulla.

Eäämmentiä yhtään.

Siellä ja se on semmoinen

graffitien peitossa ja

hienoa urbaani paikka.

Sitten se veti myös puolelta sellaisia,

kun siellä oli paljon myös sitten

se, se oli bändikämpiä

rempatti just silloin 9-luvulla

sinne ja muutenkin siellä oli

paljon semmoista taideharrastusta

ylipäänsä.

Niin, sitten se veti

ikään kuin sellaisia tyyppejä myöskät,

että koki sitä ulkopuolisuutta, jos saa muussa

ryhmässä koulussa todennäköisesti

tai naapurustussa, että siellä oli aika

taiteellinen ja aikaa

vois sanoa

hyvinkin avarakatseen

ja vähän outokin

meidinkin, että siellä oli kaikenlaisia tyyppejä

ja sitten oli

se porukka, jotka haaveli

näyttelijäurasta

ja mä kuuluin

kyllä mä löydän itteni näistä useamman

sekä siitä,

vaikka mä ulkopuolisuutta kokenu jossain muualla,

mutta ehkä se, että siellä löytyy ihan tismalleen

niitä samaa henkisiä ihmisiä.

No toi on jännä, mä oon jutellut monien kanssa,

että siellä on samaan tyylinen taustalla

kun sulla on löytänyt niitä omia.

Mulla oli oto, että mä halutin

missä kaupungin se saa?

Helsingissä. Mä olin

Malmin työvään näyttänyt

ja tässä on se ero,

että meit oli kaksi lasta, muut oli aikuisia

ja se oli tosi hämmentä

siellä oli kaiken ikäisiä

nehän tuntui kaikki tosi vanhoilta

nyt kun mä oon miettinyt

niin nekätä mä pidi ihan

siis mä oon ollut kolmikymppisiä siis

siellä oli juuri semmoisia varhaa mummoja

siellä oli niitä kuuskympisiä, jotka olivat

esittikin suisooäitiä

ja sitten oli niitä, jotka oli

kolmikymppisiä nähän tuntui

ja sitten se oli hauska, kun olit ottanut

vaan aikuiset on tietyl laisia kuitenkin

että mitä näkee koulussa

ja omassa perheessä

niin ne on kuitenkin tavallaan

semmoisia turvallisia aikuisia

ja nyt näki yhtäkkiä aikuisia jotka

no oli ne siis turvallisia

ehkä niin me olemme hirvittävän

turvallisia

etteekö se jotenkin näkee, että

herran näkänä aikuisetkin

aika outoja

joo

no toi on taas sitten se mikä

mä muistan, kun mä menin

mä oon ollut yksi yksi eli sitten pari vuotta

sen jälkeen kun aloitin se teatternuoret

niin

olin sitten

olin kesäteatterissa

semmoinen kuin vihreä teatteria

jota enää ole olemassakaan siellä niin

siellä sitten 13-vuotiaan

niin mulla oli vähän sama kokemus

se oli kans semmoinen, että siellä oli ihan

tosiaan

et mä käyn en ollut nuori lapset

siellä oli sanota ihan senkin 7

se tyylin 6-7-vuotiaista lapsesta

sinne eläkeläiseen

ja totta kai sehän on

helppoa, sit kun ruvataan

mä muistan, että me otettiin pikkupietarin piha

oli se pikkupietarin

niin se oli helppo tietenkin

sitten roolittaa

kun siellä oli, kun siellä on kuitenkin

sitä mummaa

ja

talkkaria ja kaikkea tämmöistä

niin se on tietenkin vähän vaikeus

kaikkea kymmenvuotiaita

niin se on tietenkin tämän, mutta

mulla oli tismalleen

toi samaa fismaita

aikuisetta

tämmöisiäkin

tavallaan itsekin kuitenkin

semmoisesta aika

siis ihan tavallista ja hyvin asiallisesta

perheestä ja näin

voi sanoa

semmoisesta perusperheestä

ja sit toisaalta

sukukin on hyvin sellaista

turvallisen tasaista ja näin

eikä nyt käydä

tämmöistä epätasasialla

ollut nää teattoreja harrastavat

aikuiset, mutta oli ihan se vähän semmoinen

että

tietenkin, että sit kun verotaisesti

oli omi vanhempia kattoa

niin mä oletinko, että pitäisit

niin kuin

miten te oottekin noin

tekee erilaisia

ohja ne vitsit, mitä ne kertoo

oli jotenkin semmoisesta

hörronöökää

tämmöistä saa lasten

puhuakkaan

mimenomaan

etenkin se on välitetty yhtään

mutta se, en mä tiedä

miten tänä päivänä

mutta siis se myöskin

että mun mielestä se oli

mun kokemus oli kyllä se, että

että se, että kun oli kaiken ikäs

ja mä en tiedä varmaan just se,

että kun jähän silloin

nyt 9-luvulla

kausti

lasten kasvattaminenkin

oli aika sellaista

suurpiirteistä vielä silloin

mulla on kaksi pikkuveliä

niin kyllä mäkin nyt niitä

sanotaan, että kun mä oon ollut

kesälomalla itse ala-aastelainen

kesälomalainen niin mä oon viennyt

niitä, että vanhemmat on

lähtenyt vähän aikaisemmin töihin

ne voivat tulla iltapäivällisesti

vähän haitsemmin takaisin

niin mä oon viennyt niitä siis

mä oon viennyt ne päiväkulttiin

että tänä päivänä se on silleen

ei varmaan sallittua kaan enää

pitää olla aikuinen

niin, pitää olla, niin

jäikin siellä on mitään

silloin ihmeellisten

vähän ehkä sama liittyy

tohon, että kyllä silloin

että siellä me lapset

mentiin siellä tättärissäkin just

ja kuunneltiin niitä

aikuiset kertoa

ehän ne niitä lapsille

kertoa toisilleen

mutta ei sitä välitetty

että siellä oli ne

kaliottelun jutuut ja pillun jutuut

ja kaikki mitä siellä oli

ja siitä tuli oikeastaan semmonen

olo oikeasti

että muuten

että

mä oon niin ku

pidetä jotenkin silleen

että mä saan olla tässä porukassa

et mä nyt ajatella, että mä oon

vertaisena pitää

koska ne on aikuisia, mä oon lapsi

mutta

joo, ei ollut niinku lasten pöytää

erikseen

ei todellakaan, just niin

mut olian se siis

kyllä se on muuttunut

siis ehmeen nyt on 10 vuoteen

nää opettanoissa nuoria

tai lapsia

mut kyllä se niin ku

nyt haluaa hyvin

totta kai mut

kaikki oli samaan ikäisiä myös

niin et

esimerkiksi jos mulla onkin

oli nuoria

jotka vaikka ensilta pileet piti

niin hämme nyt kieltänyt

ettei saa mut

ettei hämme nyt meheä

esimerkiksi semmonen mukaan

tietenkään

jos niillä on jotkut juulat

ne on niittäin

eihän minä aikuin

eihän se on järkevää

mut kyllä mä muistan sit

kun oli niiden

mä harruppasin 12-vuotiaan

käymään baareissa

siis teemme se mitä

juunuas

mutta kun siellä ne

kaikki meni sinne

niin minäkin siellä tupakas

se mentiin ja niin kuin ryntytytytytyä

näiden kanssa hämme saa

ostaa kalliaan

ja nää luulee et

sä olet yksi niitä

nyt kyllä mä luulee et

se olis

siltu aika nopeasti

jonkin sortin poliisi juttu

joo se

sanotaan että jos

sä ajattelet

harrastautelta

se ryy pohjasi

niin voi olla

se ryy kuo-pattaisiin

hyvin nopeasti

ja sitten luojoittaisi

iltapäivän lehdistää

että miten käräjä

oikeuden sä etenee

etenee jutuut

mutta

älyttömän ihan ja muistoja

ja sitten sellainen kanssa

mikä minusta tuntuu

paljon puhutaan siitä

jollain tapaa siitä

ainakin minusta tuntuu

Helsingissä

jotenkin että

lapset ja nuoret

riippuvat vähän siitä

missä villä alueella he asuu

niin tavallaan eriydytään

että yhteiskunta

ei pystykään nyt sitten

tarjoamaan tismalleen

sitä samaa polkua

vaikka oltaiskin erilaisten

lähtökohdista

ja se on tietenkin vaikea

monimutkainen kysymys

ei siihen ehkä sen tarkemmin

mutta muista, että

Porissa esimerkiksi silloin

tietenkin paljon pienemmin kaupunki

ja tälläkin hetkellä

mitäänkään siellä

hirveästi on vaikea luku

muuttunut 80 jotain

tuhattase tai tauolla

niin tuota

siellä taas minä muistan

että just se teatteri harrastu

se se ainakin kuusi oli

sellainen

talo- ja yhteisö- ja harrastus

myös, kun se oli niin halpa harrastus

ei se maksanut kyllä juuri mitään

siis se on ollut

tekehän se vuosemaks on voinut olla

50 markkaa siis jossain kohtaa

varmaan euro vähän nosti hintoja

mutta kuitenkin

niin se että

siellä oli lapsia nuoria ihan kaikenlaisista

perhetaustoista

ja sosioekonomisista taustoista

ja eri puolilta kaupunki

ja se oli kyllä semmonen

että se ei koskaan siellä

tietenkin kun kenenkäitä on nostaa

myöskään mitään varusteita

ja musta tuntuu, että 90-luvulla

musta tuntuu, että

ehkä olla lapsia nuoretkin

sitten lopulta kuitenkin näytti

vähän vaatteet

vaattein ensin on vähän enemmän

samalta

kaikilla oli aika samat

samat vaatteet

sitten tavallaan tietenkin silleen

että olit se sitten

toimitusjohtajan tai siivoja lapsi

niin oli nappiverkkarit ja tämmöistä

niin vaatteilla ei nähnyt sitä eroa

ja sitten ei myöskään

kellä ollut mitään laitteita

tänä päivänä kaikki laitteita

ei silloin ollut mitään

silloin oli fillari

oli se monimutkaisin laite mikä oli

ja nekin oli kaikilla aika samanlaisia

niin se ei myöskään

se ei noussut koskaan sieltä

sieltä ikään kuin esiä

ei tullut sitä semmoista

ei tarvinnut kokea myöskään

kenenkään sellasta ulkopuolisuuden tunnetta

sen takia

sehän ei ole enää halpa harrastus

sehän siinä on

eikö

on tyysiä

on niin kuin kaupungin tarjoamat

että Helsingiski on tämä harrastus

jokaiselle lapselle löytyy harrastus

on tämä että tulee maksuta

toimintaa

mutta ongelma on se et

ne kelle vaan niin kuin ihan

että munkin lapsi harrastaa tanssia

toinen sirkusta

siis ne on ihan järjettömiä summia

siis niin kuin

totta kai mulla on rahaa kun olen rikas

mutta niin kuin et

kyllä se puhutaan niin kuin

siis sadoista ja sadoista

euroista niin kuin lukukauden aikana

onks se sitten täällä se

tilavuokrat tietenkin

no totta kai me ymmärrän se

miksi sirkus on semmonen

niin kuin et yksinkertaista

subilahessa kun käy

niin sehän valtiin jo niin paljon

ja sitten kyllähän se nykyään

niin kuin et opet

vapaaehtos tämmöinen toiminta

on myös et siis kyllähän ne on ammattis

mäkin minusta kun opetin teatteria

niin kyllähän me saadaan siis

niin kuin ihan hyvää tuntipalkkua

ja kuuluukin saada totta kai

mutta kyllä se helposti tekee sen

että sit sä huomaa et

et sinulla on aika tietyn

sosiaali

niin kuin ostatuksia omaa vielä lapsia

vaan siellä kaikki kell on tavallaan

varaa siihen

et ei nyt niin kuin järjettömän

rikkaita

mut kyllä ne keskiluokkasia

vähintään on

et eihän siellä niin kuin esimerkiksi

maahanmuuttajataustasi

ja näkyvät paljon vähemmän

ja niin kuin sitä kautta

et sit niille tarjotaan niitä

harrastuksia

mut se on eri paikassa

ja se on se ongelma

tavaraa

no se on varmasti

se on ehdottomasti se

tämä hauska huomorin ohjelma

tää mun podcastissa

tää on

täällä on nyt

lataan päästä oikein sinne

nyt mennään tästä

mutta sä halusit siis näyttelijäksi

se oli sun tämä niin kuin

se oli tämä pitkää

tämä 27 minuuttia

keskustelu tähän mentäisiin

mä halusin näyttelijäksi

ja siinä tietenkin

matkan varrelaalisti

jotain muitakin haaveita

sivupolkuja

mutta se oli se juttu

ja aika pian sitten

alkoi olla selvää se että

mitkä ne väylät

perinteistä väylät on

että olin hyvin varhain tietoinen

Teltteri Korkeen kuolusta

ja nää tyystä

ja minkälaisia ovat ne

pääyskokkeetin niille

vaikea emme niitä nyt oikeasti

kyllä sulla on lapsena hirveesti

miettinyt

että sitten asiaa kerrallaan

että sitten yläasteella

jossain kohta on tuli puhetta

kotona sitten tämmöistä

ilmastonlukiosta

niin sitä ei porissa ollut

tampereelle

tampereelle

tampereelle lähiin

ja Kallio on tietenkin se tunnetuin

edelleenkin

mutta Kallio oli vanhempien mielestä

ja myös mun mielestä

aika kaukana verrattuna

tampereelle

sen tietenkin

ja sitten joo

kyllä se on 8-lalu luokalla

niin muistan että

vanhemmat oli sitä mieltä

että jos sinne haluat ja pääset

niin saat lähteä

mutta siis liissä muutin tampereelle

joo 16 vuoteen

niin yksi joo

ja tässä tullaan

jos sen verran vielä

puhutaan tästä

että kukaan etu-oikeutettu

tai tämmöinen

niin se taas sitten

siinähän kyllä taas sitten

huomas tampereella

tampereen yhteiskoulussa

että siellä kyllä

nämä jotka tuli

toiselta paikakunnalta

niin kyllä siellä autiin aika

hyvinkin keskilokkasista oloista

koska sitten taas siinä

vaikuttiin eteenillä tuilla

mulla kyl inte oli

sillä tavalla en mä siis saanut

mitään tukea ennen kun vastettiin

ihan vikannan vuonna

että siihen vaikuttiin vanhempien tulot

niin se että

ja vanhemmat sitten se vuokran

elämisen ikäänkuin

maksia se on tietenkin nyt

on ylimääräinen kulueera

mutta se juuri että

siinä näkki sitten sen

että siihen ei tavallaan olisi

jossain toisessa tilanteessa

tai toisessa

toisessa tilanteessa

joku muu ei olisi voinut lähteä

että siinä mielessä kyllä

olin hyviä tuokeutettu

kun sinne pääsiin

Eiks se aika hurjaa

kutenkin 16-vuotiaana muuta

mä olen kattonut

kun mä tunnein jotain

mutta kun kasi 16-vuotiaan

Kallion lukion

90-luvulla sitten

herranen aika

miten totte hengissä

niin kun eikö sittenkin ihan

vai onko se sitten

että sä oot jotenkin

niin kun sä oot

no nyt muuhun luotetaan

mun täyttiin sitten hoitaa tämä

no mä oon kyllä toisaalta

emää

siinä ehkä se sellainen

mähenen oikeastaan

mähenen ekat siis

ekat kännityö vastaisilla on

16 kesän

sitten siis yläasteen

ja lukion välisenä kesänä

ja ne olen aika sitten

raju- ja kokemuksia

niin mähenen

mähenen koko sit lukio

ja itse siellä lukion

syyksyllä oli sitten

vielä semmoinen

kokeilu siellä

tampeella

ja sit mä totteisin

että ehkä mä nyt

että tää ei olekaan kivaa

ja sit no itse asiassa

join alkoin

ja vastaisitko mä tein 18 seuraavan kerran

mut et meinaan että

mitään sellaista

ei ollut

ja kyllä mä sit oon kuitenkin

ollut sillä lailla aika

kilttiä vastuullinen aina

että kyllä mä ajattelin

että kyllä mun täytyy

tämä homma

niin kun hoitaa hyvin

ja näin mut et enemmän

se musto oli sitten

semmonen

ehkä se kotiikäväni

ja sellaisen

hallitseminen

että mä muistan tietenkin sen

että se eka syyksy varsinkin

niin oli tosi

mulla oli todella kova kotiikävä

ja sit sinulla on vähän se

että mä en oikein

minulla on vähän sillä

että mä en oikein kerrannut

sanosta keikää

ja se oli

niin kun mä oon

16 ja näin

ja tota

mut se oli ihan

kasvattava tummeseki

ja

sitten oikeastaan siinä

sen

siitä kun pääst avallaan eteenpäin

niin sit alko

kunnalla tutustua niihin

kavereen

tai tuleviin

ystäviin kavereihin

siellä lukioissakin

ja

mun se tuntuu että se

mikä

mitä tulee siihen

että jos

tommoset pienemmät paikakunnot

just muuttaa

vähän isompi ympyröihin

niin siinä on se vaikutus

että sitten kun mulla oli ystäviä

jotka muuttivat poristavasta

parikymppisenä

niin niillä oli lihtynyt

syntyä ja se sanoo mut

pori on niin ku

niin niin niin

se innät kaatuu päälle

niin se on totta kai semmonen

että pori on kiva

niin mulla ei koskaan

tullut sitä ikään kuin

poriin

mulla hän se oli nimenomaan

ja tämänkin oli hauskaa

just se eka syksy silloin

et kun mä tuli

joka viikonloppu

poriin

ja sitten silloin

miksi tuntiin

joka viikonloppu tänne

miksi tanssia tamperillä

niin se oli se

noin

musta on ihan

ihan kiva kiva

kiva tulla

mulla on älkä

niin mulla on älkä

et ois seks se mulla on et

etkää hirveä ikävä

mä oon synnu alannus

murska ja itkeny

nii

sit se on

joo

mut se kotii kävää jännä

siis mulla tuli tos mielen

mä olin 26 kun mä oli

vaidus englanssi

ja mä muistan

ekanan iltana sijaan mä olisin

että jos mä nyt

pääsin tuohon junaan

mä menisin Manchesterin

lentokenttä

mä sinä kaks tulta

mä lentäsin

niin mä ähtisin kattoo

shieldia kotii

seks se oli mulla

ihan niin ku vahva

mä muisin mä minä kotii

sen verran oli

siinä vaiheessa

sit mä en tiedä se et tää menee ohi

niinku ihan paris päivässä

mut mä muistan

et se oli ihan semmonen

niinku ja sit järkikin

on siellä

kyllä se olis kiva

ja mä voisin olla

niinku

siellä sohvala

viltinalla

joo

se jotenkin

et jos äiti

tois makaronilaatikkoa

ja

mut se on

kiinnostava

se on

kiinnostava

tunnes

se on tosi

siis jos ajattelen

tämmönen hauska

tämä ohjelma

nii no

se on todella

todella

raskasi

opettava tunne

semmonen

kun sitä ei pääse

monia semmoisia tunteita

mistä pääsee

sit lopulta

pääset vähän

niinku eroon

kuitenkin

jollain tapaan

mutta se on

semmonen

niinku

et se jyskyttää

siellä

kotii käypuu

niin

se menee

vastit sit sillä

kun pääsee

ikään

kun se

pääsee

sinuiksen

uuden ympäristössä

kanssa

se on tosiaan

niin se on totta

siinä mä

joo

se oli silloin

mä olin porin teatterissa

siellä

niin se oli ennen

lukio vielä

se oli ennen lukio

joo

mä olin

kaupungin teatteri

se oli porin teatteri

mä olin avustainen

näytelmässä

siellä yksi näyttelijä

oli lukenut

jostakin

silloin

heiluettu

mistään netistä

se oli ilmoista

lukenut

että

tämmöiset koekkuvaukset

oli

otin yhteyttä

ja

sain

kutsunut

tänne

ja

isän kanssa

porista ajaltiin Helsinkiin

ja

mennen tullaan pysähdyttiin

siinä forseautokeitaalla

ja

yhä pystyssä

yhä pystyssä

ja

joo

tulti Helsinkiin

ja sitten

mä itse asiassa

ne oli jo aika paljon

niitä koekkuvauksia

tehny siinä

että

mä sain itse asiassa

se rooli sen

päivän päätteeksi

sen verran vakuuttava

joo

leffaha ei nyt sitten

ollut niin vakuuttava

nyt

mitään välijä

mitään välijä

niipää

niipää

se on sama kuin ihmiset

joka on kirjoittanut kirjan

on se

niin miettiin

että kirjoitit kirjan

että se on niin kuin jotain

mitä ei viedä sinulta pois

se on ihan totta

ja kokemus oli hieno

oliks se sit tuliks sinulla

semmonen että

nyt tää on tässä

jotenkin

siis tos on ollut mun unelma

15-vuotiaana

mä en ois varmaan hoitanut sitä

hyvin

se oli

se oli

se oli tosi

hieno kokemus

mun mielestä ehkä jopa se

se elokuvan tekeminen

oli kivemaa

kun sitten kun se tuli ulos

niin

et se

et kun tavallaan saima

mä olin silloin

se oli 2000

elosyysku

eli mä olin 5 viikkoa

pois koulosta

kasiluokalta siitä alusta

joo

ja

et mulla niin kuin perette

sitten vaan

annettiin kasa kankin koulutehtivia

et en kyl juurikaan tehnyt

tai jotenkin

tehne aika hoitaa siten

mut mä olin niin

se oli niin mahtava

tuli vähän tää sama

kun siellä

teatterissa missä on aikuisia

nyt tavallaan

et mä oon nyt

mä oon työn tekijänä täällä

14-vuotiaa

mä oon työn tekijänä

mutta sit samalla tietenkin

pääosa esittää

ja sit kuitenkin

silleen

nuoria lapset

että koko ajan

vähän silleen

olis kaikki hyvin

olis kaikki hyvin

haluut se suklaata

niin kuin tyyppisesti

et sehän oli aika

aika

aika

voisi sanoa

tunsi itse semmoisen

niin kuin pikkuprinssik siellä kyllä

mut et se että

sen kaiken

kuvat koko sen maailmaan

siis

filmikamerat

ja kaikki

miten ne

tälleen näitä elukvia tehdään

sehän oli se hienoa

siis se oli

paljon täällä on väkkeen

kuinka paljon täällä on väkkeen

nimenomaan

ja se että

kuinka hidasta tää on

ja

ja näin

mut

se että

nimenomaan sen tekeminen

et se oli hirveä

tavallaan pudotus

sit kun se loppui

sit mä olin tavallaan

mä muista minulla oli

ankea palata poriin

että sä kasilut

mitä oi

seky

et sit

ei ollut

kotiikävä

ei tullut siellä

kuvauksissa kertaankaan

mutta sitten tuli kyllä

ikävysin takaisin

kuvauksia sinne

syksyn

syksyllä

mutta

joo

ei niitä sitten kauheasti

et mua

niin mua ei suoransa

ikään kuin sit kun se tuli

ensi iltainen

ehkä siihen

liittyvä semmonen

jotenkin

totta kai oli mahtavaa kiva

että

tässä mediat

siihen reagoivat paljon

ja oman kaupungin poika

on päässyt tälläiseen

ja tehtiin

haastatteluita

ja muuta

ja

jotenkin

niin

oli semmoista

hypeä

mutta silti kyllä

mä koko ajan mietin

että vitsi

että enemmän mä kyllä

mieluummin kun tän

niin muotte sen

että pääsi tekemään

uudestaan sitä

että se kuitenkin tuntui

niin miten sitten

herättikö se mitään

sun luokkalain

kavereissa

tai joten

odi tuliks mitään

semmoista vastareaktioa silleen

ei tullutko

mulla on sitten silleen

että me oltiin oltu

kolmannesta luokasta sama

korukka

kolmannesta luokasta lähtee

niin me tunnettiin

sitten kuitenkin

niin hyvin

toisemme

ja sitten silleen

ne tiesi joo

ja vaikka siinä nyt

oli sitten se yläaste

ja

tälleen

ei tullut mitään

semmoista

sinne omassa luokassa

niin

ei nyt silleen

että kukaan siitä on ollut

mitenkään erityisen

innoissaan

mutta ei kukaan kyllä

mitenkään vittuullukka

tai mitään muuta

että sillä mä muistan

että tota

sit kun se tuli sillä on

sit kuulettiin ysiluokkalaisia

ja sit tuli just ensiiltaa

ja sillä on

sit se oli sitten vähän

vähän esillä

ei nyt mitenkään

kun he sillä on ollut mitään

sosiaalista mediaa tai muuta

että se oli kuitenkin

ja se oli

ei se oli mikään iso kotimainen

vaikka kuitenkaan

että

mä veikkaat porissa

se on

näkynyt medias

enemmän kuin

mitä nyt ehkä Suomessa noin muuten

niin sit kun se tuli

niin sillä on ehkä

sit tuli jotain

pientä

tota

jotain huutelua

ja homottelua tuli

jostakin niin kuin muuten

mikä on ihan loogista

se on täysin loogista

kun sä oot näytellyt

päärolin elokuvassa

joo joo joo

missä vielä on

niin kuin rakastunut naisen

niin kuin et sä oot

tekee selkeen homo

näin toi miikka

niin toi yläasteellä

sen pojon

logiikka

sen on pakkolla

no mut sit sä olit siellä

tota

Tampereen

ilmastotaiden lukiolla

ja sä hait

mä luin siis

tota

tää oli muista niin kammalla

mä luin jonkun

koska teen kovasti

taustatyötä

joo

niin onko sä oikeesti

sä hait nätyyn

joo

ja ne sanoo sinulle

että unohdan nää hommat

joo

se oli silloin 2006

ja

eli mä olin sitten

2020

joo

mä pääsin silloin

viimeiseen vaiheeseen

et sinä oli

sillä tavalla

et sinä oli

enää jäljellä

32

niin et sä et

päässyt vielä ihan

joo

mutta se oli pisin

et mä sitten

teatterikoulussa

tai niissä päässyt

koska on

niin pitkälle päässä

mutta joo

se oli melkein puolet

ja

siinä kohtaa sitten

tuli semmonen aikaa

et se oli aika

se oli aika lannistava

sit kun siihen

käytiin sen

ää

teinköhän se

se taisi mennä sinne

et sinä mentiin yksitelleen

sitä mä aati kertoin

että on jatkossa

tai että olet jatkossa

ei kuulisi keauke

joo joo

nii

mievää käskelle

se on niin

se on niin

se on niin

se on niin

se on niin

se on niin

se on niin

se on niin

se on niin

se on niin

mievä kertoo

sillä on niin

se on niin

ää

se on niin

se on niin

se on niin

heihopestinen

miten

sitten kun

tota

mamaisалась

niin

todella

kuuluen

niin immigrantien

tutkin vähän, että mä oon ollut koskaan vaikka tanssinut. Se sieltä olisi tullut vähän niin kun tutkin vähän sun, että sä et ole ihan ehkä sinut, sä tunnes sun niinku kroppaka, että mitä kaikkea sä voit tehdä sillä, että aloitekun tanssiharrastus tai vaikka itsepuolistus laita joku missä sä oot tekemisessä, missä mä pitää hallita sitä sun kuroin.

Mä muistan, että tämä ikään kuin viestiminkas voin sanoa, että se oli muodossa, että sä et ole siis sinut tanssinut koskaan aikaisemmin.

En mä kyllä juuri kauan, mutta se oli niin kuin siinä, että se oli aika, se oli jotenkin julma, mutta toisaalta mikäs siinä, se voi jälkeenpä ajatella, että ihan kasottava kokemus ja ainakin tommonen, että mä tiedä, kuin usein sitä sitten elämässä lukuottama,

että tää on sellaisia sydän suruja tai jotain muita tällaisia ehkä yksityiselämän suruja lukuon otta, mutta ja kuinka usein sitä sitten pääsee noin,

et sä noin nopeasti yhtäkkiä joku saa poraudut tuo sun tunteisiin kiinni muutamalla lauseella, sille et sä oot ihan täytyisi ajalla siinä, niin on se,

mutta sitten mulla tuli siitä vähän semmonen olo, että jotenkin mulla tuli semmonen olo, että mä en tullut koskaan pääsemään näihin.

Tässä on joku yksi tällainen, joo, yksi tällainen, mikä oli, minkä sitten kokeneimmat mulle vähän avas ammattinäyttelöt,

kun mä sit kysyn, et mitenkään hän tähän mahdollisesti tarkoittaa tämmöinen palauti, minkä sä näyttelät ja opettaa siellä,

senkin sä oot tosi vittumaisen, että niin, et sä tinket sä tuu tänne, sä meet kaikki kohtauksia ja muita mitä täältä tehdään,

sä meet sinne ja sä oot vähänllä, et sä näytät muulle, et näin näytellään.

No niin, mä en tajunnut, miten se tarkoittaa, ja tuo on aika hyvin, ei kauhean pedagokisit sanottu, ja tämä avattiin mulle sitten ammattilaisten suulla,

ammattinäyttelöön suulla näin, että se, mitä varmaan siinä tarkoittat, että olen ollut riittävän muovältamassa,

et olet ollut vähän liian tiedostava, tai sillä lailla sä et, kun tästä hän on nyt sitten kahtaallaista näkemystä, et mimoinen näyttelijä kuuluu olla,

kuuluu ku näyttelijä olla analyytti, ja itse ohjautu vai kuuluuksilla silleen niin ku täydellisen auki,

josta silleen ohjaaja saa tehdä, haluamansa, ja tämä kyseinen lehtori kannatti tätä jälkimmäistä näyttelijä kuvaa.

Ja siitä mulle tulli semmonen olla, et emme kyllä itse, niin ei musta ikinä tullut sellaista, et kyllä mä aina meisillinen...

Näyttämään miten näytämään?

Niin, no tavallaan, et kyllä mä lopulta sitten, ja ehkä se on sellainen vähän personnassa muutenkin, et kyllä mun on vaikea tyhjentää päätä niin kaikesta tietys mielessä,

ja enkä mä itse asiassa nyt, mitä mä ajattelen, niin ei mun mielestä mun mielestä näyttelijä ei sellainen kannata olla kaan, koska silloin sä silloin tuot hirvittävän vähän itse siihen,

mitä, jos olet täysin muolta tulevien asioiden tai ohjeiden armoilla.

No, oli mitä oli, silloin mä ajattelen, et mä en varmaan koskaan tuun näihin kouluihin pääsemään, ja mulle oli siellä sitten,

mä olin pitänyt sitten stand-upista taukoa johtuen just näistä vähän ikävistä kokemuksista, jossa illan bilepääni virittelee soittimia,

kun mä olen, kun mä vedän setti, jota kukaan ei kuuntele, niin mä sit olin pikkusen jo vähän sinne sitten kyypsynny ja aikuistunut,

niin mä ajattelin, että kokeillaan mä sitä uudelleen, kun sehän on taas, että stand-up ihan on semmonen, et sinnehän ei mennä pääty,

vaan sinne nimenomaan mennä, että näin kerrotaan vitsen, että sehän on se ajatus, millä sinne kuuluu mennä.

Mutta siis sä aloitit siis stand-upin paljon aikaisemmin, kuitenkin?

Niin mä tein sanotaan kymmenkulta keikkaa siinä, nolla, kolmen, olla vits, sitten mä menin...

Mistä sä sä sä et päähäs mennä tekemään stand-upia niin nuoren?

Joo, mä muistan siis, olihan minulla stand-up oli jotenkin, mä olin varmaan, mä olin nähnyt stand-upia jo jotain, mitä Porissa oli käynyt.

Mä muistan, ainakin Niko Kivelä on ollut ehkä 2001 tai 2002.

Niin, juuri sillä on uran saa alussa.

Joo, se on ollut ensimmäinen, mä muistan, että se on ollut ensimmäinen lives stand-up, mitä mä oon nähnyt.

Sitten tietenkin kattonut joku kaveri iso veli VHS, edimööfin.

Joo, ne on niin menomaan täältä tietenkin.

Mulla olisi aina se edimööfin.

Joka kuulostaa itse asiassa paljon paremmat tässä meidän ohjelmassa aina, ettei kannata esi kattua, se on niin vanhentunut.

Joo, olis kyllä kiinnostavaa, no joo, tai en tiedä.

On vaan, ei ole varmasti aika kohdellu sitä kovin hyvin, mutta joo, se, Niko Kivelä ja sitten Subilta oli alkanut Conan O'Brien.

Laitin näin kuin Conan O'Brien, varmaan 2000.

Joo.

Ja silloin mulla ikään kuin stand-upia edusti se alku monologi.

Joo.

Käytännössä nää oli ne mitta, mistä mä...

Mutta aika moinen, että sulla oli tavallaan Conan O'Brien ja sitten, kun miettiin sitä Jonas Nurtman showtani...

No joo, kyllähän se...

Joo, on siinä on selkeä.

No joo, kyllä siinä oli selkeä semmonen, että kyllä mä ajattelin, että tällaista ohjelmaa olisi kyllä upea päästä tai tän tyyppistä päästä joskus tekemään.

Mutta tää oli tavallaan se ehkä se bassi tai koskitus siihen lajiin jollain tapaa.

Ja sitten rakastaa teatteri alkoi järjestää se lainsuottomat festeren.

Se oli täällä laikkarit, joilla Niko oli esimerkiksi.

Tätä niin enää voi järjestää.

Ei voi.

Niinkin voi käydä.

Joo.

Niin siis pääsivät siis viimein tähän lainuun Suomen tuen piiriin.

Kyllä, eivät ole enää vapaaa tai villi.

Mutta menettivät tämän sitten festerin.

Aina asiat eivät ole...

Saat jotain, niin jotain menee pois.

No, on hyvät fester.

No, siis mä olen pari kertaa olisi sieltä.

Ne oli aivan mahtavaa.

Ne oli aivan mahtavaa.

Sen takia se on hassu, koska nää on mun kokemukset ne ja poriatsit.

Joo.

Mun kokemuksia porista.

Sen takia mulla ollaan noin vaikeet.

Onhan mä nähnyt veturimeet vilkuttaa ja lokuvaan sen lääden.

Heiluttaa.

Niin heiluttaa.

Joukuttaa.

Veturimeet vilkuttaa.

Sovisijäivi.

Niin kyllä mä tiesin, että pori voi olla vähän raju.

Mutta tota...

Joo, nyt mennään viikonloppuna vähän ryypäämään.

Mutta joka tapauksessa, niin sitten rakastajat...

Ne sitten kysyy...

Tai mä en tiedä itse asiassa ihan tarkkaan, miten se oli mennyt.

Miksi ne...

Siinä on jotenkin sanaa ehkä kiiri nyt.

Tai olivat siis tietoisia minun olemassaolostani.

Ja sitten...

Oli mietenkin juontanut kaikenlaisia juttuja siellä ja olin ehkä semmoisessa...

Vitsaalia maineeseen näin.

Niin sitten ne...

Oli, että heitä, tuu vetää open micki sinne ekaalle stand-up-klubille,

minkä ne järjestyi nolla kolme Helmi-kuussa.

Okei.

Herra Himala!

20 vuotta sitten...

20 vuotta nyt sun ois aika...

Ehkä palata.

Siitä on muuten ähtinyt kuluissa 20 vuotta, koska se oli Helmi-kuun alussa.

Niin.

No onneksi olkoon.

Tää on 20-vuotis taitelia.

Tää on sen.

Tää on, että tän sä säit.

Otat halutko lisää vettä?

No, otetaan sivain aikua tässä kuitenkin.

No niin, on mutta hyvää vettä.

On, on, on.

Ei oo mitään porillitkua.

Ei, ei.

Mut joo.

Kyllä.

Siitä se sitten...

Mut niinku sanottu, niin se oli enemmän ehkä semmonen monologistyyppinen vetokoskähä,

mua kukaan se olisi ollut siinä sparrannut,

mitä se sehti rakennetaan.

Niin.

Mut oli siellä ihan hauskoja jutteja kyllä.

Mä oliksit, oliksut siinä alkuvaiheessa jo tämmöistä,

niinku kun sä olet kovai imitoimista.

Oliksua niinku...

Ei ollut siinä ihan...

Ei ollut siinä kyllä alussa, että se tuli vasta sitten

sitten vähän myöhemmin, että

mä lähin lähestymään sitä,

niitä oli ehkä se oivallus, mikä mulle tuli sitten vasta

yhden, sitten oliks se nolla 50 käviin sellaisen

stand-up-kurssin, jonka piti Petri Harju,

eli Harjun...

Harjun Petri.

...Pete-porissa.

Niin siellä itse asiassa tuli saatu aika paljon

semmoisia eväitä sitten, mistä olisit hyötä.

Oikein mä olin kyllä Peten...

Petö oli käynyt porissa kyllä,

tekee stand-up, että se oli nähnyt mut kyllä,

ja mä sain silloin jo siltä hyviä,

hyviä neuvoja ajatuksia ja näin.

Mut niin, mä lähin vähän liian,

mä lähin rakentaa vähän liikaa sellaista

ehkä hahamoa silloin, että mä en uskaltavasti

kuitenkaan olla ihan oma itsen,

että se oli pikkusen, se oli jotenkin

neuroottisempi ja nörtympi, mitä mä oikeesti olin.

Ja se on se ihan ymmärrettävää, että sä olet ollut

kakskympiinen jätkä.

Niin tosiaan mut silloin mä olin,

toki silloin mä olin vielä niin kuin

lukijossa kun mä olin, että silloin olin

olla kolme, että silloin mä...

Niin, niin sä olet ollut ihan...

Minun mielestä se on ehkä ihan turvallinenkin

tapa lähteä.

Niin, on varmasti joo, mut se toisaalta sitten

ehkä toi sen, että sitten kun mulla on...

Sitten tuli tavallaan se jumi, että miten mä tuon

sitten, että mä vähän niinku jäin siihen

omaan sen tavallaan

kohotetun versioon itsestä, niin mä

jotenkin sen sisään vähän vangiksi.

Sit mä en yhtäkään havainnonutkaan sitä

maailmaa.

Niin, niin.

Kaikki havainnut jollain tapaa liittyy

sitten muhun tai siihen, että mun

oletetun persona niin kautta tehty

ja havaintoi.

Mutta niin kun sanottu, se oli varmaan ihan

turvallista sen ikäisenä, sitten sä alkoin

siinä päälle just parikymppisenä, sitten

kun siinä oli armeijat käyty ja näitä

justa saatu haukut niska ja muuteen,

sit siinä alkoi olemaan vähän semmoista

että alkoi niinku tunteittaa vähän

paremmasta.

Tämä meni sinne, pääsin lahden

kansapistoon teatterin linjalle.

Niin, se niinku kivelläkin on käynyt.

Minä?

Niinku kivelläkin on käynyt.

Joo, niin tää tavallaan, tämän paketin

myötä, niin sit alkoi olemaan sellainen,

että hei, että nyt mä kokeilen uudestaan.

Nyt oli tullut jotenkin, ja tietenkin

oli ollut mahdollisuun nähä stand-up-jankin paljon enemmän.

Ja oli tavallaan tain ne niin niin niin,

ei sen kaiken tarvi olla, jotenkin

minä keskestä, että sä voidaan olla myös

nimenomaan silleen, että hei, että

ootteko muuten huomannut, että

kun me ette bussiin.

Siellä on aina tämmöstä.

Mutta...

Hätkä oli mun juttu nyt.

Joo, ja sitten siitä kyllä,

siitä tuli se sellainen,

minkä tajuus se myöskin aika nopeasti

tai ei nopeasti, mutta siinä sitten kun

lähti tekemään, niin

tajuus, että se on tosi tärkeää, että

että se pitää olla jollain tapaa pidettävän

ja rakastettava siinä.

Sä oot olleet siellä stand-up-lavalla.

Niin kyllä se pitää eläkin pystyä samaista

tulla sen jälsenen, että se ei...

Se, että vaikka sä olisit vähän...

Ja onko se sitten, vaikka se on tyylö,

niin se, että pitää tulla se silleen,

että aamune tarvii pelätä,

että tämä tyyppi haluaisi pahaa kellekään.

Silloin, okei, just sen...

Se haluaa ihmisille hyvää,

mutta tämä on se vain sen tyyli.

Mutta se, että pitää olla...

Pitää olla rakastettava.

Tai pidettävä aiemmin.

Niin, jollain lailla.

Koska sehän on hauska, koska se spektri on niin laaja,

jotkut tähän on semmoisia mujuisen tommiä,

että sä oot siellä...

No, kun se muuttaisi meille asumaan.

Niin onkin.

Mutta sitten oli Robert Pettersson taas on silleen,

ja toi pysyy muista hyvin kaukana.

Niin sinä tajuat, että tuo ihminen on...

Tämä on täysin...

Tämä on plusmerkkinen lämmin.

Joitain mitä nähnyt vuosien saatossa,

sellaisia, jotka ei ole sitten lähtenyt ehkä...

Koivikoita, jotka on jääneet,

ehkä siihen on pumpemike vaiheisen,

että siellä ollaan vihasia,

ollaan hyökkääviä.

Jutut on semmoisia, missä tulee semmoinen olo,

että sä et ehkä tykkää ihmisistä,

tai jotkin, että sä ehkä oot oikeasti haluat pahaa,

tai sitten ollaan niin tosi vahvasti jonkun roolin suojassa,

että kyllä se on varmaan sehän se julmuus siinä,

ja sitten onkin siinä stand-upissa se,

että löytää sen, että nyt...

Tällainen mä olen aidommillan,

ja tällä mä meinän.

Ja sen takia se rooli on niin turvallinen,

koska se me et siihen aidommillas,

ja tämmöinen mä oon,

ja ne ei hylänkö sykkää sitä.

Se on se, että me ei pidetä susta.

Se on kyllä...

Se sattuu samaan tyylisesti kuin se,

että oot sä nyt ikinä tanssinut.

Tiedäkset, että se oli semmoisen semmoinen,

että ois saatana...

Mutta sä voitit 2009,

sä voitit sen kennoheista kaikkien hauskeen.

Hauskin.

Hausken, miksi sä on hauskeen.

Mä muistas sen,

kun Robert Petters oli suun kanssa kisästä.

Se oli siis sama vuos,

kun mä aloitin stand-upin.

Mutta mä muistamme,

Robert kanssa tutteli varmaan 2010.

Mä sanoit,

niin sä olit tokaksiin kisästä tätä.

Joo, joo, joo.

No sen Joonasan,

sen voit tietysti,

mä ajattelin,

että mistä se on tullut,

mutta se oli tehnyt vaikka kuinka kauaa.

Sehän tietysti onnistunut,

siellä porissa oli under the radar ilmeisesti.

Joo.

No siinä oli just tavalla ollut se,

että siellä oli ollut...

Tää ikään kuin mun toinen tuleminen,

oli kestänyt sitten jo toista vuotta.

Sillä ei ollut nyt...

Niin.

Mä voin sanoa, että niin kauaa.

Mutta sille,

että mulla oli ollut se 2000-luvun alun,

kokemus,

sit oli se tauko.

Ja sit mä olin sanotaan,

nolla kahdeksan,

nolla kahdeksan sitten,

aloin,

ahkee uudelleen elähteyttä tekee.

Niin.

Ja nolla yhdeksän oli sitten se,

tää skaba.

Se oli silloin kevät talvella,

nolla yhdeksänä.

Tietysti mulla oli se hyvä pohja,

minkä päälle mä oon sitä rakentaa sitä.

Nohtoista tulevista.

Niin.

Kammukaa,

oli mun eka Kambäkki.

Joo, joo, joo.

Se nolla kahdeksan,

nolla yhdeksänä.

Mutta Roopeha oli,

sillä hän oli ihan oma juttuun sää selkeässä.

Ja hän hän voitti,

hän hän oli vuoden tulokasta,

sitten nolla yhdeksän,

mihin mä taas koin,

että kun mulla rupeas tulen sitä keikkaa,

se on myötä,

että mun tarvi sinne mennä,

ja Roopeha voitti sen.

Ja se oli makefiili,

silloin jotenkin tuntuu,

että se täytyy sanoa,

että se jollain laaja semmonen,

kuin stand-up-auden,

kun nousi mun elämään,

ja alkoi paistaa ja porottaa,

sen ollaan yhdeksän kevattavu.

Sitten niitä alkoi tulla niitä keikkaa,

pääsi studiopasilaa,

ja

tonne noin,

oli stand-up-turuutti,

ja tomaatteja,

ja tomaatteja,

ja kaikki noin Oulun,

ja Vaasan,

ja kaikki se,

ja Kuopio,

Introt,

ja kaikki makeet klubit,

mitä Suomesta löytyy.

Ne tuli siinä pari,

no oikeastaan siinä melkein kaikki,

tuli siinä heti,

se oli ekaan kevää ja syksuaikana,

niin silloin oli kyllä semmonen olla,

että nyt mä oon oikeassa paikassa.

Mutta aika nopeasti,

se sitten kuitenkin

ajaudui taas muualle,

koska mä muistet,

koska mä oon,

en ikinä ollut sunkaan samalla keikalla,

mulla oli kerran,

oli joku Turun keikka,

jossa sä olit sitten tullut kipeekse,

se sulla tuli Tuura,

jappe muisteksi,

niin tuli Tuurussua,

mutta se oli Norovirus 2012,

mutta 12.

Mä muistet,

J.P. Kangas oli M-sensua,

että no, Joonas Nurmanen,

jotta nämä lavalla

henkilökohtaisesta syystä,

tai miksi kestä paskatautia sanotaan.

Mutta se oli vielä sillä,

mä muistan,

mä oli sillä, että sä olit yksi niitä,

että mä en ollut nähnyt,

niinku livenä,

niin mulla tuli hän semmoinen,

että yes, nyt onkin kivaa

ja sit mä kuulin,

nähän se on.

Mutta siis,

tää on hauskaa,

koska me ollaan tosiaan nähty

vasta vuosiaan myöhemmin,

koska sitten taas mä muistan,

että 11-12, niin sillä oli tavallaan sillä,

että ketä uusia on tullut,

ja jotenkin sitten sillä,

että mä muistat aina,

että tavallaan,

että jotenkin,

että mun jälkeen,

tai ketä sillä on tullut,

että mun jälkeen,

että hei, kivilja,

ei ole tullut muita,

hei, kivilja,

mä olen saanut vitset,

kun mä olisin nähnyt,

että hei, kivilja,

mutta se meni sitten niin,

että mulla oli,

jollain alla,

mulla oli semmoinen ajatus siinä,

stand-up tekemis kuitenkin,

että Matteli,

tämä voisi olla myös se väylä,

millä sitten voisi päästä kirjoittamaan,

ehkä Telkari jotain juttuja,

päästä näyttelemään,

jossa jutuissa,

ja että kyllä mulla on se semmoinen tausta siinä,

että kun Matteli jotain,

katoin sitten näitä,

ihan kun näytteliä koopakoita,

Sarvon ja Aska,

Andre Vickström,

niin kuin tällaisia tyyppejä,

niin Matteli,

että niin,

että se voisi olla mahdollista,

mutta Andre sanoo,

älyttömän hienosti,

just silloin 090,

jotain tämmöistä,

minä ja Andre Pirjo,

oltiin samaan aikaa jollakin,

oltiin se, kun ootun Oulussa,

ja siirtymässä,

ja mentiin sitten sinne sama matkan junalla,

ja oltiin siellä,

ja tultiin takaisin,

ja jää tietenkin minä ja Pirjo,

oltiin, no Pirjo,

hän nyt oli jo tehnyt,

ja Pirjo tultiin se Andre,

mutta me tolimme sillä,

että me istuttiin,

että kun olen Andre,

vaan suunnan niistä,

kyllä kuulimme,

että se oli tosi makea kokemus,

saada ikään kuin istua hänen kanssaan,

olla hänen kanssaan samalla keikalla,

näin,

en muista oliko se kertaa,

mutta Andre sanoi hyvin,

että kun stand-up-koomikko on sellainen ammatti,

että siihen ei hirveästi liity mitään

sellaisia ulkosia odotuksia tai paineita,

että koomikko voi olla melkein mitään vaan,

että koomikko voi olla,

silleen se on koomikko,

ja tekee niitä keikkoja,

niin se voi olla,

se voi olla,

kun se on komedipäin,

eli sabakyöä,

se voi näytellä elokuvassa,

se voi kirjoittaa kirjan,

se voi ohjata näytelmän,

että se voi tehdä,

että siinä on pelikenttää iso,

ja ei ole mitään määrittäviä tekijöitä,

mutta joo,

tiedän myös,

että stand-up-koomikko voi olla hyvin,

tai on myöskin,

että siellä löytyy myös semmoinen hyvin puritaanisiin,

jossa on semmoinen,

jossa on silleen,

että just vaikea semmoinen,

että stand-upissa ei kuulu tehdä imitaatioita,

että se lähtee niitäkin ihan siitä,

mutta ei,

eikä siinä mitään,

siis siihen saa suhtautua jokainen omalla tavallaan,

mutta se just, että...

Ne on jo kuollu kiukkuun,

että...

Tai jos se ei ole kuollu,

ne on aina silleen elvitetty sitten kiukkuun,

mutta...

Mutta joo,

kyllä se mulla siellä oli takaraivossa,

että katsotaan,

mihin tämä minut voisi viedä,

että kyllä mä siihen ihan kylmä viileesti

mä ajattelin sen,

että tämä on,

stand-upi on mulle muutama askelma,

kohti jotain,

ja näin sitten lopulta käviki,

että sitten...

Oliks se sitten yle liiksimike,

joo, se oli sitten se ensimmäinen, että sitten

Chris'e ja...

No joo, se oli Chris'en vaalikirjille,

se ohjelmaa piriö, piriö oli siinä

jokaises jaksossa,

se oli tämmöinen...

Kyllä mä muistan tämä, joo.

Joo, se roustat niin,

se oli 11.11.

puolueita.

Neloiselta tuli, joo.

Mikä puolue sulla oli?

Mulla oli vihreät,

joo.

Ja siinä oli jotenkin jokaiaksossalle aina,

että se oli puolen tunnin jakso,

että siinä oli roust,

mainoskatko roust,

silleet aina,

että siellä oli vähän niinku

toisissa vastiparit, että se jakso oli, että siellä oli vihreät

ja kristilliset demokratiaat.

Niin just.

Ja onko koko ajan sen KD-roustas, mutta

ei kun oli kohan se niin, että piriö roustas aina sitten,

piriö oli joka jakso,

sitten se roustas aina sen toisen,

niin sitten oli vierailavakaroustas toisen.

Se oli 11. keväällä,

ja sitten sen kautta sitten

pääsin siihen yleiliiksi,

mikä on kautta 11.11.

No siitä me itse asiassa,

ei sitä ole vielä julkastu,

mutta Anna Dalmaninka,

paljon kun se on ollut hänenkin,

yleiliiksi oli sen tavallaan

semmoinen, missä se... Ja sehän jollain tapaa,

mä en tiedä nyt, jos kaut,

siis yleiliiksi isoin ongelmalliseen,

että siinä on nyt reaktioita.

Anna puhui ihan samasta.

Vitsillä ei ollut tavallaan,

kukaan ei ollut merkkaamassa,

että oli muuten vitsi,

kun senhän voi katsoa ihan semmoisena, että

joo, okei,

joo, okei,

kun siellä oli ikään kuin

ajateltu tämmöistä muotoa,

mikä on, jos katsoo tämän CNN-näin

tai tämmöisiä amerikkalaisia uutiskamevia,

että siinä on,

otetaan yhteys erilaisi,

mikä sitten niinkin tavallaan se kuvaston

on tullut korona ja Teamsin kautta

tutuks kaikille,

omista kokouksista ja palaverista ja näin,

mutta siinä on tavallaan,

että siinä on Piri,

on siinä studiossa,

hän ottaa asiantuntijoilta

yhteyttä sitten siinä on sitä split-screenia,

mutta ne eikä varmaan Youtubasti

jotain vätkiä löydä,

mutta joo, se on ongelman se,

että se tuntuu vähän samalla,

joka katsoisi friendiä ilman,

niin sitä naururaitaa.

Joo,

tämä on kuulosti vitsiltä,

mutta miksi kukaan ei kertonut mulle,

kun sitä on vitsi?

Ja sitten te ois kontaktissa

siis tavallaan,

että se mun mielestä se vaikuttaa,

että se yksin puhuu kameraalle

tavallaan,

ja sitten täs mä nyt kerron,

että hauskaa juttuja.

Joo,

että sanotaan,

että yleiliiksi ei koskaan

ehkä noussut sellaiseksi,

en tiedä,

kaista joku nykyään,

aina me kaivataan tai mennään,

että kyllä mä vekkäyt yleiliiksi

joku kaipaa,

mutta se mikä arvosin oli,

oli se,

että se toi tietyn porukka yhteen,

siellä mä tutustuin Annaan,

mä tutustuin Niina Lahtiseen,

ja Pirjoa tutustu näihin ihmisiin myöskin,

että se oli sitten sellaisen pohjan

aika pitkäaika selle yhteistyölle,

että siellä tähän sitten syntyi

siskompetti,

ja sieltä on syntynyt sitten aika,

voisi sanoa,

vahva sellainen,

mulle ainakin sellainen ammatillinen,

ikäänkuin tukiverku tai selkanoja,

että tavallaan,

Annaan ja Niina, esimerkiksi on sellaisia,

jos on silleen ihan pääjumissa,

jota mä syntynyt,

että siellä kun soittaa,

niin tietää,

että sieltä saa tukea ja appoa,

ja sitten ollaan tietenkin paljon puuhattu,

ja tehty siis siskompetin,

ohjallakin kaikkia,

ei oo välttämättä moni on saattanut järjestelvää

semmoisen demovaiheista,

ei oo sitten koskaan päättynyt

valtakunnan verkkoon niin sanotusti,

mutta joo, tärkeintä,

merkittävä työtoveruus ja työystävyys,

kaksi instituutiota on siis

suomalaisesta TV-kentässä,

on siis yleliiksi,

ja sit se riihimään nuorista.

Siinä kaikki palaa.

Sieltä on synnyttänyt tänään.

Mutta siskompeti oli ennen putousta, eiks niin?

Se oli, se tuli siinä...

Putous oli 2014.

Joo, ne tuli sitten,

että mä olin silloin kirjoittaa sitä putousta,

kyllä,

mutta se mun ikään kuin sitten,

missä mä näyttelin,

niin se tuli sitten 2014 syksyllä.

Mä en tiedä, mä en aina luulin,

mutta sä olit siis kirjoittamassa putoustia aiemmin.

Mä olin sillä aikaisemmalla,

kun olin kirjoittamassa putousta.

Okei, olisit varmaan.

Mä muistan,

mä olin hyviä ja huonojuutisia lämpäämässä,

ja Pirjo kysyi sitten Jenni...

Nyt mä muistan nimeä.

Mutta siis,

joka tuotti putousta myös,

siis siihen aikaan oli...

tota...

Tämä oli jollain lailla siinä tekemisissä,

kuitenkin.

Nyt mä muistan,

Pirjo vaan kysyi,

että onko sinne hakusin,

että mulla olisiko se kaveri, joka olisi?

Mä en tiedä, minkä takia mä käsitin,

että se oli sinä.

Mutta ehkä se olikin joku toinen,

joka ei saanut se roolia.

Se on ollut ehkä joku...

Toinen, mutta...

Se voi olla, mutta näytäkin ajattelin,

sit kun mä näin sut siellä putouksimmassa,

että hän katon mä olin paikalla,

kun sitä suosittelin.

Ah, se oli...

Tai sit se saattaa olla kirjoittamaankin silloin,

en tiedä, ei se vermaan ollut.

En mä muista,

mutta...

Mutta joo, sinne...

Se tievei lopulta sitten,

en mä aatellut silloin,

että mä pääsisin siihen näyttelemään,

mutta sitten...

Siihen sitten sitä ehdotettiin mulla.

Siihen se oli suurakastamasi riitoorava.

Kyllä.

Kyllä.

Se, että se tuli ja...

Hän ihan veli just saada tuossa ennen.

Muistat, pussi sit oravasti.

Siitä se tykkää.

Joo, se on...

Se on kivaa.

Se on aina...

Tässä on tota...

Ja mitä velee, mitä elämässä enää...

Enää enää tekee,

niin se on ainoa, mitä muistetaan.

Se on...

Aina, minkä on ihanaatit,

sillä on tullut joku ihminen tulee silleen,

hei, että...

Hei, anteeksi, että saako häirittää.

Sitten on silleen...

Joo, tottakai, tottakai.

Sitä aina miettiä, että mistäköhän se...

Mistäköhän se silleen?

Joo.

Mistäköhän se mahtaisi sanoa,

tai muistaa, mutta älä sanoa orava.

Älä vittu sanoa orava.

Ja sieltä se tulee.

Ketottakai se sanoa orava.

Mutta ajattelin, että saat sitä kohmikko.

Se on niin kuin...

Me mietin just sitä,

miten joku vatasi jussi vaikka,

joka on tämmöinen...

Vakavaa näyttötelijä. Miten kun sille tullaan...

Hei, Mr Mallorca-voibi.

Piinpä.

Joo, eikä siinä mitään.

Sehän on...

Samahan pätee itse ajatella jotakin tekiöitä.

Sehän voi olla vaikka joku artiste,

vaikka se muistaa sitäkin...

Niin, tottakai.

...piisistä.

Joo.

Ja sitten se on vaan se,

että joku vaan on kolahtanut sitten

suureen yleisöön.

Niin on.

Mäkin vaikka Anna-Erikson olisin silleen,

että hei, kaikista kasvoistaan,

juliet ja joonataan.

Joo.

Ihan on suosikkia.

Se olisi varmaan...

En tässä se muuus se taidemusiikkia.

Se on mun taideelokuva.

Taiti elokuvaa.

Näin ihan se menee,

mutta eikä siinä mitään pahaa.

No samahan se vienkin uutaa varmaan,

jollekin tiedäksä...

Hitto tuu nyt mitään bändiä mieleen.

Se on ja yhtä hyvä.

Mutta tiedäksä, että joku...

No, joku black sabatti,

niin soittaa ne paranoidi aina,

ja sitten...

Miksei soittas?

Se on se, mitä ne...

Meillä on 50 muutakin biisiä.

Mikäs siinä?

Ja sama mietin,

että on vesomatti loiria,

kun se taidaan uuno.

Niin on uuno mullekin tuleekan vielä.

No niin, mimenomaan,

että ei se niin kuulu.

Ei se ole se...

Ei se ole se väkevä...

väkevä nuori tulkinta pojatella,

kun vastataan ulhova mylleri,

tai jotain muodon.

Ei, tai hänet huilu levynsä.

Niin.

Tai Turun kaupungin teatterin kultakaus,

jota ei voi olla näkemässä,

kun se oli 70-luvulla.

Mimenomaan, mutta ei,

kun se on se, että se tai kliffaa hei.

Mutta se oli nyt,

ei meidän tarvitse oravasta oikeasti puhua,

mutta tuli mä mietin,

että Inho sit se sitä,

että se sitä silloin on.

En.

En todellakaan.

Ei siis,

eikä se nytkään Inho.

Se on vaan hauskaa,

että ehkä siinä on se,

että miten huomaat,

miten tiukassanne lopulta on sitten,

mistä,

että miten määrittävä jostakin jutusta voi tulla.

Joo, joo.

Totta kai.

Ja varmaan se vaatii sitten,

nyt hän tietenkin mulla on se,

että mä tein viime talvena

sen porisuuden neuvon.

Joo.

Niin se on tavallaan nyt,

se on syrjäyttänyt on oravasta.

Joo.

Se on syrjäyttänyt sen porissa tietenkin.

Joo.

Mutta se on mä huomaan,

että se on syrjäyttänyt myös

porin ulkopuolella.

Joo, joo.

Se on,

mikä on nyt kivaa,

mutta se, että katsotaan...

Niin pikkurissa,

että se oli myös se oravaihe.

Se oli myös se oravaihe.

Muistakaa se oravaa.

Se oli.

Mutta onhan se,

mä vaan mietin sitä,

että jos tuli semmonen haamo,

kun sä voitit vielä putouksen silläni,

sehän tarkoittaa siis myös

helvetisti vaan firmakeikkatilaisuuksia.

Minä pitää mennä sitä.

Joo,

ja kyllä se on oravalla.

Mä mietin,

että se tuntuu,

niin kun mä muistan,

että mä näin Riku Niemisen,

se on kun se on se munamies.

Joo.

Ja kun mä muistan se,

jossain studion,

niin kun takaa on,

ja sit se veti sitä päälle,

ja mä olisit,

mä tiesitkö mihin lähitset,

jos mä olisin tämän tienny.

Se oli jotenkin niin tieksä kyypsä.

Eihä sit,

kun heti se veti sen,

että se on sen putouksen jälkeen nimenomaan elämänsä,

ja sit sä vielä tianat sillä,

kun sä mietit tekemään keikkoja,

ja muiden.

Kyllä,

eikä siinä se on,

kyllähän sillä sitten

lainoja maksilee,

mutta ei se varmasti,

ehkä sitä,

vaikka totta kai siellä oli sitten

hyviä kokemuksia,

sitten taas ihan päivästä

siellä tavalla hyviä kokemuksia,

niinku firmakeikoissa,

niillä hahmolla.

Siinähän näin hahmot menee,

ja mulla oli tietenkin se liittoauravassa,

että sillä hän saa sitten

koluta noita ammattiyhdistysliikkeitä,

ja teet sen rakennusfirmat,

ja kaikki, missä on jollain tapaa vähän se,

missä on hyvin vahvasti länsä näin,

ikään kuin se,

että työntekijät tuntevat oikeuteen,

se on hyvin järjestäytyneet.

Joo, joo, joo.

Niin,

saanko sanoa muuten järjestäytyneet?

Järjestäytyneet,

onko se niin,

että on rikollisesti järjestäytynyt,

ja järjestäytyneet,

onko se niin, että

hahmakeyys järjestyy?

Mitään ei saa sanoa.

Ei mitään saa sanoa enää.

Tää on kyllä paras,

jos täällä nyt,

järjestäytyminen on oikeassa.

Joo, juo,

eikö arme intissä sanoa,

että rikolliset järjestäytyvät,

mutta armeissa järjestäytyvät?

Niin,

mutta kyllä hän siis muun mielestä

ammattu yhdistysliikkeet järjestäytyvät,

koska ne on...

Niin,

ja varmaan työnantajaa,

kun saadaan rikollisia,

ne onkin.

Omaa,

sen takia se on.

Rosvoja.

Organaista.

Mutta silloin oli ihan kyllä,

siinä oli sitten taas se hahmosuojana,

niin,

ei ollut väliä,

vaikka olis, niin kuinka,

kuinka käännisiä kaupungit työtikijöitä

pyörinyt siinä lava edessä,

niin antaa mennä vain.

Siinä ei ole tavallaan tulevassa

sellainen, että minä en tästä,

minä en saa tästä osumaan,

jos nyt...

Mun hirvein keikka,

yksi hirveempiä oli,

mä esinyin 600-le ihmisiä,

siis joku tämmöinen jättimänen firma,

Helsingin keskustassa,

ja mua enneesinty siis,

toi kumpiskuustonen,

se on Iina,

tää Jäpaleisö,

joo,

hahmollaan,

ja se teki siinä,

että kun keikan aikana

ihmisiä mennä ottaa selfieita

Jäpaleissoniin kanssa.

Mikä tarkoitti,

että mun yleisö oli

sitä jonottavaa väkeä sinne,

ja mun pääsillä kukka on järjestänyt

aikatauluun.

Tää on tässä sellainen,

joka on järjestänyt aikatauluun.

Mikähän tässä on järki,

ja sitten ehkä mua eniten sinä,

siis kaikki kunnia,

Iinalle,

mutta siis hoiti homman hyviä,

oli oikein mukava,

ei mitään,

mutta samalla mä mietin

vielä sitä,

että paljoahan se saa rahaa,

ja paljoa mä saa rahaa,

ja mitä se teki,

johon mä hokemaan toisti,

siellä oli CG-valokumissa.

Joo, stand-upin,

vaikka siis se,

että oli tehnyt stand-upin,

siitä haluan hyötyä

sen hahmonteossa,

mutta se,

että kyllä hahmokeikka

ja stand-upkeikka,

kyllä niissä on,

on eroa,

mutta onhan noita siis

tavallaan kanssa,

jos ajattelee just,

että ne on kuitenkin

tommosia markkettikeikkoja,

mitä sitten

tavallaan tämmöiset avoimet keikat,

että firmakeikat

oli ihan kivoja,

kun missä oli sitten

vähän tiesikin siitä,

että ketä täällä nyt on

ja pystyn ostamaan

vähän roustaamaan

just sitä kuuluu

saa toimitusjohtaja,

tai muuta,

mutta sitten mä muistan,

kun minulla on ollut tämmöisiä,

se oli kyllä Matti Pikkuvan,

mä en sitä sillä ennen

kausti keikkoja tehnyt,

kun se on nyt ollut mikään

keikkailuhaamu,

lähtö kohtaisesti kaan,

mutta muista mä oon sillä ollut

ikaalisissa,

ikaalisten joku,

se on ollut kuin tämmöinen

luokkaa ABCS Martinen yhdistelmä,

sen avajaiset

tai joku ei ole kuin

valmistunut,

tai sitten ei,

sitten se on vaan ollut

ihan muuten vain sinne,

tai ohjelmaa.

Muista,

mä oon invoessassa

vaihtanut vaatteet

ja sitten siellä oli lapsia

ja niiden vanhempia,

sit mä oon mennyt sinne

ja siellä on suomalaiset,

että lapsi yleisö on

semmoinen,

että ei niitä,

ennen jaksa kuunnella

niitä juttuja,

tai ne kattoa,

ne on vaan se,

että onks toi oikeasti se,

että on kohti sitä tilannetta ikäänkuin,

että toi on,

toi on aamu,

joka on ollut se telkkarissa

ja aika mukokemuksen mukaan

ei nyt tarve olla 5-vuotiaista,

tähän isommatkin ne on sillä,

että joo,

toi on seuraa ja arvioi,

onks toi sama,

kuin se telkkarissa?

Niinä,

onks se nyt hauskaa?

Niin,

se on sillä,

että siihen ne ei tunnu

kauheasti kiinnittävää

jotenkin mun mielestä huomioita,

sit siellä on ehkä se,

että just oikea,

sit joku hokeamaan,

sit on se,

aa, joo,

kyllä,

isompi merkitys on,

sit sillä kuvien

ottamisella ja

mutta ajattelen,

että me saattaa miettiä,

jopa, että onks toi nyt

se,

että telkkarista,

vai ehkä ne ajattelevat,

on myös ammattikunta,

joka esittää

niitä hahmoa

ja noissa tilaisuuksissa,

että mitä,

niin no,

esitteen sitä,

Jounas Nurmanin hahmoa,

et.

Ja sit,

sillä tulee,

kun tavallaan,

tajua sen lapsi yleisön,

ikäänkuin haastavuuden,

just monella tapaa,

joku mä en ois siis silleen,

mulle ei ole,

ehh,

mä koen nyt ylipäänsä,

mulle ei ole lapsia itsellä,

kumilapsia kyllä on,

ne heidän on ihan,

mutta ollaat lasten kanssa

kommunikointia on

vähän vaikeeta,

et mulle,

kun jotkut on sellaisia,

että ne hirvee helposti

solahtaa sinne

lasten maailman,

niin mulle,

mulle se ei ole kauhean

luontavaa tai ominaasti,

sit mä ois samaa,

kun mä katsomaan niitä lapsemahan,

et,

miks näe,

näe,

miks näe,

miks näe,

miks näe,

ostaa tätä mun juttea,

mä oon haaanko niinku,

se on kun justus tulee,

yhteiskuvan jonossa,

sillä on siltä,

on siltä jotakin huono päivä tänä,

jokei,

sulla onkin lähtenut

huomasissa itseä,

telkärissä oli pari piirreä,

no joo,

mutta se on,

ihan tosi,

voi sanoa,

että

todella hauskaa kokemuksia,

että en,

vaikka siihen totta kai liittyy

varmaasti sellasta,

tota,

on tää nyt just se,

edelleen just

täydellistä s-marketin inva-vessaa,

odotat siellä,

että milloin tullaan

koputtaa siihen oveen,

ja koko ajan me perkeeksi,

että mitä siellä oli,

jos siihen ulkopuolella

jokoka tarvii,

sitä vessaan,

ja mä oon viennyt sen,

tässä,

kun mä oon odottanut täällä.

Sieltä tullaan siellä,

hyvää tuolissa,

neljä ihmistä,

samantajan kun valokuvan,

eihän.

Sitten tulee,

okei,

vedäks mä näille,

tota, hahamoa,

vai pyydeks mä

anteeksi niinku omana itsenä,

no joo,

mutta,

kaikki alle,

kyllä se on viennyt moneen,

moneen paikkaan,

moneen tilaisuuteen.

Suomessa on monellaisia,

tapahtuvia monellaisia

firmanpileitä.

Niin,

mutta oliko se sitten

niinku tavallaan päätös,

jos mä oikein nyt muistan,

sä olet kaks kautta näyttäneen

siinä putossa?

Joo, kyllä mä...

Sitten sä päätit,

että ei enää,

vai tuli muuta tilaan,

tai...

Joo,

siinä kävi mä teen

tavallaan semmoisen

vähän varomattoman,

varomattoman,

tai annoin,

varomattoman lausunnon

paha-aavistamatta,

sen jälkeenkin mä en se,

pikkuvannassa kausi,

se finaali viikko,

niin oli joku lehdystilaisu,

niin mä vaan silleen sanoit,

että joo,

että kyllä tää oli mun osalta tässä,

ja mä nyt tänään...

Niin,

että mä olin...

Hieno kokemus,

mutta mä en enää tässä

niinku ajatellut,

että mä näyttelisin enää.

Ja sitten se oli jotenkin...

Sitten on jotenkin tämmöiset,

johon jättää putouksena.

Sitten tuli semmonen jotenkin,

että niitä alttiin,

niin kuin muut,

että me olisimme

sitä samaa porukkaa soitanut.

Ai,

ja sitten tuotantuyhtiön,

että se oli vähän ehkä varomattomasti

sanottu,

kun nyt kanavakin on vähän silleen,

ja...

Sitten mä olin lisillä,

että se on ollut ehkä semmonen ainoa mun semmonen,

että kun mulla onkin siis

toimittajatausta niin kuin on,

niin siinä kohdataan,

mä en ajatella,

että tässä olisi mitään...

Sitten tekee, että kun mä ajattelin,

että tästä ei voi tulla

siinä on mitään dramaattista,

että mä en enää näy näyttelistä.

Tässä on vilpittävästi mä ajattelin näin,

niin kuin sinne ei ollutkaan.

Ja mut joo,

sitten siinä...

Mulla oli ajatus,

että mä olisin kiinnostu,

tai kiinnosti sitten,

tai kiinnosti siinä kohtaan jo,

että voisiko lähteä,

tai kiinnosti lähteä

ehkä vähän kehittämään

sitä ohelman tekemistä

ja muuta sitten

siinä kameran taakseja.

Ja sitten se oli oikeastaan,

siellä tuli se pieni taukomu,

mutta 15 oli se

syksyllä se viimeinen,

mutta 17 alkuodestaan

tuli sitten se kausi,

minkä mä ohjein siitä.

Minkä oli sitten semmonen,

tosi voisi sanoa,

että se silloin uudistui,

ja freisaantui tosi paljon,

että me oltiin vielä aikalailla,

että se meidän

jengi, joka kaksi näytöltiin,

missä oli ihan se orava vuosiin,

silloin oli holma Antti muun muassa.

Sehän teki vain se yhden kauden,

mutta sitten kei tosen Kari,

Jenni Kokander, Esihelleen,

oltiin sitten siinä molemmilla,

esimerkiksi niillä kahdella kaudella,

niin me oltiin aika...

Se näytti ja tuntui aika samaa,

että se tuli ihan heti perään siihen,

ikään kuin hirvinien,

meidän rikkujen näitten.

Se oli käytännössä ne meidän kaksi kautta,

oli semmosia,

missä on...

Niin, mutta sitten silleen,

että missä on aku ja rikkujen,

niin me vähän kärsittiin sitten siitä,

että me oltiin vähän...

Kuten olitinkaan vähän SNL.

Joo, siitä ei puhuta tässä.

Varmaan.

Mutta joo, että kyllä kovasti...

Kovasti sitä kaivattiin...

Siinä oli hyviä jutteja,

kun se alun...

Se oli niin hirveä se tuomio siinä alussa.

Niin oli, mutta se oli ihan turhanko.

Joo, niin oli.

Niin, niin me oltiin vähän silleen,

että mikä tämä...

Me ei ihan...

Se meidän porukkaan koskaan lähtynyt ehkä...

Vaikka se oli ihan siis hyviä jutteja,

meikin tehtiin,

mutta siinä oli...

Me oltiin niiden varjossa sen.

Niin, se oli vähän...

Originaalinenkin varjossa pikkusen.

Mikä oli hauskaa, että se...

Se jotenkin...

Mä joskus sain...

Ruotsin laivalla,

törmäsin...

Jos sain Kannella,

joinkin ihan siis...

En muista mistäpäin Suomen oli,

mutta eihän minä ryyppi reissulla,

semmosia jotain äijää.

Ja...

Hyvän tahtoisia ja näin,

ja ne sitten jotenkin oot,

hei, että sä oot oot ollu sen,

mutta tuossa sä muistin oravan tietenkin.

Ja...

Tää oli niinkuin molempia näiden kausien jälkeen,

ja varmaan oltiin jotain...

Uutta kautta,

joku näistä uusit kausista,

oltiinkin jo tehty,

kun mä olin ohjenutkin jotain.

Niistä jotenkin kehu sitä,

että tämä on ollut hyvä tämä uus,

uus kausin,

niin sä oot...

Mä kerrattin jo, että mä oltin sitä ohjaamassa.

Joo, joo, joo.

Ja tästä mä oltin se, että joo, että niissä oli niissä,

missä mä näyttelin,

niinkuin ne tuli niillä,

ne oli aika lähellä sitä.

Siinä oli vähän semmonen siirtymä vaihe.

Niistä oli hauska,

ne oli tosi analyytti,

niinkuin nekin olisinkin...

Joo, ne oli ehkä pikkuisen semmoisia,

ne oli paremmin ehkä semmoisia koppakautta.

Se on ihan totta, joo.

Nekin oli niinkuin...

Oliko se oikein sitä mieltä,

vai totesko, että julkinen keskustelu tosiaan

oli tämän tyypistä?

Joo, joo.

Mutta ainahan se muutos pelottaa aina,

mutta siinä on...

Se ehti sopivasti ikään kuin freesantua

siitä 2015 syksystä sinne 17. tammikuulle.

Ja silloin tuli sitten sille,

että Salmisen roope tuli juontamaan

se ikään kuin se koko se lavastusta

ja sen ikään kuin näyttämme kuvaa

koki semmoisen kasvojen kohotuksia.

Kaikki oli ihan uusia tyyppejä.

Siis oikein siellä oli tosi...

Ei siellä varsinaisesti...

Kokanderjeni oli ainoa sellainen selkeästi tunnettu.

Siinä tuli...

Siellä tuli...

Erkko oli ihan uus kasvo kaikille.

Hämäläisen piilevi.

Ja se olisi ainakin ankeisvuosit.

Se oli tosi...

Silloin se...

Silloin siitä alettiin uskoa siihen,

että joskus tämä kannattaa...

Laittiin joskus ahtaa täytteen ihan uusilla naamoilla.

Ja niinhän se pätei ihan mihin tahansa ohjelmaa.

Ja mun mielestä putous on jotenkin jännä siinä,

vaikka siitä tavallaan kritiikkiä annetaan.

Putous on ainoita ohjelma, jos tulee uusia ihmisiä.

Koska sitä työ muistaa, että sillä on koko...

Se eka kausi oli.

Oli ihan siellä tai hissua tällaisia makituneita.

Mutta eihän noin ollut mitenkään tuttuja naamoja

televisioista, jossia noin riku.

Eikä sitten teidän kaudella ihan uusia.

Se on tavallaan tullut koko ajan uusia.

Mun mielestä, nytkin siellä on ihan uuden naamo taas.

Kyllä, joo.

Sitten juuri aattelen jotain tällaisia,

kuin Christopher's Tramper putoksesta.

Oli ihan uus naama silloin 2018,

vaan meillä on se siihen tuli mukaan.

Nyt en ole itse siis 5-vuotiollut tekemisissä

ja näin putouksen kanssa itsellessä on

taakseja nyt elämää, mutta merkittävä vaihe.

Tää oli taas tämmöinen harkitsematon lausunto.

Jonas Nurmalille, putous on taakseja nyt elämää.

Taakseja nyt elämää.

Hylän nyt putouksen lopullisesti.

Haukkuu nykyisen kauden.

No, mutta tässä tulee pisin podcasti tähän mennä.

Se haittaa meillä.

Oksuu kiire?

Oho.

No, mä puttiin teatterimuistoista niin kauan.

Eikä siis, oikeasti se oli mielenkiintoista.

Se oli tämä pointti.

Pelimies oli tuossa välissä,

mutta se oli sun semmonen oma ohjelma.

Niin, se oli sellainen siihen,

joo, kai sanotaan, että siinä oli sellaiset palaset

kohdallaan, missä pääsi ehkä toteuttamaan

toisaalta sitä poliittisesti yhteiskunnalle

satiiriä, mitä oli jo yleliiksissäkin tietenkin,

muuten ja sit saa tuoda näitä hahmoya

imitaatioita.

Se oli semmonen rakas lapsi siellä kaikkien joukossa.

Se oli tuotannollisesti vaan myös,

se oli rakas lapsi, mutta tuotannollista

aika raskas lapsi.

Me tehtiin joka viikko sitä aina.

Jokainen jaksollisille, että se kirjoitettiin

maana tai tiistää.

Sitten kuvattiin keskiviikko torstai.

Ja ne oli aika pitkiä päiviä.

Tavallaan ihan järjityn savottaa sitten noin vielä leikkasen,

tietenkin tyyli, että se oli launta ja aamalla

valmis, kun tuli launta, niin se uusi jakso pihalle.

Varmaan vähän ehkä suurimmalla budjetilla

erilaisilla tuotantorakenteilla, niin se olisi varmaan voinut,

oltaisi voinut ehkä jatkaakin.

Mutta toisaalta sitten, minusta tuntuu, että se,

että se ei koskaan ehdottänyt kokea myöskään se muista

ihmiset oisille tuleeksi sitä vieläkin.

Se on semmonen kiva, kun ihmiset tuleeksi sitä.

Miksi ei sitä tehdä vielä?

Siinäkin on, että joskus on hyvä, että semmonen pieni

nälkäkin jää, että se jäi sellaiseksi omallaisekseen

ehkä kulttisarjaksi sitten niiden parissa.

Jotkut yhäisi päättää, niin hyvät herrat

pyörissä vieläkin.

Kyllä, todellakin.

Ja oli siinä varmaan myös sekin, että ehkä se

katsoja määrä ei noussut ihan sitten niin iso,

kuin mitä toivottiin ja haluttiin, mitä olisi ollut syytä.

Mutta toisaalta mä oon siitä hemmeti ylpeä siitä,

ja mä oon siinä, että ne, jotka sen sarjan löysi,

jotka siitä tykkäsin, niitä oli kuitenkin niin kuin,

puhutaan niin kuin sadoistuhaa sista,

että sitä katsoo säännätisesti.

Että siinä mielessä voisi sanoa onnistuneensa.

Joo, ikään me päästään näin siihen.

Mä seuraan tällaista 80-lukutiliä Twitterissä,

missä on Suomeen 80-lukutilla.

Oli tämän televisiin luku ja niin kuin,

oli siis se lauvan tai napakymppi jakso,

mitä 2,5 miljoonaa katsoja.

Aivan järjetöntä.

Niin kuin, että yli puolet suomalaista on kattonut

napakymppiä sillä heti.

Kyllä, kyllä.

Niinhan tommoseen, niin kuin mitään toivoa.

Muistaa, että ei se nyt ollut erityisen ympäri.

Tämä on, elma.

Niin, mutta TV on hankittu.

Joo, joo, joo, ja lauvan.

Se on saunnan jälkeen katellaan nyt Tälkkari,

ja sieltä tulee Karisaalmela,

nähän on kuitenkin ihan verpaliikka.

Kyllä, kyllä.

Mistä tuli mieleen? Nyt on Odoin Aasi siltä ikinä.

Karisaalmelaiselahan tuli sielkeen Talkkari,

muistakseen.

Se oli se tämmönen talkshowohjelman,

missään oli rento American Line Studio,

niin Suomessa on yritetty

talkshowita tosi pitkään.

Semmos niin kuin toimivaa, on ollut monesti.

Ja ehkä sellaista American Line Studioista,

meillä tähän löytyy ikään kuin se A-studio.

Joo, ja sitten Nyberi itö.

Joo, ja Nyberi, ja sitten meillä löytyy musta tuntetoi

hyvät pahat ja rumat ohjelmaa.

Joo.

Silloin on yhdessä luonnossa, se vähän ehkä,

vaikka ohjelmassa on ala-aastellaan,

ettei mä sitä olisi seurannut,

mutta jälkeenpäin, mitä katsonut,

klippejä ja lukenut aiheesta ja kuuluu

aikalaisilta, niin sillä hän on selkeä,

että omat tämmöiset siis

meriittiin sillä ohjelmalla,

ja miten se on uudistanut

suomalaiset Tälkkariin.

Mutta siihen on vähän ikään kuin

jollain tapaan, mistä tulee

keskustelua-ohjelma-tyyllä,

ja se on vähän hirtäydytty.

Siihen pitkään musta on 20-vuotiaa ohjelmassa,

että pitää olla vaaran tuntua

keskustelua-ohjelmassa,

eikä tarvi olla.

Tai sillä, että silti jäi sellainen,

että sen pitää olla etenkin vähän arvaamatonta

ja ilkeitä.

Joo, ja siellä pitää olla tosi autoon,

että nyt nyrkeilään näin.

Jotain on tämmöis näin.

Nyt me mennään lääkkeitä.

Nyt tuodaan yhtäkkiä jostain,

joka on yllätys tälle toisille vieraaleista.

Katsotaan, mitä tapahtuu.

No niin, kova journalismia.

Se olisi lumenssi syvät paateja rumat tehtäisiin.

Mikäli Riku ja Tunna olisi mennyt

journalistikoululkuun?

Okei, Riku on.

Paitsi, että nekin on sitten taas silleen,

että eihän sitten taas, että

en usko, että Rikukaan

haluaisi tehdä sellaista ohjelmaa,

missä on sellainen omitunnen ahdistava vaaro.

Nämä ovat kattuneet hyvät paateja rumat,

että se on ahdistava näköistä ohjelmaa.

Miten mennään

torstailman selkeen lukkumaan?

Se oli semmoinen tapahtumaa, ja muista mä oon ollut sen verran vanhempi,

niin me katottiin sitä.

Ja sitten se oli seuraava, kun katotteeksi teidät,

niin mielenkiintoista.

Sitten on kato se, että kun niille on ollut,

se oli viimeinen ohjelma, niin nehän saa

jatkaa, niillä on mitään, mitä lopettaa tiettyä.

Nämä oli hyvin erimittaisin ne jaksotkin.

Mutta se, mitä tarkoittaisi,

että siitä ei sellainen omitunnen

puhe

televisioalan kieleen, että siihen aina

tehdään. Sitten tavallaan mun mielestä nää

tällaiset

embuskelinnahdegroon, mitä mäkin olisilloin

ihan ikänä vuonna 2012 tekemässä

ja

muut sen kaltaiset,

niin siellä on vähän haettu

semmoista, että nyt pitää olla

jotain, että katsojat vähän

kohahtaa ja kauhistuu, mutta kun mä taas sitten

esimerkiksi,

ja se on oma tapansa tehdä, mutta sit taas, kun

mulla on mallet, en mä tykkää,

mä joku tää tälläinen

siis, mikä nyt olis joku

esimerkki, joku tuomas embuskel,

kun se haastattelee Jari Sillan päätä,

niin mulla on sehän semmonen, en mä haluu

kattoa sitä, enkä mä en itse asiassa

sillonkaan, ohan sitten sekin nyt vanha, varmaan

kuusi vuotta vanha tai jotain.

Mä en sillonkaan, mä en pystynyt kattoa sitä,

en mä haluu, että mulla tulee kotisohvalla

Telkkirjaa, sitä minä olen.

Joo, tai se, kun Maria Veitola on elmässä se

vesakeskeikhamppäisää.

Joo, ja tulee vähän semmonen,

että kiusataaks

tuota, oha, ja mikä tässä, mitä

tässä tapahtuu, ja minusta esimerkiksi just se

vesakeskisohommaa oli ihan semmonen, että

siin voimusta sanoa, että

katottiin ylhäältä alaspäin ja vähän

niin ku, tir, ja mun mielestä

sit, niin, ja tirskuttiin silloin

vähän. Joo, ja sit mä oon kuitenkin luokitellaan

melkein huumurin ohjelmiksi,

mitä ne ei niinku oo,

ei niinku minkään laista, ja sit niillä on jotain,

mutta se on vähän, kun monet, no nyt mä

innostuin, niin totta pakko sanoa,

nyt kun on tulla jo mieltä asiasta,

joilla olisit komedia-elokuvat,

enkä tarkoita perunaa tai näin.

Mä oon niinku on tietysti silleen, että ne on

kuitenkin, että niitä jopa arvostetaan,

niinku hirveesti, ja arvostelijatkin on

oikein hyviä, että se on oikein elämänmakustumuut,

mutta ainoa ongelma on se, että se ei oo hauska.

Niin, niin. Mut sit mä haukutaan

Adam Sandlerin, mikä tahansa elokuvan, joka

haidosti naurat. Ne on hauskaa juttuja,

nimenomaan. Mutta ne ei oo elokuvat aidottasi,

eikä ne ole, ois aun todella huonoja,

mutta on ne hauskoja monen. Ja tavallaan se, mikä muu mielestä sitten taas pelimiehessä, ja tuossa

mun oma stooksussa, niin se, mikä muu minä olisit tullut

molemmisohennuorolla, on se, että vieraat

niille pitää jäädä semmonen

olo, että olipa kiva käydä,

ja ne pitää saada näyttämään hyvältä.

Ja sit pyydetään semmoisia ihmisiä, että ne

halutaan saada näyttämään hyvältä.

Ei, ja tavallaan, että sinne ei

luovuta... Eihän ne tuu takaisin jossain.

Ei, ja sit katson, kun rupeen Suomessa on pienet piirit, että

jos oletkin yhdessä poliitikolle olis vaikka pelimiehessä tehnyt paskamaisesti,

niin sehän on kuitenkin

lopulta työkaveria, te keskenään siellä kuppilassa,

niin nähän kertaa, missä älä on sinne,

herraamalla meidän, ettei väittää tehdä tämmöstä,

mutta sit tuu on annesaa,

niin, tuu tyyllä on tää housukintussa,

ja löydään kakkunaamaan. Ja sitten taas

juuri tuossa ihan saman homma tuossa

keskusteloholmassakin, että vaikka siellä

poliitikka on siellä hyvin vähän ollut,

mutta siis se, että

siellä kans, että

et saada vieras näyttämään

mahdollisimman hyvältä

ja sellaiselta, että

katsojalla voi tulla semmonen olo, että vitsi olipa sen

rentoja, olipa siellä hyvät jutuute

tämmöiset, että rakentaa se

sillä tavalla, mutta se on

lähimpänä nyt siis, mitä ollaan päästy

mun mielestä, nyt Suomessa tämmöistä,

ehkä Kodano, Brian Schottka,

sitten yritti Jonas Hytönäkin yritti kauheesti,

joka itse asiassa mun mielestä, mä en tiedä,

mikä sun suurin siihen, koska mä taas olin

sitten jo

kasi ysiluokkaan, niin silloin kun

Jih-S

tuli, eli Jonas Hytönen soo, ja

sitä aika pieni sen jälkeen muista alkuin,

oliko hän TVT vielä, vai

suhteen vielä alkuin tulla se

toikonan operaen.

Sitten on hauskaa, että sitten tässä mä asutaan

siis ton

Marsin kanssa, Marsinymonin kanssa

samassa talossa nykyään, kun joka oli

siinä sitten taas, siinä haus,

Lennikalleen hauspäännissä,

ja luonnollisesti hän nyt ovat ikäluokkansa

parhaita muusikoita, ettei jopa

Suomen parhaita muusikoita, niin siinä oli

kyllä, kyllä mä tykkäsin sitä

kattoa, ja mä muistamme,

siinä oli, joo sikäsi, hän oli

legendarinen, ja sitä hauskaa myös se,

että mun keskusteluohjelma on ollut mukana

kirjoittamassa

Jasirgei, joka on ollut

kirjoittamassa siis, joo

Jonas Hytönen souta, ja mä olen

luonnollisesti minkäikö? Voskohan ne vaihteen jälkeen ei löydy

Suomesta, jos tää TVS ei ole mitään Jasirgei,

se on ihan totta, ja hyvä, että

kirjoittaa, koska se on vähän nerosen jätkä,

niin, mut joo,

kyllä mä tykkäsin, ehkä

nyt, jos kattoisit

tämän pätkiin, niin voi olla, että siinä,

minusta tuntui, että siinä tuli semmoiset se, että se tuntui

vähän hitaalta tai se tuntui semmoista, niin...

Mä luulen, että se vanhenee kanssa, mutta jos mä katsotas

yhäkset tullut mun konaan eitä, niin kyllä niiskin

niin kuin muu, että ei se, mut

mulla on jäänyt mieleen sitten Jonas Hytönen

soosta, niin me oman se bändi, se oli

niin kuin jotain hommaa luokkansa, on teillä

Jonas Hytönen vissi, että sitä, hän hän on nykyään siis,

minkä tonto-yhtiön toiminnusjohtajassa,

että sehän lähti ikään kuin sitten

tehnyt hienon uran

kameran takana, mutta mun sä et se,

jotenkin mä en koskaan saanut kiinni sitä,

että miksi se jäko niin paljon mielipiteitä,

se Jonas Hytönen... No mä tiedän sinne ehkä, että se oli

vähän mun mielestä se ongelma, että eihän sikä vahe hauskaan muu,

että se, mun mielestä tää tiili on kuomikoi

vetämään tuommoista ohjelmaa. Mutta mä tykkäsin

siitä, mulla tässä tuli semmonen

olo, että se ei,

mä en minä tiedä, mulla kyllä silloin

teininen, niin mulla tuli semmonen olo, että

ei, tietenkin tuli semmonen olo, että

ei toi nyt vaikuttaa,

toi vaikka tää niinku kivalta ihmiseltä,

mulla tuli semmonen olo, ja se oli tavallaan

se tärkeä siinä, ja mun muistin kuvaan se,

että laittoi itseään alttiiksi myöskin siinä

itseään alttiiksi ikään kuin

vitsalulle, että ei se,

itse ironinen

tälle, mikä on tärkeätö.

Mutta kun se on vähän se, mun mielesti,

niin kyllähän se on niin ku, että ainahan

vieraathan se tekee se ohjelma, ja on

niin ku, mutta jotenkin jos sä katsotaan

Kononoprajan showtakin, niin paremmin on

niin, kyllä silti teet, että se hauskin

taitaa olla se Kononoprajan. Tiedäksä

tavallaan, että se kuitenkin, niin ku

vaikka se on niin hirveä hyvä, niin ku

Sidkikhaa, tavallaan mistyy niinku

olee siinä straightmanin, ja saa ne

vieraat nimenomaan näyttää tosi hauskaata,

ja totta kai se on, se on niin ku

munen palasen summaa. No mutta siis

pointtina oli tässä se, että niinku minusta

sitä. Oli varmaan hieno, minä muista,

kun se alkoi, kun tuli ne minkäkin mainukset,

meillä on paras studioyleisöjä, sitten

korona ja ei yleisöä, se oli

kyllä. Joo, mä muista vielä,

kun me kuvattiin

Helmi-kuussa 2020, tehtiin

sitä, missä on se, että studio

yleensä, aata vähän studio.

Joo. Niin, mä muista vielä, että

pitäisikö, mä ehdotin vielä,

siellä oli siis se

kanavaidusta, ja sitten se

mainustoimisto, joka teki sen

kampiksen, ja se oli kanavaidusta tietenkin.

Sitten mä ehdotin siinä, että me tultiin

sinne, että silleen niin ku, että studio

yleisö, sit se on nyt tyhjä,

ja tietenkin silloin oli koronasta

tiedettiä, mutta se tuntui kaukoseelta. Niinpä.

Sitten mä olin se, että voiko heittää tähän,

että sanoiskin silleen, että aaa, niin joo,

tän ohjelman,

tän ohjelman, tota studio

yleisö, niin palas just Wuhanista. Joo.

Ja he ovat siksi olleet siellä.

No joo, eipä se

Wuhan tuntui kovin kaukkasolta,

toi vitsi kauhean hauskalta silleen, mutta

sit meni se

alle kuukausi. Niinpä.

Alle ku, kolme viikkoa, nyt

tilanne muuttu radikaalisti. Mutta

kokemus sekin. Mut se oli hauskaa,

sit se tavallaan musta tuntui, että se oli

hyvä aika myös aloittaa uusi ohjelma, koska

ainakin yleisö oli kotona. Niin ja siis,

että ajatteles sillä mun ekan kauden,

ekanla jaksolla, kun sitä lockdownia

oli varmaan kulunnut se

viikko tai puoltoista, niin silloin oli

yli 800 000 katsoja.

Niin sen, se oli Maikkariin

vuoden 2020

katsotuin

ohjelmosi ekan jakso.

Mulle oli suuri ilo

koronassa, olin katoin

sitä, että eihän ohjelmaa, ja sitten katoin

surmestari. Mä olin jotenkin ihan mahtava,

että miten nyt näin kiva lasten kanssa vielä

siinä. Ja se oli niin hauskaa, että mun mielestä

oli Maikkariin hyvä strategiaa. Nelonenhän

panta sitä meidän stand-up-ohjelman.

Ei me julkasta sitä nyt, kun hän on

takana. Nyt hän ei kannata näyttää sitä

nyt ei kannata, kun ihmiset on kotona

kattomasti. Ei, ei, ei.

Me laitetaan se sitten myöhemmiä.

No sehän oli hyvä idea. No joo, siinä on kaksi

erilaista strategiaa

toimia.

Nyt hän se on ollut hauskaa sitten, kun saatiin

kolmannelekkaudelle se yleisö

ja studio on vähän isompi

kuin niillä kahdella ekalla kaudella, ja totta kai

se tuntuu, mun musta tuntuu, että se on

tavallaan tietysti mielessä ihan

uuden ohjelman

ekakausi, tai ihan eri ohjelman

on se, kun on kattoneet tämän pätkiä

sieltä, että on kaltakaudelta ihan

sen takia, kun on halunnut palauttaa

mieli, että mitä kai hän tämän kanssa,

sit kun oli jotain vieraata samoja, mitä

sitä hän kanssa nyt puhuttiin kaan, sillä on

kaudella yksi tai kaksi, niin kyllä täytyy

sanoa, että se on ihan kauhean näköny,

se on ykkös- ja kakkoskausi, kun se studio

näyttää pienemmältä, sit sillä on hiliä

suus, niin se näyttää alfa-TV-ohjelmaa.

No kieltämättä, ja sitten ehkä siinä

just se on sama kuin ehkä siinä yleliiksistä,

kun pelailla, että sinulla on nyt tämän, tässä me pelataan

Sanna Marininkaan tätä peliä, mutta kukaan ei reagoit,

okei, siellä katja lappi nauraa vähän.

Kyllä, ja sitten tää on ollut kanssa kiinnostava

huomata, että sitten kun on saanut, olit siis

eka kausi, joka oli se 20 ikään kuin se

koronakevään kausi,

joka,

jolloin oli tosiaan siis voisi sanoa

satumaiset katsojaluput

aikaa,

jossa elämme nähden,

niin sitten

ja kun se kaikilla olisi saman tilanne,

missä ei ollut ketään kaikki tajussa,

niin se ei ketään haitanut se yleisyttämys.

Sitten tokaan kausi,

kun tuli,

ja jätkättiin, valitettavasti jouduttiin

jatkaan sillä samalla saapulunnalla,

kun yhtäkin tuli taas sitten se yleisökiä.

Niin, että kun sitten taas sinne tehty,

syksyllä kaksikin tehtiin toiset ohjelmaa,

ja missä sai olla yleisö, niin näin.

Niin,

niin sitten tuli valautetta,

jotenkin se eka kausi oli parempi.

Joo.

Mä ootin se, että joo,

okei, ja sitten kysyisin,

miksi mietin, että jotenkin siinä oli jotain tämmöistä,

mutta totuus oli se, että se tuntui,

sen tekee sen yleisöttömyyden hyväksy.

Se tuntui, että se oli ajan kuvaa,

mutta sitten tämä kakkoskaus ja 21-keväällä tuntui,

että se tuntui, että se olikin jo yhtäkkiä taas

epänormaalia, epätavalista,

kun se tuntuikin sitten lopulta ihan,

että tietysti, että tää lähdemme ollaan kaikki bunkkereissä

nyt, katsotaan tätä

poikkeusajan ohjelmaa

jollain tapaa, että

mutta joo, ei siinä,

nyt sitten kolmas kausi toi mukanaan

yleisyn, eli naurun,

ja upea bändi sai keskittyä,

katia jätkät sai

keskittyä soittamisen,

ei tarvinnut siellä

väkisin nauraan.

Mutta no, se varmaan erilaisesti

mennä se alku monologi,

mene kerran täällä vitsen ja yleisölle, että nauraa.

Pikkusen, joo.

Kyllä. Vielä kun en nauras,

niin.

Niin, mutta sit onneksi voi lisätä sitä.

Niin, se on totta. Siitä oon meille.

Lianne sanoo, kun menee

sehän on hauskaa, mä en tiedä, miten se meni laillisesti,

mutta se on yllättävän monessa, kun mä lämpään niitä yleisöin.

Niin se on aina jännä, kun on silleen,

no me kuvataan myös tää yleisön reaktiot tässä.

Joo.

Mut ette hetki ne,

et jos nähän lähetykseen menee,

niin eiks mulle kuullut sit jonkun

kohduttaa sisällön tuottamisesta,

mutta joo, ei ole tarvinnut siinä,

johon nuutmanissa startti.

Mulla on vielä nopea ennen kuin mennään, mä oon puttu pitkään,

mutta mä oon ihan oikeasti kiinnosti.

Mitä muumi peiko äänenä oloa?

Se on ihan aam.

Oliko semmonen hirveän paino lasti siitä,

sä kulut niihin, jotka on kattanut lapsena sitä?

Mä oon silloin kovasti katsonut

muumilaksontarinoita, paljon muitakin

piirrettyjä. Mä oon ollu sillä lailla

vähän

tämmöinen, ehkä

mä en tiedä, mikä

mikä tänä päivänä sille on

poliittisesti korrektitava oikea termi,

mutta siis mä oon ollu

mä oon ollu aika silleen

mä oon kiinnosti jostain asiasta,

että mä oon silleen pistänyt siihen aika paljon paukkoja,

että mä olen esimerkiksi silloin

lapsena, joo mä oon

ottanut selvää, että kuka

ketkä näyttelee näissä

duppaa näitä, ettei hahamaa, että mä oon tietenkin lukenut,

mä oon kirjoittanut lopputeeksi ylös

tai alusta, että kaikki näyttelee, joka näyttelee siinä.

Sano, että sä olit lapsena jo järjestäytynyt.

Joo, näyttelee,

että mä oon vertailu eri, että mä oon voinut selvittää,

että kenen ääni kuuluu kellekin.

Että mä oon voinut niinku,

mä oon kattonut eri piirretään, mutta tääl on sitä,

mä oon saanut ääni, ja tää on nyt,

ja sit mä oon kattonut, eli tässä on

näänimet, että sä oot oon niin kuin arvutu se

tämmöinen mysteeri,

minkä mä oon ratkassa, että mä oon ollu hyvin

erittäin hyvin perillä yhästuvuun

ääninnäyttelijöistä silloin, ja

ja haaveillu sillä on myöskin, että

voi kun pääsi kyllä, ollu makeen kattoo jotain,

no nyt jo mainit niin itse asiassa, kun mainittiin

loirivaikkaan tulee ne uunot mieleen,

niin mulle häin ne uunnoja, niin vesämattiin

loirioille se lampun, aladinin

lampuheikki, niin se on jännäis,

että mä oon aina naurut, tai siis

mäkin kuulun sen aikaan loistovasen

veskun siinä se,

mutta sit mä aina mietin, että hittoviä siinä on

enlainen kerrissa, se ois Robin Williams,

ja kuitenkin se, että no, eih,

tässä ois sitten, en tiedä,

mutta se on jännä, mä olin kesäteatterisimatraalla

2007 ehkä,

Pekka-Autiovuori oli siellä,

näyttelijä, ja sitten mä oon niin pitkämmä,

kyllä tuttu näyttelijä, ja tiesin monesta,

ja yhtäkki mä kuuntelin, ja sit mä tyysin

moni,

kyllä, ja korkin,

ja yhtäkki mä oliset

herranen aika, ja sitten taas,

no mua nuoremmat, se oli lapsin, ne oli yhtäkki,

kun se oli ankkakronikassa,

roopasenän ääni,

ja sitten siitä kans,

mutta se oli niin hausko mä niin kukaan, että mä oot mistä

tää nyt on ääniä, ja sitten yhtäkki,

mä oot minun hentä,

Pekka-Autiovuori, se on nimenomaan,

että sehän näytyy aina sitä konnaa tosi useasti,

no okei, no roopeki on tietysti

mielessä on, ei ole kivoin

ankkakaan, sanotaan,

joo, se moni,

ja korppi tosiaan, ja sitten sen hyvin

omin takia,

otettiin sitten, mitäs mennään?

Minä olen moni,

minulla on Uppsalaan

Pirinääntä,

nimenomaan,

mutta se on ihan voittava,

ja se on...

Siitä löytyy juutovasti täällä löytyy,

se on ihan vitsillä dupannet sen sillä,

onko se täällä,

nyt me lähermekin panemaan,

ja sitten se pitää saada taun

asioita järjestäisiin,

se on hausko tyypisee,

mutta mä haluin joku

Tarvo Manni elämän kerran,

niin sitten nuorena näyttyy kansalista,

että tarvo Manni-alikulma aika hirveä kiusaamaan,

siis esimerkiksi, mikä se on tää Edvinlaineen

veli,

muista, mikä hänen nimi on, mutta oli näyttelijänä

kansalista etterissä, niin ne ihan

siellä mikä kuoppa, mikä se on se missä ne

monttu, niin siellä niin oikein

aina Tarvo Manni ja Pekka Autiova

imitoi sitä laineen veliä,

ja kaikki nauroja muuta,

ja sitten

Pekka Autiovorin servis,

miten paljon sitä toista saattu,

kun tekin näin, niin se lopetti se heti,

Tarvo Manni ei lopettanut ikin,

se oli kuuna maina,

aina sellainen.

Mä oon kuvitella jo, että Tarvo,

joku muu kysyi sanoa,

että teatteri diivat

Tarvo Manni-kiravahinen

muistolleen, niin kuulmaa

hyvin raskastyö,

hieno näyttelijä,

ja aikansa

näyttelijä, mutta raskas.

Se on hyvä kirjaa kannattaa lukea,

että jos kiinnostaa yhtään, niin on teatterikoulu

ensimmäinen vuosi kurssissa, on tämän nimi.

Siinä on just, kun Tarvo Manni,

ketä muita siinä oli, mutta se on niin hauska,

kun se on sodan aikana perustettua.

Joo, oliko niin,

semmoista, että Tarvo Manni on ollut,

hän hän on viettänyt,

onko se vankilassa tai

mielisairas, koska hän kieltäytyy?

Joo, ja siinä oli suoraan,

että niissä kutsunnoissa on ollut se,

niin siinä on jossain muistiinpanoissa

huki vielä, niissä kuulusten muistiinpanoissa,

että ajalla

kello 1.42,

Tarvo Manni menetti jälkeensä,

että se on siinä, kun sit on ollut

siitä, mutta se on mielenkiintoista,

että jos tuntuu, että oli vaikea olla teatterikoulu,

johon ei päässyt teakkiin tai nätyy,

kun pikaan meistä ei päässyt,

niin ehkä toi on vielä pahempi vaihe.

Se on, on.

Ja hän pääsiin sitten myöhemmin,

mutta joo.

Mutta se on hauska sinne, kun Hakki tuli mieleen tästä,

mulla oli pitkään semmonen siis kauhu,

kun ennen oli pahtimalla teatterikorgetus

valilassa, ja se kahvin tuo,

kun muista aina yhdistän sen, kun meni pääsukokeisi,

niin nyt kun haistaa vielä jonain päivinä

tuo pahtimot sen kahvin, niin mun ensimmäinen

tuli ensimmäinen pieni pakokau.

Tämä on mielenkiintoista,

kun minulla taas maattelee sitä,

kun kuvattii sitä janglaavia,

koska minulla suurin hämeentien ihan päässä,

eli siinä kuuluu hämeentien

Sturen kadun kulmassa, eli siitä,

missä pidet, että se on Hermaninakai oikeastaan,

tai Hermanin on toisella puolella mallilla,

niin minulla oli siinä viiden viikon ajan se asunto,

missä olisin, että studio oli rakennettu

siihen Sturen kadulle, ja sillahan

niin, joo,

niin sinulla tulee positiivinen muisto,

ja minulla tulee pieni pakokau.

Olen, ja minun jäkin välillä,

kun kävelee siitä teakin ohi,

missä se uudessa on, osotaan ihan väärään suuntaan,

niin minulla tulee viekin semmonen,

eikä minä olen valmistunut,

eivät minä tarvitse missään tekemis olla,

mutta jonkun trauma se on jättänyt.

Mähän taas sitten, kun mä kävelen

aika lähes viikottain,

tulee käveltä teatterikorkeakoulun ohi,

se, missä on käynyt pääsukokeissa

taas kertaa, koska oso on kalliossa,

ja sitten kalasatamaan,

tulee monesti

mentävä,

ja on

asiaa sinne, niin mä kävelein todella usin,

että siitä ohi, ja minulla se ei herätä enää

mitään.

Mä en tee okaisia vieläkin samaa, siis varmaan,

että kun nimet pitää käydä itse lukeessa,

et sinä tiedet se, että tiedet se,

että on netti, eikä mihkä se, minua muistisi näkyä,

kun näkee niitä ihmiset, kun tulee jotsille itkiä,

ja tos on sitten tulee hurratin, ja se on

tietenkin niin julmaa, mutta en mä tiedä, miten

muuten se voisi hoitoa.

Mä kävelein sitä, kun katsomisin,

niin sellaisia terha-koitot

näyttelevät opiskelijoita,

röykilä tai itse ilmaisen

siinä,

niin edessä me kävelein siitä,

niin

sempiä koittakaa valmistumassa jälkeen saada töitä.

Niin, et vähän

katkata.

Oksul on puhuttu, ja vaikka kuinka kauaa,

mä kysyn, että oksul on joku tiedä muisto.

Ei kuka ajan katsomaan mitkä.

Tää voi katsoa tosissaan.

Niin, joo.

Oliko sinulla joku komedia muisto,

sellainen, joka on jäänyt sinulle?

Kyllähän tuossa komedia muistoa tuli kerrottu,

yksin minkä mä haluan ehkä nostaa

johtuen, ehkä siitä, että

kyseinen sarja tai

sanotaan, että ylipäänsä aika paljon nyt

arvioidaan sellaisia

20 tai 30 vuotta vanhoja komediasarjoja

elokuviakin,

ja välillä niitä vähän

sitä on syyttäkin

tai turhaakin.

Ja

mun mielestä yksi sellainen, että kritisoidaan

vähän liikaa tai halutaan nähdä sinne

sellaisia negatiivisia merkityksiä, mitä mun mielestä

ei oikeasti ole, niin on friendit.

Joo.

Joo, se oli ihan loistava.

Se oli hyvin, se oli hyvin

kiteyttänyt siihen nimenomaan sen,

että tavallaan, että se, että

yleensä komediasarjat kertoo

jollain tapaa enemmän siitä

tästä, kun niistä kirjoittaisi. Se oli

myös yksi tämmöinen hyvää pointti siinä.

Mutta friendissa, mun mielestä,

eikä ainaistaan friendissa, vaan itseasiassa just

Fraserissa, mikä taas on sitten mihin

myöskin, tai mikä oli

just se juttu, mihin Atte oli haasteltu,

kun Fraserissa tehdään lisää

jakseja, mihin itsekin suhtaudu vähän varauksella

juuri sen takia, että sen määrissä ei ole siinä.

Mutta friendit sen

jollain tapaa aloitti, ja mun kohdalla sitten

Fraser sulavasti

jatkoi.

Ja se, että tavallaan hyvä

komedia

voi myös luoda

samastuttavia esikuvia.

Tavallaan

toimintaleffat luo meille sellaisia

jollain lailla

toimintaelokuvan

sellaisia jotenkin ihan

tietäjä, joihin me ei ihannyt, tai me fantasioita.

Tuohon me ei oikein päästä.

James Bond sille, että

olisipa minussa rahtuinen tuota.

Se oli ihan sama, että James Bond

voisi olla kandafti

ihan yhtä kaukana.

Niitä me

tavallaan ihalaat olisivat minäkin

tuollainen.

Sitten taas ehkä

suuret

ehkä

toimintat

tai jännityssankarit, mutta ehkä

raamujen sankarit, ne on sitten taas semmosia,

että me ihalaan sitten jollain tapaa, että

tuossa olisi saavutettavaa.

Eiks mä oon vähän niin kuin toi

minussa on tavallaan noin samat hyvää.

Ja sitten komedia,

minusta vähän ehkä

komedia sitten

ajatellaan silleen, että komedia-hahmota on

semmosia pellejä tai noin sketsia,

tai semmosia vähän

ja onhan niitä sellaisiakin, mutta minusta

tavallaan friendit toi ihan uudenlaisen

kattauksen komedia-ahmeen.

Nyt on yhtekkiä tavallaan

ikään kuin komedia-henkilöitä

hahmoya, jotka

on kirjoitettu

ikään kuin raama.

Ne on tavallaan kirjoitettu noin kuin raaman

henkilöt, mutta ne on myös hauska.

Tai se mitä tapahtuu

niin ruokkii, niiden luonteissa

jotain semmoista, mikä synnyttää hauskuutta.

Tietenkin niin kuin totta kai se pitää olla,

että jos ne olisi puhtaisi

raamassa, niin ne olisi

erilaisia Chandlerin

pyrkimys käyttää

huumoria suojamekanismina, olisi varmasti

synkemmässä muodossa siinä,

tai Monikaan

neuroottisuus, tai

Rossin neuroottisuus, tai

nörttius. No, mutta olimme

niin, niin jos ajattelen,

friendien hahmotan toimisi

myös ikään kuin ne toimisi

niin luonteen piirteineensä

ikään kuin mun mielestä myös raamassa.

Ja jollain tapaa

Fraserissa myöskin ne

ne on samastuttavia, rakastettavia.

Niistä löytää, että mä oon vähän niin kuin toi.

Tai

tai joko jonka mä tunnan vähän niin kuin toi,

ja jos mä sanoin jollekin, että

sä oot vähän niin kuin se Fraserin

isä, tai että hei, että

sä oot mun niin tosi paljon niin kuin Joey,

tai että sä oot niin kuin

Rostai, Phoebe tai Fraser, kuka

vaan näistä, niin ihmiset eivät se ole

loukkaus, vaan sä oot, ai, kauska kuulot,

kiva, kiva kuulot, sä oot niin kuin hyvää

tyyppi. Ah, miettinyt samaan.

Se on hyvä tyyppi, ja se tavallaan,

että se, että musta hyvän komedian,

jos saadaan tunnistaa siitä, että sä oot

kuka mä olen näistä henkilöistä, ja sä oot

innoissas, kun sä oot sen vastauksen.

Tää oli vähän meni vähän pitkästi tähän, mutta

jokä tapaukset, mulle friendit oli yhtäkkiä

sellainen, että mä löysin komediasarjasta

samaistumispintaa, ja mä löysin

sellaisen, ja nyt tähän nyt on

kai sellainen tää, jotenkin, että

jotkut pitää sitä friendiin, jotenkin

vähän ahdas, tai siis jotenkin, että

miten siinä nyt sit, että miten ne on

homofobisijainen mietit, jotain muuta,

en mä tiedä,

mä taas löysin just, jos tää on

jännleristä sen sellaisen,

jotenkin, mulle se oli tosi voimaa

jännlerihahma, mä olen silleen, että hei, että

toi on

tavallinen, hyvin toimeentuleva

tyyppi, jolla on hyviä ystäviä,

sit sellainen, että muutami

luonteen

heikkouksia, mutta sit se on kauhean hauskaa,

ja sitä arvostetaan, että se on hauskaa.

Se on ihan mahtava juttu, että sitä ei pidetä

pellenä, vaan silleen, että mahtavaa, toi on hyvä.

Me tykkätään

siltäkin, kun sä heität noit vitsiä,

ja se on niin kuin, yes. Ja sit toisaalta

se, että, sit se kuitenkin tavallaan

se

saa niitä naisia, ja sit se saa

niitä vähän sillä sen omalla

tyylleen. Mä olen silleen, et

mulla on vähän tommoinen, et ei se mulla

kaan tavallaan silleen itse sitä selvää, että

mulle nyt saa. Niin,

ja se, mutta sit mä

tiedän, että muuhun kuitenkin tytöt myös

ihastuu, mutta sit se ei

niin kuin näin, ja sit ehkä se sellainen

kans, mitä mun sit siinä on,

ja ritiin se on, että jotenkin sitä on hirvettava

homo-hopesina, että don't touch me,

jos mä silleen halaa. Mutta sit jos mä

ajattelen sitä chandlerin vaikka,

niin sillä oli tavallaan se, että kun sitä

myös luultiin vanho homo, niin musto ihan

ymmärrettävää tavallaan, että hetero-mies

on silleen, et eiku mä en oo homo,

et sä haluu tehdä selväksi myöskin sen, että

mä en ole homo, et musto on ihan

ulonnollista, et se me toimii myös

toiseen suuntaa tavallaan, et varmaan

homo on se, et eiku mä en ole hetero,

vai mä homo, niin kuin tääl käy naiset

niin tavallaan se, että

ja ehkä itselläkin ollu sitä, mulla on

saman kokemus juuri tää, mitä

chandlerilläkin, ja näin

niin, ja toki Ross, ne me vähän meni

ristikkään, on Ross ja chandler mun

mielestä siinä, niin

se oli tärkeä komedia muista, koska se oli ihan

hemmetin hauska sarja, viisi egaa kautta,

sit kun se chandlerin monikailla olisi toisensa,

niin sitten hahmothan muuttu,

sit mä en ne

viisi ensimmäistä kautta,

niin kun ne tulee supilta uusina,

niin kautta, aaa, tää on joku 7. kauden

en muista ensimmäistä kautta, niin

komedia muista sen teki, että

mahtavasti kirjoitettuja ne käsikirjoitukset,

että se miten hyviä sekirjoita sään kestää aikaa,

ja sit tosiaan siellä löytyi tavallaan

sellaiseen mieskuvaa, jota ei

sitkin 90-luvulla todella

hyvää saada sellainen

sellainen mieskuvaa, minkä Ross

ja chandler, niin kuin Tarjus muille,

ja sitten 2000-luvun sitten, kun mä oli

oikeastaan, no

lukio, lukio jässää näen,

niin sitten taas Fraser and Ives

toi myöskin sitten sellaisen

mieskuvan silleen, mikä oli silleen

nimään omaa, että tavallaan, että

jotenkin mieleen, että se on

tosi on monenlaisia tapoja olla

äijä joulutapaan.

On, mutta se on mun mun mun mun mun näistä

molemmista sarjoissa mun mielestä jotenkin hienointaa,

tietysti se sit komi ideaki ja kaikki,

mutta niisi tuli myös aina se, että noin menee osaa

tosi huonosti, mutta jotenkin ne yhdessä,

teeksi, niin on kuitenkin sitten noin.

Kyllä, kyllä. Mikään ne on niin pahaa?

Kyllä, niin nimenomaan. Ja sitten se

tavallaan se, että meisi kaikissa on

niitä pikkumaisia piirteitä, että me

ajaudutaan, lopulta me ajaudutaan

luonteemme heikkoksia

takia uudestaan, uudestaan

vähän niin kuin samoihin ongelmiin.

Ja me vähän tehdään, mä toistetaan aika paljon ihmiset

oikeasti, elämme samoja virheitä.

Ja senhän takia monet oikeat ihmiset on

aika hyviä komedia-ahmoja, olisivat siis.

Ja elämää on monesti

aika komedia-allista, vaikka se

sisältäiski ei nyt semmoisia,

vaikka se olisikin ihan muuta kuin sitko,

niin siellä on paljon komedia-allista.

Ei, ei, se tunnu itse, päähenkilöstä se ei tunnu niin hauskalta.

Ei, ei, se

se tuntuu joiltakin ehkä

kaudusmältä tai Nordic nuoriilta

joskus, mutta...

Nyt hän hän hirvee, kun katsoo, nyt hän se Matthew

peri se, tuota Chandleri esittää,

ja nyt hän näkee suoraan Tosman laajaha,

eli Pilleri, Tosman pyörema

Juan, että se on ollut tosiaan

onneton. On.

Mutta se toisaalta, mitä sitten taas

ehkä vielä nähä mitä Atta sanoo, siinä haastattomassa,

että syymyksi Fraser-rokesta on aikaa paremmilla,

että ne ei tavallaan pyrkinyt

oleen kuuleja Fraserana.

Aits kun taas sitten friendit oli kuuleja, ne oli

esikuvia. Ja toisaalta ehkä, no,

niin kun toistan nyt itseäni, että mulle

eka kertaa löysin

komediasta sille, ja tavallaan nähä voi olla.

Mä voin komediasta löytää

oikeasti sellaisia ihmiset,

että mä haluaisin olla tuossa porukas ja ton kaltainen

ihminen.

Mulle kyllä toisaalta sitten taas

ehkä Fraseran

ja Martin myöskin, niin kyllä ne oli

silti mullekin kuuleja.

Kyllä mä koen, että ne oli sen

saman ajatuksen jatke siinä, että

että

tuodaan

ikään kuin rikastetaan sitä

ihmiskuvaa, samastuttavaa ihmiskuvaa.

Joo, ja se ei ollut kuulu, kun miettii,

että siinä sitten oli niiden vasta-ahmona, niin kun

Fraserinkin oli sitten se Bulldog.

Niin, ja sehän ei ollut kuulu yhtään, se oli

ihan hirveekusta. Kyllä, kyllä.

Jotenkin silleen tää oli se niinku

macho mies. Kyllä, juuri näin.

Joo, no hei,

tää oli nyt, mä olen pitänyt sun

panttivankina täällä aika pitkään, mutta tota...

Tää oli kivaa.

Mä en jokaisesta kysynyt vielä suosituksen,

niin emme voi olla taas ekajakso, jos mä en kysy.

Oksu jotain, mitä sä suosit?

No nyt heitän ihan jostaan muualta suosituksen.

Mä teen viikonloppuna, eläminen eka kertaa,

mä oikein vain opiskelin asiaa,

pääsin aika lähelle sellaista

napolelaistyyppistä pizzaa kotoa.

Mun neuvo

on, että etikään

niitä löytyy siis hyviä, että miten se taikina tehdään,

että sitä pitää kohottaa. Mä kohotin sitä 48

tuntia parilla

välivaiheella.

Niitä hän löytyy, kyllä.

Mutta tää on semmoinen vinkki, älkää oosta, kun

pizzakiveä.

Koska pizzakivi, moni ihan ostaa semmoinen,

mutta se kivi ei kuumenen riittävästi,

kun ette sähköunnella suurin osaa meillä on

ihan tavallaan se sähköunnikoton.

Mä ostin sellaisen halkasialtaan reilun 30

ihan tuolta verkkokauppasta

ostiin näkävin samaneltana

lokerosta hakemassa.

Valurautanen

pyöreä,

levy. Valurauta,

se kuumenee riittävästi. Sitten kun sä pisteet ihan

siinä 270,

5,

jos uuni niin paljon kuumenee.

Se, ja sit sun on

48 tuntia noussut se taikina,

ja sit tekee sen,

mä tein ju vuorokauta aikaisemmin se tomaattikastikiekki,

ja ihan perus

kuordittuja tomaatteja, vasillikaa,

suolaa, oliviölyä.

Joku sanoi, että ei valkusipuilakaan,

mutta mä laitoin siinä kyllä valkusipuilakaan,

ja ihan vaan sotkia voi vähän suurvaa,

niin sekin tekeytyy ikään kuin.

Tuli ihan, mä voin näyttää sulla kuva.

Mutta tämä on se tärkein nyt, että

äläkää homma kuka pizzakiveä.

Joo, vaan valurauta,

pannu tai sellainen levy,

ja se uuniin, se kuumenee riittävästi,

ja sitten sinä voit testalla arvioida,

että kuinka haluako

rapsakkaa vai...

Joo, joo, joo.

Se on hyvän näköinen pizzakiveä.

Ovan kuvailla katsoa, että ette nää sitä,

mutta se näyttää tosi hyvältä,

varsinkin kun sä oin pienen salatin lounaaksi.

Nyt me kuvataan,

näytetään,

suumaat sieltä, näytä tuonne reille

kameran,

niin nähdään. Siinä nähdään,

siinä on puffalo-mocharella,

ja se oot, ja sen mä laitoin vasta sitten,

uunissa, mutta sitten oli semmoinen

versio, missä sitä oli

uunissa.

Mutta sitten mä oot...

Joo.

Toi on sitten vähän...

Joo. Mä tykkäin, että tuo on

sisilijan muotoinen pizza.

Niin on, mutta joo.

Oli hauska siis

innostua tämmöisestä, että mä

vaan ajattelin, että nyt mä

kokeilen. Nossa on vähän saukkeen

mm. pizzeria.

No se oli kyllä itse asiassa oikein se pizza,

se pyörittelee, ja sen se oli

kyllä kivaa puhua. En siis tehnyt, että mä tein

itse asiassa tää lähti siitä, että mun tyttöystävä,

niin sanoo siis, viikko

sitten, että olisi kiva viikonloppuna ehkä tehdä pizza.

Mä oon koskaan täytyy pizzaa. Sit mä otin,

mä sanonkin sille, että

sä voit sanoa, että sä voit sanoa ihan mitä

vaan, niin mä oot

siihen sellaisen, niin kun...

Mä olen kaveri, joka on kirjoittanut

muumien ääninäyttölyiden ääniä

niistä nimiä ylös.

Nii, että testaa seuraavassa tai muuta sanoit,

mä haluun palaa paneeria, niin sit mä opiskelen

sen. No joo, mutta toi pizza on jäänyt

itsellekin, että mä en oo koskaan sitä

tolleen tehnyt, mutta joo, palun rauta

tää, tän mä opin ihan,

tämän antoi ihan ammattivasta

tota vinkin, tää on muuten vinkkinnyt.

Sitä vähän, ja sitten alatte kattoo

friendeja, vaan 5K-kautta.

5K-kautta. Itse asiassa Fraserikä,

Fraserikin toimii siihen asti, kun

noillisen Daphneen vielä yhdessä.

Se on se ongelma, kun saadaan se, mitä

ei pidä älä anna sille

komedia-hamolle sitten, mitä se haluaa.

Mutta toisaalta se tuli kyllä semmonen fiilis, että no ehkä ne on

ansainnut toisissa. No tuuli on.

Mutta se on semmoinen kuin

märissä jäi voinut ikinä näyttää, koska sit oli

puhuttu niin paljon, ja sitten täysin ei

mikään vastaa sitä todellisuutta.

Niin, että ei ne löydä mistään sellaista

näyttelijää, joka olis, mutta siellä on

mitään semmoinen, että se on jotenkin,

siis sehän käytännössä kuvallaan sellaista

siis, jotenkin, että sitten se on

niin laajaa, että se pystyy jostakin

kakemi-kaltereiden läpi jostakin.

Se on hyvä. Hei, kiitos, Jonas.

Kiitos, olipa hieno käydä.

Tämä oli oikein mukavaa. Hei,

jos jaksoit katsoa tänne asti, niin

mahtavaa, jämpit, oot ansainnut

pizzan, voit hakea sen verkkokaupan

sieltä lokerosta. Niin, kiitos.

Muista tilata tämä podcast-kanava tai joku.

Niin, ja tulee lisäjaksoja. Kiitos paljon.

Mähdään. Moi, moi.

Peturi, mikä se oli?

Petur miet vilkuttaa.

Machine-generated transcript that may contain inaccuracies.

Vitsit Sikseen! -podcastin jaksossa numero 22 vieraana näyttelijä, käsikirjoittaja, TV kasvo ja ennen kaikkea koomikko Joonas Nordman. Millaista oli kasvaa Porissa, miltä tuntui muutto toiselle paikkakunnalle nuorena, minkälaista palautetta ohjaaja sai ruotsinlaivalla, mistä Joonas otti vaikutteita kun aloitti stand upin, miltä tuntui olla keikalla putous -hahmona. Näihin ja moneen muuhun kysymykseen saat vastauksen kuuntelemalla tämän jakson.

Podcast on myös katseltavissa YouTubessa osoitteessa:
https://www.youtube.com/SuomenStandUpClubi

Tuotanto: Suomen Stand Up Club Oy
Kaupalliset yhteistyöt: myynti@suomenstandupclub.fi